Keskikesällä on juhlan ja ilon paikka. Juhannus julistaa elämän voimien läsnäoloa, kesän lämmön, valon ja vihreyden uudistavaa voimaa. Kylmyys ja elämän poissaolo on voitettu. Mitä rekvisiittaa ja toimintamalleja juhannuksen vietossa onkaan, kannattaa hetki miettiä, miksi ja mitä juhlii. Ja millä tavalla. Yhtä toivon: Älä työllistä pappia hautausasioilla.
Nimi Johannes on antanut nimen juhannukselle. Kirkollisen juhannuksen keskushenkilö on Johannes, joka myöhemmin aloitti kastamistoiminnan Jordan-joella. Hänen vanhempansa olivat pitkään lapsettomina viimein saanet lapsen isän saaman profetian mukaisesti. Ilo oli suuri vanhemmilla ja sukulaispiirissä. Lapsen nimestä tuli kiistaa. Sukulaiset olisivat halunneet lapsen nimeä isänsä mukaan, mutta Äiti oli toista mieltä. Isäkin kannatti äidin kantaa ja sukulsiset saivat niellä kiukkunsa ja hämmästellä lapsen isän puhekyvyn palautumista.
Pääpaino tapahtumien kulussa ei ole vanhempien tahdon kunnioittamisessa, vaan siinä, että Jumalan suunnitelmat täyttyvät.
Aikanaan Johannes Kastaja kastaa sukulaismiehensä Jeesuksen, joka aloittaa julkisen toimintansa siitä tapahtumasta. Johannes Kastajalla oli tien valmistajan tehtävä Jeesukselle. Juhannuksenvietolta toivon auringon lämmön, grillituotteiden tuoman energian ja kokon valon suuntaavan katsetta siihen, mikä on juhannuksen varsinainen aihe.
Esa Kekki