Ensi sunnuntaina kirkoissa saarnataan enkeleistä. Raamatussa ne kuvataan Jumalan sanansaattajiksi ja viestien viejiksi. Useat sunnuntain jumalanpalvelukset vietetään perhemessuina, sillä sanoma lapsista ja enkeleistä on perinteisesti sopinut hyvin yhteen. Launeen kirkolla vietetään jopa kokonaista perheiden päivää, jossa pääsee makkaranpaiston lisäksi kulkemaan enkelipolkua.

Enkelit eivät silti ole jotain, joka kuuluu pelkästään lasten maailmaan. Aikuinen, joka lähetti tänä syksynä vaikkapa pienen ekaluokkalaisen koulumatkalle, toivoo lapselleen luonnollisesti turvaa ja suojelua. On valtava mahdollisuus luottaa siihen, että taivaan Isä katsoo pienen koululaisen perään. Sitä me aikuisetkin oikeastaan kaipaamme. Luottamusta siihen, että vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta elämällä on merkitys ja mielekkyys. Rukoilemme itsellemme ja läheisillemme turvallista elämää.

Useat meistä muistavat lapsuuden suojelusenkelitaulun. Se on edelleenkin suomalaiskotien tunnetuin taulu. Siinä enkeli kulkee vierellä, kun lapset ylittävät siltaa. Kuvasta tulee väistämättä mieleen virsi 489-Nyt kulkee halki korpimaan. Virren sanoma sopii meille kaikille seurakuntalaisille, niin isoille kuin pienillekin:

”Nyt kulkee halki korpimaan
Jumalan lapsen tie,
vaan päivän matkan kerrallaan
se kotiin täältä vie.”

Siunattua syksyä,

Ville Hakulinen