Joulun tuntu syntyy monista asioista. Itselleni pääasiassa lauluista. Jokainen vähääkään musiikkiin päin kallellaan oleva tietää, ettei ole tunnelman kannalta lainkaan sama mitä lauluja lauletaan. Miettikääpä vaan jos menee kauneimpiin joululauluihin ja se oma suosikki jää laulamatta. Kyllä on joulumieli pilalla. ”Minä niin mieleni pahoitin kun ei laulettu Sydämeeni joulun teen.” No niin minäkin jos niin käy. Ja vaikka En etsi valtaa, loistoa voi ollakin virsikirjassa sanoilla, jotka ovat Topeliuksen alkuperäistekstille uskollisemmat, tuotteelle ei niillä virsikirjasanoilla löydy ostajaa. Lähes 30 vuotta on aivan liian lyhyt aika tottua muutokseen jota ei haluttu alunperinkään. Me laulamme sitä niillä ”vanhoilla” tai ei ollenkaan.
Asiaan. Tein itselleni joulumieltä joulukonsertissa. On muuten siunattu asia olla jo sen verran vanha, että on sosiaalisesti hyväksyttyä liikuttua kyyneliin vähän siellä sun täällä. Tällä kertaa siis siellä. Lauluyhtye esitti kappaleen, joka on noussut viimeisten joulujeni tähdeksi. Little drummer boy on nimensä mukaan laulu pienestä rumpalipojasta joka kutsutaan mukaan katsomaan vastasyntynyttä kuningasta. Muilla on mukana komeita ja kalliita lahjoja, vain parasta kuninkaalle.
Pieni rumpalipoika lähtee mukaan, vaikkei hänellä ole lahjoja vietäväksi. Kuninkaan luona hän hämmästyy: kuningas onkin laskettu seimeen, ei kehtoon silkkivaatteille. Kuninkaassa hän kohtaa kaltaisensa: he ovat molemmat köyhiä lapsia. Rumpalipojalla ei ole muuta omaisuutta kuin rumpunsa, kuninkaaksi kutsutun lapsen perheellä ei ole rahaa yöpyä muualla kuin tallissa.
Komeat lahjat tuntuvat siinä kuvassa varmaan oudolta ja pieni rumpalipoika löytääkin äkkiä oman lahjansa arvon. Vielä tullessaan hän oli pahoilla mielin kun hänellä ei ollut tuoda kuninkaalle arvoistaan lahjaa. Seimen äärellä köyhää lasta katsellessaan hän keksii: hänhän on tuonut mukanaan rumpunsa. Hän soittaa lapselle, omien sanojensa mukaan hän soittaa parastaan. Ja lapsi hymyilee hänelle.
Kertomus on pieni mutta ytimeen menevä. Maailman kuningas, Vapahtajamme Jeesus, syntyy seimeen veljeksemme, kaltaiseksemme. Hänessä me kohtaamme Jumalan. Hänessä Jumalan rakkaus, anteeksianto, rauha ja valo tulevat meidän keskellemme. Hän on joulun todellinen lahja.
Jeesus ei odota meiltä hienoa vastalahjaa. Saamme tulla kuin pieni rumpalipoika, sen kanssa mitä meillä on. Saamme tulla silloinkin, kun ei ole tuotavaksi sitäkään vähää. Seimen lapsen luo olemme aina tervetulleita.
Tämä ajaton viesti tulee toivottavasti lähelle myös heitä, joille joulu ei syystä tai toisesta ole mukava juhla. Tavoittivatpa nämä pyhät sinut missä mielentilassa tahansa, kätke sydämeesi tämä: seimen lapsen sinulle tuomaa lahjaa ei kukaan voi sinulta viedä pois. Sinä olet Jumalalle rakas ja hänellä on varallesi hyviäkin päiviä, jos tämä joulunaika ei sellaisia tarjoilisikaan.
Levollista joulua. Jumalan olkoon kunnia ja maassa rauha meidän ihmisten kesken.
Anu Toivonen