Totuus on, että vanha ajattelu ei ratkaise uusia ongelmia. Tietoa vyöryy joka ovesta ja ikkunasta nyky-yhteiskuntaan sellaisella vauhdilla, että ongelmaksi onkin tullut, mikä meille suomalaisille on aidosti tärkeä ja mikä ei! Kyetäksemme pysymään globaalissa kilpailussa mukana, meidän on pienenä kansakuntana kyettävä hyödyntämään ja omaksumaan yhteisöllisen oppimisen prosessit ja kyettävä tekemään ne aidosti näkyviksi.

Uudet johtajamme tulevat tarvitsemaan entistä enemmän ja parempaa ymmärrrystä mielen toiminnasta, niin yksilöissä kuin yhteisöissä. Meidän on päästävä siitä, että järkevät ihmiset osana organisaatiota tekevät tyhmiä päätöksiä. Koko ajan hoetaan älystä! Parviäly, tekoäly, älykäs kaupunki. Datasta on tullut uutta öljyä nyky- yhteiskunnalle ja tietoyhteiskunnalle. Tosi asiassa on kuitenkin niin, että tietoon perustuvan ongelmanratkaisun ja päätöksenteon prosessit, ovat edelleen varsin kotikutoisia. Merkitykset, kieli ja käsitteistö eivät ole selviä ja tiedon täysmääräinen hyödyntäminen ontuu Suomessa vahvasti,  Lahdessa aivan erityisesti!

Yhteiskunnan monimuotoisuus ja nopeatempoisuus ovat haaste koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Mielen mallit ohjaavat toimintaamme, usein tiedostamattamme. Opitut mallit vievät energiamme ja huomiomme ja jättävät tärkeät asiat helposti varjoon. Tähän vaikuttavat ennakkoluulomme ja jo kerran muka oikein oppimamme . Miksi emme osaa luopua ennakkokäsityksistämme, vaikka tiedämme tämän vaikeuttavan tulevaisuuden ymmärtämistä?

Mitä nopeammin monimuotoisuus lisääntyy yhteisössä, sitä suurempi riski on erilaisten hahmotusvääristymien syntymiselle. Jäämme helposti vangeiksi vanhoihin malleihin, jolloin ongelman ” lääkeksi” määrätään lisää samaa lääkettä samaan ”tautiin” jatkuvasti. Tarpeiden monimuotoisuus on nykyaikana kasvanut merkittävästi. Olemme Lahdessa tilanteessa, jossa perinteisen teollisuuden ja vahvasti kasvaneen palvelualan hahmottamistapojen tulisi olla merkittävästi erilaiset. Tässä tilanteessa ensiarvoisen tärkeää ovat hyvä vuorovaikutusosaaminen ja kyvykkyys suunnata tämä laajasti koulutukseen.

Haasteellisin oppimisen taso on ajaella uudelleen oman ajattelun malli. Tämä edelytää kuitenkin, vahvoja metagognitiotaitoja. Toisin sanoen on haastettava ja tunnistettava omat vanhat totuudet ja yritettävä muuttaa ne. Hyvä tietojohtaminen on olennaiselta osaltaan juuri tunteiden ymmärtämistä. Johtaminen on vain yksi väline toimivassa organisaatiossa, mutta tärkeä. Lahti tarvitsee selkeää tietojohtamisen ja tiedon hyödyntämisen kokonaisnäkemystä. Tällä hetkellä se on ollut kateissa.

Tämän voi toki sanoa akateemisesti niin, että tarvitsemme Suomessa uuden intersujektiivisen tarinan, jonka avulla kykenemme hahmottamaan oman organisaatiomme toiminnan ja ongelmat. Ja suomeksi! Ymmärrämme monipuolisesti, miten meidän halutaanLahti kaupungissa toimivan ja miksi?

Juhani Melanen

Kansanedustajan työ on monipuolista. On oikeastaan itsestä kiinni millaisiin asioihin paneutuu eduskunnassa tapahtuvan lainsäädäntötyön ulkopuolella. Samalla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uutta. Tällä viikolla vierailin maanantaina Minnesota Oy:n hoitolaitoksessa Hämeenkoskella kahdessa lahtelaisessa päiväkodeissa. Villa Piiparissa minulle oli järjestetty esikoululaisten kyselytunti. Kysymyksiä sateli paljon. Mielenkiintoisimpia olivat ehkä energia-asiat ja elämän suuret kysymykset: Mistä sähkö tulee? Mikä on maailman tärkein asia. Ensimmäiseen vastaus tuntuu olevan usein, että töpselistä. Jälkimmäisen kysymyksen kohdalla halusin nostaa esille onnellisuuden merkityksen. Minusta se on maailman tärkein asia. Lisäksi puhuimme toisten kunnioittamisesta, käytöstavoista ja lukutaidon merkityksestä.

Paperityöt vievät liikaa aikaa

Päiväkodeissa ryhmäkokojen kasvu näkyy arjessa. Tämä on tehty huolimatta siitä, että hektisessä arjessa lapset tarvitsisivat juuri yksilöllistä vuorovaikutusta ja turvallisen aikuisen kohtaamista. Henkilökunta on välillä jaksamisen äärirajoilla. Usein unohtuu sekin, että kaikki päiväkodin työntekijät eivät ole paikalla yhtä aikaa. Jatkuvasti lisääntyneet paperityöt vievät entistä enemmän henkilökunnan aikaa. Henkilökunta on ongelmissa myös Titania – ohjelmiston kanssa, mikä nyt ei ole yllätys, kun vertaa myös SOTE – puolen järjestelmäongelmiin. Onko työn tuottavuus noussut ? Olisi hyvä saada tilastot esiin. Digiähky ei aina lisää tuottavuutta, vaan päinvastoin. Päiväkoti ja varhaiskasvatus kaiken kaikkiaan on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kruununjalokivi ja sen eteen pitää tehdä töitä niin eduskunnassa kuin paikallisestikin Lahdessa.

Ruotsissa tiukat vaalit

Perjantaina matkustan SDP:n varapuheenjohtajan roolissa Tukholmaan ja Upsalaan tekemää vaalityötä ruotsalaisten Demareiden kanssa. Tapaamme myös Ruotsin suomenkielisiä. Ruotsissa vaaliteemoista ylitse muiden nousee sisäinen turvallisuus. Jengisodat ovat kansainvälisten ja paikallisten rikollisjärjestöjen välisiä yhteydenottoja. Viranomaisyhteistyö Suomen ja Ruotsin välillä on tässäkin tärkeää. Keski-Euroopasta on helppo tulla Ruotsin kautta myös Suomeen. Huumebisnes on kansainvälistä ja markkinoita haetaan eri puolelta. Jostain ne aineet tulevat myös Lahteen. Siksi meidän pitää tehdä kaikkemme, että huumausaineiden kauppa ja saatavuus saataisiin kuriin. Verkossa myydään nykyisin paljon ja olemme Hämeen poliisin kanssa pyytäneet sisäministeriltä lisää resursseja verkkokaupan ehkäisemiseksi ja toivottavasti saamme tähän tarvittavan rahoituksen.

Ville Skinnari

Me ihmiset kannamme monenlaisia kuormia. Emme edes tiedä, mitä kohtaamamme ihmiset kuljettavat mukanaan. Sydämemme syvimpiä tuntoja avaamme ehkä vain kaikkein läheisimmille, jos heillekään. Jeesus tahtoo, että me emme väsyttäisi itseämme kuormiemme alla. Siksi hän opettaa seuraajilleen pyhää huolettomuutta. Me emme voi kantaa huolta kaikista asioista tai koko maailman asioista. Siksi hän kehottaa katsomaan taivaan lintuja tai kedon kukkia ja muistuttaa, että kullekin päivälle riittää sen omat murheet.

Jeesus tietää meidät. Hän tietää, kuinka vaikeaa on olla murehtimatta. Niin helposti me kannamme taakkoja. Siksi hän sanoo meille: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Voimme opetella jättämään elämämme asiat hänen haltuunsa ja hänen hoitoonsa. Juuri niin voimme rukouksessa tehdä. Voin kertoa hänelle kaikki elämäni asiat. Saan kiittää hänen huolenpidostaan ja pyytää johdatusta asioihin, joissa tunnen epävarmuutta. Saan rukoilla vaikeuksissa hänen apuaan. Hän kyllä tietää, mitä me tarvitsemme. Ja hän on luvannut pitää meistä huolen. Siksi hän tahtoo vapauttaa meidät uskon luottamukseen, iloon ja vapauteen.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Ensi sunnuntaina vietetään lähimmäisen sunnuntaita. Raamatun tekstit muistuttavat meitä kaikista tärkeimmästä säännöstä ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Kuinka yksinkertainen lause voikin olla niin vaikea toteuttaa. Tuon säännön periaatetta emme pysty edes päivittäin toteuttamaan. Kunpa joka päivä edes muistaisimme sen olemassaolon ja pyrkisimme siihen. Pelkällä yrittämisellä saisimme jo paljon aikaan.

Raamatun tekstit ja sunnuntain aihe sopivat hyvin Launeen kirkossa vietettävään messuun. Sunnuntaina siunataan kaikki vapaaehtoiset, jotka toimivat seurakunnassa. Oletko sinä toiminut jossakin tehtävässä vapaaehtoisena? Ehkä olet ollut toteuttamassa messua, toiminut isosena tai olet tehnyt linnunpönttöjä. Tai jos sinulla on tunne, että haluat tulla siunattavaksi messussa, se jo riittää. Siunauksella Jumala tahtoo tarjota sitä kaikkea hyvää, mitä Hän poikansa ristinkuolemassa on meille valmistanut.

Jos pohdit minkälaiseen tehtävään, haluaisit seurakunnassa osallistua, niin tule kiskaisemaan meitä työntekijöitä hihasta. Seurakunta rakentuu sen jäsenistä ja jokaiselle on tilaa.

Tämä sunnuntai on siis hyvä päivä pohtia, kuka on minun lähimmäiseni ja kuinka voisin hänet kohdata omassa arjessani.​

Siunattua syksyn alkua!

Ville Hakulinen

SDP:n eduskuntaryhmä kokoontuu tällä viikolla Kokkolaan, Vaasaan ja Tampereelle kesäkokoukseen. Viime viikolla olimme puoluejohdon kanssa koolla Lohjalla ja Forssassa. Teemana meillä on vahvasti ollut Suomen tulevaisuus – Suomi 2030. Haluamme puhua tulevaisuusinvestoinneista.

Forssassa saimme valmiiiksi Suomen osaamisen polun vuoteen 2030. Se tarkoittaa mm. parempaa perusopetusta, maksutonta toisen asteen koulutusta ja riittäviä panostuksia perustutkimukseen ja tuotekehitykseen. Nyt Suomi on kulkenut väärään suuntaan, kun koulutuksesta on tämän hallituksen aikana leikattu ja paljon. Liian moni on Suomessa pelkän peruskoulun varassa ja se ei enää riitä työmarkinoilla. Voi hyvin sanoa, että Suomi elää osaamisesta. Kokkolassa on Lahden tavoin aktiivinen yliopistokeskus. Se on tuonut paljon uusi koulutusmahdollisuuksia ja näköaloja meille, joilla ei ole ollut omaa yliopistoa. Nyt Lahdessa on vuosisadan mahdollisuus, kun LUT:n toiminta käynnistyy meillä eli olemme vihdoin yliopistokaupunki. Se edellyttää aktiivisuutta kaikilta meiltä, erityisesti yrityselämän on oltava aktiivinen, jotta Lahti kiinnostaa ja toimii myös työ – ja harjoittelupaikkana nälkäisille nuorille opiskelijoille.

Vaasassa korostuu vahva osaaminen ja rohkeus kansainvälistyä. Wärtsilä ilmoitti tällä viikolla uudesta 200 miljoonan euron investoinnista Vaasaan. Se tarkoittaa entistä vahvempaa kansainvälisen osaamisen keskittymää. Vaasa näyttää intohimollaan esimerkkiä koko Suomessa. Jos koko Suomi tekesi saman työllisyydessä, tuottavuudessa ja investoinneissa esimerkiksi kulttuuriin ja liikuntarakentamiseen me voisimme edelleen puhua hyvinvointivaltiosta. Valitettavasti näin ei ole. Tulopuoli sakkaa, niin myös meillä Lahdessa. Siksi keskustelu pyörii aivan liikaa vain leikkauslistojen ympärillä.

Tulevaisuuden investointeja ovat myös väylät. Kaikki vaikuttivat eduskunnassa viime keväänä tyytyväisiltä, kun parlamentaarinen työryhmä esitti yksimielisesti, että tie- ja rataverkon korjausvelan vähentämiseen osoitetaan vuosittain vähintään 300 miljoonan euron lisärahoitus. Johtopäätös oli, että liikenneverkon alhainen rahoitustaso on ollut Suomessa yksi yhteiskunnan kehittämisen este: korjausvelan hoitamatta jättäminen vaikuttaa suoraan liikenneturvallisuuteen ja liikenteen sujuvuuteen.

Eduskunnan yhteisestä tahdosta huolimatta valtion rahaa väyliin ei kuitenkaan ensi vuodelle ole tulossa. Kun valtiovarainministeri Orpo esitteli elokuun alussa hallituksen linjauksia, esityksessä ei huomioitu eurollakaan parlamentaarisesti yksimielisesti esitettyä rahoitusta perusväylänpitoon. Perusväylänpito eli teiden ja raiteiden kunnostus jäivät ilman. Uusien tunnin junayhteyksien suunnittelu Tampereelle ja Turkuun on tärkeää, mutta sitä ei voi tehdä perusväylänpidon kustannuksella.

Näin Orpo väheksyi parlamentin arvovaltaa ja vie pohjan koko parlamentaariselta valmistelulta. Miksi parlamentaarisia työryhmiä kannattaa edes perustaa, jos niiden linjauksia ei noudateta?

Kokoomuslaisen valtiovarainministerin olisi viimeistään nyt pitänyt ottaa mallia Ruotsista ja siitä, miten pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa tehdään. Perusväylänpidossakin oleellista on jatkuvuus. Liikenneverkkojen korjausvelan hoitamiseen olisi nyt tarvittu pysyvä rahoitustason korotus, jota parlamentaarisesti yksimielisesti myös kokoomuksesta esitettiin.

Seuraava hallitus joutuu lisäämään rahoitusta tuntuvasti, jos halutaan, että perusväylien kunnostuksen takamatka Suomessa saataisiin edes jotenkin kiinni. Liikenteen ratkaisut ratkaisevat myös ilmaston tulevaisuuden.

Ville Skinnari

Ihminen ei ole käynyt kuussa! Neuvostoliitossa ei nähty nälkää 1930-luvulla. Natsit eivät tappaneet keskitysleireissä juutalaisia. Trump ei ole koskaan valehdellut! Stubbin räikeä valehtelu hallintarekisterien asiantuntijalausunnossa. Venäjän ei ampunut Mainilan laukauksia talvisodassa!

Tämän hetken historian kiistaton guru Yusal Noah Harari lataa täysillä uudessa kirjassaan ”21 oppituntia maailman tilasta!”  Hänen ja maailman johtavien psykologien ajatuksia lienee syytä tarkastella hieman lähemmin, miksi valehtelu on kannattanut aina ihmiskunnan historiassa? Hänen mielestään Raamatun tarinoilla, Trumpin yli 4000 valheella, Kiinan väitteellä, että Tiibet ei olisi ollut joskus itsenäinen valtio, eivät juurikaan eroa mitenkään poliitikkojen valheista, koska fiktioon on helpompi uskoa kuin totuuteen. Harai väittää, että ”ihminen saattaa lajina olla totuudenjälkeinen”.

Hararin näkemykset saavat tieteeseen uskovat ja totuuteen pyrkivät tiedemiehet ympäri maailmaa pudistamaan päätään epäuskoisina. Vapaata tietoa on noussut uhkaamaan valtioiden mitätöimät verrakkaistotuudet! Hararin mielestä suuriin mahtaviin tarinoihin uskomisista, kuten Raamattuun, Harry Potteriin, Sotaan ja rauhaan, on tullut ajan saatossa itse totuuksia. Kun ihmiset uskovat 1000 vuotta Raamatuun tai Gilgames-eepoksen tapaisiin keksittyihin tarinoihin, niistä syntyy uskontoja, joiden nimeen vannotaan ja niiden uskomuksiin voidaan sisällyttää melkein mitä tahansa: kansanmurhista vainoihin.

Evoluutiolla ei ole suuntaa, joten keksityt tarinat ovat uskottavia, kun niihin uskovat miljardit ihmiset yhtäaikaa. Nykyiset valeuutiset istuvat nyky-yhteiskuntaan erittäin hyvin, koska ne ovat niin tehokkaita sekä helposti että kritiikittä kaikkien omaksuttavissa.  Elävään Jumalaan, Ihmisen Poikaan tuonpuoleisen lunastajana sokeasti uskovilta, saattavat mennä konseptit täysin sekaisin tämän kaltaisista ajatuksista. Harari korostaa kuitenkin, että uskonnoilla on ollut ihmiskunnan historiassa monia hyviä vaikutteita ja ansioita. Mutta suurin bluffi ei silti ole totta. Uskonnot ovat suuria kertomuksia ja tarinoita, jotka on sepitetty kokoon tiettyjä tarkoituksia  varten ja ensisijaisesti hallitsijoiden vallankäyttön välineiksi.

Tekstit eivät ole Jumalaan sanaa, vaan eri kirjoittajien kokoamia tarinoita, jotka eivät edusta mitään absoluuttisia totuuksia, vaan sellaisia vaarallisia sepitteitä, joilla yhteiskuntaa pyritään manipuloimaan tarkoitushakuisesti. Haririn ennustukset ovat huimia ja saavat toivottavasti vastakaikua ajattelevien ihmisten keskuudessa. Historiaa ei enää tajuta eikä siitä oteta opiksi mitään!

Me joudumme elämään eri totuuksien rajapinnoilla ja päättelemään itse mihin uskomme. Tämä edellyttää kuitenkin hyvää medialukutaitoa ja kykyä erottaa indoktrinatio ja valetotuudet trolleista. Tulemmeko lajina kuolemaan lopulta sukupuuttoon tekoälyn ja jatkuvan geneettisen päivityksen tähden? Tämä jää historian saatossa nähtäväksi! Vain todella suuret valtiolliset huijaukset menestyvät! Mutta kuka ostaisi minulta Suomen pankin?

Juhani Melanen

Tietokoneen näytölläni on aloituskuva, jonka ovat tehneet tämän kesän rippikouluni nuoret ja isoset. Käsi toisen olalla jonossa nuoret muodostavat sydämen, jonka keskellä yksi heistä istuu. Kuvasta välittyy yhteys ja sitä katsoessa mieleen nousee ajatus, ettei kukaan ole yksin.

Voisiko seurakunta olla jotakin samanlaista? Paikka, jossa jokaisella olisi yhteys toiseen ihmiseen. Porukka, jossa kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. Yhteisö, jossa toisesta välitetään ja jossa saa apua silloin, kuin sitä tarvitsee. Kuulin kerran erään kirkossa kävijän sanovan näin: ”En minä nyt mikään niin hyvä uskovainen ole, mutta tänne on aina mukava tulla, kun saa olla yhdessä toisten kanssa!”

Launeen kirkolla on avoimet ovet arkipäivisin klo 12-18 – ja usein ovet ovat auki aamuvarhaisesta niin pitkään, kun toimintaa riittää. Kirkolle saa tulla ihan kuka vaan, levähtämään hetkeksi kirkkosaliin, juomaan kupposen kahvia alakerran lämpiössä tai muuten vaan tapaamaan työntekijöitä ja toisia seurakuntalaisia.

Ja kaikkeen toimintaan ovat ovet myös avoinna: perhekerhoon, lounaalle, raamattupiiriin, lauluhetkeen, kuoroon, nuorteniltaan, käsityöpiiriin, vapaaehtoiseksi eri tehtäviin – ja tietenkin sunnuntain tai arki-illan messuun. Tervetuloa tänä syksynä kirkkoon tutun lastenvirren sanoin:

”Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”

Pauliina Hatakka

Eläkkeensaajien oikeuksista on asiallisesti kirjoittanut ainoastaan Iltalehti ja Omalähiö. Valitettavan usein kirjoituksissa on asetettu vastakkain nuoret ja “ahneet” eläkeläiset? Koko ajan Suomen mediaan ovat vaikuttaneet ne 30 eläkeyhtiötä, jotka hoitavat uskomatonta yli 220 miljardin eläkemassaa. Ne ovat vastoin totuutta väittäneet, että rahat loppuvat, jos taitetusta indeksistä luovutaan. Mitään näin valheellista tietoa ,ei Venäjäkään, ole kyennyt trolleillaan manipuloimaan Suomen kansaa.

Eläkeläiset eivät esitä kuin köyhtymiskierteen katkaisemista. Eläkkeensaajat ovat Suomen ainoa tulonsaajaryhmä, joka köyhtyy lakisääteisesti koko ajan. Paavo Lipponen on tämän kehityksen priimus motor! Hänen hallituksensa runttasi ja siunasi Suomen eläkeläiset ikuiseen Köyhälään! Tähän asti on kukin työikäinen sukupolvi täysimääräisesti hoitanut sekä lastensa että vanhusten toimeentulon. Kysymys kuuluukin! Miksi tämä halutaan kyseenalaistaa?

Rinteen 100 euron korotusesitykselle köyhimmille, pelkällä kansaneläkkeen pohjaosalla, eläville naurettiin suohon ja Kepun ja Kokoomuksen taholta se leimattiin vaalikalasteluksi. Rinne tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että tämä korotus maksettaisiin yhteisistä verovaroista. Monilta on näköjään kokonaan jäänyt huomioimatta, että me eläkeläiset maksamme veroja YHTEENSÄ 5 miljardia euroa! Tästä summasta riittäisi hyvin jaettavaa myös köyhimmille eläkeläisille! Moni päättäjä ei tajua, että kansaneläke on ensi sijassa työttömyystukea. kun taas työeläke on Suomessa ensisijainen vanhuuseläke. Se taas maksetaan työeläkemaksuina kerätyistä varoista, eikä valtion budjetista.

Vääryys on siinä, että eläkeläiset maksavat samasta tulomäärästä enemmän kuin työikäiset. Meitä vanhuuseläkeläisiä on nykyisin 1,3 miljoonaa. Tällä ihmismäärällä ja joukkovoimalla, me kykenisimme vaikuttamaan äänestäjinä siihen, että toiveemme ja vaatimuksemme otetaan todesta, mutta lepsuhkoitahan me tosi asiassa valitettavasti olemme! Tosiasia, mikä päättäjiltämme on jäänyt kulukorvauksien kahmimisen lomassa, huomiotta, on se tosiasia, että EU:n määrittämän köyhyysrajan ( 1200/kk) alle jää Suomessa lähes 400 000 eläkeläistä! Suuri joukko heistä sinnittelee myös aivan köyhyysrajan pinnassa. Jos tälle joukolle ei sitä 100 euroa myönnetä, me eläkeläiset olemme tulevaisuudessa sovittamattomassa ristiriidassa oikeudenmukaisen Suomen kanssa.

En todellakaan ymmärrä, miksi jättää jättimäiset eläkerahastot koskemattomiksi? Nämä rahastot ovat paisuneet vuosi vuodelta ja suurin osa meidän nykyeläkkeistämme maksetaan näiden rahastojen pelkillä koroilla! Kaikkien etu olisi parempi eläketurva. Työeläkkeiden korotus olisi todella kustannustehokasta elvytystä. Se yksinkertaisesti kasvattaisi verotuloja, kasvattaisi työvoimavaltaisten palveluiden kysyntää ja vähentäisi toimeentulo- ja asumiskustannuksia!

Mikä vaikeus tätä on ymmärtää? Eihän tämä ole rakettitiedettä, vaan sitä yksinkertaista Elon vanhan kansakoulun laskuoppia. Miettikää, että Suomen maksamat maataloustuet olivat vuonna 2016 uskomattomat 2,035 miljardia euroa, jonka me “eläkeläiset” käytännössä maksoimme. Sipilä hoitaa taas varmasti huonon ja kuivan kesän jälkeen maatalouteen lisää rahaa. Hyvä näin! Mutta milloin meidän eläkeläisten jatkuva kurjistaminen saadaan loppumaan?

Juhani Melanen

Olen kauhulla seurannut kotihoidon kaaosta maamme eri puolilla niin lehdistä kuin sosiaalisesta mediastakin käsin. Työtahti on muuttunut krooniseksi kiireeksi. Sairaslomat ovat lisääntyneet ja sijaisia on erittäin vaikea saada. Työntekijät ovat väsyneitä ja surullisia, koska eivät saa tehdä työtään kunnolla, ajan kanssa, vilkuilematta koko ajan kelloa. Hoidettavat ovat puolestaan tyytymättömiä, sillä heitä hoitajat vaihtuvat usein ja heillä on aina tavaton kiire. Kauhuskenaario on valmis!

Koska kotihoito kärsii jatkuvasta henkilöpulasta ja henkilöstö joutuu työskentelemään jatkuvassa stressissä, eivät syntyvät ongelmat ratkea samalla logiikalla kuin millä ne on synnytetty. Mikseivät maakuntien päättäjät uskalla kokeilla muita malleja, joita löytyy ja joita voidaan soveltaa myös meidän kodinhoitoomme? Sosiologia-lehdessä esiteltiin viime keväänä varsin mielenkiintoinen säätiömallinen yritys hoito- ja hoivapalveluita varten nimeltään Buurtzorg. Uudessa mallissa korostettiin asiakkaan ja hoitajan välisen hoitosuhteen tärkeyttä, yksilövastuista hoitotyötä ja omahoitajamallia.

Tavoitteena oli, että kullakin asiakkaalla olis vain yksi sama tai kaksi hoitajaa, jotka tekisivät kaikki hoitotoimenpiteet ja huolehtisivat muutoinkin asiakkaan hyvinvoinnista. Buurtzorg on onnistunut nostamaan sekä asiakastyytyväisyyttä että työntekijöiden motivaatiota. Samalla kulut ovat oleellisesti pienentyneet ja leikanneet kotihoidon kustannuksia.

Miten tämä toteutettiin? Organisaatiosta karsittiin ensimmäisenä turhat esimiehet. Hoitajille annettiin enemmän mahdollisuuksia itse päättää työstään ja aikataulustaan. Buurtzorgin toiminnan arvot ovat pääasiassa kohdistuneet asiakkaan hyvän ja tarpeenmukaiseen hoitoon sekä asiakkaan itsemääräämisoikeuteen. Juuri tätä asiakkaan itsenäistä ja autonomista toimintaa pyrittiin kehittämään, ei pelkästään ammattiauttajien avulla, vaan henkilöstön koko sosiaalisen verkoston avulla. Periaate on varsin yksinkertainen: ihminen voi asua kotonaan niin itsenäistä elämää kuin mahdollista.

Tarkoituksena on antaa asiakkaalle paras mahdollinen hoito ja toteuttaa se myös. Kokonaisvaltaisessa hoidossa ovat aktiivisesti mukana perhe ja koko se sosiaalinen verkosto, johon asiakas kuuluu. Ja mikä tärkeintä! Asiakas itse mukana häntä koskevan hoitosuunnitelman laatimisessa. Tämän kaltaisessa toimintamallissa on tärkeää johdon sitoutuminen siten, että itseohjautuva jalkauttaminen onnistuu!

Milloin tätä mallia aletaan soveltaa meidän kotihoitoomme? Nyt olisi ainakin yksi onnistunut malli, jonka voisi kopioida edullisesti. Kuka uskaltaa pistää pyörät pyörimään?

Juhani Melanen

Poikkeuksellisen lämmin ja helteinen kesä on ollut ainakin meidän perheessä yhtä uintipaikan metsästystä. Sinilevä on ollut liian tuttu näky monella uimarannalla. Onneksi osa on Lahdessakin säästynyt. Kesämökillä Päijänteellä on sielläkin ollut ensimmäistä kertaa minun elinaikana sinilevää pieniä määriä, mutta silti järvi on erinomaisessa kunnossa.

Suomenlahdella tilanne on toinen. Nyt on viimeistään koko Suomen ja kaikkien Itämeren alueen maiden herättävä toimenpiteisiin Itämeren tilan parantamiseksi ja maatalouden päästöjen pienentämiseksi.  Kirjoitan tätä kolumnia Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Islannissa, Atlantin rannalla. Keskustelemme tänään mm. Itämeren puhdistamisen konkreettisista toimenpiteistä ruotsalaisten kollegoiden kanssa.

Kaksi vuotta sitten kirjoitin Japanista jättimäisten myrskyjen keskeltä Iltalehden kolumnini täysin samalla otsikolla luonnon tuskasta ja myrkyistä. Vastaukseksi sain asiallisten kommenttien lisäksi kysymyksiä mistä minä tiedän, että ilmastonmuutos on olemassa. Vastasin vain, että kirjoitin mitä myräkkää olin todistamassa Kiinan merellä ja Japanissa koin ilmassa ja maan päällä. Sellaista en ole koskaan kokenut, vaikka olen alueella ennenkin lentänyt ja matkustanut. Nyt pari vuotta myöhemmin taitavat asiantuntijatkin olla yksimielisiä, että maapallomme sää on muuttunut.

Pelkkä puhe ei riitä

Itämeren suojeluun Suomessa on hankittu John Nurmisen säätiön toimesta yksityistä rahoitusta uuteen menetelmään eli peltojen kipsikäsittelyyn. Valtio on myös saatu mukaan, mutta panostukset ovat vielä pieniä. Siinä on potentiaalia uudeksi, merkittäväksi keinoksi vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen. Kipsin levitys on viljelijälle helppoa, ja vaikutukseltaan toimenpide on nopea ja tehokas. Kipsi parantaa peltomaan ionivahvuutta ja vähentää siten eroosiota ja fosforin huuhtoutumista vesistöihin.

Alustavien tulosten mukaan kipsi voi vähentää pelloilta tulevan maa-ainesfosforin kuormitusta jopa 50 prosenttia, mutta ei edellytä muutoksia viljelykäytännöissä, vähennä viljelyalaa tai heikennä satoja. Fosforikuormituksen vähentämisessä kipsitys on edullisempi kuin yksikään nyt käytössä oleva vesiensuojelukeino, koska levitetty kipsi vaikuttaa ainakin viiden vuoden ajan ja raaka-aine syntyy teollisuuden sivuvirtana. Meille lahtelaisille kysymys kuluu, miten me pidämme omat vesistömme puhtaana ja uimakelpoisena ja jopa parannamme vesien laatua? Vastuu on meillä kaikilla.

Uimataito on henkivakuutus

Koulut ovat osalla jo alkaneet ja viimeistään maanantaina kaikki lapset ja nuoret ovat koulutiellä. Lasten, nuorten ja aikuistenkin uimataito on Suomessa korkealla tasolla kansainvälisesti vertailtuna. Silti jokainen uimataidolla estettävissä oleva hukkumistapaus on tavoittelemisen arvoinen. Siksi suomalaisissa peruskouluissa pitääkin panostaa entistä enemmän lasten uintimahdollisuuksiin. Monessa kunnassa näin onkin, mutta ei kaikissa.

Ensimmäisten kouluvuosien aikana tulee viimeistään hankkia uimataito. Uinnin tulisi olla mukana jokaisella vuosiasteella, siten että jokaisella on mahdollisuus oppia uimaan. Se on kuin konkreettinen henkivakuutus koko elämän ajaksi tuhansien järvien maassa. Ja miksi niin moni aikuinen tuntuu häpeävän uimataidottomuutta? Siksi uimahallit ovat meille tärkeitä – jopa antamaan henkivakuutuksen koko elämäksi.

Mutta älkää huoliko, uutta uimahallia tai mitään muutakaan kehittämishanketta vesiensuojeluun tai pohjavesille en aio esittää tänään, koska taitaa olla niin, että jos se tulee Skinnarin kynästä niin Lahti-penaalin terävin ”kärki” kaivaa jo valmiina olevat ei-kyltit kaupungintalon kellarista. Sanon tämän siksi, että Launeen uimahallista tehtiin päätös jo kerran 1980–luvulla, mutta kun ei niin ei. Huomisesta en lupaa mitään, koska maailma on täynnä hyviä ideoita, joita joskus kannattaa Lahdessakin kokeilla.

Ville Skinnari