Kyllä on ihmisen elämä monimutkaista. Välillä puhumme liikaa, lörpötämme, hössäämme tai sekaannumme vääriin asioihin – ainakin minä teen näin. Juoruilemme ja täytämme kiusallisen hetken jonninjoutavalla puheella. Sitten taas tulee hetki, jolloin ehdottomasti tarvittaisiin sanoja: asioiden avointa selvittämistä, perinpohjaista keskustelua, rakkaudellisia sanoja. Mutta silloin puhetta ei välttämättä synnykään, sanat takertuvat kurkkuun.
Tänä sunnuntaina kirkoissa on aiheena meidän ihmisten puheet ja sanat. Jeesus sai mykät puhumaan ja kiittämään Jumalaa. Hän muistutti, kuinka tärkeitä sanat ovat. Vielä tärkeämpää on sanojen takana oleva todellisuus, sydämen tila. ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” (Matt. 12:34) Jos haluamme sanoillamme rohkaista, kiittää ja lohduttaa, niin kömpelötkin lauseet menevät perille. Jos sydän on täynnä katkeruutta, itsekkyyttä ja pahuutta, on vaikea puristaa suusta ulos aitoja hyviä sanoja.
On hienoa, että meille on annettu myös tämä sana: ”anteeksi”. Anteeksipyytäminen antaa mahdollisuuden päästä eroon syyllisyydestä ja väärien sanojen, tekojen ja ajatusten taakasta. Saamme pyytää anteeksi Jumalalta ja ihmisiltä. Se avaa mahdollisuuden uuteen alkuun.
Eikä yhtään hullumpi ole myöskään sana ”Kiitos!”. Sitäkin kannattaisi käyttää ahkerasti. Kiittäjän oma mieli muuttuu valoisammaksi. Silloin huomaa myös Jumalan teot. Kiittämällä ja anteeksi pyytämällä syntyy paljon hyvää tähän maailmaan.
Riitta Särkiö