Tänä syksynä on ruska ollut erityisen kaunis. Ei tarvitse mennä pidemmälle, kuin Launeen kirkon pihaan, niin näkee keltaista, punaista ja ruskeaa. Facebookissa ystävät laittavat kuvia kynttilöistä, kuin jo varustautuakseen syksyn pimeisiin iltoihin. Lehtien ruokaohjeet vaihtuvat kevyistä kesäruuista raskaisiin pataruokiin. Monet sanovat syksyn olevan kauneinta aikaa, kun taas toisten mielissä on jo hitaasti lähestyvä pimeys.

Syksyssä on kyse hidastumisesta ja selviytymisestä. Parhaiten tämä on nähtävissä luonnossa. Puut luovuttavat pois lehtivihreän säästääkseen voimia tulevaa talvea varten. Elämä puun sisällä ei lopu, vaan se hiljenee ja rauhoittuu.

Sunnuntain raamatuntekstit maalaavat hieman erilaisen kuvan keskellemme. Ensi pyhäpäivää nimittäin kutsutaan syksyn pääsiäiseksi. Evankeliumi kertoo, miten Jeesus paransi leskiäidin ainoan pojan. Pimeys ja kuolema ei saanutkaan viimeistä sanaa, vaan Jeesuksen myötä tuli uusi toivo ja elämä. Tätä uutta toivoa on tarjolla myös meillekin.

Siunattua syksyä!

Ville Hakulinen