Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, sanoo Suomen laki. Mutta onko tämä finanssikriisin jälkeen enää sellainen periaate, että se voidaan pian kyseenalaistaa?
Kun Lehman Brothers meni konkurssiin syyskuussa vuonna 2008, alkoi maailma muuttua.Tavalliset rivikansalaiset alkoivat kysellä onko sellainen järjestelmä oikeudenmukainen, joka sallii yhden prosentin rikastuvan rikollisin keinoin ja 99 % popsivan talouspöydältä vain murusia.
Pankkiirien lisäksi kiukku purkautui myös yrityksiin ja niiden johtajiin, jotka tavoittelivat usein
vain omaa etuaan. Koko yritystoiminnan legitimiteetti kärsi tästä ja yhä useammin nousi esiin kysymys:” Onko yrityksillä mitään velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan?”.
Osakkeenomistajan etua korostava ajattelu on ollut koko talousliberalistisen ajattelun lähtökohta jo kohta 30 vuotta. Suomen osakeyhtiölain viides kohta on kuin mantra, jota hoetaan aina silloin, kun pitkäaikaisista työläisistä halutaan eroon tuottavuuden nimissä.
Moni taloustieteen ajattelija on jo noussut tätä yksipuolista ajattelua vastaan, sillä sen
oikeudenmukaisuus on alkanut vaivaamaan oikeusoppineita ympäri maailmaa. Erityisen mielenkiintoinen on Corneillin yliopiston oikeustieteen professorin Lynn A. Stoutin
näkemys siitä, että yrityksellä olisi vain yksi päämäärä tuottaa voittoa omistajilleen.
Kirjassaan ” The Shareholder Value Myth, hän ruoti sitä yksipuolista ajattelua, jossa kaikki arvot määräytyisivät pelkästään osakkeenomistajan lähtökohdista. Stoutin arvostelema teoria lähtee siitä, että osakkeenomistajat ovat lyhytjänteisiä ja tavoittelevat nopeita voittoja.
Todellisuudessa osakkeenomistajilla on keskenään ristiriitaisia etuja. Kukaanpaitsi sijoitusrobotti ei ole pelkkä sijoittaja, vaan ihmiset ovat aina myös yhteiskunnan jäseniä.
Stoutin mukaan osakkeenomistajan etua korostavan johtamisopin hyödyistä ei ole empiiristä näyttöä. Esimerkkeinä hän mainitsee sen, että Yhdysvalloissa pörssiyhtiöiden määrä on puolittunut viidessätoista vuodessa. Lisäksi suurten yritysten elinkaari on lyhentynyt vuosikymmenellä. Stout vertaa voittojen maksimoimista dynamiitilla kalastamiseen. Se toimii
jonkun aikaa. Sitten kaloja ei enää ole. ” Yksipuolinen edun ajaminen satuttaa pitkässä juoksussa
omistajaa itseään”. Samaa mieltä on taloustieteilijä Ha-Joon Chang, jonka Prospect- lehti nimesi tämän vuoden 20 tärkeimmän ajattelijan joukkoon.
Miksi Wahlroos saa höpistä täällä ilman, että kukaan edes yrittäisi kyseenalaistaa hänen sanomisensa.
Juhani Melanen