Et ole yksin. Enkeli kulkee rinnallasi, edelläsi, takanasi. Hän suojaa sinua vaaroilta, taistelee pahaa vastaan ja puolustaa ja vahvistaa sinua. Enkelisi johdattaa sinua elämäsi polulla. Hän ei väisty viereltäsi eikä hän nukahda kesken tehtäviensä. Enkelilläsi on yhteys Taivaan Isään, sillä hän on Isän lähettiläs, hänen sanansaattajansa. Hän vaeltaa kanssasi palvellen sinua koko elämäsi ajan, kehdosta hautaan asti. Kun jätät tämän elämän taaksesi, enkelisi kantaa sinut rajan ylitse kotiin taivaaseen. Siellä saat enkelisi kanssa riemuita ikuisesti.

Pelastushistorian suurissa käänteissä kohtaamme aina enkelin. Maria kuuli uutisen Jeesuksen syntymästä enkeliltä. Joosef sai ohjeita enkeliltä unessa. Enkelit ilmoittivat paimenille Jeesuksen syntymästä ja myös Jeesuksen haudassa oli enkeleitä ylösnousemuksen jälkeen. Vanhassa testamentissa enkeleitä eivät kohdanneet vain ihmiset, vaan jopa Bileamin aasi näki enkelin.
Mekin voimme nähdä enkelin, harvemmin kuitenkaan taivaallisena, kirkkaana olentona, mutta useinkin voimme tietämättämme kohdata enkelin ihmisen hahmossa, pitää häntä jopa vieraanamme.

Ajatus enkeleistä on lohduttava. Et ole yksin. Vierelläsi on koko ajan enkeli. Hän kulkee kanssasi ilon ja surun päivinä. Hän jakaa yksinäisyytesi ja vahvistaa voimiasi, kun et jaksa. Olennaista ei ole se, voitko nähdä enkelisi. Ihaninta on tietää, että sinulla on enkeli turvanasi, koska Jumala rakastaa sinua ja tahtoo, että kuljet tien, jonka Herra Jeesus Kristus on sinulle avannut: tien taivaan kotiin. Enkeleitä matkallesi!

Leena Kukkonen

Laki voimaan vuonna 2013- valvokaa etujanne etelälahtelaiset

Valtion talouden säästöleikkuriin ovat vaarassa joutua myös suurten ikäluokkien juuri eläkkeelle siirtyvät. Kesällä runnottiin ja sovittiin tehdyssä hallitusohjelmassa, että monen ministerin pitkään valmisteltu vanhuuslaki viimein tulee voimaan.
Valtiovarainministeriö halusi kuitenkin siirtää sitä vuodeksi eteenpäin, mutta peruspalveluministeri Maria Gutzenina-Richardson sai käännettyä kivikasvoiset kirstunvartijat pitämään kiinni sopimuksesta.

Suomalaisen politiikan ihmeellisyyksiin kuuluu, että kaikki puolueet kannattavat vanhusten aseman parantamista, mutta silti lakia ei saatu voimaan silloin, kun kansantaloudellamme meni vielä mukavasti.Erikoista tilanteessa on se, että asiantuntijatkaan eivät pysty tarkasti arvioimaan. mitä palvelulaki tulee ihan oikeasti maksamaan. Varmaa vain on, että Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2008 antama ikäihmisten palvelun laatusuositus ei ole toteutunut.

Vanhustenhoidossa on Suomessa liian monta asiaa pielessä, sillä tilanne on epätasa-arvoinen, koska hoito vaihtelee kuntakohtaisesti tai jopa kunnan sisällä eri hoitopaikkojen välillä. Moitteita Lahdessa on saanut huonosta hoidosta Lahden kaupungin sairaala ja jotkut erityishoitokohteet.
Hygienia ja ruokailu puhuttaa eniten. Vanhukset ovat vaipoissa 15 tuntia ja joissain hoitoyksiköissä vanhukset näkevät nälkää.

Outo tilanteessa onkin se, että halvalla voidaan toteuttaa hyvää ja kalliilla huonoa. Yleensä on kysymyksenä johtamisen ongelma. Vanhusten huolto vaatii todella paljon ammattitaitoa. Missähän ammattikorkeakoulussa näitä oikein opetetaan, yliopistoista puhumattakaan!

Kuvitelkaa , että mielisairaita dementiapotilaita pistetään hoitamaan ihmisiä suoraan työttömyyskortistosta tai kadulta.
Toivottavasti emme joudu sellaiseen tilanteeseen, että ”meidän” tulevien vanhusten omatoimisuus tuhotaan lääkkeillä ja me pyörimme tokkurassa ilman todellista käsitystä olemassaolomme viime päivistä.

Kokoomuksen Risikko oli vetovastuussa ennen demariministeri Guzeninaa. Nyt sentään tapahtuu.
Ymmärtävätkö meidän ministerimme, että tämä asia on meille kaikille eläkeikään tuleville tärkeämpää kuin Kreikan vakuutukset. Keräsin lain pääkohdat netistä. Näitä meidän on syytä valvoa ja katsoa, että me meille luvatut palvelut myös saamme

Lyhyesti vanhuuslaki:

1. Laki turvaa vanhusten oikeuden hoivaan ja hoitoon
2. Painopiste siirtyy raskaasta laitoshoidosta kotihoitoon
3. Palveluja saa myös jokapäiväiseen selviytymiseen kotona
4. Ennalta ehkäisevään ja toimintakykyä säilyttävään hoitoon panostetaan
5. Jokaisella on vastuuhenkilö, joka auttaa ja valvoo palveluiden toteutumista
6. Hoitohenkilökunnalla on ilmoitusvelvollisuus epäkohdista.

-Jussi Melanen-

Ensi sunnuntain tekstit kehottavat meitä etsimään kiitollisuutta ja pohtimaan myös kiittämättömyyttä. Kiitollisuus on vaikea laji, kuten Jukka Poikakin asiasta laulaa ja välillä tuntuu, että maailmassa kiittämättömyys kukoistaa. Se näkyy vaikkapa ajattelemattomuutena liikenteessä, yleisessä käytöksessä ja ihmisten suhteessa toiseen ihmiseen.

Liitämme kiitollisuuden antamiseen ja saamiseen. Yleensä kyse on lahjoista tai palveluista. Jos saa jotakin hyvää, siitä on syytä olla kiitollinen ja jos näkee vaivaa toisen vuoksi, on lupa odottaa kiitosta. Kiittämätön ihminen keskittyy omaansa ja välttää tilanteita, joissa joutuu toimimaan ilman palkkiota.

Meille kristityille Jumala on kaiken hyvän antaja ja alkulähde. Hänen lahjojaan on välillä vaikea tunnistaa, koska hyvyyttä riittää meille niin paljon. Saamme olla kiitollisia hyvinvoinnista, kodista, rakkaudesta ja olemassaolostamme. Vaikka Jumala jakaa tuhlaillen lahjojaan, on omassa hyvän jakamisessa parantamisen varaa, kun katsoo peiliin. Oma yrittäminen usein jää puolitiehen ja monta palvelusta tekee sen vuoksi, että saisi vaivan palkkaa. Ilman Jumalan varaan jättäytymistä ei kukaan meistä saa aikaan hyvää hedelmää, josta Raamattu kertoo.

Kaikki hyvä mitä meillä on jakaa -rakkaus, viisaus, omaisuus , tiedot ja taidot- ovat loppujen lopuksi Jumalan lahjaa. Kun jaamme noita meille annettuja lahjoja eteenpäin, emme anna mitään omaa vaan Jumalan omaa. Ja se on jaettavaksi tarkoitettua! Kun ojennamme auttavan käden lähimmäisellemme, avun saaja tarttuu lopulta Jumalan käteen.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori

Riitta Tamminen osasi jo nyt lakkautetussa UM eli Uusi Maailma-lehdessä ennustaa, mitä 2000 -luvulla tapahtuu. Sain artikkelin lehtemme ”Duracell Mammalta” Marja Salomaalta ja olin ällikällä lyöty.
Tammisella oli lehdessä neljän sivun artikkeli, jossa hän spekuloi millaisessa maailmassa me oikein elämme vuosituhannen vaihteessa. Hänellä on tarvinnut todella olla oikea kristallipallo, sillä niinonnistuneesti hän osasi ennustaa tulevaisuutemme. Katsotaan siis missä hän oli oikeassa.

Täysin nappiin hän osui ennustuksessaan, että salat tulevat julki tietokoneella. Wikileaksin Julian Assange on todistanut tämän levittämällä valtioiden salaisia tietoja ympäri maailmaa. Miljoonat facebookit, twitterit ja internetsivut suoltavat saloja ja yksityisiä tietoja maailmalle, jos niitä vain haluaa etisiä. Krakkerit ja hakkerit murtautuvat tietokoneisiin ja varastavat miljoonia pankeista. Näistä pankit visusti vaikenevat, sillä imago on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä.

Halpoja lentomatkoja luotolla. Napakymppi! Nyt miljoonat ihmiset seuraavat kotikoneiltaan
lentoalennustarjouksia ja maksavat niitä luottokorteilla. Lentojen hinnat ovat myös laskeneet ja matkalle lähtö on yksinkertaista. Tamminen ennusti, että passeja ei enää tarvita ja lentokentillä ei tarvitse jonottaa, mutta kukapa meistä olisi osannut ennustaa maailmanlaajuisen terroriuhan aiheuttamat turvallisuusongelmat lentokentillä.

Nainen vapautuu taloudellisesti. Taas reunakymppi! Nainen ei ole enää samalla tavalla sidottu hellan kylkeen kuin vielä 1970-luvulla. Sinkut elävät omaa rikasta elämäänsä ja useimmat naimisissa olevat naiset ovat mukana työelämässä lisävaroja hankkimassa perheen kakkosautoon ja
kakkosasuntoon.

Rakkaudelle jää enemmän aikaa ja uskottomuudesta tulee tapa. Reunakymppi jälleen. Deittipalstat ja seuranhakuilmoitukset ovat sanomalehtien takasivuilla luettua faktaa. Salarakkaat ilmoittavat 7 päivää-lehdessä muhinoistaan ja sänkykamari kokemuksistaan kuin urheilutapahtumista. Tosin aidolle rakkaudelle ja lapsillekin jää enemmän aikaa kuin maaltamuuttovuosina.

Täysin oikein Tamminen ennusti siinä, että vakavasti onnettomuuksiin joutuneet kyetään harsimaan kokoon ja pelastamaan paremmin. Lisäelimiä voidaan asentaa ja ostaa. Elinkauppa rehottaa ja rikkaimmat voivat entistä paremmin. Elinikä on noussut koko ajan ja kohta naisten eliniän odotus on likimain 100 vuotta, kuten Tamminen ennustaa. Uusia lääkkeitä on tullut markkinoille ja huumeet ovat lisääntyneet Tammisen ennustamalla tavalla.

Eniten minua kuitenkin ihmetytti Tammisen tarkka silmä siinä, että 2000-luvulla on uusia ammatteja tullut niin paljon lisää ja se, että miljoonat ihmiset ovat muuttaneet ammattiaan. Ammatteja on hävinnyt ja palveluammatteihin on tullut lisää ihmisiä. Valitettavasti Tammisen ennustus tuloverojen tasoittumisesta meni metsään. Rikkaimmat ovat rikastuneet ja köyhemmät voivat entistä huonommin.

Täysin oikein Tamminen taas ennusti, että terveydenhuollon, logistiikan ja vanhusten hoitoon tarvitaan joka vuosi enemmän ihmisiä. Robotiikka ei ole vielä aivan niin yleistä kuin Tamminen ennusti. Ei meillä Suomessa vielä lapsia ja siivousta hoideta rautapäillä, kuten Japanissa, mutta suuntaus näyttää kuitenkin kulkevan siihen.

Erittäin mielenkiintoinen havainto Tammiselta oli se, että prostituutio ei enää eroa millään muotoa muustakaan työelämästä kuin sillä, että sitä tekevät elävät vain hivenen hienostuneimmin kuin kanssasisarensa. Hupsista!

Mietiskely ja itsensä etsiminen on lisääntynyt juuri ennustetulla tavalla. Erilaiset retriitit ja mietiskelykeskukset voivat hyvin ja ihmisiä tungeksii Valamoon ja Intiaan Äiti Ammaa etsimään kuin sopuliauma.

Huumoripillereitä ei ihan ole kaupan, mutta mielialapillereitä löytyykin sitten jo joka lähtöön. Työn uuvuttama suomalaismies löytyykin yhä useammin kuolleena saunan lauteilta toisessa kädessä purkki rauhoittavia ja toisessa kädessä purkki kiihottavia. Potenssilääkkeet ovat kaikkien ulottuvilla
ja seksiturismi elää ja voi hyvin.

Melusta on tullut ongelma, mutta yhteisasuntoloissa ei asuta. Töihinkään ei mennä liukuhihnalla eikä ilmatyynyllä eikä aurinkokaan ole kadonnut mihinkään. Ihan vielä raitista ilmaakaan ei tarvitse lähteä hakemaan maaseudulta, mutta matkailuperävaunu on melkein joka toisessa perheessä.

Ihan oikein Tamminen kuitenkin ennusti, että ihminen on onneton materialistisessa paratiisissään ja mielenterveyspotilaat ovat lisääntyneet. Tavallinen ihminen voi kokea itsensä hyödyttömäksi. Työurat eivät ole pienentyneet ja töissä ei käy pieni eliitti, vaan suuri työläismuurahaisten joukko, joka takaa rikkaille pelureille mukavan tulevaisuuden. Tyhmää siis jymäytetään.

Futurologina tohtorina antaisin Tammiselle arvosanan laudatur ( mainioin paras vertaistensa joukossa). Huima visio 40 vuoden takaa.

Jussi Melanen

Tapahtui matkalla Maddib Ravadasilta Vaskojoen kämpälle

Retkikuntamme pysähtyi tauolle. Oli kuuma kävellä, kuorma painoi selässä ja tuntematonta, osin reitittämätöntä matkaa edessä vielä vaikka kuinka paljon. Tilanne vaati motivaatiopähkinöitä. Joku heitti pähkinäpussin minulle niin että se laskeutui suoraan syliini, kuin taivaasta pudotettuna. Nostin katseeni kohti korkeuksia ja huusin: ”Kiitos, Jeesus, pähkinöistä!”. Tämä käynnisti sarjan pohdintoja, joiden äärellä pysähtelimme vähän väliä loppumatkan ajan.

Aluksi pohdimme huumorilla. Jos Jeesus olisi itse asiassa pudottanut pähkinäpussin taivaasta, kuinka paljon aiemmin hänen olisi se pitänyt pudottaa jotta se laskeutuisi syliini juuri sillä hetkellä, kun pähkinöitä kaipaisin? Ja kuinka paljon aiemmin sen puun, jonka rungon päällä taukoamme pidimme, oli pitänyt kaatua, jotta se tarjoaisi juuri sillä hetkellä istumapaikan uupuneille kulkijoille? Tämä taas johti pohdiskelemaan ihan vakavasti sitä, että meidän kulkuamme valvoo joku, joka tietää tarpeemme jo ennen meitä.

Pohdiskelut muuttivat tapaa puhua. ”Ajatelkaa kuinka viisas on Herra, että on jo aikaa sitten nähnyt että me soiden läpi rämpimisestä ryytyneet kulkijat olemme tulossa tähän suuntaan ja lähettänyt siksi jotkut rakentamaan tänne pitkospuut matkaa helpottamaan”, pohdimme parikymmentä kilometriä myöhemmin. ”Katsokaa kuinka kaunis lakka tuossa kasvaa, senkin on Herra lähettänyt tänne ilahduttamaan väsyneitä mieliä kun on tiennyt että kuljemme pitkällä ja raskaalla matkallamme tästä ohi ja kaipaamme piristystä.”
Pohdimme kiittämistä. Usein tuomme rukouksessa Jumalan eteen huolemme ja murheemme ja pyydämme: anna, auta. Harvemmin tulee sanottua kiitos. Siksi lohkoimme matkallamme kiitoksia menneidenkin edestä. Vaikkapa siitä, että Herra oli viisaudessaan lähettänyt määränpääkämpälle ihmisiä, jotka olivat käyneet kalassa ja lämmittäneet saunan ja osoittivat meille vieraanvaraisuutta kun pitkän päivämatkan jälkeen saavuimme perille.

Johdatus, kaiken takana oleva viisaus ja mielekkyys, on siellä kun sen vain suostuu näkemään. On kai kyse asennoitumisesta. Matkalla löytyi myös Psalmi 134, yöpalveluspsalmi, kehotan lukemaan. Mahtaako olla mieltä moisessa, yöpalveluksessa, kun muut ihmiset nuhjaavat mukavasti omissa sängyissään? Ydinajatus löytynee luottamisesta, asennoitumisesta siihen, että siunaus kulkee mukanamme kaikkialla ja kaiken mielekkyys avautuu sitä kautta. Siunauksensa on siinäkin, että silmät avautuvat näkemään sen.

Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä – ja kaukaa viisas, kuten matkallamme ymmärsimme.

Anu Toivonen
Nuorisopappi ja onnellinen (johdatuksessa) vaeltaja

Kuka suomalaispoliitikko kysyi viimeksi maailman nälästä?

Mitä ja mikä minä olen näitä asioita kyselemään ja perkele hoitakoon afrikkalaiset ja intialaiset itse asiansa! Näinhän se persujen eli englanniksi Finnsien mukaan pitäisi mennä, mutta kun en ajattelevana ja tuntevana ihmisenä voi tätä aihetta noin sivuuttaa. Kirjoitin siitä kesällä Etlarin yleisönosastolle otsikolla: ”Halosen kissa kuoli 100 miljoonaa ihmistä vaarassa kuolla Somaliassa.”
Sain upeaa palautetta, joten nälkäpäivää odoteltaessa lienee paikallaan hivenen oman laihdutuskuurin lomassa tuoda esiin muutamia tosiasioita maailman tilasta.

Googletin tietoni ja tässä faktoja. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan viime vuonna maailmassa oli 925 miljoonaa aliravittua ihmistä; siis nälkäistä. Lukuna se tarkoittaa 13 prosenttia maapallon asukkaista eli ihmiskunnasta. Kuvittelepa, että koko Eurooppa, USA, Venäjä näkisivät nälkää! Jotain tapahtuisi, mutta nyt täällä pähkäillään viljan ja elintarvikkeiden ylituotannon kanssa ja jaetaan Suomen Kepulle satoja miljoonia euroja maataloustuotanto tukea, jolla se kuormittaa ja saastuttaa fosforipäästöillään vesistöjämme. Tässä on antagonistinen ristiriita!
Samasta tilastosta ilmenee, että keskivertopäivänä kuolee noin 15100 lasta nälästä johtuviin sairauksiin. Heitä voi hyvin verrata Suomen nälkävuosien uhreihin siksi, että silloinkin suurilta ihmisuhreilta olisi säästytty, jos valtionhoitaja ja pankkimies Snellman olisi aikaistanut viljakuormatilaukset Keski-Euroopasta.

Ellei kuljetuksia saada kuntoon ja viljaa Somaliaan heti, siellä uhkaa akuutti nälkäkuolema 760.000 ihmistä seuraavan viiden kuukauden aikana. Miksi ihmeessä me länsimaalaiset suojelemme maatalouttamme viljatulleilla, jotka vain lisäävät kehitysmaiden nälkää? Mitä tekee kansan kirkkomme? Se siunaa Nokia Mission pedofiilit ja antaa anteeksi vanhoillislestadiolaisille lapseen sekaantuneille huutamalla:” Herra armahtaa kaikkia. Armo kuuluu kaikille.!” Kansan kirkkomme pitäisi muuttaa suunnatonta maaomaisuuttaan ja metsäomaisuuttaan heti avustusrahaksi Somaliaan.

Vain toimimalla Laupias Samarialaisen tavoin nykyinen evankelisluterilainen kirkkomme voi vakuuttaa diakoniatyönsä. On irvokasta, että teologit väittelevät naispapeista ja heidän oikeuksistaan, kun samaan aikaan kanssaihmisiä kuolee nälkään. Oppinsa mukaisesti he eivät näe malkaa omassa silmässään, vaan toimivat fariseusten tavoin ja repivät vaatteensa kiihkouskossaan ja omassa lihanhimossaan.
Talousarvioissa pohditaan vain Kreikan oikeuksia ja unohdetaan se tosiasia, kuinka paljon me suomalaiset vedämme vessanpöntöstä alas muka pilaantuneita elintarvikkeita.

Miljardien ihmisten nälkä on yksi niistä käsittämättömyyksistä 2010- luvun alussa. Miten näin on päässyt oikein käymään? Sitä tulevat ihmettelemään aivan varmasti 2100- luvun sosiologit, mikäli heitä tai historiantutkijoita enää on.
Me hyväkkäät päivittelemme tietoverkkomme toimimattomuudesta, nanotekniikan sovellusten vaikeuksista ja viallisista hiihtoputkista. EU on jo luovuttanut. Aina on lama tai nousukausi rahapolitiikassa ja sen takia nälkäisten auttamine saa jäädä. Minäkin haluaisin mennä hallintoviranomaisena pariksi kuukaudeksi tutkimaan todisteista kansanmurhasta syytetyn Suomeen muuttaneen miehen todistajia. Heidän matkakustannuksensa ovat 2,5 miljoonaa euroa suomalaisten veronmaksajien rahoja! Miksi emme luovuttaneet miestä sinne maahan, missä hänen epäillään murhat tehneen ja lahjoittaneet tämän summan Somalian nälkää näkeville kanssaihmisillemme?
Tässä sitä on pohtimissa missikisojen ja tosi TV:tä tuijottaessa.

Jussi Melanen

”Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin”, tunnustetaan Jaakobin kirjeessä (Jaak. 3:2). Monenlaiset hairahtumisemme, synnin ja syyllisyyden taakka, mutta myös häpeän tunteet painavat selkäämme kyyryyn. Kun on epäonnistunut, nolannut itsensä, kun muut ovat huomanneet töppäyksen ja nyt harmittaa… suututtaa…. surettaa… ahdistaa… masentaa… Tai kun rinnassa vain tuntuu paino, jonka syytä ei edes tiedä. Äh, vähemmästäkin katse taipuu kohti maata.

Synninpäästön sanoma, armo, voi hälventää häpeän, parantaa ja eheyttää. ”Sydämeni riemuitsee Herrasta”, sanotaan ensimmäisessä Samuelin kirjassa: ”Herra nostaa minun pääni pystyyn.” Jumala teki aloitteen pelastaakseen meidät. Pelastus on hänen suuren rakkautensa seurausta. Raamatun sanoma on sama alusta loppuun saakka: Jumala rakastaa sinua. Hän tulee vastaan vaikeuksien keskellä. Hän kohtaa meidät kaikissa mielialoissamme ja tilanteissamme. Syyllisyyden painolasti on otettu pois. Meidän ei tarvitse pelätä tai hävetä mitään.

Häpeästä, syyllisyydestä ja ahdistuksesta irti pääseminen vapauttaa meidät näkemään muiden hätää. Voimme nostaa päämme pystyyn, maasta kohti kanssaihmisiä.

Mira Vorne
seurakuntapastori

Otsikon kirjoitusvirhe on tahallinen, mutta aiheellinen. Viime päivinä on tullut tietoon kaikkea sitä kivaa, mitä poliisit saavat ikään kuin huonon särpimen lisäksi pienenä korruptiona erilaisissa yhteyksissä. Suomea on pidetty maailman vähiten lahjomista suosivana valtiona, mutta nyt meno minulta usko näihin sankareihin. Virkamiehiähän he ovat siinä, missä opettajatkin, mutta en minä matkustele ilmaiseksi junissa ja syö puolella hintaa ravintoloissa ja katsele ilmaiseksi virkapuvussa jääkiekko ja jalkapallopelejä.

Miksen minäkin hakeutunut poliisiksi, kuten kolme keskikoulukaveriani. Nyt voisin leikkiä valepoliisia ja salaista agenttia, olla hurmaamassa ja hankkimassa petihommilla todistusaineistoa murhanaisista ja syömässä ilmaisia annoksia baareissa.
Iltaisin olisin Tirran portsarina, kuten kaikkien lahtelaisten poliisien äiti konstaapeli Kekki ja varamies Tuominen. Kyllä pojat osaavat. Ennen poliisiksi hakeutuivat isokokoiset ja kieliä oppimattomat maalaispojat, mutta nykyään tarvitaan toisenlaista osaamista: nörttejä etsimään pimeää rahaa ja komeita adoniksia hurmaamaan epäiltyjä. Tähän yhtälöön en kuitenkaan sovi, sillä käyn konserteissa ja teatterissa.
Tosin Lahdessa on poikkeuksiakin teatteripatsas kulkee erään edistyksellisen poliisin nimellä, joka suosi teatteria, mutta noin yleensä ottaen paini lienee sopivampaa.

Kaikki hyvät käytännöt haihtuvat pois, koska kateelliset kanssaihmiset ilmoittavat niistä poliisille. Ennen vahaa johtajaopettajille sentään kerättiin vuoden marjat ja hirvirinki huolehti talvisärpimestä.Arvostelu oli yksinkertaista pojille 7 ja tytöille 8, opettajalle 9 ja Jumalalle 10. Oi aikoja oi tapoja, sanoi muinainen roomalainen ajattelija.
Mutta eräs asia voittaa tämän pienen poliisikorruption, nimittäin nyt viimeistään meidän kaikkien luomakunnan kruunujen eli miesten on ryhdyttävä vaatimaan rahaa, jos vaimo alkaa pihtailla sänkyhommissa. Edistyksellinen ranskalainen oikeusistuin nimittäin antoi miehelle 10.000 euron sakon, koska avioeroa hakenut nainen ei saanut avioliitossa tarpeeksi seksiä. Mutta miettikää meidän miesten tilannetta tämän tuomion jälkeen. Nyt meillä on mahdollisuus tehdä samoin. Ja kyllä meitä peräkammarin poikia on ainakin Suomessa koeteltu kaltoin seksin suhteen. Kerran kuukaudessa saunan jälkeen ei riitä, kyllä seksiä olisi saatava ainakin kaksi kertaa kuussa, ilmoitti eräskin ”Laipolan” viliskantti heti kuultuaan ranskalaistuomiosta. Olemmehan osa Euroopan unionia ja meillä miehillä on nyt sama oikeus vaatia tasapuolista kohtelua.
Mielestäni nyt suomalaisten tuomioistuinten tulisi mitä pikemmin määritellä sakkorangaistusten rajat ja se määrä, mistä alkaa pihtailu ja milloin siitä voi vaatia sanktioita oikeusistuimelta.

On se niin mukavaa, että enää ei tarvitse turvautua omaan apuun eli kirkon tuomitsemaan masturbatioon. Häviää sekin omalaatuisuus. Miten vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat tähän jää arvoitukseksi, sillä hehän ovat enemmänkin poikien perään!
Impotenssi ei sitten enää käykään syyksi, sillä meillä kaikilla on oikeus seksuaalisuuteemme. Nyt panttaajat pannaan koville ja ryhdytään panemaan kovilla takaisin. Minua askarruttaa tässä ainoastaan yksi asia Miksi Suomessa luovuttiin vuonna 1988 syyllisyysperusteisesta avioerosta? Voiko lain säätää uudelleen jälkikäteen? Ja mistä minä haen korvauksia, jos me emme voi toimia koko Euroopassa samalla tavalla? Eurotuomioistuimissa valitus kestää 7 vuotta, joten mikäs nyt hanakalle ja punakalle lahtelaispojalle eteen?

Jussi Melanen

Kirkkovuoden aihe kehottaa itsensä tutkimiseen. Huh! Se on vaikeaa. Joku tutkii itseään niin ankarasti ja usein, että itsetunto on aivan maan raossa. Hänestä tuntuu, ettei hän osaa mitään. Toinen taas kuvittelee itsestään ylen suuria: hän ei huomaa virheitään eikä puutteitaan. Muut ihmiset tuntuvat kyllä huonoilta, mutta itsessä ei ole mitään vikaa.

Miten löytäisin tasapainon itseni tutkimisessa? Raamattu kehottaa meitä tutkimaan elämäämme ja miettimään, olemmeko oikealla tiellä. Jumalan sana antaa mitan ja tavoitteet, joiden valossa voi arvioida itseään: olenko uskonut Jumalaan, olenko etsinyt hänen tahtoaan? Ja vielä: olenko palvellut ja rakastanut toisia ihmisiä?

Psalmissa 139 sanotaan selvästi ja rauhoittavasti: ”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.” (Ps 139:1-2) Ei tarvitsekaan suorittaa jatkuvia itsensä tuntemisharjoituksia. Ei tarvitse yrittää esittää itselleen tai muille jotain roolia. Jumalan edessä naamarit putoavat ja esittäminen loppuu. Luoja tuntee meidät läpikotaisin.

Saamme olla Jumalan edessä avoimina, mitään peittämättä. Hän tietää, mitä olemme tehneet. Hän näkee syntimme ja silti hän rakastaa meitä. Hän on antanut Poikansa juuri meitä sairaita ja syntisiä varten. Kun sen myönnämme, saamme samalla kokea armon. Jumala hyväksyy meidät näin. Se kokemus kantaa meitä. Se antaa oikeaa luottamusta tulevaisuuteen.

Riitta Särkiö

Yksityiset sijoittajat pelastetaan veronmaksajien rahoilla

Mikään ei ole sitä, miltä maailman rahoitustilanne tänään näyttää. Saksalaiset ja ranskalaiset pankit haluavat saada maksumiehiksi koko Euroopan veronmaksajat, vaikka itse ovat peitelleet pankkiensa huonoa riskien sietokuntoa tahallisesti. Nämä suuret vaikuttajat eivät halua kantaa
vastuutaan tosiasioista, vaan ovat pelanneet tahallisesti aikaa ja peitelleet ongelmia mahdollistaen sen, että yksityiset sijoittajat ovat kerinneet vetää pääomansa pois ongelmamaista. Nyt ne haluavat lapioida sinne koko Euroopan veronmaksajien rahoja. Maan johtajat hyvin tietävät, että pankkien stressitestit olivat pelkää silmän lumetta, eivät näyttäneet karua totuutta tavallisille eurooppalaisille veronmaksajille pankkien maksuongelmista.

Nyt seuraakin draaman tärkein kysymys. Mistä saadaan ne pääomat, joilla europakit pelastetaan?
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) haluaa sosialisoida ne eurooppalaisilta veronmaksajilta. Mutta miksi näin pitäisi tehdä? Huolehtikoon kukin maan etunenässä Ranska ja Saksa itse ongelmansa ja pääomittakoot omat riskilainansa. Suomen takuista Merkel on valmis suitsuttamaan likavettä päällemme, mutta vaikenee todellista oman maansa pankkien ongelmista visusti. Julma tosiasia kuitenkin on, että ellei pankkien taseisiin saada lisärahoitusta ja vahvistusta saattaa seurauksena olla koko Euroopan halvaantuminen ja luottolama samalla tavalla kuin vuonna 2008.

Jos tämä pelastustoimi tehdään taas sillä tavalla, että pankkien osakkeenomistajat pelastetaan ilman vastikkeetonta riskiä, ollaan todella väärällä tiellä.
Koko maailman taloudessa ollaan todella vaarallisella tiellä ja ellei mitään tehdä hauras elpyminen uhkaa suistaa koko maailman raiteiltaan.
Miten pankkien pääomittaminen pitäisi tehdä? Tässä raharuletissa on vain yksi oikea keino.
Pääomaruiske on tehtävä tulevaisuudessa niin kovilla ehdoilla, että valtio tulee kaikissa tapauksissa niiden omistajiksi. Nyt huudetaan kovalla äänellä yhteisvastuuta; toki sitäkin varmasti tarvitaan, mutta se ei voi toimia taloudellisesti eikä poliittisesti ellei ensin luoda mitään omavastuujärjestelmää.
Uudessa tilanteessa on toimittava niin, että pankkien osakkeenomistajat ovat sijoitettava velkomusjärjestyksessä veronmaksajien ja tallettajien taakse.

Suomen kovin pääomapelaaja ”Nalle” Wahlroos pelaa todella röyhkeää ”shareholder value” eli osakkeenomistajan etupeliä. Hänelle ei tuota mitään kipua sanoa erinomaisesti menestyneestä Nordeasta irti 700 suomalaista työntekijää varmistaakseen Nordean myyntikunnon. Jokainen tietää, että Nalle hamuaa isoa kakkua ranskalaisista pankeista sitten, kun kansa on ensin pelastanut ne.
Hän pääsee kiinni todella ”isoon omenaan” myymällä Nordean ja ostamalla halvalla osakkeita europankeista. Hän toimii todella puhtaan kapitalismin pohjalta ilman riskiä. Siinäpä viisas mies!

Mitä nyt tapahtuu? Todellisuus on se, että vanhat euromaat suistuvat lamaan ellei niiden pankkeja auteta. Kiina kärsii tilanteesta myös, jos kulutus tyrehtyy täysin ja uskomus pankkijärjestelmien toimimiseen menee. Sanoin jo vuosi sitten Etlarin yleisönosastossa, että antaa Kreikan upota ja lähteä pois eurosta.

Ikävintä näissä finanssiasioissa on se, että julkinen keskustelu on tähän saakka puhunut enimäkseen vain valtioiden liiallisesta velkaantumisesta ja yhteisvaluutan kriisistä kuin siitä, että kyse onkin todellisuudessa suurten pankkien pelastamisesta. MOT