Tuomas Enbuske julisti pari viikkoa sitten Apu lehdessä, että uusliberalismi pelasti maailman runnomalla lehteen näennäisiä tietoja harkiten eli rollaten. Hän väittää, että maailma on noussut köyhyydestä Elon Musien, Steve Jobsin ja Bill Gatesin ansiosta. Enbuske ihaillee bisnestä ja luksusta ja väittää otsa kirkkaana, että edellä luetellut henkilöt ovat nostaneet maailman köyhyydestä. Muita syitä ovat kommunismin romahtaminen, maailman kaupan vapautuminen ja kaiken ilon ja riemun tuoja: uusliberalismi.
Hän esittää tuekseen lukuja, jotka voidaan tulkita miten vain.Internetiä ja mobiilipelejä voidaan pelata yhtä hyvin Espoosta kuin Eritreastakin on hänen väitteensä avain, mutta hän unohtaa, että maailman 64 rikkainta ihmistä omistaa puolet maapallon varannosta ja manipuloi talousmarkkinoita mielensä mukaan heilutellen demokratioita ja suosien tarvittaessa diktatuureja.
Kuitenkin vuoden vaihteessa Lontoon Cityssä toiminut sijoitusyhtiö Nevsky Capital ilmoitti asiakkaidensa yllätykseksi lopettavansa sijoitusrahastonsa. Syynä ei ollut epäonnistuminen sijoitustoiminnassa 2000-luvulla, sillä Nevskyn tuottoprosentit ovat olleet hurjia. Sen sijaan yhtiön johtaja perusteli lopettamista tulevaisuutta koskevan epävarmuuden merkittävällä lisääntymisella. Miksi tämä rahantekokone ja uusliberalismin airut, yhtäkkiä toimi vastoin suomalaisen uusliberalismin papin viihdetoimittaja Enbusken ajatuksia?
Siksi, että maailma sen johtajan Martin Taylorin mukaan, oli muuttumassa tulevaisuudessa yhä epävarmemmaksi ja huonosti ennustettavaksi. Hänen mielestään oli aika panna pillit pussiin, kuin menettää asiakkaidensa rahat huonoilla markkinoilla. Taylor siis tunnusti, että ilmassa on liikaa ennustamattomia riskejä, vaikka sadat muut rahoitusyhtiöt vakuuttavat kilvan, että ”markkinat ovat aina oikeassa”, kuten liberalismin teesi kuuluu.
John Maynard Keynes sen sijaan suhtautui epävarmuuteen vakavasti ja näki, että taloudessa ei ole mahdollista nähdä tieteellisellä varmuudella 20 vuoden taakse ja tietää varmasti, miten nikkelin hinta muuttuu tällä periodilla. Hän siis tukeutui reaalitalouteen ja korosti sitä, että kapitalismin nousukausina oli luotava markkinoille puskureita laskukausia varten ja varata valtion rahaa sukanvarteen laskukausia varten.
Likvideillä markkinoilla huonoistakin sijoituksista voi päästä eroon, mutta kuka osaa ennustaa milloin ihmisten joukkopsykoosi rahataloudessa silloin, kun vaikeat futuurit ja monimutkaiset rahoitusinstrumentit laukeavat samanaikaisesti, kuten kävi USA.ssa 2008, jolloin 6 miljoonaa ihmistä menetti kotinsa.
Mikäli kiinteistömoguli Trumpista tulee USA:n uusi presidentti, rajoille rakennetaan aitoja ja merkantilismi nostaa taas päätään vapauden ja kapitalismin Mekassa. Miten uusliberalismi tähän reagoi?
Juhani Melanen