Lapsenlapsiemme tärkein tulevaisuuden huoli on yksinkertaisesti kysymys siitä; kestääkö maapallomme jatkuvan kasvun ja lisääntyvän väestömäärän. Jokaisen normaalin ihmisen täytyy käsittää, että ellei liikakansoitusta kyetä ratkaisemaan pitkällä tähtäimellä ihmiskunnalla ei ole toivoa. Tarvitsemme koko ajan lisää maata ruokkiaksemme lisääntyvän ihmiskunnan. Siksi maailman metsät Amazonilla, Sumatralla sekä muualla hakataan talousmetsiksi lisääntyvän väestön ruoan tarpeen tyydyttämiseksi. Samoin maailman meret kalastetaan suunnattomilla ajoverkoilla pian tyhjiksi ellei ryöstökalastusta kielletä YK:n yhteisillä päätöksillä.

Ekosofian perusajatusten mukaan me säädämme elossaoloamme. Vaikka joka päivä maapallolla kuolee kymmeniä lajeja sukupuuttoon, täytyy yrittää toimia niin, että vääjäämättä edessä oleva loppumme ainakin viivästyy. Allekirjoitan tämän. Maailmalla on olemassa useita tilastoja ja laskelmia siitä, kuinka paljon ihmisiä kykenemme tällä Telluksellamme elättämään. Arviot ovat 30-50 miljardin välillä. Koko ekosofian ajatus perustuu siihen, että luonnonsuojelu on mielekästä, koska sen avulla kyetään hidastamaan ihmiskunnan loppua ainakin hivenen.

Kuvitelkaa katolisen kirkon ja meidän vanhoillislestadiolaistemme ajattelumaailmaa:” Menkää ja täyttäkää maa.” periaatetta. Jokainen itsenäinen ajattelija niin suomalainen kuin brasilialainenkin joutuu vastaamaan kysymykseen: ” Mikä on elämän arvo ja tarkoitus?” Minulle se ei ole pelkästään kulttuuriperintömme siirtäminen lapasen lapsillemme, vaan koko elämän kehä. Siihen kuuluvat ihmiset, kasvit, eläimet, sienet ja yksisoluiset. Se on mielestäni absoluuttinen arvovalinta, joka on enemmän kuin lajien ja elämänmuotojen kokoelma. Voisiin väittää sitä omaksi uskonnolliseksi kokemuksekseni.

Tiedän erittäin hyvin, että ihminen on yksi laji muiden joukossa, mutta sillä on erityisasemansa vuoksi täysin erilainen asema
maapalollamme. Ihminen nimittäin kykenee valitsemaan ja tarkastelemaansa kohtaloaan varsin hyvin ja tekemään ajatuksistaan johtopäätöksiä sekä myös muuttamaan niitä. Kirkon väite, että maapallomme elämän kehä on Jumalan lahja, on liian yksinkertainen. Jo omassa Linnunradasamme on tuhansia ekoplaneettoja, joilla voi olla elämää siten kuin, me sen käsitämme. Meidän on hyväksyttävä, halusimme tai emme, että rajaton kehitys rajallisessa tilassa on mahdotonta. Silti kehitys, edistys ja muutos eivät ole minulle kirosanoja, mutta tajuan myös hyvin, että pitkässä juoksussa eli kymmenentuhannen vuoden kulutta tätä ei muista kukaan.

Juhani Melanen