Johdonmukaisuus on myös hyvää johtamista

Kirjoitin viime viikolla presidenttivaalien asetelmista, Suomen ulkopolitiikan johdonmukaisuudesta tai sen puutteesta Lähi-Idässä ja tällä viikolla tunnelma on jo ainakin paneeleissa tiivistynyt. Ulkoministeri Elina Valtonen ainakin tuli järkiinsä ja sanoin Brysselissä Israelille, että nyt riittää. Mutta miksi vasta nyt? Ja mikä olisikaan vaalien tilanne, jos vaalit käytäisiin vasta toukokuussa? MTV:n tentissä nähtiin jo enemmän kuin sävyeroja myös ulkopolitiikassa. Kehityspolitiikan rooli nousi hyvin esille. Orpon hallituksen tekemät leikkaukset vaikuttavat väkisin Suomen kansainväliseen asemaan eikä Stubbin alleviivaama Suomen mahdollinen jäsenyys YK:n turvaneuvostossa ainakaan paranna Suomen mahdollisuuksia. Suomi vetäytyy kuoreensa, kuten muutkin populistipuolueiden johtamat maat. Se vaikeuttaa myös yrityksien pääsyä uusille markkinoille ja sitä kautta Suomen talouden kasvua. Pekka Haavisto sanoin aivan oikein Alexander Stubbille, että jatkossakin Suomen ulko – ja turvallisuuspolitiikkaa johdetaan Suomesta, ei Washingtonista tai Brysselistä. Pohjoismaiden yhteistyön ja yhteisen varautumisen merkitys nousi sekin hyvin esiin kysyttäessä hypoteettista uhkakuvaa Norjan Huippuvuorilla, jos Yhdysvallat ei olekaan aktiivisesti tukemassa meitä – tai vaikka olisikin. Hienoa, koska nyt ollaan ulkopolitiikan ja turvallisuuden ytimessä, mikä tärkeintä, olemme johdonmukaisia. Pohjoismainen linnake ei ole paras termi, mutta parempaakaan ei ole keksitty. Iso-Britanniaa ei ydinasevaltiona ja JEF kumppanina mainittu ja siitä kaikille ehdokkaille miinusta. Kotimaan asioiden hallinta on sekin välttämätöntä presidentille, koska muuten ei ole auktoriteettia johtaa isommissa asioissa. Jutta Urpilainen tekee oikein puolustaessaan sopimusyhteiskuntaa ja arvojen merkitystä. Ilman sitä me ole se Suomi enää jatkossa mihin minä olen syntynyt, ja mistä olen ollut äärimmäisen ylpeä. Rajojen sulkeminen on vielä helppoa, mutta kestävien ratkaisujen löytäminen vaatii taitoa ja viisautta.

Lahdessa järjestettiin kaupungin valtuuston infotilaisuus keskiviikkona. Esillä oli mm. taloutta, kiinteistöjen kauppoja ja Jäähalli Oy:n eli Isku Areenan tilanne. Spatium ja Lahden Tilakeskus kertoivat järjestelyistä ja hyvä niin. Kysymys vain kuuluu miksi näitä rooleja ei ole selkeytetty aiemmin, jos ja kun halutaan toisen keskittyvän kaupalliseen toimintaan? Johdonmukaisuus on puuttunut konsernin johtamisesta ja tämä sinänsä pieni asia kertoo paljon koko konsernista. Jäähalli Oy:n tilanne liittyy tietenkin Isku Areenan tilanteeseen ja siihen millaisissa olosuhteissa Lahdessa jääurheillaan ammattilaistasolla ja millaisen viestin Lahti haluaa lähettää muualle Suomeen oman kaupungin kilpailukyvystä Suomen ykköslajissa eli jääkiekossa. Kysyin asiaa ja sain vastaukseksi, että kokonaisselvitystä tehdään ja siinä saadaan vastaukset esimerkiksi uuden monitoimihallin tulevaisuuteen. Mutta mikä tässä on kestänyt ja kestää? Olen jo vuosia sitten yrittänyt saada Lahden virkamiehiä ja kaupunginhallitusta (KH) tekemään edes yksinkertaisen rautalangan mitä halutaan, mutta koskaan sitä ei ole valmistunut. Ainoa harjoitus oli KPMG:n yritys piirtää urheilun olosuhteita ja visioita paperille, mutta kuten silloin kirjoitin, miten KPMG voisi olla edes osaajana urheiluasioissa? Tässä Lahden kaupungintalon valmistelu ja KH on ollut johdonmukainen. Mikään merkittävä hanke ei ole lentänyt maaliin saakka Sibelius – talon jälkeen, vaikka rahaa on mennyt kasapäin erilaisiin selvityksiin ja konsultteihin. Johtamista se on sekin, mutta surkeaa taapertamista ja kyvyttömyyttä toteuttaa lahtelaisten unelmia ja tarpeita. Valtiontukien osalta Lahden kompastelu on jo koomistakin. Siinäkin olisi kannattanut ottaa opiksi eikä vain jatkaa samalla tavalla kuin ennen.

Lahti Energian myyntikeskustelu on sitten jo luku sinänsä. Olen ottanut asiaan kantaa nyt ja aiemmin ja tulen ottamaan jatkossakin. Keskusteluissa on faktat muuttuneet fiktioiksi jo moneen kertaan. Lahden valtuustolle tulee nyt antaa se rooli mikä sille kuuluu, että päättää Lahden kannalta olennaisista asioista, kuten Lahti Energia ja sen tulevaisuus. Kaupunginhallitus on tässä nyt mielestäni mennyt halpaan monella tavalla. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun tätä yritetään.

Kun itse olin Lahti Energian hallituksen varapuheenjohtaja emme hallituksena antaneet koko keskustelun lähteä myynnistä laukalle, vaan hoidimme asian taustalla ja järjestelimme yhtiön asiat siten, että rahoitusasema oli turvattu ja kilpailukykyinen. Silloinkin meitä painostettiin monesta suunnasta, mutta emme taipuneet. Ja mihin nyt tarvitaan konsulttia? Omassa organisaatiossa tulee olla tarvittavaa osaamista ja jos ei ole niin miksi sitä ei ole hankittu? Lahden kaupunginhallituksella on tähän kaikkeen syytä olla hyvät perustelut, koska konsernin johtamisessa on nyt suuria ongelmia.

Ville Skinnari

Jumala näkee sydämen

Vanhasta testamentista löytyy kertomus siitä, kuinka profeetta Samuel etsii uutta kuningasta Israelille. Edellinen kuningas Saul istuu vielä valtaistuimellaan, mutta hän ei ole noudattanut Jumalan tahtoa ja niin Jumala ohjeistaa pfofeettaansa voitelemaan uuden kuninkaan. Profeetta Samuel etsii ja löytääkin sopivan ehdokkaan, komean ja kookkaan miehen, mutta silloin Jumala puhuu hänelle: ” – Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämen.” Lopulta Samuel voitelee kuninkaaksi nuoren Daavidin, jota ei oltu edes tajuttu tuoda aiemmin profeetan eteen. Daavidkaan ei ollut täydellinen ihminen, mutta rakasti Jumalaa koko sydämestään.

Jumala tuntee meistä jokaisen läpikotaisin. Hän näkee meidät kokonaan. Hän tietää, että me emme ole täydellisiä tai aina rakastettavia, usein kaukana siitä. Ja silti hän haluaa tarjota meille armonsa. Jumalan edessä meidän ei tarvitse yrittää esittää parempia kuin olemme. Hän on halunnut antaa ainoan poikansa kuolla meidän syntiemme tähden, jotta me saisimme anteeksiannon, armon ja ikuisen elämän.

Meitä kristittyjä kutsutaan toimimaan oikein ja Jumalan tahdon mukaan, vaikka tiedämme myös, että se on vaikeaa ja jopa mahdotonta. Me emme ole täydellisiä ja rikomme välillä melkein tahtomattakin Jumalan tahtoa vastaan. Meitä ei kuitenkaan motivoi se, että hyvillä teoilla ansaitsisimme paikkamme Taivaallisen isämme lapsina, vaan se, että voimme osoittaa kiitollisuutta siitä ansaitsemattomasta armosta, jonka olemme kohdanneet. Herra ei katso niin kuin ihminen, hän näkee sydämen ja hänen armonsa on ikuinen.


Maija-Reetta Katajisto

Uskotko Jumalaan presidentti? Entä sinä itse?

Viime aikoina tämä kysymys on aina silloin tällöin tullut mieleeni, sillä viimeistään tässä 76 vuoden iässä, tätäkin asiaa on tarkasteltava ennen kuin Golgatan Pallon kutsu tulee. Ja sehän meille kaikille varmasti aikanaan tulee. Se on ainoa ja varma tasa-arvoinen asia vielä nytkin nykymaailmassa.

Tekoäly kehittyy koko ajan tämän ja hetken kuumin historioitsija israelilainen professori Noah Harari onkin esittänyt kirjassaan Homo Deus, että ihminen siirtyy elämään ikuisesti neuroverkoissa tai sitten heidät kyetään herättämään uudelleen eloon satojen tuhansien vuosien kuluttua rikkaiden ostamista ruumiiden kylmäsäilytyslaiteista.

Mutta on toki halvempikin keino, joka sopisi minulle paremmin eli jäädä ”venttailemaan” Jeesuksen toista tulemista ja uudelleen henkiin herättämistä viimeisenä päivänä, jonka työkeskeinen kristillinen luterilainen kirkkomme kaikille lupaa! Tämä toteutuu, jos uskoo Jumalaan ja hänen ainoaan poikaansa Jeesus Kristukseen. Luther sanoi , että ihminen pelastuu ainoastaan armosta, mutta kertoi myös , miksi vihasi juutalaisia niin paljon, että kirjoitti asiasta oikein kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Natsi- Saksa käytti tätä tehokkaasti antisemitistisenä aseena. Nyt kuitenkin kaikki Suomen kristityt puolustavat Jumalan pojan tappajaa joukolla Israelin käymässä sodassa Hamasia vastaan; etunenässä ”uskonkilpemme” Päivi Räsänen, joka on itsekin syytteessä vielä kansanryhmän kiihottamisesta.
Mutta Mooses is Mooses ja bisnes is bisnes! Ostammehan mekin ”Luvatun maan” jengiltä erinomaisia ohjuksia eli kunnon monitoimisia Daavidin linkoja, joilla puolustaudumme isovenäläistä ortodoksista Venäjää vastaan. Maailmassa on eri laskujen mukaan yli 5000 uskonta ja joka päivä syntyy yksi uusi. Skientologian perustaja L. Ron Hubbard sanoikin osuvasti:”Jos haluat rikastua perusta uskonto?” Olen tässä sitäkin yritellyt, mutta opetuslasten hankkimisessani on esiintynyt ongelmia.

Näillä aasinsilloilla on helpompi siirtyä todella vaikeaan asiaan eli Jumalan olemassaoloon ja sen varmistamiseen tieteellisesti. Jokainenhan voi uskoa, vaikka joulupukkiin ja tulla omalla uskollaan autuaaksi. Olin hämmästynyt, kuinka moni presidenttiehdokkaistamme uskoi kristilliseen Jumalaan ja rukoileekin joskus. Heidän mielipiteensä voitte lukea sosiaalisesta mediasta ja gallupeista, mutta mitenkä on asia omalla kohdallasi? Kysymystä voi toki pitää tyhmänä, mutta voin tehdä sen, koska maksan kirkollisveroa vapaaehtoisesti. Ehkäpä kipinä tutkia syntyi lapsenlapsen kysymyksestä. ”Usot sä ukki Jumalaan?”

Viime kesänä mökillä rohkenin viimein oikein pohdiskelemaan aihetta niin tieteen kuin tunteenkin tasolla. Ensimmäinen asia on lähteä liikkeelle siitä, onko kristittyjen raamattu Jumalan sanaa historiallisesti? Tieteellinen tosiasia on, että raamattu on kirjoitettu parin sadan vuoden ajanjaksoissa eri ihmisten toimesta. Se ei siis ole suoraan Jumalan sanaa, vaan useiden kirjoittajien näkemyksiä eli kaanon Jeesuksen viimeisistä hetkistä ja Paavalin luoman alkukristillisen kirkon uskon käsityksistä. Jeesuksen historiallista olemassaoloa ei ole tieteellisesti kyetty varmentamaan. Uskottavain väite on se, että hän oli roomalaisia vastaan kapinoivin luolissa asuvien essealaisen kultin johtaja tai jäsen ( tämäkin arvelu). Useimmat tiedemiehet selittävät, että Jumala on olemassa vain ihmisen kautta ja luomana. Uskonnot ovat syntyneet jonkin ulkopuolisen tarpeesta hallita ympäristöä ja luonnonvoimia ja samalla siinä ohessa ihmisen syyllisyyttä, kärsimystä ja tietämättömyyttä. Sama tarve on ollut koko ihmissuvun historiassa alkuhämäristä nykyaikaan. Yksijumalaisuus syntyi, kun haluttiin hallita kokonaisia heimoja ja kansoja. Jokaisen sivistyneen kansakunnan aseet siunaa kansankirkon päämies samalla paatoksella: ”Jumala on meidän kansamme kerettiläisiä ja vääräuskoisia vastaan!”

Uskonsodissa on kuollut enemmän ihmisiä kuin kaikissa maailman valloitussodissa yhteensä ja tahti tuntuu kiihtyvän ainakin poliittisen islamin ja kristillisten länsimaiden välillä. Mihin siis Jumalaa oikein tarvitaan enää? Kuolemanpelon syrjäyttämiseen halutaan erilaisia ”pelastusveneitä” eli uskontoja, sillä usko iankaikkiseen elämään on erinomainen hallitsemiskeino maallisessa mielessä. Minun on ollut monia vuosia vaikea ymmärtää saman uskontokunnan sisällä olevien lahkojen moninaisuutta? Se kertoo, että ihmiset luovat kulttinsa erilaisista lähtökohdista, joihin liittyy eettisiä ja kulttuurillisia arvoja. Sotaa käyvät keskenään koko ajan niin sunni- ja shiiamuslimit verisesti, kuten Venäjän ortodoksit vastaan lännen turmeltuneet ja uskonsa menettäneet luterilaiset kirkot.

Kristinuskossamme Jumala uhraa oman poikansa, eikä muita jumalia tarvita. Jeesus syntyi neitseestä, on vielä huimempi väite, mutta voitte lukea siitä enemmän Sosiologian klassikon Emile Durkheimin teoksesta ”Uskontoelämän alkeismuodot ” (1912). ”Uhraus ja sovitus Jeesuksen nimessä ja veressä” on kovaa valuuttaa edelleenkin köyhien keskuudessa, koska uskoon ei tarvita rikkautta. Olemmeko kannibaaleja kun syömme ehtoollisessa Jeesuksen ruumista ja verta Kristuksen nimissä? Haluammeko pyhitettyyn tilaan eli ”nirvanaan”? Näitä kysymyksiä pohdin taas tänään. Olen ns. tapakristitty ja pahimman luokan skeptikko, mutta joskus olen minäkin rukoillut!

Juhani Melanen

P.S. Asiasta löytyy satoja hyllykilometrejä erilaista aineistoa Jumalan olemassaolon puolesta ja vastaan. Kannattaa aloittaa Jumalan etsiminen vaikkapa Kari Enqvistin kirjasta ”Uskomaton matka uskovien maailmaan tai Aku Visulan kirja ” Mitä tiede voi kertoa sinulle” . Itse olen vasta aloittanut Jumalan olemassaolon etsimisen. ”Ajattelen, olen siis olemassa”, totesi jo Rene Descartes!

Kortteliliiga 10

Jukka Kuoppamäkeä mukaillen voisin laulaa: ”Lahti kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Kertoisinko jahkailun Kisapuiston suunnittelun, kunnes tiesin vastauksen. Kortteliliiga! ”

Kortteliliiga jo vuodesta 1969 on lahtelainen muoti-ilmiö aina vaan. Liiga liikuttaa ja sen yhteisöllisyys on vertaansa vaille. Liigan esihistoriallisella ajalla sain minäkin pelata ja voittaa futiksen mestaruuden joukkuekaverina lapsuuteni ihanne Simo Syrjävaara.

Kirjekyyhkyni Kapa Kallio tietää Kortteliliigasta kaiken, no lähes kaiken. Kapa muuten pääsee ensi torstaina miehen ikään. Isot onnittelut!

Kapa kertoo kaukalopallosta, että Santtu Venäläinen on iskenyt yhdessä pelissä uskomattomat viisi osumaa. Teijo Kaikkonen osuu myös maaliin puhumattakaan edelleen lahjakkaasta Ribbe Salmisesta. Pappa-Liigassa peli käy!

Teijo Kaikkonen

Lahdessa järjestetään hallimölkyn SM-kisat viikon päästä. Olin jo ilmoittautumassa, mutta epäröin parini Kari Hyytiän heittokättä ja siirsin tuloani vuodella.

On keskusteltu Kortteliliigan kannattaja/ihailijakorteista. Niin monesta niitä pitäisi tehdä. Kapa ehdottaa Kari Mikki Vannista, Anssi Asa Karenia ja Artturi Reinikaista. Minä Pekka Kososta, Sulppi Luostarista ja maalivahti Jari Liukkosta. Kaikkia näitä syystä tai toisesta, mutta aina hyvästä syystä. Oho, Lempis-Ossi meinas unohtua.

Kortteliliigaan mars, jollet vielä ole.

Raine Järvinen

Pyhä Henrik

Perjantaina 19.1. vietetään Pyhän Henrikin muistopäivää, ennen aikaan talvi Heikkiä. Uskonpuhdistus karsi kalenterista lähes kaikki Pyhimysten muistopäivät, mutta Pyhä Henrik on saanut jäädä. Henrikistä tiedetään tai uskotaan hänen olleen alunperin Englannista ja tulleen Ruotsiin piispaksi Upsalaan. Suomeen hän lähti tekemään suomalaisista kunnon kristittyjä. Hän oli myös Suomen ensimmäinen piispa. Pyhän Henrikin kerrotaan kohdanneen kuolema Köyliön järven jäällä, paikallisen talonpojan Lallin surmattua hänet. Vaikka tarinan ehkä kiinnostavimmat henkilöt olivat Lalli ja hänen epärehellinen vaimonsa, pidetään Henrikkiä kristinuskon tuojana ja siksi merkittävänä miehenä.

Henrikin jäännökset olivat aluksi Nousiaisissa, mutta ne siirrettiin myöhemmin Turun tuomiokirkkoon. Keski-ajalla siitä tuli myös merkittävä pyhiinvaelluskohde. Vielä nykyäänkin järjestetään pyhän Henrikin tien vaelluksia.

Kuvaus Henrikin surmasta ja erityisesti sitä seurannut pyhiinvaellusperinne, tuovat näkyviin hyvin erilaisen kuvan elämästä ja tavasta elää kristittynä, kuin se mihin tässä ajassa on totuttu. Ajattelen, että joskus on hyvä pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Jumalan todellisuus pääsee näkyviin, kun sille on tilaa tulla näkyviin. Pyhiinvaellus tai rukoukseen pysähtyminen antaa tilaa Jumalan puheelle. Ehkä Pyhän Henrikin merkitys nykypäivänä onkin antaa perspektiiviä elämään, siihen mitä on ollut ja mitä on oleva.


Hanna Rikkanen
pappi

Kuka olisi paras presidentti Suomelle?

Presidenttivaalit ovat nyt kuumimmillaan – vai ovatko? Julkisuudessa sanotaan mediankin toimesta, että ehdokkaiden väliltä on vaikea löytää merkittäviä eroja presidentin toimivaltaan liittyvissä asioissa eli ulko – ja turvallisuuspolitiikassa. Tätä keskustelua on ollut mielenkiintoista seurata, koska tunnen kaikki ehdokkaat hyvin.

Pekka Haaviston kanssa tein neljä vuotta päivittäin työtä ulkoministeriössä ministereinä 2019–2023 eli viime kesään saakka. Istuimme yhdessä myös presidentti Niinistön johtamassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa (TP-UTVA), jossa olivat myös avainministerit ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä asioissa sekä ne puolueiden puheenjohtajat, jotka eivät muuten TP-UTVA:an kuuluisi, eli ehdokkaista nyt presidentiksi ehdolla olevista Li Andersson, joka on todella monipuolinen ja osaava ihminen, jonka kanssa on myös mukavaa ja pirullista olla eri mieltä.

Alex Stubbin tunnen jo vuosien takaa eri tehtävistä ja urheilusta tietenkin. Hänen vaimonsa on kotoisin Solihullista Englannista, missä pelasin jääkiekkoa ja opiskelin 1996–1997. Olemme molemmat opiskelleet ja työskennelleet ulkomailla pitkään. Tässä mielessä meillä on siis paljon yhteistä.

Jutta Urpilaisen kanssa meillä on yhteistä paljon, koska isämme työskentelivät yhdessä eduskunnassa, isäni Jouko (1980–2015) ja Jutan isä Kari (1983 – 1995, ja 1999 – 2003). Jutan tehtävä komissaarina vastaa paljon sisällöltään sitä mitä minä tein ministerinä maailmalla viimeiset neljä vuotta ja olemme molemmat hyvin samanlaisia sosiaalidemokraatteja: Kansainvälisiä, arvopohjaisia, mutta pragmaatikkoja tehden hyvin rohkeastikin yhteistyötä yli rajojen.

Olli Rehn on myös tuttu monesta. Komissaarina, ministerinä ja kollegana eduskunnassa ja jalkapallojoukkueessa. Jussi Halla-Ahoon olen tutustunut nyt vasta viime vuosina paremmin ja syvistä eroavaisuuksistamme huolimatta meillä oli hyvä yhteistyö hänen johtaessaan viime kaudella Eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Muista ehdokkaista kannattaa mainita ehkä Harkimo, joka persoonallaan jaksaa ja välillä osaakin haastaa toimittajia ja samalla ehkä itseään. Mainettaan ehkä paljon parempi mies, perheenisä ja persoona, jonka kanssa on aina hauskaakin.

Mutta siten niihin erottaviin tekijöihin. Yhdessä asiassa kaikki ehdokkaat puhuvat muunneltua totuutta, koska kukaan ei halua erottua ”yhteisestä konsensuksesta”. Tämä ei koske Suomen tai EU:n Ukraina politiikkaa, vaan Lähi-Idän tilannetta. Kun kymmenet ulkoministeriön virkamiehet kirjelmöivät ulkoministeri Valtoselle, Suomen Lähi-Idän politiikan suunnanmuutoksesta eli kritisoivat Suomen käytöksestä Israel-Gaza kysymyksessä, kenenkään ehdokkaan mielestä (tai sitten en sitä huomannut) Suomi ei ole muuttanut linjaansa. Tämä ei pidä paikkaansa. Hyväksymällä Israelin suhteettoman voimakäytön ja kansainvälisen oikeuden loukkaukset, jotka ovat todennäköisesti sotarikoksia, Suomi muutti sen johdonmukaisen linjan, jota se on ajanut vuosikymmeniä. Tällainen nakertaa Suomen mainetta ja diplomatian pääomaa kansainvälisesti, kun katsotaan asiaa globaalisti, kuten presidentin pitääkin. Militaristinen keskusteluilmapiiri on puolestaan ajanut perinteisesti rauhan rakentamisella profiloituneet ehdokkaan vaikeaan asemaan, eikä kukaan ole uskottavasti hakenut edes sellaista roolia.

Tässä Stubb oli Ylen tentissä oikeassa, mutta Stubbin avaus Suomen mahdollisesta roolista rauhanvälittäjänä Suomen ETYJ-puheenjohtajakaudella 2025 on kaunis, mutta samalla hieman naiivi. Rauhaa maailmalla välittävät nyt sellaiset maat, kuten Qatar, Etelä-Afrikka, Norja ja Kiina kukin eri syistä ja lähtökohdista, mutta millä kulmalla Suomi EU:n ja Naton uutena jäsenenä tähän nyt tulisi on vaikeaa nähdä. Mutta oikein, että Alex hakee visioita Suomelle, koska niitä tarvitaan. Hän on selvästi ehtinyt lukenut paljon oikeita asioita Firenzessä ja valmistautunut hyvin vaaleihin. Hänen ulostulonsa kokoomuslaisena työmarkkinasopimisen tärkeydestä oli varmasti tarkkaan harkittu, mutta linjassa, mitä hän on aiemmin sanonut.

Haavistolla on ehdokkaista paras ja tuorein kokemus kovasta ja pehmeästä ulkopolitiikasta ulkoministerin roolissa ja sen hän hoiti hyvin, ellei erinomaisesti. Kampanjoinnissa Pekka ei ehkä ole yhtä energinen kuin Alex, mutta hänen vahvuutensa on Alexiin verrattuna on syvällisempi verkosto kansainvälisesti (ei vain EU:ssa), pitkäaikainen työ globaaleiden haasteiden kanssa sekä Afrikka-osaaminen, mikä on suomalaiselle harvinaista, vaikka harva sitä osaa täällä arvostaa.

Jutta Urpilainen on ollut tenteissä pirteä ja nostanut rohkeasti esiin vaikeitakin kansainvälisiä asioita, jotka ovat äänestäjille kuitenkin kaukaisia. Hänen osaltaan tilannetta vaikeuttaa suomalaisille etäinen komissaarin salkku ja myöhäinen ehdokkaaksi lähteminen. Jutan kanssa teemme kampanjaa ja kierrämme vielä Lahdessakin 27.2.

Mutta kysymykseen kuka olisi paras ehdokkaista jätän nyt kuitenkin diplomaattisesti vastaamatta, koska olen suomalaisena ylpeä, siitä että meillä on monta hyvää ehdokasta. Sopivin ehdokas Suomelle tähän maailmantilanteeseen on mielestäni numero 6 eli Jutta ja siksi äänestän häntä jo ennakkoon!

Ville Skinnari

EU etsimässä edelleen paikkaansa uudessa maailman tilanteessa

Olisin voinut kirjoittaa taas Lahti Energiasta, mutta siihen voin palata aina. Tähän numeroon haastattelin uutta kaupunginjohtajaa Niko Kyynäräistä ja pitkän linjan demarivaikuttajaa Ulla Vaaraa, jotka vastasivat tekemiini hankaliin kysymyksiin hienosti.

”Missä EU, siellä ongelma!”, tämän sloganin heitti populisti Timo Soini aikoinaan, eikä kovin väärässä ollutkaan! EU on kuin pikkupoika tikkukaramellin kanssa katselemassa isojen poikien USA:n ja Kiinan kinastelua koko karamellipussista. Se kompuroi päätöksenteossaan, koska se ei ole kyennyt luomaan sellaisia päätösmalleja ja lainsäädäntöjä, joilla enemmistön äänillä kyettäisiin tekemään demokraattisesti merkittäviä ratkaisuja ilman häirikkö-Unkaria. Unkari on sotaakäyvän Venäjän marionetti ja käsikassara, joka päätöksillään estää koko Euro-alueen toiminnan ja Ukrainan auttamisen. Sen yksinvaltainen presidentti Viktor Orban pitää pilkkanaan koko EU:ta kiristämällä ja hidastamalla koko ajan sen päätöksentekoa. Onneksi suomalainen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa päätti toimia ja haluaa viedä Unkarilta äänioikeuden määräajaksi, jotta EU voi toimia enemmistöpäätöksillä ilman Unkarin hännystelyä ja häiriköintiä. Unkari sai taas kiristämällä 8 miljardin avustuspaketin täysin ansioitta, vaikka Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen väittääkin  että Unkari on tehnyt muutoksia oikeusvaltioiden suuntaan. Ei ole, vaan se on suunnaton piikki EU:n lihassa ja täysin kelvoton yhteistyökumppani, joka palvoo Venäjää ja Putinia halvan öljyn takia kuin arabit Allahia!

EU tarvitsee hyvät suhteet tulevaisuudessa globaaliin etelään pysyäkseen mukana suurvaltojen välisessä kamppailussa. EU:n arvomaailma saattaa joutua kovalle koetukselle, kun kilpailu Kiinan ja USA:n välillä kovenee? Hienovarainen kädenvääntö EU:n ja Kiinan välillä on viime aikoina lisääntynyt. Jännitteet ovat kasvaneet erityisesti sen jälkeen, kun koronavirusepidemia sekoitti globaaleja tuotantoketjuja ja Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa sekä Suezin kanavan rahtiliikenne yritetään lamauttaa. Trumpin valtaannousu voisi luoda maailmantalouteen uuden protektionismin, jolloin vapaa kilpailu häiriintyisi pahasti. Eurooppa on tässä tilanteessa erittäin haavoittuva talousalue, koska se joutuu tuomaa paljon raaka-aineita ja puolijalostettuja tuotteita muista maista.

EU:n on lähivuosina saatava Kiinasta harvinaisia mineraaleja sekä myös muista kehittyvistä maista raaka-aineita, joita sillä itsellään ei ole. Maailma rakentuu mikrosiruista ja jo nyt Japani ja Hollanti pyrkivät rajoittamaan mikrosirujen vientiä Kiinaan. Taiwanissa, jota Kiina pitää maakuntanaan, valmistetaan melkein puolet maailman mikrosiruista ja nyt suurvaltojen välillä on käynnissä ”sirusota”, jota EU:n ei pahemmin kannata mennä omilla ratkaisuillaan hämmentämään, koska Kiinalla on otteessaan valtaosa mineraaleja eli harvinaisia maametalleja, joita muu maailma tarvitsee yhä kipeämmin. Onneksi niitä on löydetty Suomestakin! Ovatko nämä mineraalit tulevaisuudessa Suomen uusi Nokia? Euroopan ei kannata katkaista kauppasuhteitaan Kiinaan, mutta sen pitäisi päästä eroon Kiina riippuvuuksistaan kriittisten raaka-aineiden osalta. Päätös on onneksi jo tästä tehty.

EU:n valta on maailmassa heikentynyt. EU:lla ei ole aseellista valtaa ja se on poliittisesti hajanainen. Se ei kykene sovittamaan eri jäsenmaiden tavoitteita aina yhteen. Ja mikä huolestuttavinta EU ei kykene toimimaan yhtä strategisesti kuin Kiina ja USA. Sen tekemät investoinnit ovat suhteellisen pieniä, kun samaan aikaan strateginen sijoittaminen suurvalloilla kasvaa!

Maailma blokkiutuu koko ajan ja yhteistyökumppanit tulevat yhä tärkeimmiksi niin Kiinalle kuin USA:llekin. Tärkeään rooliin nousee jo aiemmin mainittu globaali etelä, kuten Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka. Mihin blokkiin tai liittoutumaan ne ajautuvat ja kääntyvät onkin erittäin tärkeä kysymys suurvaloille, joihin tässä ei nyt ole laskettu Venäjää, joka on ajautunut täyteen sotatalouteen, vaikka sille on asetettu satoja taloudellisia sanktioita. Ne eivät yksinkertaisesti pure, koska öljyä se voi myydä yhä edelleen kuljettamalla sitä omilla heikkokuntoisilla aluksillaan ympäri maailmaa. Suuri öljykatastrofi on Itämerellä erittäin todellinen vaara, samoin kuin kohta putoilevat Venäjän siviililentokoneet.

Paljon riippuu siis siitä, miten yhtenäinen EU kykenee tulevaisuudessa toimimaan? Tärkein EU:n uusin ase on G7 ryhmän yhteinen ”Global Gateway”, jonka avulla ohjataan 300 miljardia euroa vuosina 2024- 27 globaalin etelän kehittämiseksi. Onko se riittävä vastus Kiinan Vyö- ja tie- aloitteelle, jolla Kiina on sitonut kehittyviä maita itseensä hankkimalla satamia ja maaomaisuutta itselleen. EU:lla on nyt tärkeä itsetutkistelun paikka, miten edetä kompuroimatta enää pahemmin!

Juhani Melanen

 

Harvinaista herkkua

Talviset terkut Tampereelta, jonne saapuu kesäkuussa muuan O´Sullivan. Jos satut saamaan lipun ja tulet, poikkea meille kahville. Tuo omat pullat, mulle kans.

Pelicans kävi laittamassa Ilveksen hiljaiseksi. No, sehän ei ole enää kovin harvinaista. Ilveksen pelaaja sai tappoviestin. Ei voi olla todellista. Poliisi tutkii ja toivottavasti selvittää ja syylliselle penaltia. Paljon. Vielä enemmän.

Lauantaina luulin, että herkuttelu jatkuu, kun kävelin Hakametsään. Pelsun U20-joukkueen, minulle A-nuoret, piti murjoa Ilves. Piti ja piti. Jari Kauppilan valmentama, sarjassa toiseksi viimeisenä majaileva Ipa voitti jatkoajalla 4-3.

Pelicans ei ollut vireessä. Daniel Nieminen, Aatu Pohjalainen ja Leevi Koskinen tekivät maalin poikaan. Jatkoja ehdittiin lätkätä 15 sekuntia, kun omissa soi ja jäällä myös Lindfors ja Käyhkö, joka on jo pelannut isossakin liigassa miehekkäästi. Nyt ei napannut.

Joukkueen pistehirmu Joona Kumpula, 16+23, ei oikein väläytellyt. Eelis Teutari osoitti tunnetta ja numero 44 Oskari Kuntonen on orastava lupaus kuten paras pakki Eeli Lehtinen.

Veeti Kuhta kaipaa selvästi miesten pelejä. Mestikseen heti? Tämä peräti 20 joukkueen sarja on huono systeemi. Pelaajien pitäisi treenata, levätä ja opiskella. Nyt aikaa menee bussissa istumiseen. 12 joukkueen sarja kovia peliä, sanon minä.

Ei elämä ole yhtä urheilua. Sain Museokortin lahjaksi. Nyt alkaa museoiden kiertely. Täällä on Kiekkomuseo, siellä Hiihtomuseo, Valkeakoskella Futismuseo ja isolla kirkolla Urheilumuseo. Niillä pääsee hyvin alkuun.

Toki tulen Malvaan. Kunhan löytyy sopiva Pelicansin pelipäivä. Hehe.

Raine Järvinen

Jeesus tekee yhä työtään

Ei ole kulunut kuin pari viikkoa loppiaisesta, niin kirkoissa hypätään jo Jeesuksen aikuisuuteen. Meillä ei ole paljon tietoa Jeesuksen lapsuudesta tai nuoruudesta. Ja vaikka olisikin, kaikkein tärkeimmät työnsä Jeesus nasaretilainen teki kolmikymppisenä. Nyt kirkkovuodessa tutustutaan niihin.

Kun joku aloittaa uudessa työpaikassa, on oleellista tietää, mihin minut oikein palkattiin. Mitä minulta odotetaan? Millainen on tehtäväni?

Jeesus löysi oman tehtävänkuvauksensa Jesajan kirjasta. Hän luki sieltä Nasaretin synagogassa kaikkien kuullen: ”Herra on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” (Luuk 4:16-21).

Jeesus teki tätä eläessään, mutta hän tekee samaa työtä edelleen Pyhän Hengen kautta. Hän kertoo kaikille köyhille ja kaipaaville, että Jumalan armo on lahjaa. Hän vapauttaa erilaisista kahleista ja vapauttaa konkreettisestikin vangittuja. Sanotaanhan, että uskoontulo on lähes ainoa ulospääsy pahasta rikoskierteestä. Jeesus parantaa ja avaa sokeutuneet silmämme näkemään elämän toisin. Jeesus julistaa meille, että nytkin on hyvä vuosi = riemuvuosi, jolloin syntivelat annetaan anteeksi.

Tällaisen Jeesuksen kanssa on hyvä lähteä uuteen vuoteen 2024. Siunausta sinulle!

Riitta Särkiö

Lahti Energian mahdollisesta myynnistä on tehtävä päätös Lahden valtuustossa eikä pelkästään kaupunginhallituksessa

Olemme Lahdessa perimmäisten arvojen ytimessä. Jo ammoin intiaanipäällikkö Hullu Hevonen
ihmetteli sitä, miten kukaan voi omistaa maan, veden ja ilman . Kyllä näköjään voi, systeemissä tässä kapitalistisessa, jossa kaikki on kaupan, jos oikea hinta vain löytyy. Tämä Lahden sähköomistus on strategista. Lahden kaupunki omistaa Lahti Energian kokonaan eli käytännössä Lahden veronmaksajat, joita edustavat demokraattisesti valitut Lahden kaupungin valtuutetut. Meille tai ”heille” kuuluu nyt tämä myyntipäätös, joka on lopullinen eikä sitä voi enää katua.

Esimerkkejä näistä todella tyhmistä energian strategisista myyntipäätöksistä löytyy runsaasti. Paras esimerkki lienee Caruna, jonka myi Siilijärven savolaisen kauppamiehen Jyrki Kataisen hallitus. Keulamiehenä hääri mukana nykyinen presidenttiehdokas Pekka Haavisto
kumppaneineen. Saaduilla rahoilla he ostivat Uniperin Saksasta Tappio oli järkyttävä 5,8 miljardia eli 1700 euroa jokaista suomalaista kotitaloutta kohti!

Massamme on ajettu alas kymmeniä turve- ja hiilivoimaloita ajattelematta lainkaan Suomea ja sen turvallisuutta! Tätä varten me tarvitsemme resursseja, varastoja ja suunnitelmia. Kyse on yksinkertaisesti siitä, onko huoltovarmuutemme riittävällä tasolla, kun esimerkiksi joku yllättävä tilanne ilmenee. Suomihan oli viime viikolla mennä täysin sekaisin, kun hikoilimme normaalissa tammisäässä. Tämä johtui kuitenkin siitä, että sähkön hinta pomppasi tavallisen kuluttajan kannalta täysin käsittämättömälle tasolle, joka ei voi tulla tulevaisuudessa Suomessa normaaliksi!

On todella syytä pohtia, mitä olemme mahdollisesti tehneet väärin tavallisen pienen kuluttajan kannalta. Samaan aikaan ylikansalliset yhtiöt, kuten Google ja muut maksavat jäähdytyshalleistaan alennettua hintaa ja nauravat meille siirtäessään tulojaan viisaalla verosuunnittelullaan pois omiin veroparatiiseihinsa.

Nyt Lahti suunnittelee 49 % myymistä ahneille sähköyhtiöille, jotka kaivaisivat rusinat pullasta, mikä käytännössä merkitsisi sitä, että jaettavaa ei Lahdelle enää jäisi koskaan euroakaan Lahden yli 100 vuotta omistamastaan yhtiöstä. Tässä myyntivimmassa ja pörssihuumassa kannattaa huomioida, että Euroopassa nähdään jo täysin päinvastainen kehityssuunta, kun yksityistettyjä energiayhtiöitä ostetaan kiihtyvässä määrin takaisin kunnille. Vastaamme tuleva energiasiirtymä painottaakin paikallisien energiainfrastruktuurien merkitystä ja omistamista nimenomaan huoltovarmuuden ja suhdannevaihtelujen takia.

Ikävintä asiassa on se, että nyt tämän päätöksen voi tehdä Lahden kaupunginhallitus yksin ilman valtuustomme käsittelyä nykyiseen hallintosääntöihin tukeutuen. Sen vuoksi Lahden valtuutetuilta pitäsi löytyä tahtoa ja ymmärrystä muuttaa tätä valtuuston kannalta merkittävää lainsäädännön epäkohtaa ja vaatia näin tärkeän päätöksen tekemiseen koko valtuuston kanta ja mielipide!

Tässä tilanteessa olisi myyntiasiaa pohdittava mahdollisimman laajasti ja kiihkottomasti. Mitään ei kannatta omistaa omistamisen vuoksi! Lyhyellä tähtäyksellä myyminen voi tuntua hyvältä ratkaisulta, jopa tarpeelliselta, mutta asia on selvitettävä kaikilta osin tarkasti. Ovatko Lahden talousluvut pitkällä tähtäimellä niin heikossa kunnossa, että näin on pakko tehdä? Miten huolehdimme siitä, etteivät velat siirtyisi tulevien sukupolvien harteille? Ja ehkä se tärkein, mitä saaduilla myyntirahoilla aiotaan tehdä?

Suunnitteilla on perustaa 500 miljoonan rahasto, jolle pörssissä ja sijoitusmarkkinoilta haetaan 6
prosentin tai jopa 30 miljoonan euron tuottoa vuosittain. Tähän tuotto-odotukseen en ainakaan minä usko, eivätkä monet todelliset tuntemaani institutionaaliset sijoittajatkaan, joilta asiaa kysyin. Heistä Lahden kaupungilla täytyisi olla sijoittajina todellisia taikureita, jotta tähän vuosituottoon päästäisiin. Tärkeintä olisi löytää nämä taikurit jostain muualta kuin Lahdesta. Nyt Lahden sijoitusrattaita vetää taas sama mies eli  Mika Mäkinen, joka tuli tunnetuksi viiden miljoonan euron sijoitusseikkailustaan Islannissa. Hän on se sama mies, joka myös allekirjoitti Lahden kahden miljoonan euron takaamattoman luoton KymiRingille ja joka nyt aikoo jättää uppoavan laivan, kuten kunnon kapteeni ja lähteä purjehtimaan valtamerille vailla huolen häivää jo huhtikuussa!

Olemmeko Lahdessa nyt jo tilanteessa, josta käytetään englannissa nimitystä ”The point of No Return” eli päätös Lahti Energian myynnistä on jo ”kabineteissa” ja ”vallan kamareissa ” tehty
periaatteella; kansa ei tarvitse muuta kuin leipää ja sirkushuveja. Siltä alkaa todella nyt pahasti
näyttää, kun konsulentit ja konsultit on pyydetty hätiin 650 000 eurolla ratkaisemaan mahdolliset
ostajaehdokkaat ja neuvomaan ”Lahen” omia virkamiehiä LE:n käytännön myyntiasioissa. Näin tehdään Lahdessa aina, kun halutaan turvata oma selusta sen varalta, että kaikki menisikin päin persettä!

Lahti on kohta myynyt jo kaikki omistamansa kiinteistöt ja maksaa niistä kuukaudessa vuokraa noin 300 000 euroa kuukaudessa ns. käyttömenoja. Lahdessa on käyttämättömiä omia tiloja runsaasti, joista maksetaan turhaa vuoraa, koska ne seisovat tyhjinä siksi, että kaupungilla on liikaa organisaatioita hoitamassa samoja asioita, kuten Spatium Oy ja Lahden Tilakeskus. Olemme mediasta seuranneet silmä tarkkana Jorma Ratian ja entisen Lahti Energian toimitusjohtaja Eero Seesvaaran kirjoituksia. Faktan tarkistaminen on menossa ja palaan näihin myöhemmin. Erikoisinta koko myyntikarusellissa on se, että Lahti Energian nykyhallitus Jukka Ottelan johdolla ja toimitusjohtaja Jouni Haikarainen haluavat vaieta asiasta vedoten siihen, että päätöksen tekee Lahti omistajana! Vaikenemisen kulttuuri Lahdessa jatkuu siis entisellään!

Juhani Melanen

KOLUMNIT -arkisto

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011