Suomen 1990-luvun pankkikriisin rikolliset jäivät tuomitsematta

Elämme taas uskomattomia aikoja. Danske Bankissa pestiin rahaa arviolta 200 miljardia euroa eli neljä kertaa koko Suomen valtion budjetin verran. Samoin on laita Swedbankenissa, jossa
rahaa on pesty useita miljardeja. Nämä rahanpesut täytyvät olla ylimmän liikejohdon tiedossa. Jo maksujenvälityksen poikkeuksellisten suurten välityspalkkioiden olisi pitänyt kertoa pankkien
turvayksiköille, mistä on kysymys. Rikosta pitää laittaa tutkimaan Tanskan ja Ruotsin talousrikollistutkijat. Suomessa ei näin tehty ja sijaiskärsijöiksi haettiin valuuttalainaa ottaneet kunnialliset yrittäjät.

Valtion ja veronmaksajien piikistä maksettiin vuosina 1992-1996 pankkitukea osapuilleen 8 miljardia euroa eli 50 miljardia vanhaa mummoa! Suurin osa tästä rahasummasta meni säästöpankeille ja niitä varten perustetuille omaisuudenhoitopankeille eli ”roskapankeille”. Rahakaupan vapautuminen ja Suomen pankin onneton rahapolitiikka koituivat satojentuhansien
yrittäjien ja tavallisten suomalaisten kohtaloksi. Vakaan markan arkkitehdit Suomen pankin pääjohtaja Rolf Kullberg ja pankinjohtaja Markku Puntila uskoivat vahvaan markkaan kuin joulupukkiin. Harvoin on uskallettu sanoa sitä totuutta, että tämän siunasi ”satamatyöläinen” ja muka finanssinero, presidentti Mauno Koivisto. Näillä typeryyksillään he raunioittivat ensin vientiteollisuuden ja sitten pakkodevalvaatiolla vielä kotimarkkinatkin!

Maailmalla ja Suomessa elettiin velkavetoista kasinotaloutta. Kiinteistösijoittaminen nosti mm. Helsingin hinnat korkeamalle kuin New Yorkissa. Tästä seurasi myyntipaniikki. Neuvostoliitto
hajosi ja tuottoisa idänkauppa lakkasi. Palkkojen ja kustannusten nousu olivat romahduttaneet vientiteollisuuden kilpailukyvyn. Pankkikriisi on puhdasverinen säästöpankkikriisi, sillä KOP ja
SYP eivät saaneet pääomalainojen lisäksi muuta julkista tukea. Nämä pankit myös maksoivat pääomalainansa säädettyjen korkojen kanssa takaisin. Toisn sanoen pankkikriisin hoito Suomessa oli vastikkeelista, vaikka toisin yritetään väittää.

Lindblomin ja Niskasen suorittama kaksoistyrmäys mapitti PSP+ KOP + SSP liittoajatuksen mappi Ö:hön. Sen jälkeen koko perinteinen suomalainen liikepankkirypäs ( yli 100 vuotta) koottiin
Yhdyspankkiin ja Kansallispankkiin ja myytiin ulkomaille Nordeaksi. Kysymyksiä jää paljon ja ne on selvitettävä sen jälkeen, kun presidentti Niinistön julistama salassapitopykälä vanhentuu. Tärkeintä on se, miksi yrittäjä ei tiennyt valuuttariskeistä ja jälkidevalvaation vahingoista? Kuten aina Suomessa ketään ISO- kenkää ei rangaistu mistään aiheuttamastaan tuskasta tavallisille kansalaisille! Opittiinko tästä mitään?

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO