Kaksi ensimmäistä kouluvuotta minulla oli luokanopettaja, joka laulatti jokaisen koulupäivän aluksi virren. Omille vanhemmilleni ja sitä vanhemmille ikäpolville virren laulaminen aamulla oli tuttua perinnettä, mutta oman sukupolveni joukossa ei enää ollenkaan yleistä. Näiden aamuvirsien ansiosta opin kuitenkin tuntemaan monta virttä, jotka muuten olisivat jääneet ehkä oppimatta. Opettaja vaihtui kun siirryin 3. luokalle ja sen jälkeen aamunavaukset kuunneltiin aina keskusradion kautta.
Näistä ensimmäisten kouluvuosien aamuvirsistä on erityisen hyvin jäänyt mieleen, kun opettelimme virren 397; Kun on turva Jumalassa. Pystyin jotenkin aivan näkemään miten lintuemo levittää siipensä suojelevasti poikastensa päälle ja poikasten on turvallista nukkua emon suojassa. Virren sanojen mukaan ajattelin myös Jumalan huolehtivan meistä kaikista ja suojelevan kaikelta pahalta.
Samanlainen luottamus Jumalan huolenpitoon välittyi myös sellaisista lastenlauluista kuin Pikkulintu riemuissaan ja Satatuhatta tähteä loistaa. Tällaista vilpitöntä luottamusta Jumalaan ja Jumalan huolenpitoon kaikkina hetkinä kutsutaan usein myös lapsenuskoksi. Lapsenuskoa pidetään hieman kypsymättömämpänä kuin aikuista uskoa, hieman samalla lailla kuin lapsen ymmärrystä pidetään usein vähäisempänä kuin aikuisen ymmärrystä.
Mielenkiintoista on kuitenkin miten Jeesus asetti nimenomaan lapsen esimerkiksi. Kun Jeesukselta kysyttiin kuka on suurin taivasten valtakunnassa, hän osoitti lasta. Samoin ensi sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. — Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”
Aikuisen uskon on vaikea heittäytyä sellaiseen huolettomuuteen, ettei mietitä tulevaa. Liiallinen huolehtiminen vie kuitenkin ilon pois myös tästä päivästä. Liikaa huolehtiessa ja murehtiessa omia asioitaan, ei ehdi huomata toisia ihmisiä ympärillä eikä toisten ihmisten avuntarvetta. Ja liikaa huolehtiessa ei ehdi muistaa Jumalaa.
Hanna Suominen
Launeen seurakunta, pastori