Melastelua

Jussin lamaopit Suomen poliitikoille!

Vanha klisee on, että poliitikot ”muka” tietävät miten Suomen talous saataisiin kuriin, mutta sillä ei voiteta seuraavia vaaleja. No nythän on niin, että tämä on todella paskapuhetta kaikki. Suomen talous yskii niin pahasti, että pieni pintakäsittely ei enää auta. Silloin on otettava ronskit menetelmät käytäntöön tai muuten Suomessakin viimeinen sammuttaa valot.

Yhteinen päätös verojen ja palkkojen pudottamisesta 10 prosenttia. Tällä keinoin ei kenenkään pussi todellisuudessa tyhjensi ja palkansaajille jäisi enemmän käteen ja ostovoima pysyisi silti samana, mutta kilpailukykymme sitä vastoin kilpailijamaihimme paranisi. Eläkkeet jätettäisiin rauhaan.

Kaivetaan elvytysrahaa EMU-puskureista. Vientiteollisuutemme tarvitsisi sisäisen devalvaation eli valuutan täytyisi heiketä tuntuvasti, jotta kykenisimme kilpailemaan EU:n sisämarkkinoilla. Itse asiassa puskurirahastoista on jo käytetty työttömyyden hoitoon. Syksyn pitkissä eläkeneuvotteluissa sovittiin jo millä keinoilla ja periaatteilla puskuria voitaisiin käyttää. Rahoilla voitaisiin alentaa sekä palkansaajien että työnantajien eläkemaksuja 0,6 prosenttia
vuodessa, jolloin 300 miljoonaan euroa olisi kulutuksessa.

Miten olisi kolmen vuoden maksuvapaa asuntolainoihin tai vaikkapa vuoden? Pieni hintaesimerkki valaisee asiaa. 200.000 euron asuntovelalliselta tulisi kuukaudessa 1000 euroa kulutukseen eli 12.000 euroa vuodessa. Pankinjohtajista asia ei ole miellyttävä, muut korot silti juoksisivat.

Yhteinen suuri projektihanke, joka työllistäisi kansalaisia. Maantiet kuntoon tai kaikki puhelinlinjat maan alle etteivät syysmyrskyt enää katkaisisi sähköjä haja-asutusalueilta. Ydinvoimalahankkeita reilusti peliin ja Talvivaara myyntiin.

Helpoimmin olisi tehtävissä suunnattu palkka-ale vientialoille ja sen työntekijöille. Vielä hienompaa olisi, jos työnantajat antaisivat työntekijöilleen suunnattuja optioita. Toinen kannatettava keino olisi palkka-ale, jos se auttaisi vientiyrityksen nousuun, myös osakkeen arvo kasvaisi. Kun vientimarkkinat vielä joskus piristyvät Suomi olisi mukana edistävässä laukassa.

Jos mikään muu ei auttaisi, siirryttäisiin takaisin markkaan. Toisaalta riskit ovat liian suuret ja inflaation vaara olisi aina olemassa, mutta ei tätä tekemättömyyden tillaa nyt PERKELE kädet taskussakaan kannata jäädä toljottamaan kuin mykkä v…

Jussi Melanen

KOLUMNIT -arkisto

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011