Suomen talous on vapaassa pudotuksessa ja lilluu monissa liemissä, kuten Talvivaara ja telkat. Metsäteollisuus on ajettu alas ja työnantajat irtisanovat työntekijöitään kuin 1990-luvun alussa. Julkisen talouden alijäämä kasvaa yli EU:n sallimien rajojen. Olemme siirtymässä tarkkailuluokalle yhdessä
Kreikan kanssa.
Taloudellisen kestävyysvajeen lisäksi, meillä on johtamisen ongelmia eri tasoilla ei vähiten eläkeyhtiöiden ja julkisen hallinnon eri aloilla. Tuhlailu ja ylisuuret palkkiot vievät vähänkin uskottavuuden kansalaisilta järjestelmään. Meidän pitäisi muuttua, sillä muuten me katselemme tuhoa Titanickin kansituoleilta.
Hyvä ihmisten johtaminen ei ole suomalaisten laji. Piehtaroimme itsesäälissä, sillä emme ole kyenneet muuttamaan hapitustamme ja ominaisuuksiamme riittävästi. Happamuus, puhumattomuus, välinpitämättömyys, vanhusten laitoshoito, terve kyynisyys eli realistisuus sekä
kyräilevyys ovat suomalaisuuden vankat tulipilarit.
Suomalaisuus sopii vain nousukausiin, mutta nyt on pakko turvautua muuhun kuin suomalaiseen eksoottisuuteen. Edellä luetellut ominaisuudet eivät ole enää 2010-luvun globaaleja menestyjien ominaisuuksia. Nyt tarvitaan muutakin kuin talvisodan
henkeä.
Tässä taantumassa me kaipaisimme kirkkaita värejä, isoisia ideoita, lämpöä ja uskoa omiin mahdollisuuksiimme murjotuksen sijaan. Meillä vallitsee yhäältä päin johdettu pakottamisen ja käskyttämisen kulttuuri. Tästä syystä työpaikoilla voidaan huonosti, eivätkä käskyt tahdo mennä perille
tosin sanoen työn mielekkyys on katoamassa ja sen sisältö muuttuu pakkopullaksi. Työtekijät uupuvat ja joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle aiheuttaen valtavat kustannukset niin työnantajille kuin yhteiskunnallekin.
Paljon parjattu Pekka Himanen on ehdottanut, että Suomessa tulisi laatia johtamisen kansallinen ohjelma. Olen täysin samaa mieltä. Jyrki Kataisella olisi tärkeä näytön paikka ja mahdollisuus kirkastaa kilpeään, mutta onko hänkin jähmettynyt pelosta ja seisoo tumput suorana. Hyvällä johtamisella pystyttäisiin vaikuttamaan nahkeaan ja seisovaan ilmapiiriin. Työpaikoilla ilmenevät epäkohdat saataisiin poistettua rohkealla johtajan esimerkillä ja asioiden kasvotusten puhumalla.
Nyt on korkea aikaa pistää hihat heilumaan ja luuta lakaisemaan. Ne ennustajaeukot on vaiennettava, jotka eivät usko kykyymme uudistua ja muuttua myönteiseksi. Kasvu, usko ja aurinkoisuus olisivat nyt valttia. Nyt ne johtajat on kaivettava esiin, jotka vielä uskovat kykyihimme selviytyä. Marisijat on potkittava pihalle ja kasvu potkaistava liikkeelle. Ailus ja lakimies Räty ovat malliesimerkkejä huonosta johtamisesta. Heitä emme kaipaa ja ikävöi. Partiopoikia tarvitaan juuri nyt!
Jussi Melanen