En ala analysoimaan Lahden putoamista. Neuvojia riittää. En tykkää, että ensi kesä menee HJK:n ja SJK:n kakkosporukoiden seassa.
En ala pohdiskella piristyneen Pelicansin alkukautta. Uskon, että hyvä tulee. Maalivahtipeli on saatu kuosiin ja pakit jo Raumalla pelasivat odotetusti. Hyökkääjien soisi pysyvän terveinä, niin pisteitä ropisee.
En ole ollut ihan varma Yli-Junnilasta, kun en miestä tunne. Nyt olen. Luin Carlssonin haastiksen ja siinä hän ylisti Ylliä. Uskon. Ei ruotsalainen lausu väärää todistusta lähimmäisestään.
Änäri tuli Manseen. Olut maistui ja koppiin vietiin mustaamakkaraa. Floridan valmentaja kysyi, että kuka on tapettu?
En mennyt paikan päälle. Syy on simppeli. Lippu olisi yhteen peliin maksanut 250 euroa edes kohtuulliselle paikalle. Ihailin telkkarista Barkovia, josta pääsen asiantuntemukseeni.
Sivutyöni ansiosta seurailin nuorta Sashaa jo B-juniorina. Tajusin, että pojasta tulee maamme parhaita, mutta että maailman liki paras. En olisi uskonut.
Samoin kävi Jari Litmasen kanssa. Vaikka tiesin mahtavat geenit, ajattelin, että kotoinen Liiga riittää. Olinpa väärässä. Joten suhtautukaa varauksella tarinoihini…niin teettekin.
Sarjassani futislegendat on vuorossa Mauri Hyökki ja vielä kerran LTP. Seuran yhtenä taktiikkana oli värvätä parhaat pelaajat pahimmilta vastustajilta. Niinpä Maukkakin vastasi kuiskauksiin (rahakkaisiinko?) ja vaihtoi Altairista Ältsyyn kantavaksi voimaksi.
Onnittelut Mauri Karppiselle, liki 70 perjantaina ja kaikille muillekin isille.
Raine Järvinen