Vanha klisee on, että poliitikot ”muka” tietävät miten Suomen talous saataisiin kuriin, mutta sillä ei voiteta seuraavia vaaleja. No nythän on niin, että tämä on todella paskapuhetta kaikki. Suomen talous yskii niin pahasti, että pieni pintakäsittely ei enää auta. Silloin on otettava ronskit menetelmät käytäntöön tai muuten Suomessakin viimeinen sammuttaa valot.
Yhteinen päätös verojen ja palkkojen pudottamisesta 10 prosenttia. Tällä keinoin ei kenenkään pussi todellisuudessa tyhjensi ja palkansaajille jäisi enemmän käteen ja ostovoima pysyisi silti samana, mutta kilpailukykymme sitä vastoin kilpailijamaihimme paranisi. Eläkkeet jätettäisiin rauhaan.
Kaivetaan elvytysrahaa EMU-puskureista. Vientiteollisuutemme tarvitsisi sisäisen devalvaation eli valuutan täytyisi heiketä tuntuvasti, jotta kykenisimme kilpailemaan EU:n sisämarkkinoilla. Itse asiassa puskurirahastoista on jo käytetty työttömyyden hoitoon. Syksyn pitkissä eläkeneuvotteluissa sovittiin jo millä keinoilla ja periaatteilla puskuria voitaisiin käyttää. Rahoilla voitaisiin alentaa sekä palkansaajien että työnantajien eläkemaksuja 0,6 prosenttia
vuodessa, jolloin 300 miljoonaan euroa olisi kulutuksessa.
Miten olisi kolmen vuoden maksuvapaa asuntolainoihin tai vaikkapa vuoden? Pieni hintaesimerkki valaisee asiaa. 200.000 euron asuntovelalliselta tulisi kuukaudessa 1000 euroa kulutukseen eli 12.000 euroa vuodessa. Pankinjohtajista asia ei ole miellyttävä, muut korot silti juoksisivat.
Yhteinen suuri projektihanke, joka työllistäisi kansalaisia. Maantiet kuntoon tai kaikki puhelinlinjat maan alle etteivät syysmyrskyt enää katkaisisi sähköjä haja-asutusalueilta. Ydinvoimalahankkeita reilusti peliin ja Talvivaara myyntiin.
Helpoimmin olisi tehtävissä suunnattu palkka-ale vientialoille ja sen työntekijöille. Vielä hienompaa olisi, jos työnantajat antaisivat työntekijöilleen suunnattuja optioita. Toinen kannatettava keino olisi palkka-ale, jos se auttaisi vientiyrityksen nousuun, myös osakkeen arvo kasvaisi. Kun vientimarkkinat vielä joskus piristyvät Suomi olisi mukana edistävässä laukassa.
Jos mikään muu ei auttaisi, siirryttäisiin takaisin markkaan. Toisaalta riskit ovat liian suuret ja inflaation vaara olisi aina olemassa, mutta ei tätä tekemättömyyden tillaa nyt PERKELE kädet taskussakaan kannata jäädä toljottamaan kuin mykkä v…
Jussi Melanen