Kansanedustajan työ on monipuolista. On oikeastaan itsestä kiinni millaisiin asioihin paneutuu eduskunnassa tapahtuvan lainsäädäntötyön ulkopuolella. Samalla on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uutta. Tällä viikolla vierailin maanantaina Minnesota Oy:n hoitolaitoksessa Hämeenkoskella kahdessa lahtelaisessa päiväkodeissa. Villa Piiparissa minulle oli järjestetty esikoululaisten kyselytunti. Kysymyksiä sateli paljon. Mielenkiintoisimpia olivat ehkä energia-asiat ja elämän suuret kysymykset: Mistä sähkö tulee? Mikä on maailman tärkein asia. Ensimmäiseen vastaus tuntuu olevan usein, että töpselistä. Jälkimmäisen kysymyksen kohdalla halusin nostaa esille onnellisuuden merkityksen. Minusta se on maailman tärkein asia. Lisäksi puhuimme toisten kunnioittamisesta, käytöstavoista ja lukutaidon merkityksestä.

Paperityöt vievät liikaa aikaa

Päiväkodeissa ryhmäkokojen kasvu näkyy arjessa. Tämä on tehty huolimatta siitä, että hektisessä arjessa lapset tarvitsisivat juuri yksilöllistä vuorovaikutusta ja turvallisen aikuisen kohtaamista. Henkilökunta on välillä jaksamisen äärirajoilla. Usein unohtuu sekin, että kaikki päiväkodin työntekijät eivät ole paikalla yhtä aikaa. Jatkuvasti lisääntyneet paperityöt vievät entistä enemmän henkilökunnan aikaa. Henkilökunta on ongelmissa myös Titania – ohjelmiston kanssa, mikä nyt ei ole yllätys, kun vertaa myös SOTE – puolen järjestelmäongelmiin. Onko työn tuottavuus noussut ? Olisi hyvä saada tilastot esiin. Digiähky ei aina lisää tuottavuutta, vaan päinvastoin. Päiväkoti ja varhaiskasvatus kaiken kaikkiaan on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kruununjalokivi ja sen eteen pitää tehdä töitä niin eduskunnassa kuin paikallisestikin Lahdessa.

Ruotsissa tiukat vaalit

Perjantaina matkustan SDP:n varapuheenjohtajan roolissa Tukholmaan ja Upsalaan tekemää vaalityötä ruotsalaisten Demareiden kanssa. Tapaamme myös Ruotsin suomenkielisiä. Ruotsissa vaaliteemoista ylitse muiden nousee sisäinen turvallisuus. Jengisodat ovat kansainvälisten ja paikallisten rikollisjärjestöjen välisiä yhteydenottoja. Viranomaisyhteistyö Suomen ja Ruotsin välillä on tässäkin tärkeää. Keski-Euroopasta on helppo tulla Ruotsin kautta myös Suomeen. Huumebisnes on kansainvälistä ja markkinoita haetaan eri puolelta. Jostain ne aineet tulevat myös Lahteen. Siksi meidän pitää tehdä kaikkemme, että huumausaineiden kauppa ja saatavuus saataisiin kuriin. Verkossa myydään nykyisin paljon ja olemme Hämeen poliisin kanssa pyytäneet sisäministeriltä lisää resursseja verkkokaupan ehkäisemiseksi ja toivottavasti saamme tähän tarvittavan rahoituksen.

Ville Skinnari

Me ihmiset kannamme monenlaisia kuormia. Emme edes tiedä, mitä kohtaamamme ihmiset kuljettavat mukanaan. Sydämemme syvimpiä tuntoja avaamme ehkä vain kaikkein läheisimmille, jos heillekään. Jeesus tahtoo, että me emme väsyttäisi itseämme kuormiemme alla. Siksi hän opettaa seuraajilleen pyhää huolettomuutta. Me emme voi kantaa huolta kaikista asioista tai koko maailman asioista. Siksi hän kehottaa katsomaan taivaan lintuja tai kedon kukkia ja muistuttaa, että kullekin päivälle riittää sen omat murheet.

Jeesus tietää meidät. Hän tietää, kuinka vaikeaa on olla murehtimatta. Niin helposti me kannamme taakkoja. Siksi hän sanoo meille: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Voimme opetella jättämään elämämme asiat hänen haltuunsa ja hänen hoitoonsa. Juuri niin voimme rukouksessa tehdä. Voin kertoa hänelle kaikki elämäni asiat. Saan kiittää hänen huolenpidostaan ja pyytää johdatusta asioihin, joissa tunnen epävarmuutta. Saan rukoilla vaikeuksissa hänen apuaan. Hän kyllä tietää, mitä me tarvitsemme. Ja hän on luvannut pitää meistä huolen. Siksi hän tahtoo vapauttaa meidät uskon luottamukseen, iloon ja vapauteen.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Ensi sunnuntaina vietetään lähimmäisen sunnuntaita. Raamatun tekstit muistuttavat meitä kaikista tärkeimmästä säännöstä ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Kuinka yksinkertainen lause voikin olla niin vaikea toteuttaa. Tuon säännön periaatetta emme pysty edes päivittäin toteuttamaan. Kunpa joka päivä edes muistaisimme sen olemassaolon ja pyrkisimme siihen. Pelkällä yrittämisellä saisimme jo paljon aikaan.

Raamatun tekstit ja sunnuntain aihe sopivat hyvin Launeen kirkossa vietettävään messuun. Sunnuntaina siunataan kaikki vapaaehtoiset, jotka toimivat seurakunnassa. Oletko sinä toiminut jossakin tehtävässä vapaaehtoisena? Ehkä olet ollut toteuttamassa messua, toiminut isosena tai olet tehnyt linnunpönttöjä. Tai jos sinulla on tunne, että haluat tulla siunattavaksi messussa, se jo riittää. Siunauksella Jumala tahtoo tarjota sitä kaikkea hyvää, mitä Hän poikansa ristinkuolemassa on meille valmistanut.

Jos pohdit minkälaiseen tehtävään, haluaisit seurakunnassa osallistua, niin tule kiskaisemaan meitä työntekijöitä hihasta. Seurakunta rakentuu sen jäsenistä ja jokaiselle on tilaa.

Tämä sunnuntai on siis hyvä päivä pohtia, kuka on minun lähimmäiseni ja kuinka voisin hänet kohdata omassa arjessani.​

Siunattua syksyn alkua!

Ville Hakulinen

SDP:n eduskuntaryhmä kokoontuu tällä viikolla Kokkolaan, Vaasaan ja Tampereelle kesäkokoukseen. Viime viikolla olimme puoluejohdon kanssa koolla Lohjalla ja Forssassa. Teemana meillä on vahvasti ollut Suomen tulevaisuus – Suomi 2030. Haluamme puhua tulevaisuusinvestoinneista.

Forssassa saimme valmiiiksi Suomen osaamisen polun vuoteen 2030. Se tarkoittaa mm. parempaa perusopetusta, maksutonta toisen asteen koulutusta ja riittäviä panostuksia perustutkimukseen ja tuotekehitykseen. Nyt Suomi on kulkenut väärään suuntaan, kun koulutuksesta on tämän hallituksen aikana leikattu ja paljon. Liian moni on Suomessa pelkän peruskoulun varassa ja se ei enää riitä työmarkinoilla. Voi hyvin sanoa, että Suomi elää osaamisesta. Kokkolassa on Lahden tavoin aktiivinen yliopistokeskus. Se on tuonut paljon uusi koulutusmahdollisuuksia ja näköaloja meille, joilla ei ole ollut omaa yliopistoa. Nyt Lahdessa on vuosisadan mahdollisuus, kun LUT:n toiminta käynnistyy meillä eli olemme vihdoin yliopistokaupunki. Se edellyttää aktiivisuutta kaikilta meiltä, erityisesti yrityselämän on oltava aktiivinen, jotta Lahti kiinnostaa ja toimii myös työ – ja harjoittelupaikkana nälkäisille nuorille opiskelijoille.

Vaasassa korostuu vahva osaaminen ja rohkeus kansainvälistyä. Wärtsilä ilmoitti tällä viikolla uudesta 200 miljoonan euron investoinnista Vaasaan. Se tarkoittaa entistä vahvempaa kansainvälisen osaamisen keskittymää. Vaasa näyttää intohimollaan esimerkkiä koko Suomessa. Jos koko Suomi tekesi saman työllisyydessä, tuottavuudessa ja investoinneissa esimerkiksi kulttuuriin ja liikuntarakentamiseen me voisimme edelleen puhua hyvinvointivaltiosta. Valitettavasti näin ei ole. Tulopuoli sakkaa, niin myös meillä Lahdessa. Siksi keskustelu pyörii aivan liikaa vain leikkauslistojen ympärillä.

Tulevaisuuden investointeja ovat myös väylät. Kaikki vaikuttivat eduskunnassa viime keväänä tyytyväisiltä, kun parlamentaarinen työryhmä esitti yksimielisesti, että tie- ja rataverkon korjausvelan vähentämiseen osoitetaan vuosittain vähintään 300 miljoonan euron lisärahoitus. Johtopäätös oli, että liikenneverkon alhainen rahoitustaso on ollut Suomessa yksi yhteiskunnan kehittämisen este: korjausvelan hoitamatta jättäminen vaikuttaa suoraan liikenneturvallisuuteen ja liikenteen sujuvuuteen.

Eduskunnan yhteisestä tahdosta huolimatta valtion rahaa väyliin ei kuitenkaan ensi vuodelle ole tulossa. Kun valtiovarainministeri Orpo esitteli elokuun alussa hallituksen linjauksia, esityksessä ei huomioitu eurollakaan parlamentaarisesti yksimielisesti esitettyä rahoitusta perusväylänpitoon. Perusväylänpito eli teiden ja raiteiden kunnostus jäivät ilman. Uusien tunnin junayhteyksien suunnittelu Tampereelle ja Turkuun on tärkeää, mutta sitä ei voi tehdä perusväylänpidon kustannuksella.

Näin Orpo väheksyi parlamentin arvovaltaa ja vie pohjan koko parlamentaariselta valmistelulta. Miksi parlamentaarisia työryhmiä kannattaa edes perustaa, jos niiden linjauksia ei noudateta?

Kokoomuslaisen valtiovarainministerin olisi viimeistään nyt pitänyt ottaa mallia Ruotsista ja siitä, miten pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa tehdään. Perusväylänpidossakin oleellista on jatkuvuus. Liikenneverkkojen korjausvelan hoitamiseen olisi nyt tarvittu pysyvä rahoitustason korotus, jota parlamentaarisesti yksimielisesti myös kokoomuksesta esitettiin.

Seuraava hallitus joutuu lisäämään rahoitusta tuntuvasti, jos halutaan, että perusväylien kunnostuksen takamatka Suomessa saataisiin edes jotenkin kiinni. Liikenteen ratkaisut ratkaisevat myös ilmaston tulevaisuuden.

Ville Skinnari

Tietokoneen näytölläni on aloituskuva, jonka ovat tehneet tämän kesän rippikouluni nuoret ja isoset. Käsi toisen olalla jonossa nuoret muodostavat sydämen, jonka keskellä yksi heistä istuu. Kuvasta välittyy yhteys ja sitä katsoessa mieleen nousee ajatus, ettei kukaan ole yksin.

Voisiko seurakunta olla jotakin samanlaista? Paikka, jossa jokaisella olisi yhteys toiseen ihmiseen. Porukka, jossa kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. Yhteisö, jossa toisesta välitetään ja jossa saa apua silloin, kuin sitä tarvitsee. Kuulin kerran erään kirkossa kävijän sanovan näin: ”En minä nyt mikään niin hyvä uskovainen ole, mutta tänne on aina mukava tulla, kun saa olla yhdessä toisten kanssa!”

Launeen kirkolla on avoimet ovet arkipäivisin klo 12-18 – ja usein ovet ovat auki aamuvarhaisesta niin pitkään, kun toimintaa riittää. Kirkolle saa tulla ihan kuka vaan, levähtämään hetkeksi kirkkosaliin, juomaan kupposen kahvia alakerran lämpiössä tai muuten vaan tapaamaan työntekijöitä ja toisia seurakuntalaisia.

Ja kaikkeen toimintaan ovat ovet myös avoinna: perhekerhoon, lounaalle, raamattupiiriin, lauluhetkeen, kuoroon, nuorteniltaan, käsityöpiiriin, vapaaehtoiseksi eri tehtäviin – ja tietenkin sunnuntain tai arki-illan messuun. Tervetuloa tänä syksynä kirkkoon tutun lastenvirren sanoin:

”Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”

Pauliina Hatakka

Poikkeuksellisen lämmin ja helteinen kesä on ollut ainakin meidän perheessä yhtä uintipaikan metsästystä. Sinilevä on ollut liian tuttu näky monella uimarannalla. Onneksi osa on Lahdessakin säästynyt. Kesämökillä Päijänteellä on sielläkin ollut ensimmäistä kertaa minun elinaikana sinilevää pieniä määriä, mutta silti järvi on erinomaisessa kunnossa.

Suomenlahdella tilanne on toinen. Nyt on viimeistään koko Suomen ja kaikkien Itämeren alueen maiden herättävä toimenpiteisiin Itämeren tilan parantamiseksi ja maatalouden päästöjen pienentämiseksi.  Kirjoitan tätä kolumnia Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Islannissa, Atlantin rannalla. Keskustelemme tänään mm. Itämeren puhdistamisen konkreettisista toimenpiteistä ruotsalaisten kollegoiden kanssa.

Kaksi vuotta sitten kirjoitin Japanista jättimäisten myrskyjen keskeltä Iltalehden kolumnini täysin samalla otsikolla luonnon tuskasta ja myrkyistä. Vastaukseksi sain asiallisten kommenttien lisäksi kysymyksiä mistä minä tiedän, että ilmastonmuutos on olemassa. Vastasin vain, että kirjoitin mitä myräkkää olin todistamassa Kiinan merellä ja Japanissa koin ilmassa ja maan päällä. Sellaista en ole koskaan kokenut, vaikka olen alueella ennenkin lentänyt ja matkustanut. Nyt pari vuotta myöhemmin taitavat asiantuntijatkin olla yksimielisiä, että maapallomme sää on muuttunut.

Pelkkä puhe ei riitä

Itämeren suojeluun Suomessa on hankittu John Nurmisen säätiön toimesta yksityistä rahoitusta uuteen menetelmään eli peltojen kipsikäsittelyyn. Valtio on myös saatu mukaan, mutta panostukset ovat vielä pieniä. Siinä on potentiaalia uudeksi, merkittäväksi keinoksi vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen. Kipsin levitys on viljelijälle helppoa, ja vaikutukseltaan toimenpide on nopea ja tehokas. Kipsi parantaa peltomaan ionivahvuutta ja vähentää siten eroosiota ja fosforin huuhtoutumista vesistöihin.

Alustavien tulosten mukaan kipsi voi vähentää pelloilta tulevan maa-ainesfosforin kuormitusta jopa 50 prosenttia, mutta ei edellytä muutoksia viljelykäytännöissä, vähennä viljelyalaa tai heikennä satoja. Fosforikuormituksen vähentämisessä kipsitys on edullisempi kuin yksikään nyt käytössä oleva vesiensuojelukeino, koska levitetty kipsi vaikuttaa ainakin viiden vuoden ajan ja raaka-aine syntyy teollisuuden sivuvirtana. Meille lahtelaisille kysymys kuluu, miten me pidämme omat vesistömme puhtaana ja uimakelpoisena ja jopa parannamme vesien laatua? Vastuu on meillä kaikilla.

Uimataito on henkivakuutus

Koulut ovat osalla jo alkaneet ja viimeistään maanantaina kaikki lapset ja nuoret ovat koulutiellä. Lasten, nuorten ja aikuistenkin uimataito on Suomessa korkealla tasolla kansainvälisesti vertailtuna. Silti jokainen uimataidolla estettävissä oleva hukkumistapaus on tavoittelemisen arvoinen. Siksi suomalaisissa peruskouluissa pitääkin panostaa entistä enemmän lasten uintimahdollisuuksiin. Monessa kunnassa näin onkin, mutta ei kaikissa.

Ensimmäisten kouluvuosien aikana tulee viimeistään hankkia uimataito. Uinnin tulisi olla mukana jokaisella vuosiasteella, siten että jokaisella on mahdollisuus oppia uimaan. Se on kuin konkreettinen henkivakuutus koko elämän ajaksi tuhansien järvien maassa. Ja miksi niin moni aikuinen tuntuu häpeävän uimataidottomuutta? Siksi uimahallit ovat meille tärkeitä – jopa antamaan henkivakuutuksen koko elämäksi.

Mutta älkää huoliko, uutta uimahallia tai mitään muutakaan kehittämishanketta vesiensuojeluun tai pohjavesille en aio esittää tänään, koska taitaa olla niin, että jos se tulee Skinnarin kynästä niin Lahti-penaalin terävin ”kärki” kaivaa jo valmiina olevat ei-kyltit kaupungintalon kellarista. Sanon tämän siksi, että Launeen uimahallista tehtiin päätös jo kerran 1980–luvulla, mutta kun ei niin ei. Huomisesta en lupaa mitään, koska maailma on täynnä hyviä ideoita, joita joskus kannattaa Lahdessakin kokeilla.

Ville Skinnari

Takana on lämmin ja ihana kesä 2019. Meillä Launeen seurakunnassa kesällä on ollut monta rippikoululeiriä. Niihin on mahtunut hulvattoman hauskoja hetkiä, uusia kavereita, aurinkoisia päiviä ja hiljentymistä pyhän äärelle. Rippikoulu on myös itsetutkiskelun paikka. Siellä on hyvä pysähtyä oman elämänsä ja persoonansa äärelle. Kuka minä olen? Mitä minulle kuuluu?

Nykyisin itsetutkiskelu on jopa trendikästä. On hyvä miettiä omaa suhdettaan itseensä, tuntea itsensä, kuunnella itseään. Lehdet ja netti ovat pullollaan vinkkejä siihen, miten itseään oppisi tuntemaan paremmin. Miten vahvistaisi itsetuntoa, miten voisi olla rauhassa itsensä kanssa.

Jumala tuntee meidät läpikotaisin. Hän tuntee meidät ehkäpä paremmin kuin me tunnemme itsemme. Jumala näkee lävitsemme silloinkin, kun onnistumme peittämään jotain jopa itseltämme.

Jumala ei kuitenkaan katso meitä arvioiden ja odottaen, että kehitymme paremmiksi versioiksi itsestämme. Hänen edessään me saamme olla juuri sellaisia kuin olemme. Jumala katsoo meitä hyväksyvin ja rakastavin silmin. Jumalan rakastavan katseen alla on hyvä opetella rakastamaan itseään kaikissa elämän vaiheissa.

Maija-Reetta Katajisto

Joku kompastuu maahan juuri trampoliinilta poistuessaan. Pian kuuluu kommentteja ”Ylös, ylös, posin kautta!” Toisen jalka lipsahtaa sup-laudalta ja tapahtuu melkoinen veteen läiskähtäminen, mutta jälleen kuuluu ”Onko vesi märkää…no, posin kautta vaa ja laudalle takas!” Nämä ovat muutamia tapahtumakuvia riparilta, jolla olen juuri tätä tekstiä kirjoittaessani. On ollut läkähdyttävän kuumaa näinä seitsemänä päivänä täällä Upilassa. On ollut uupumisen hetkiä ja väsymistä, mutta hienoa on ollut huomata nuorten keskinäistä kannustusta. Ilmaisu ”posin kautta” tarkoittaa, että pitää ajatella kommelluksista positiivisesti, etsiä hyvää tapahtumista, jotka periaatteessa voisi tulkita mieltä mataloittaviksi vastoinkäymisiksi. On siis etsitty hyvää, pyritty hyvään kaiken vauhdikkaan ja kiivastahtisen riparin melskeissä.

Myös Jumala kutsuu meitä etsimään hyvää ja kutsumaan Häntä elämämme kantavaksi voimaksi. Jokaisella on elämässään vaiheita, jolloin erityisesti joudutaan vaikeiden valintojen ja tilanteiden eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen näissä tilanteissa estää usein kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Me kuitenkin saamme luottaa siihen, Jumala ei jätä meitä yksin kompastelemaan ja lipsahtelemaan, vaan Hän nostaa ja kantaa meitä aina uudelleen. Hän lähestyy monin tavoin meitä, luomiaan ihmisiä, ja kutsuu yhteyteensä, sitkeästi ja alituisesti.

Jumalan kutsua kuulutetaan myös aivan konkreettisesti Pyhässä Raamatussa sekä jumalanpalveluksissa, radion ilta- ja aamuhartauksissa, seurakunnan eri tapahtumissa. Olet tervetullut kuulolle, vaikkapa nyt sunnuntaina Launeen kirkkoon!

Pastori Kati Saukkonen