Huumepoliisin päällikön Aarnion pää on vadilla, koska KRP ja Helsingin poliisin huumeyksikön välillä on sotatila tai hienommin sanottuna antagonistinen ristiriita. KRP on kateellinen ja epäpätevä organisaatio, joka tunkee joka paikkaan ja luulee osaavansa kaiken kaikesta. Jari Aarnio on isojen linjojen iso mies, joka ei juokse jokaisen pikku nilkin perässä, vaan on keskittynyt suuriin roistoihin ja todellisiin huumeringin kingeihin. Asia seuranneena on pakko olla huvittunut.
KRP:stä vuodetaan tietoja pelkästään Helsingin Sanomille. Helpoin kusetettava on kuitenkin äärikristillinen sisäministeri Räsänen, jonka tulkinnan mukaan Suomen lakia ei tarvitse noudattaa, jos se on ristiriidassa kristillisten arvojen kanssa. Nyt tämä sama fundamentalisti vaatii poliisien
vasikkojen rekisteriä julkiseksi. Eikö hölmöydellä ole rajoja? Ei kai kukaan meistä lehtimiehistäkään paljasta lähdetään kuin päätoimittajalle.
Koko juttu on yksinkertaisesti kateuden ilmapiirissä syntynyt KRP:n julkisuuskikka ja oman kilven kiillottamista, siitä syystä, että mitään tärkeitä rikoksia se ei itse ole pystynyt ratkomaan pitkään aikaan. Juonikuvio on suoraan kuin Neuvostoliiton parhaina aikoina. Oma keskusrikospoliisin kaveri keksi seurantalaiteen ja tarjosi sitä työsuhdepatenttina työnantajalleen, mutta se ei innostunut. Työntekijä erosi tai erotettiin; so what!
Mies patentoi keksintönsä ja perusti firman ja alkoi markkinoida laitettaan. No tästäkös KRP sai pultit! Se ryhtyi painostamaan huumepoliisia ja tullia saadakseen laiteen pois markkinoilta, koska se muka oli osoittautunut ”sudeksi”. Laitteella on kuitenkin ollut kysyntää Baltiassa, Puolassa ja jopa Espanjassa.
Korruptioepäily vie maineen hyvältä mieheltä maineen ikiajoiksi, sillä toki sieltä aina löytyy muutaman tuhannen euron lahjoja ja Aarnion pojalle sponsoroituja autorahoja. Syyttäjällä täytyy olla nyt todellisia faktoja heittää nyt peliin, ettei lakituvassa vain jutusta tulisi farssia.
Minua on sponsoroitu urani aikana kaikenlaisilla kirjalahjoilla, matkoilla ja juomilla. Samoin kun mediankin ”sopuleita” on palkittu apurahoilla ja kannuksilla. Mutta nyt leikitään isoilla asioilla. Silloin, kun puhutaan poliisin korruptioista, niin alirajana pitäisin 20000 euroa ja selkeitä etuja. Tutkitaan nyt ensin ennen kuin hutkitaan!
Juhani Melanen