Joulun aikaan on hyvä katsoa mennyttä vuotta sekä katsoa tulevaan. Pieni maa elää osaamisesta. Suomen tulee tavoitella tutkimus, kehitys ja innovaatiotoimintaympäristönä kärkipaikkaa maailmassa. Seuraavan hallituksen on laadittava pitkän aikavälin suunnitelma, jolla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen taso nostetaan neljään prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa tarvitaan nyt kunnianhimon tason nostoa. Suomen tutkimus- ja kehitys-panostukset (TKI) ovat laskeneet systemaattisesti. Tavoite houkuttelevasta ja toimivasta TKI-toimintaympäristöstä on kuitenkin mahdollista saavuttaa, jos käännämme pikaisesti kurssia. Siihen tarvitaan saumatonta yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä. Innovaatiotoiminnan tulokset eivät useimmiten synny nopeasti, joten sitä ohjaavan politiikan tulee olla pitkäjänteistä. Päijät-Hämeen TKI – panostukset ovat vain noin 1/5 Pirkanmaasta. Mikä mättää on hyvä kysymys? Vastuu on myös yrityksillä, ei vain julkisella sektorilla tai koulutusorganisaatioilla. Lahden ja Päijät-Hämeen pitää herätä. Uusi yliopisto pitää osata hyödyntää.

Hyvä innovaatiopolitiikka on yhdistelmä fiksuja yritystukia ja pitkäjänteistä kehitystoimintaa. Fiksut yritystuet mahdollistavat nopeaa tuotekehitystä ja skaalautuvaa kasvua. Tammikuussa tulemme esittämään kansanedustaja Pilvi Torstin (sd.) kanssa Suomeen uutta innovaatiokeskus-toimintamallia

Joulu on ovella

Joulu on monelle lomaa ja rauhoittumista arjen kiireistä. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikilla suomalaisilla ei mene niin hyvin. Yksinäisyys, köyhyys tai päihdeongelmat ovat läsnä liian monen arjessa. Kuilu hyvinvoivien ja huonosti voivien välillä näkyy erityisesti jouluna. Tunteet ovat pinnassa. Kaikilla ei ole läheisiä, joiden kanssa viettää joulua. Kaikilla ei myöskään ole varaa ostaa jouluruokia, puhumattakaan pienistä lahjoista lapsille.

Köyhyys koskettaa Suomessa lähes miljoonaa ihmistä ja jopa yli 150 000 lasta. Kyseessä on laaja ilmiö, johon on monia syitä ja jolla on kauaskantoisia seurauksia. Köyhien lasten määrä on Suomessa kasvussa. Köyhien lasten määrä on saavuttamassa pian lapsiköyhyyden huippuvuoden 2007 luvut. Vuonna 1987 ja 1997 syntyneistä tehdyissä laajoissa tutkimuksissa ilmenee, että huono-osaisuus periytyy ja lapsiin kohdistuneet säästöt näkyvät moninkertaisina kustannuksina tulevaisuudessa. Haluan kiittää niitä järjestöjä ja yrityksiä, jotka tänäkin jouluna tukevat lasten ja perheiden hyvinvointia.

Politiikalla vaikutetaan siihen, miten hyvinvointia jaamme. Kyse on aina viime kädessä arvovalinnoista. Ensi vuonna tähänkin asiaan voi taas huhtikuussa vaikuttaa.

Eino Leinon sanoilla haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

”Talvella murheita muisteta ei, talvella paljon on lunta, muistoja kauniita katsellaan, riemuja vanhoja riemuitaan, nähdähän kesästä unta.” – Eino Leino

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Olen monta joulua viettänyt Thaimaassa ja tehnyt aina saman havainnon, muoviroskaa kertyy turistien suosimissa paikoissa aina vain enemmän ja enemmän niin rannoille kuin mereenkin. Sota muoviroskaa vastaan on julistettu, koska pysäyttävät kuvat valtamerten muovipyörteistä ja muoviroskaan kuolevista eläimistä ovat saaneet viimein kyyniset poliitikotkin tarttumaan tähän suureen ja täysin ihmisen aiheuttamaan ongelmaan vakavasti.

Meillä Euroopassa jäteongelmaa hoidettiin kaikessa hiljaisuudessa viemällä jätteet Kiinaan. Jopa 80 prosenttia käsittelemättömästä muovijätteeestä rahdattiin Kiinaan. Asia oli reilassa pitkään näin, mutta kesäkuussa 2017 Kiina ilmoittikin, ettei se ota vastaan sinne lastattuja jätekuormia. Eurooppa joutuu nyt itse huolehtimaan jätteeestään yksin. Haaste on melkoinen. Mikromuovista on tullut ympäristöihollinen numero yksi. Muovia ja erityisesti muoviroskia on ollut helppo vihata niiden näkyvyyden vuoksi. Muovi on kemistien kielellä ”inserttiä” eli reagoimatonta. Muovista ei liukene haitallisia aineita ympäristöön, eikä sen molekyylirakenteeseesta löydy paikkoja, joihin hajoittavaa elintoimintaa kiinnittyisi. Tästä syystä siitä on tullut erittäin suosittu elintarviketuotannon pakkausmateriaali, mutta se ei häviä helpolla ja sitä kulkeutuu kaloihin ja meren eläimiin kaikissa valtamerissä.

Tästä ongelmasta kärsivät kaikki muoviin kuristuvat linnut, merinisäkkäät, valaat ja sadat kalalajit. Valtamerien syrjäisille alueille syntyviin muovipyöreisiin ei Suomella ja Euroopalla ole syntipukin roolia. Tutkimuksissa on todettu yksiselitteisesti, että 90-95 prosenttia maailman muoviroskasta on peräisin kymmenestä joesta, joista kahdeksan sijaitsee Aasiassa ja kaksi Afrikassa. Muovipartikkeleita on löydetty vettä suodattavien simpukoiden sisältä ja kalojen suolistosta.

Muovista tehdään syyllinen, vaikka todellisena syynä on kuluttajien oma käyttäytyminen. Meidän patenttipullomenetelmämme kelpaisi vientituotteeksi erinomaisesti!
Se, mitä Aasiassa tehdään nyt, ratkaisee paljon, miten meille muovitaistossa käy. On esitetty sellaisiakin näkökantoja, että pakkausmuovista luopuminen voisi jopa kiihdyttää ilmastonmuutosta. Muovi on haaste toki meille suomalaisille ja toivoa sopii, että suomalaiset keksijät ja tiedemiehet tarttuisivat innolla muovinhävitysongelmaan. Innovaattoreitahan meiltä pitäisi löytyä. Ja muista: joulupukin lahjat paperiin!

Juhani Melanen

Neljännen adventtisunnuntain keskushenkilöiksi on nostettu Jeesuksen vanhemmat isä Joosef ja äiti Maria. Itse olen kokenut Marian läheisemmäksi omien lasten syntymän myötä. Muistan, miten ollessani tuore äiti valvoin vauvan, oman esikoiseni kanssa yöllä, kun kaikkialla oli muuten hiljaista. Ikkunalla oleva kynttelikkö antoi valoa, muuten hämärään huoneeseen.

Siinä istuessani mietin Mariaa ja Jeesusta, joka syntyi tallissa.  Mitäköhän Maria on mahtanut tuntea ja ajatella? Millainen oli Marian odotus? Häkellyttävän viestin jälkeen, alkoi lapsen odotus. Tai millainen on ollut matka Nasaretista Betlehemiin? Sen on täytynyt olla vaivalloinen, koska raskaana ollessa mikä tahansa matkustaminen myös nykyisillä kulkuneuvoilla on vaivalloista, saati sitten aikana jolloin ei ollut ilmastoituja autoja.

Tai miten Joosefin suhtautuminen on vaikuttanut Mariaan? Millaista on ollut Joosefille odotusaika? Isälle lapsen odottaminen jää usein hieman ulkopuolisena olemiseksi, koska vauva ei kasva oman kehon sisällä.

Ihmiset ovat taatusti puhuneet ja ihmetelleet, kun nuori tyttö alkaa odottaa vauvaa. Uskon Joosefilla olleen pureskeltavaa, kun hänelle kihlattu tyttö onkin raskaana.
Ajattelen että kertomus Mariasta ja Joosefista kertoo luottamuksesta Jumalaan. Miten he sopeutuivat yllättävään uutiseen ja tilanteeseen, kun omat suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla.

Elämää pystyy harvoin suunnittelemaan. Tai harvoin suunnitelmat toteutuvat siten kuin on ajatellut. Miten silloin reagoin ja sopeudun muutoksiin? Pystynkö luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella? Että myös silloin kun tunnen olevani umpikujassa ja tilanteessa jossa kaikki omat suunnitelmat sekä toiveet ovat romuttuneet, jotain uutta on jo syntymässä ja alkamassa.

Olen miettinyt, miten kertomus Jumalan teoista ihmisiä kohtaan, pelastushistoriasta, on täynnä yllättäviä käänteitä. Jumalan laskeutuminen ihmisen ymmärryksen tasolle, syntyminen, tuleminen maailmaan tavalla joka on meille tuttu mutta samalla käsittämätön, kertoo Jumalan suuruudesta.

Hanna Suominen
kappalainen Launeen srk

Lahti Aquan eläkkeelle siirtynyt Martti I Lipponen järjesti kaksi vuotta sitten näyttävän lehdistötilaisuuden, jossa hehkutettiin suurella äänellä Lahden veden laatua yhdessä monacolaisen suursijoittajan Alain Mierczukin kanssa. Pullottamon syntyä juhlittiin sampanjalla kuin perintöprinssin syntymää. Lahti on rakentanut sopimuksen mukaan siirtoputken Kärpäsen vedenottamolle, joten jatkotoimenpiteitä odotettiin omistajan taholta kuin Jeesuksen syntymää.

Mutta matkaan on ilmestynytkin uusia mutkia. Hankeen nykytilasta on tullut ristiriitaisia tietoja lehdistöön päin. Epäilyä yritti lievittää ja vakuuttaa asioiden olevan kunnossa Ahti Junttila, H2Ou Finland Oy:stä. Hänen mielestään tämän kokoluokan viivytys on normaalia, koska selvitettäviä asioita on erittäin paljon. No varmasti onkin, mutta kahdessa vuodessa olisi normaali järjen mukaan jo voitu käydä näitä asioita läpi ja löytää ratkaisut. Nyt hanke seisoo ja epäilevät Tuomaat, kuten minä, ovat alkaneet nähdä tässä hankeessa samanlaisia piirteitä kuin käytettyjen autojen kauppiaan Pasi Tinnilän konserttitalon remontissa.

Kuulemme hankkeesta varmasti pian lisää, mutta lähteeni mukaan kaikki ei ole aivan sitä, miltä näyttää, vaikka Pullottamo-yhtiö onkin maksanut sopimuksen mukaisesti tontin kauppahinnan ja siirtoputken kustannukset. Miten Lahti Aqua on selvittänyt seuraavat erittäin tärkeinä pitämäni asiat ja kuka valvoo sen puolesta kaupungin etuja?
1. Onko syytä epäillä, että monacolainen liikemies osti tontin pelkästään rahanpesutarkoituksessa ja kuka on ottanut selvää hänen taustoistaan?
2. Paljonko Lahden Aqualta jää vuorokaudessa saamatta tuloja, koska vedenmyynti ei ole toteutunut sovitussa aikataulussa?
3. Miten on varmistettu se, ettei monacolainen yritys ole vain kulissi, jonka takaa paljastuukin joku muu ulkomainen toimija Venäjältä tai Kiinasta?
4. Mitkä ovat Lahden tai sitä varten perustetun yhtiön keinot painostaa monacolaista liikemiestä huolehtimaan velvoitteistaan ja millä aikataululla asiassa nyt edetään?

Martti Lipponen oli todellinen Aquan Puuha-Pete aikanaan ja erittäin tyypillinen esimerkki näistä yli 30:ssä osakepohjalla toimivasta Lahden konsernijohtajasta. Hän keplotteli eläkkeelle uskomattomalla, pitkälti yli 10 000 euron eläkkeellä. Mikä oli hänen todellinen roolinsa tässä Pullottamo pelissä? Korruptiotako? No ei tietenkään, mutta Suomen laki ei kiellä silti epäilemästä.

Juhani Melanen

Sleepy Sleepersin biisit ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja niitä pitää aina välillä kuunnella ja onhan ne myös jotain tosi lahtelaista. Mato Valtonen kävi luonani eduskunnassa päivittämässä viimeisintä projektiaan eli Lappiin perustettavaa Joulupukin valtiota. Suunnitelmissa Rovaniemen pohjoispuolelle perustetaan noin 10 000 hehtaarin kokoiselle alueelle Joulupukin oma valtio, joka olisi paitsi savuton myös autoton.Taustalla hankkeessa on muitakin ex-lahtelaisia. Hanke on kansainvälisesti erittäin kiinnostava. Matkailu Suomen nopeimmin kasvava toimiala ja siksi ei tällekään hankkeelle kannata nauraa. Enemmänkin suren sitä, että lahtelaiset tekevät muualle maailmaan erinomaisia edelläkävijähankkeita, mutta omassa kaupungissamme ei virkamiesvalmistelusta tulee mitään sellaista mikä edes ylittäisi kansallista uutiskynnystä. Kylpylähankkeet olivat 1980-lukua, mutta Lahdessa niiden nimeen edelleen tunnutaan uskovan, vaikka liike-elämän kiinnostus on jo aivan muualla.

Mopoautoista puhutaan paljon. Ne ovat turvattomia ja suhteettoman kalliita vakuutuksineen ja jatkuvina korjauksineen. Ainakin meillä tämä aihe aiheutti kotona kovan keskustelun. Noin vuoden väännön jälkeen suostuin vihdoin hankkimaan esikoispojalleni käytetyn sellaisen. Suostumukseni sisälsi pinon erilaisia lupauksia, miten ja kuinka liikenteessä sitten pitää käyttäytyä. Kaikki meni suhteellisen hyvin viime lauantaihin saakka. Poika soitti, että on ajanut autollaan liukkaalla kelillä Nostavan tiellä ulos. Paikalla oli ambulanssi ja poliisi. Onneksi hän selvisi aivotärähdyksellä. Mopoauto oli pyörähtänyt ympäri ja oli kirjaimellisesti entinen mopoauto. Tähän taisi päättyä meidän perheen mopoautotarina. Rahat menivät, mutta henki säilyi.

Kun aloitin eduskunnassa vuonna 2015, keskustelimme kollegoiden kanssa paljon, miten voisimme tehdä parempaa lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kevytautojen käytön. Eduskunnan liikenne – ja viestintävaliokunta antoi tällä viikolla mietinnön hallituksen esityksestä laeiksi ajoneuvolain ja ajokorttilain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta. Esityksellä ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi kansallinen T-ajoneuvoluokan ajoneuvoryhmä, kevytauto, johon kuuluisivat henkilöautosta muunnettu, nopeudeltaan enintään 45 kilometriin tunnissa rajoitetut ajoneuvot.

Kevytauton kuljettaminen edellyttäisi mopoautoja vastaavasti AM-luokan ajo-oikeutta. Tavoitteena on mahdollistaa uusi liikkumisen muoto erityisesti nuorille, 15—17-vuotiaille, ottamalla käyttöön uusi ajoneuvoryhmä. Nuoret liikkuvat paljon ja liikkumiseen käytetään usein mopoa tai mopoautoa. Kevytauto toisi näiden rinnalle uuden vaihtoehdon. Esityksen tavoitteena on lisäksi parantaa erityisesti nuorten liikenneturvallisuutta. Valiokunta muutti hallituksen esitystä siten, että nopeusrajoitus nostettiin 45 km / tunnissa 60 km / tunnissa. Tämän johdosta tuli lakitekninen tarve säätää, ettei kevytautolla saa ajaa moottoritiellä tai moottoriliikennetiellä. Sähkökäyttöisten autojen massalle ei ollut esityksessä ylärajaa (muilla 1500kg). Valiokunta asetti rajaksi 1800 kg. Muutoskustannukset ajoneuvolle ovat jossain 400 euron tienoilla. Selkeyden vuoksi pitää todeta, että mopoautoja ei kielletä. Laki tulee voimaan 1. marraskuuta 2019.
Eli vuoden päästä puhutaan varmaan sitten m-autojen sijaan k-autoista. Hyvä niin.

Ville Skinnari

Kolmantena adventtina me muistamme Johannes Kastajaa, tuota huutava ääntä autiomaassa, joka raivaa tietä Herralle. Joulun odotuksessa Johanneksen ääni autiomaassa on ajankohtainen, vaikka elämämme on tyhjän autiomaan karun hiekan ja kallion vastakohta. Monella tavalla elämme yltäkylläisyydessä ja mukavuudessa. Onko meidän elämässämme tasoitettu tie Jumalan pojalle? Onko sydän niin turtunut kaiken hyvän keskellä, ettei se edes enää kaipaa Vapahtajaa?

Adventin aikana, odotuksen aikana, me vaellamme päivä päivältä kohti Betlehemin seimeä. Siellä makaava lapsi ei ollut yltäkylläisyyden ympäröimä. Kuningasten kuningas ei syntynyt suurissa saleissa eikä rikkauksissa, vaan eläinten suojassa. Vain taivaalla loistava kirkas tähti paljasti, että jotain merkittävää oli tapahtunut. Messias oli syntynyt.

Ehkä me joskus unohdamme, että Betlehemin seimen lapsi ei vaadi meiltä mitään. Hänen luokseen voi kulkea jokainen, eikä siihen tarvita lahjoja eikä erityistä joulumieltä. Lopulta hän ei koskaan ollutkaan kaukana, vaan vaeltaa vieressämme joka askeleen ajan. Hänen askeleissaan on hyvä kulkea kohti joulua: armahdettuina, vapautettuina, ilo ja rauha sydämessä. Hän itse valmistaa meille tien.

Maija-Reetta Katajisto

Tämän vuoden loputtua Suomessa päättyvä perustulokokeilu on herättänyt huomioita ympäri maailmaa. Varmasti tiedetään, että Sipilän aktiivimalli on lisännyt työttömien ahdistusta ja huolta. Perustulon arvostelijat esittävät ensimmäisenä, että perustulon saajista tulee laiskoja elättejä yhteiskuntaamme ja se passivoi sen saajaa. Monet näytöt maailmalta kuitenkin osoittavat, että perustulorahat menevät pikemminkin elämänlaadun parantamiseen kuin laiskottteluun.

Tutkimuksista tiedetään varmasti, että suomalaisten työttömien työmotivaatio ei ole seurausta työhaluttomuudesta, vaikka moni media onkin kirjoitellut vedoten joihinkin yksityistapauksiin, ”työtä vieroksuvista laiskureista”. Tämä on ilmennyt joskus some-raivona ja yksityisinä älyttömyyksinä. Onneksi nämä mielipiteet eivät edusta valtavirtaa.

Perustulolla olisi ostovoimaan myönteinen vaikutus. Erityisesti perustulo on hyödyttänyt itseosaajia, taiteen kentällä työskenteleviä ja opiskelijoita. On nähtävissä myös, että luovilla aloilla toimivat freelancerit ja asiantuntijatehtävissä toimivat, mutta silti ”epätyypillisissä töissä” ja työtehtävissä toimivat hyötyisivät perustulosta. Työtön saa ansaita maksimissaan 300 euroa, muutoin joutuu maksamaan ylijäävästä osasta veroa 50 prosenttia, mutta perustulon saaja voi ottaa työtehtäviä vastaan paremmin. Tosiasiassa perustulo ei poista kannustinloukkuja. Suurin kannustinloukku on suomalaisten asumistukeen saama avustus, joka viime kädessä menee kiinteistösijoittajille ja ammattiyhdistysliikeen omistamille vuokra- asuntosäätiöille. Valtio käyttää pelkästään asumistukeen yli 2000 miljoona eli 2,1 miljardia euroa, jotka ovat poissa kulutuksesta ja valuvat toisiin taskuihin. Summa on hirvittävä, koska Suomen valtion budjeti on 55, 4 miljardia euroa!

Tärkeintä minusta olisi perutulossa se, että se lopettaisi esimerkiksi kotiäitien, opiskelijoiden, työttömien ja köyhien eläkeläisten nöyryyttämisen. Suomalainen työelämä muuttuu yhä enemmän pätkätyöluonteiseksi puuhasteluksi, jossa eurot on kerättävä pienistä tulopuroista ja monista erilaisista töistä. Mutta voimmeko olla varmoja, että perustulo vapauttaa luovuutta, kasvattaa tasa-arvoa ja lisää vapaa -aikaa? Ja sitten se kaikkein tärkein asia? Elääkö sillä normaali perhe? Mikä olisi sopiva kuukausierä? Miten joustava malli olisi käytännössä ja kuinka paljon se lopullisesti tulisi maksamaan ns. normaaleille veronmaksajille? Tietoa saamme nykyisestä kokeilusta, mutta epäilen, ettemme silti uskalla siirtyä tähän järjestelyyn.

Jussi Melanen

Otsikon mukaisia sanoja on veisattu viime sunnuntaina kirkon penkeissä kovaan ääneen. Virressä 7 kuitenkin esitetään, että Jumala rakastaa hiljaisuutta. Eikö tämä siis ole ristiriidassa sen metelin kanssa, joka ihmisistä on viikonloppuna kirkossa lähtenyt?

Viime sunnuntaina laulaessani virttä mietin, onko meidän pohjoisen luterilaiseen sydämeen periytynyt ajatus siitä, että meidän pitäisi olla hiljaa kuin lapset kotona aamuisin: ”isä vielä nukkuu, älkää nyt vaan herättäkö häntä.” Tai kuuluuko meidän jumalakuvaamme ajatus siitä, että kirkossa ei saa taputtaa tai osoittaa tunteita?

Jouluna odotamme saapuvaksi Jumalaa, joka ei tullut maailmaan hiljaa. Tähti, paimenet, eläimet, ja ihmiset iloitsivat Jumalan syntymästä. Ja vaikka, kaikki edellä mainitut olisivat olleet hiljaa, mitä todennäköisesti Jumala itse ei ollut hiljaa tullessaan maailmaan. Syntyihän tavallisen ihmisen tapaan lapsena, joka kyllä yleensä tuppaa ilmoittamaan oman maailmaan tulonsa.

Kysynkin sinulta, hyvä lukija, mikä on tuo Hiljaisuus, jota Jumala rakastaa?

Teemu Reinikainen

Torstaina vietetään itsenäisyyspäivää. Oma itsenäisyyspäiväni koostuu aamu- ja iltapäivän tilaisuuksista Lahdessa sekä päättyy tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoon Helsingissä. Viime vuonna juhlittiin 100-vuotiasta Suomea.

Itsenäisyyspäivänä on hyvä lukea pari riviä Suomen perustuslakia. Minä tosin saan perustuslakivaliokunnan jäsenenä katsoa sitä yleensä neljänä päivänä viikossa, kun perustuslakivaliokunta kokoontuu eduskunnassa. Suomen perustuslain mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus”.

Tässä ei ole mitään uutta, mutta kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu ja miten demokratiaa toteutetaan – tai ei toteuta – voi sanoa, että meillä Suomessa asiat ovat hyvin. Ongelmia toki on, mutta silti kansainvälisesti vertailtuna meillä demokratia ja yhteiskunta toimivat. Siitä voi ja pitääkin olla eri mieltä, miten demokraattisesti valittu kukin hallitus vuorollaan Suomea johtaa, mutta silti heidät on valittu demokratian pelisääntöjen mukaisesti.

Vuonna 2015 valmistauduin ensimmäiselle tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle. Tätä ennen olin kuullut tilaisuuden luonteesta isältäni ja äidiltäni. Isäni kertoi usein, miten tilaisuuden luonne on elänyt ja muuttunut eri presidenttien mukaan. Hän vieraili linnassa viiden eri presidentin eli Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren, Halosen ja Niinistönkin aikakausina eli näkökulmia oli erilaisia. Isä muistutti minua myös arvokkaan käytöksen merkityksestä ja korosti, että lahtelaisena kansanedustajana sinä (ja vaimosi) et edusta siellä vain itseäsi, vaan samalla äänestäjiäsi. He ovat sinun esimiehiäsi ja näinhän se on. Sitä Suomen perustuslakikin tarkoittaa ja sanoo.

Isäni, valtiopäiväneuvos Jouko Skinnarin muistoreliefi sijoitetaan lauantaina Lahden rautatieasemalle. Reliefin paljastustilaisuus järjestetään lauantaina 8.12. klo 14.00-14.30. Muistoreliefi kiinnitetään asemarakennuksen Mannerheimintien puoleisen pääsisäänkäynnin viereen. Pronssisen reliefin paljastajana toimii pitkäaikainen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Samalla julkistetaan isäni nimeä kantava muistorahasto, jonka tarkoituksena on edistää ja tukee niitä yhteisöjä sekä yksityisiä henkilöitä, jotka haluavat kehittää Lahdessa, Päijät-Hämeessä, Suomessa ja samalla laajemmin kansainvälisesti kulttuuria, koulutusta, tieteitä, sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteita, ihmisten ja ympäristön hyvinvointia sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämä oli isäni viimeinen toive, jota nyt vihdoin pääsemme toteuttamaan.

Paikkana rautatieasema sopii myös erinomaisesti kuvaamaan Isäni uraa, koska asema ja junat olivat suuri osa hänen elämää. Etelä-Lahdesta Ali-Juhakkalasta kiirehdittiin junalle lähes joka aamu jo 1970-luvulta lähtien. Tarina kertoo, että VR:n henkilökuntakin osasi aamuisin odottaa juoksevaa eduskunnan valiokuntaneuvosta ja vuodesta 1980 alkaen kansanedustajaa. Tätä kun pohdin niin mikään ei tässä suhteessa ole muuttunut. Otan juoksuaskelia aika usein, viimeksi tänä aamuna. Silloin kansanedustajaa ehkä juna vielä odotti. Nyt ei enää näin ole.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ville Skinnari
kansanedustaja