Totista iloista rakkautta

Raamatussa neuvotaan meitä rakastamaan teoin ja totuudessa, ei sanoin ja puheessa (1. Joh. 3:18). Ovatkohan suomalaiset ainakin ennen vanhaan ottaneet erityisen tarkasti vaarin tuosta neuvon loppuosasta? Näillä lakeuksilla ja mäennyppylöillä ei ole liiemmälti sanottu: rakastan sinua. Täällä ei ole perinteisesti puhuttu rakkaudesta. Onhan ”rakkaus” sanana meille tosi arvokas, vakava. Englantia puhuvilta onnistuu rakkaudentunnustuksen sanominen kuin ohi mennen: I love you.

Minusta sanat ovat tärkeitä. On hyvä opetella kertomaan rakkaille, että he ovat rakkaita. On kiva lisätä viestiin sydän ja kuiskata vielä illalla: hyvää yötä, rakas.

Mutta vielä tärkeämpää on olla sanojensa mittainen ja rakastaa teoin ja totuudessa. Totinen rakkaus on huolenpitoa, omasta luopumista toisen takia, jaksamista, venymistä. Samalla se on toivon mukaan myös iloista rakkautta: keskinäistä auttamista, ilon ja huumorin jakamista, vastavuoroisuutta.

Lähimmäisen rakastaminen on tärkeä käsky, mutta yhtä tärkeää on usko ja rakkaus Jumalaan. Kaikkein tärkeintä on luottaa Jumalan rakkauteen, joka on ollut olemassa ennen kaikkea muuta. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” (1 Joh. 4:10–11)

Jeesuksen rakkaus ei jäänyt sanojen tasolle. Hänen koko elämänsä oli ihmisten rakastamista, ristille asti. Hänen rakkaudentyönsä antaa lujan pohjan elämäämme: armon rakkaudettomille ihmisille ja samalla voiman kilvoitella rakkauden totisessa, iloisessa tehtävässä.


Riitta Särkiö​

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
Bio- ja pakkausjätteen kierrätys tehostuu
ARKISTO