Tässä viikonvaihteessa vietetään rukoussunnuntaita. Rukoussunnuntai on saanut nimensä rukouskulkueista. 300-luvulta lähtien Roomassa järjestettiin rukouskulkueita tästä sunnuntaista helatorstaihin. Nimi tulee siis siitä perinteestä. Tähän viikonvaihteeseen sijoittuu myös vappu, johon kuuluu kiinteästi ylioppilaiden ja sivistyneistön kevätvastaanotto. Myöhemmin on mukaan tullut ajatus vapusta suomalaisen työn juhlana.

Työtä voi juhlia joskus myös työtä tekemällä eikä miettimällä pyhien siirtoa, jotta saataisiin ihmiset halvemmalla antamaan työpanoksensa kilpailukyvyn nimissä jonkun ikiomaan kassavarantoon.

Enää ei juuri näy rukouskulkueita eikä juuri mielenosoituskulkueita. Silti jotakin mieltä saa olla ja rukoilla voi. Rukous on luonteeltaan puhetta ja keskustelua Jumalan kanssa. On hyvä olla kuulolla, mitä Jumala haluaa sanoa tai saada minut ymmärtämään. Jumala kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai ajatella. Siksi merkitystä on sillä, että annan aikaani keskustelulle ja kuuntelemiselle Jumalan kanssa.

Yksi päivän rukouksista toteaa: ”Taivaallinen Isämme. Sinä olet luvannut kuulla rukouksemme. Anna meille rukouksen Henki., niin ettemme vain puhuisi vaan myös kuuntelisimme, mitä Sinä tahdot meille sanoa. Tyhjennä meidät kaikesta omastamme, jotta voisimme ottaa vastaan anteeksiantamuksen ja uskaltaisimme elää rakkautesi varassa.”

Siinä tavoite ja hyvä pyrkimys.

Esa Kekki
Launeen srk

Kun tapaa vieraan ihmisen, päässä alkaa välittömästi pohdinta. Kuka ja millainen tämä ihminen on? Jos hän vaikuttaa ulkomaalaiselta, katsoja alkaa miettiä, mistä maasta vieras on. Kieli paljastaa jotain. Joskus suomea puhuvan ihmisen vähän vieraasta korostuksesta voi jo arvata, mikä on puhujan äidinkieli. Katsomme ulkomuotoa, käyttäytymistä, tapoja ja yritämme niistä arvailla tuntemattoman kotimaata.​

Tänä sunnuntaina puhutaan kirkoissa Taivaan kansalaisista, meistä kristityistä. Näkyykö meistä jotakin uskostamme? Pystyykö meidät tunnistamaan Jumalaan uskoviksi ihmisiksi, vaikka emme asiasta vielä puhuisikaan? Toivottavasti!

Millaisia ovat Taivaan kansalaisten tunnusmerkit? No, ne merkit ovat jokaisessa meissä tietenkin vähän erilaisia. Ei ole yhtä kristityn muottia, johon jokaisen pitää mahtua. Jumalan perheessä on kaikenlaisia lapsia. Mutta on jotakin tärkeitä asioita, jotka toivon mukaan häivähtävät näkyviin sanoissamme ja teoissamme. Ehkä ne voisi tiivistää sanoihin: usko, toivo ja rakkaus.

Taivaan kansalainen uskoo siihen, että Jumala on tässä elämässä mukana, hän on kaiken alku ja määränpää. Jumala on antanut jokaiselle elämänlahjan ja rakastaa meitä. Kristitty uskoo Kristukseen, joka on ansainnut meille täyden pelastuksen. Kristitty saa luottaa armoon, joka annetaan lahjaksi, ilman omaa ansiota. Siksi usko tuo levollisuutta elämään.

Toivo on taivaan kansalaisen elämänasenne. Vastatuulia ja myrskyjä tulee kaikille, mutta niissä saa turvautua Jumalaan. Parempaa on tulossa, taivasta kohti kuljetaan. Toivo tsemppaa meitä toimimaan jo nyt hyvin asioiden eteen.

Jeesus halusi, että taivaan kansalaiset tunnistettaisiin keskinäisestä rakkaudesta ja yhteydestä: lämpimästä katseesta, rohkeasta lähimmäisenrakkaudesta, lempeydestä. Joskus kun olen tavannut tällaisen ihmisen, olen mitään muuta tietämättä jo arvellut, tämä ihminen taitaa uskoa Jumalaan. Sisimmän valo on näkynyt ulospäin ja taivaan kansalaisuus paljastunut.

Riitta Särkiö

Hallituksen esittelemä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tavoittelee uutta tehokkuutta ja jopa kolmen miljardin euron säästöjä. Tulevassa mallissa maakunnalla olisi järjestäjän rooli. Palveluiden tilaaja ja tuottaja eriytetään, julkinen ja yksityinen palvelutuotanto tuodaan samalla viivalle kilpailuneutraliteettiin eli tasapuolisisiin toimintaedellytyksiin vedoten. Samalla edellytetään myös julkisen palvelutuotannon yhtiöittämistä. Kilpailuttamisesta poikkeuksena olisivat nk. julkisen palveluvelvoitteen piiriin kuuluvat palvelut, joita tuotettaisiin jatkossakin julkisen sektorin toimesta, kuten esimerkiksi päivystystoiminta ja ensihoito. Tarkkaa määritelmää julkiselle palveluvelvoitteelle emme ole vielä saaneet.

Hallituksen tavoittelema tulevaisuuden toimintamalli sekä siihen liittyvä yhtiöittäminen huolestuttaa monia. Euroopan Unionin lainsäädäntö ei edellytä Suomea muuttamaan sosiaali- terveydenhuollon järjestelmäänsä markkinaehtoiseksi ellei Suomi itse niin halua. Nyt Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus haluaa. Tasapuolisen kilpailun nimissä ollaan avaamassa veronmaksajien rahahanat yksityisille, monikansallisille terveysjäteille – myös erikoissairaanhoidossa. Jatkossa järjestäjä ostaisi vähintään 1/3 sosiaali – ja terveysalan – palveluista yksityiseltä sektorilta. Miten SOTE – hankkeen alkuperäinen tavoite eli sosiaali- terveyspalveluiden integraatio toteutuu on hämärän peitossa? Yksityinen sektori alkaa käyttämään entistä enemmän julkista valtaa, joka perustuslain 124§:n mukaan lähtökohtaisesti aina kuuluu viranomaiselle.

Jatkossa maakunta järjestäisi tietyin väliajoin ”uusia ratkaisuja hakevia kokonaiskilpailutuksia”. Eli tehtäisiin ”kokonaiskilpailutus”, jonka voittajaksi voisi tulla veroparatiisista omistettu terveydenhuoltoalan yhtiö? Julkisen sektorin on vaikea yksityistä voittaa, koska jo työehto- ja eläkesopimukset ovat arviolta noin kuusi prosenttia kalliimmat. Näin meillä voi olla käsissä uusi yksityinen monopoli. Sellaisen käyttäytymisestä meillä on hyvä esimerkki tuoreessa muistissa. Caruna Oy otti sähkön siirrossa asiakkailtaan niin sanotusti tyhjät pois ja hinnat karkasivat niin yrityksille kuin kuluttajillekin. Liikevaihtojen ja hintojen nousuun uskoo myös HUS:n toimitusjohtaja Aki Lindén. Panamaan saakka terveysjättien ei tarvitse voittoja lähettää. Veroparatiiseja löytyy paljon lähempää Euroopastakin. Ja voidaanhan Päijät-Hämeenkin kuntien omaisuus eli julkisomisteiset yhtiöt sitten myydä sijoittajille myöhemmin, jos ne eivät pärjää kilpailussa? Suomen SOTE-juna puksuttaa köhien, mutta tasaista vauhtia kohti amerikkalaista mallia, jossa köyhän tehtävä on vain kärsiä.

Vaarassa on myös keskussairaaloiden edellytys toimia jatkossa todellisina päivystyssairaaloina. PHKS:n vuosiliikevaihdosta 50-80% (n. 150-200 MEUR) tulee ei-päivystyksellisestä erikoissairaanhoidosta, joka samalla – toimiessaan saman katon alla – tukee laaja-alaisesti päivystystoimintaa. Nyt juuri tätä osiota avattaisiin ja pilkottaisiin markkinaehtoisesti kilpailulle. Mitä sitten käy keskussairaalalle? Osa työstä ja sen tekijöistä siirtyisi varmuudella yksityiselle ja vielä pois omasta maakunnasta – suuret firmat kun vain nyt yleensä keskittävät palvelut suuriimpiin kaupunkeihin. Se on samalla kaikki pois paljon kaivatuista oman maakunnan palveluista, osaajista ja verotuloista.

Päijät-Hämeen valinta noin 12 ehdokkaan joukkoon laaja-alaiseksi päivystyssairaalaksi varmistaisi monella tavalla Päijät-Hämeen keskussairaalan tulevaisuuden ja osaajien sitoutumisen omaan maakuntaan. Siksi hallituksen pian tekemä päätös laaja-alaisesti päivystävien sairaaloiden sijoittumisesta on meille ehkä suurempi kuin osaamme kuvitella.

Aikataulu SOTE-uudistuksessa on todella tiukka: Julkisen palvelutuotannon tulisi olla yhtiöitettynä jo vuoden 2018 loppuun mennessä. Hyvinvointikuntayhtymän perustaminen on Päijät-Hämeeseen hyvä ja kannatettava tavoite. Yhtymän omistajien eli kuntien arvioitavaksi jää onko prosessi realistinen, kun samalla pitäisi laittaa nykyiset palveluntuottajat uuden osakeyhtiön alaisuuteen sekä kiireesti yhtenäistää edelleen toisiaan ymmärtämättömät potilastietojärjestelmät. Ja kun liikevaihdot kasvavat, mistä ne kolmen miljardin säästöt sitten lopulta tulevat?

Ville Skinnari
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän valtuuston puheenjohtaja
Kansanedustaja (sd.)

Selma, Maria, Martta, Hilma, Johanna, Helena ja Anna. Nämä ovat suosituimpia ambonaisten nimiä. Miesten nimissä taas Eino, Martti, Toivo ja Vaino (Väinö) tulevat vastaan usein. Myös minulla oli monia kaimoja Namibiassa. Vanhat suomalaiset nimet kulkeutuivat Ambomaalle lähetystyöntekijöiden mukana jo yli sata vuotta sitten. Kastetuille piti antaa uusi nimi – ja usein nimeksi valittiin tutun lähetystyöntekijän nimi.

Arviolta joka viidellä Pohjois-Namibiasta lähtöisin olevalla ambolaisella on suomalainen nimi. Lapset haluttiin nimetä suomalaisten kaimoiksi, sillä kaiman hyvien ominaisuuksien uskottiin periytyvän nimen myötä sen uudelle omistajalle. Kaiman rooliin on kuulunut myös huolehtia lapsesta monin tavoin.

Nykyään paikalliset ja oman kielen mukaiset nimet ovat nousussa. Nimien takaa löytyy myös usein joku tarina. Jos lapsi on odotettu, hän saattaa olla nimeltään Tangi, Kiitos tai Hafeni, Iloitkaa. Jos lapsi on syntynyt illan hämärässä, hän saattaa olla nimeltään Omutenya. Ja jos lapsiluku on jo täynnä, kuopuksen nimeksi saattaa tulla Shihuleni, Nyt riittää!

Namibiassa puhutaan monia eri kieliä ja on tärkeää, että jokaista kieltä puhuva saa kuulla raamatun sanaa omalla äidinkielellään. Suomen Pipliaseuran tuella on tämän vuoden alussa aloittanut uusi raamatunkäännösryhmä, jossa käännetään Raamattu kwanjaman ja ndongan kielille. Tällä hetkellä käytössä olevat käännökset ovat jo kieleltään vanhentuneita eikä nuoriso enää ymmärrä niitä. Käännöstyön kohderyhmä on 13-35 -vuotiaat nuoret, joilla on käsissään Namibian ja myös kirkon tulevaisuus.

”Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.
Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.”

Nimi on osa ihmisen persoonallisuutta ja minuutta. Siksi Jumala on kutsunut meitä nimeltä. Hän tuntee meidän luonteemme ja hänelle meistä jokainen on ainutlaatuinen. Raamatunkäännöstyön tavoitteena on, että jokainen raamatun lukija voisi nämä Jesajan sanat kuullessaan todeta: ”Jumala puhuu minun kieltäni!”

Pauliina Hatakka

Takapenkiltä kuuluu lapsen kärsimätön ääni: ”Äiti, millon se peri oikein tulee?” Olemme kotimatkalla ruuanhakureissulta Namibiasta. Matka on kestänyt viikonlopun yli, auto on täynnä ruokaa ja muita tärkeitä tarvikkeita, joita Angolan toreilta ja pienistä kyläkaupoista ei vielä saa. On tuskaisen kuuma, punainen hiekka autonrenkaiden alla pehmeää ja kaikilla on jo koti-ikävä. Toppuuttelen takapenkillä istuvaa lasta: ”Koita jaksaa odottaa, ei ole enää pitkä matka. Ollaan ihan kohta perillä!”

Angolassa asuessamme koti-ikävä vaivasi tuon tuosta. Olimme paljon tien päällä ja jossain vaiheessa matkaa iski aina ikävä kotiin, omaan sänkyyn, päivittäisten rutiinien, tuttujen maisemien ja tutuksi tulleiden ihmisten luo. Oli ikävä myös Suomeen, vaikka meillä ei täällä omaa kotia enää ollutkaan. Mutta oli kuitenkin ihmiset, mummot ja ukit, sukulaiset ja ystävät, kaikki se, minkä olimme jättäneet taaksemme. Välillä piti itkeä tirauttaa, yksin ja perheen kanssa yhdessä, käydä läpi kaikki ihmiset ja tutut paikat. Ja vakuuttaa itselleen ja lapsilleen, että kyllä se siitä, seuraava kotimatka on varattu ja suunniteltu. Ja että ikävä kertoo myös siitä, että joku ihminen tai asia on tärkeä ja rakas.

Meitä, jotka kuulumme Jumalan kansaan, vaivaa myös ajoittain koti-ikävä. Välillä tulee väkisinkin ajateltua: ”Milloin se peri oikein tulee?” Milloin pääsen perille, rauhaan ja lepoon matkan rasituksista ja vaivoista? Milloin saan vihdoin nähdä ne rakkaat ihmiset, jotka jo odottavat minua kotona, siellä, missä on matkani määränpää?

Jeesus lupasi opetuslapsilleen Johanneksen evankeliumissa: ”Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoja. He eivät osanneet aavistaa, miten lähellä eron hetki oli. Syvässä viisaudessaan Jeesus kuitenkin tunnisti opetuslasten hämmennyksen ja lohdutti heitä: ”Te tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”

Voisiko näistä sanoista olla lohtua myös meille, oman elämämme tuskan, hämmennyksen ja ikävän keskellä kamppaileville? Että se ”peri” vielä kerran tulee. Että ikävä ja kaipaus muuttuvat iloksi. Että kysymykset saavat kerran vastauksen.

Ylösnoussut Kristus,
Usko sinuun on matka ja tie,
jota kulkiessa eteen avautuu
yhä uusia näköaloja.
Kiitos, että tämän matkan aikana
opimme tuntemaan yhä paremmin sinua.
Kiitos salaisuudesta, joka säilyy,
kunnes kerran näemme sinut
taivaan kodissa.

Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori

Keväinen tervehdys sinulle, eteläisen Lahden asukas ja/tai Omalähiön lukija! Terveiset lyhyeltä virkavapaalta. Meni joulu ja meni pääsiäinen. On hyvä saada palata muutaman, lähinnä tietokoneella vietetyn kuukauden jälkeen taas työhön, seurakunnan pariin ja ihmisten luo. Ajatukset ovat vielä hieman hajallaan ja puolet avaimista hukassa, mutta kyllä se siitä.

Tuleva sunnuntai, siis 10.4., on hyvän paimenen sunnuntai. Mistä tulikin mieleeni, että tykkään Johanneksen evankeliumista. Se on kirjallisena tuotoksenakin oikein näpsä, mutta erityisesti viehättää se, että se tihkuu hengellisiä syvämerkityksiä. Niiden äärellä mykistyminen on varsin ravitsevaa: Johannes tarjoilee kattauksen, jonka ääreltä en vielä koskaan ole lähtenyt nälkäisenä.

Erityisen lähellä sydäntä ovat Jeesuksen ”minä olen” -lausumat. Minä olen maailman valo. Minä olen elämän leipä. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Minä olen hyvä paimen. Olen teettänyt näistä ja monista muista vastaavista Jeesuksen lausumista lukuisia työskentelyjä nuorille: on valokuvattu ja askarreltu ja koottu alttareita.
Aikaansaannokset ovat aina olleet sellaisia, että itkettää kun on niin hienoa. Selvästi muidenkin mielestä niissä lauseissa on jotain diippiä. Siis syvällistä.
”Minä olen hyvä paimen” sanoo Jeesus, ja jatkaa: ”Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut.” Jeesus tuntee minut, se on selvä. Mutta tunnenko minä hänet? Mitä hän minulle on, mitä hän minulle merkitsee?

Kollega teetti nuorilla männäperjantaina ”Jeesus on” -lausumia. Juurikin sellaisilla ohjeilla siis, että mitä Jeesus sinulle on. Muutamia mainitakseni Launeen seurakunnan nuoret lausuivat aiheesta seuraavaa:
Jeesus on turva. Ystävä. Pelastaja. Tuki ja lohduttaja. Muuttumaton. Jeesus on hyvä. Jeesus on rakkaus. Jeesus on kaikki. Vapaus. Ymmärrys. Kuuntelija. Avun antaja. Jeesus on voima, joka vie mua eteenpäin. Jeesus on tuki armon kautta.

Että näin meillä. Syvällä ollaan taas. Mietin iltahartaudessa hämärässä kirkkosalissa näiden sanojen äärellä, että me jaamme saman Vapahtajan. Jeesus on minulle jotakin, sinulle jotakin toista, tuolle tuolla vielä jotakin muuta. Silti hän on yksi, yhteinen ja sama. Eilen, tänään ja ikuisesti. Huikeaa.

Sun puheet. Mitä Jeesus sinulle on? Onko näissä nuorten ajatuksissa jotain samaa omiesi kanssa? Haluaisitko lisätä jotakin? Millaisen Jeesuksen sinä kohtaat? Tulepa pohtimaan sitä Raamatun sanan ja ehtoollisen sakramentin ääreen. Seurakunnan messut ja monet muut kokoontumiset kutsuvat juuri tähän: pohtimaan, kohtaamaan, ottamaan mittaa, lepäämään. Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä.

Anu Toivonen

Hallitus päätti leikata lapsilisiä, kansaneläkettä, vammaistukea ja käytännössä kaikkia etuuksia, jotka ovat sidottuina indekseihin eli yleensä hintojen nousuun. Kun hintojen nousu on Suomessa kääntynyt hintojen laskuksi, hallitus päätti leikata suoraan etuuksista. Monimutkainen asia tarkoittaa suomeksi sitä, että heikommassa asemassa olevien eli lasten, lapsiperheiden, vammaisten ja eläkeläisten ostovoimaa leikattiin edelleen. Rahaa on siis entistä vähemmän arkeen ja ostoksiin.

Hallituksen SOTE – uudistuksen linjaus oli vielä täynnä kysymysmerkkejä. Yksityinen palvelu tuodaan nyt samalla viivalle julkisen sektorin kanssa. Mitä yhtiöittämisvelvoite tarkoittaa julkisen terveydenhuollon tulevaisuudelle? Ainakaan tärkeimpään kysymykseen eli miten ihminen pääsee nopeasti lääkäriin ei annettu selvää vastausta. Mikä muuttuu paremmaksi ja missä ne tavoittellut säästöt ovat? Miten yksityisen sektorin potilastietojärjestelmät saadaan keskustelemaan julkisen kanssa, kun julkinenkaan ei ole vielä siinä onnistunut? Eduskunnan käytävillä todettiinkin, että nyt tehdään viiden vuoden myllerrys – ja jos hyvin käy niin 10 vuoden kuluttua ollaan toivottavasti yhtä hyvässä tilanteessa kuin mistä aloitettiin.

Lahti sai rahaa

Hallituksen tiedotustilaisuudessa tiistaina painopiste olikin uusilla tie- ja raidehankkeilla. Lahdessa paljon odotettu päätös Lahden ohitien elin nk. Launeen linjauksen rahoituksesta pääsi mukaan toteutettavien hankkeiden listalle. Lahdelle myönnetyn eteläisen kehätien suunnittelurahoituksen lisäksi rahoitusta saivat Luumäki-Imatra ratahanke, pääkaupunkiseudun raide-Jokeri, Tampereen ratikka, Turun ja Helsingin nopea juna yhteys ja Oulu-Kemi VT 4 tiehanke.

Oma muistijälkeni ohitien hankkeen historiasta ja valmistelusta menee aina Ali-Juhakkalan Korsitielle ja 1980-luvulle. Isäni Joukon kanta Renkomäki linjauksen puolesta kansanedustajana ja ministerinä on varmasti monen muistissa. Kun aloitin Lahden valtuustossa 2012 vaalien jälkeen päätin kunnioittaa tässäkin asiassa kansanvaltaa eli demokratiaaa ja tukea Lahden valtuuston enemmistön tekemään päätöstä. Siksi olin yhdessä rintamassa alueen kansanedustajien kanssa edesauttamassa ohtitiehankkeen toteutumista. Nyt on tärkeää huolehtia siitä, että asukkaiden turvaallisuuteen ja hankkeen työllistämisen vaikutuksiin paikallisesti kiinnitetään kaikki mahdollinen huomio. Suomen poikittaisliikenteen kehittäminen on välttämätöntä, koska historiassa olemme aina tehneet suuret liikenneratkaisut etelä-pohjoissuunnassa. VT 12 kulkee läpi Suomen satamakaupungista Raumalta itään aina Pietariin saakka.

Launeen uimalli vauhtiin

Valtion liikuntaneuvosto antoi keskiviikkona kokouksessa lausunnot liikuntapaikkarakentamisessa tuettavista hankkeista ensi vuonna. Lahdessa oli esillä kaksi eri hanketta Kisapuistosta (kaupungin ja halliyhdistyksen), mutta kumpikaan ei menestynyt. Syynä oli juuri se äsken mainittu eli olisi tarvittu yksi hyvä hakemus eikä kahta erillistä. Tähän on päteviä selityksiä, mutta jatkossa meidän pitää kyllä skarpata jotta valtion rahaa saadaan. Hyvä ja huolellinen valmistelu on puoliksi tehty. Pitää myös ajatella laajempia kokonaisuuksia pitkälle tulevaisuuteen, ei vain yhtä asiaa.

Liikuntaneuvosto linjaa jatkossa entistä selkeämmin liikuntapaikkahankkeiden tukikriteereiksi energiatehokkuutta, esteettömyyttä ja kansalaisten kuulemisen merkitystä. Tärkeää on myös hankkeen toteutuksen innovatiivuus sekä myös se miten saadaan luotua suomalaisia ja paikalisia työpaikkoja. Siksi uuden uimahallin valmistelussa tulee juuri näitä asioita painottaa. Launeen sijainti ja ympäristön on erinomainen uudelle uimahallille. Kun suunnittelussa vielä huomioidaan uusien energiaratkaisujen mahdollisuudet, kuten esimerkiksi vieressä olevan jäähallin merkitys energian tuottajana uimahallille, on käsisssä erinomainen ja kustannustehokas paketti. Toivonkin, että lahtelaisessa virkamiesvalmistelussa otetaan huomioon nämä seikat ja määritellään hankkeeseen tarvittavat miljoonat ja käyttökustannukset oikealle tasolle.

Liikuntatoimen arviossa esimerkiksi uuden tekojääradan kustannukseksi oli arvioitu 2-3 miljoonaa euroa. Siinä on puolet liikaa. Mäntässä toteutettiin uusi hieno jäähalli 3,8 miljoonalla eurolla ja vielä energiatehokkaasti 5 euron tuntikäyttöhinnalla. Siis jäähalli oheistiloineen ja kahviloineen – ei vain tekojäärata.

Uusi Launeen uimahalli voi samalla olla mallihanke koko Suomelle miten Lahti toteuttaa ympäristöystävällisen kaupungin strategiaansa käytännössä.

-Ville Skinnari-

Eräänä kesänä perheemme isä ja tytär olivat lähteneet museoreissulle Savonlinnan Riihisaareen. Museon eri kerroksissa oli mielenkiintoista kierrellä katselemassa eri aikakausien vitriinejä ja esineistöä. Ajankulu unohtui. Viimeksi he kiersivät yläkerran luontovalokuvanäyttelyssä. Ja yhtäkkiä valot sammuivat! Museo suljettiin, koska kukaan ei huomannut yläkerran museovieraita.

Isä ja lapsi säikähtivät, sillä vanhassa viljamakasiinissa oli melkein täydellinen pimeys. He alkoivat haahuilla kännykän pienen valon turvin kohti alakertaa. Oli tosi pelottavaa olla lukkojen takana pimeässä… Lopulta joku huomasi pelokkaat museovieraat. Illan päätteeksi museon ulkoalueita kiertänyt museovahti tuli tarkastamaan outoa valonkajoa. Vihdoin rauhallinen mieli tavoitti hätääntyneet museovieraat, he pääsisivät pois pimeydestä ja suljettujen ovien takaa.

Tämä perhehistoriamme sinänsä merkitykseltään mitätön tapahtuma tuli mieleeni lukiessani sunnuntain tuttua evankeliumia Jeesuksen ilmestymisestä pelokkaille opetuslapsille. Lukkojen takana olivat opetuslapsetkin, hyvin hyvin peloissaan, sillä pitkänperjantain jälkeen hekin olivat jääneet pimeään, mutta todelliseen ja kauhistuttavaan pimeyteen. He olivat joutuneet luopumaan yhteisestä tulevaisuudesta rakastetun Mestarin kanssa. Elämä tuntui olevan lopussa, kohta vangitsijat olisivat tulossa heitäkin hakemaan.

Keskelle tuota tilannetta ylösnoussut Jeesus yhtäkkiä ilmestyi ja tunnisti opetuslasten valtavan pelontunteen. Jeesus tuli ja sanoi: ”Rauha teille!” Evankeliumin mukaan hetkessä opetuslasten pelko väistyi. Pian opetuslapset vakuuttuivat, että Kristus on jatkuvasti läsnä. Jeesuksen ylösnousemus aiheutti opetuslapsissa käänteen, kirkko lähti kehittymään ja kristinusko lähti leviämään valtavalla voimalla ja on levinnyt tähän päivään asti.

Pääsiäisen hienous on siinä, etteivät tapahtumat jääneet pelkästään Jeesuksen ylösnousemukseen, tarina ei pääty sunnuntaiaamuun ja siihen, kun naiset löysivät tyhjän haudan. Jumalan suuruus ja ihmeellisyys välittyy siinä, että ylösnoussut Jeesus Kristus haluaa olla läsnä joka päivä ihmisten elämässä. Jeesus ei enää ilmesty samalla tavalla keskellemme ihmishahmoisena kuin opetuslapsilleen, sillä Hän kohtaa meitä myöhempiä opetuslapsia toisilla tavoilla. Jeesuksen vaikutuksen voi nähdä esimerkiksi rukouksessa, seurakuntayhteydessä tai pienissä, yksinkertaisissa tapahtumissa. Lausumassa meille pelokkaille, erilaisten lukkojen takana tai lukitusten vallassa eläville ihmisille ”Rauha teille!”

Jeesus Kristus, Ylösnoussut Vapahtaja,
sinä ilmestyit yllättäin ja yllättävissä tilanteissa
opetuslapsisesi elämään pääsiäisen jälkeen.
Ole läsnä meidän elämämme erilaisissa tilanteissa,
yllättävissä ja arkisissa, tänään ja joka päivä.
Auta meitä yhä uudestaan tunnistamaan
sinut toisissa ihmisissä
ja lähetä meidätkin kertomaan elämän keskelle:
”Rauha teille!”
Aamen

Pastori Kati Saukkonen,
Launeen seurakunta

Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus on tehnyt jo Suomen ennätyksen lainsäädäntöhankkeiden poisvetämisessä kesken kaiken. Yllätyksiä tulee silti koko ajan lisää. Eduskunnan viikon ehkä suurin yllätys oli, että valtiovarainministeri Alexander Stubb (Kok.) toi eduskuntaan jo moneen kertaan kuopatun hallintarekisterilain. Yllätys se oli siksi, että ministeri viime joulukuussa lupasi – monen vaiheen ja jopa anteeksipyynnön jälkeen – että asiaan ei enää tällä hallituskaudella palata. Omituista oli myös se, että hanketta vastustaneet Keskustan ja Perussuomalaisten edustajat istuivat hiljaa. Nyt siis palattiin ja todella nopeasti. Syitä voi vain arvailla. Suomen malli hallita arvopaperiomistuksia avoimesti omalla nimellä on hyvä malli eikä siitä pidä luopua. Sen pitäisi itse asiassa olla koko Euroopan malli.

Kysyin ministeri Stubbilta keskiviikkona eduskunnassa onko hän tietoinen, että EU ei pakota Suomea omaa malliaan muuttamaan. Miksi me olemme sijoittajien omistuksien piilottamisesta huolissamme? Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jätettiin ilmoittamatta noin 800 miljoonaa euroa. Samaan aikaan hallitus puhuu harmaan talouden vastaisista toimista. Tämä tarkoittaa usein pienten rakennus- ja ravintola-alan yritysten selvittämistä. Hyvä sekin, mutta oikeasti isot rahat – valoisat ja pimeät – liikkuvat bitteinä arvopapereissa ympäri maailmaa.

Ministeri lukee tässä asiassa EU-asetusta sillä tavalla kuin finanssimaailma haluaa. Eli raha puhuu tässäkin asiassa. Euroopan Unionin oikeudesta huolimatta eduskunnalla on mahdollisuus päättää monista asioista. On selvää, että Suomi ei voi säännellä muiden maiden lainsäädäntöä, mutta Suomi kuitenkin voi käytännössä edellyttää suomalaisilta yhtiöiltä ja suomaisilta sijoittajilta suomalaisen sääntelyn noudattamista – siis riippumatta siitä missä päin maailmaa sijoittaja toimii.

Valtiovarainministeri on tehnyt myös hyvää työtä ja siitä häntä pitää kiittää: pienten yritysten verotusmenettelyyn on tulossa ja tullut helpotuksia ja se on hyvä asia. Verotuksen jaksottamisen mahdollistaminen palvelee kymmeniä tuhansia pieniä yrityksiä ja helpottaa mm. kirjanpidon kustannuksia. Esitin puheenvuorossani eduskunnassa ministeri Stubbille myös sitä, että henkilöyrittäjän ei enää tarvitsisi maksaa ennakkoveroa, vaan verotus tulisi taannehtivasti kuten palkansaajallakin. Ennakkovero tekee yrittämisestä usein mahdotonta, kun rahaa ei alussa vain ole. Katsotaan ja seurataan miten asia etenee – vai eteneekö?

Pakkolakien ja leikkauslistojen sijasta haluamme eduskunnassa vihdoin kuulla hallitukselta miten uutta kasvua ja työtä Suomeen luodaan. Tähän hallituksella ei tunnu olevan aikaa. Keskinäinen nahistelu SOTE – yms. hallintomalleista ja rakenteista tuntuu vievän kaiken ajan ja energian. Se ei ole Suomen etu.

Kesätyö on monelle nuorelle se ainoa tapa ansaita omaa rahaa. Nuorison työttömyys ja kesätöiden saamiseen liittyvät vaikeudet ovat valitettavasti arkipäivää. Lahdessa ja Päijät-Hämeessä on koottu tarjolla olevia kesätöitä www.matkalladuuniin.fi/kesätyö. Kesällä duuniin! -sivusto tarjoaa yrityksille ja nuorille kohtaamispaikan kesätöiden tarjoamiseen ja etsimiseen. Sivusto on avoin ja maksuton kaikille Päijät-Hämeen yrityksille ja nuorille. Palvelun kehittäminen on hyvä esimerkki oikeasta yhteistyöstä. Sen tarjoavat Lahden Yrittäjät, Päijät-Hämeen Yrittäjät, TE-palvelut, Hämeen kauppakamari, Ladec, Ohjaamo Lahti, Päijät-Hämeen liitto, Mediatalo ESA, Lahden kaupunki ja Lahden nuorisopalvelut.

Tavoitteenamme on tehdä Lahdessa luodusta ”Matkalla Duuniin” yhteistyömallista valtakunnallinen toimintamalli – Lahden malli. Sen etuna on helppous tarjota ja vastaanottaa työtä verkossa sekä se, että työnohjaus, valmennus ja erilaiset palkkatuet ovat kaikki samassa paikassa. Kesätyöpaikkoja saimme noin 50 lisää opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella Päijät-Hämeen liikunnan ja urheilulle. Tavoitteena on luoda nuorille mahdollisuus työskennellä urheilu- ja liikuntaseuroissa kesän ajan. Halukkaiden seurojen kannattaa olla nyt aktiivisia ja olla yhteydessä PHLU:n edustajiin.

Työtä Lahti tarvitsee ja tähän liittyen järjestetään ajankohtainen tilaisuus keskiviikkona 6.4. klo 18 hotelli Scandicissa Lahdessa. Omassa puheenvuorossani tulen kertomaan miten esimerkiksi Vaasassa on onnistuttu työllisyyden hoidossa muuta maata paremmin ja miten Lahti voi erottua valtakunnallisesti ja kansainvälisesti, vaikka Lahden tilanne on kaiken kaikkiaan todella haastava. Nuorten työllistäminen ja pienyritysten toimintaedellytysten parantaminen on tärkeää ja sitä työtä eduskunnassa tehdään. Samoin perinteisten perheyritysten menestys ja niiden kansainvälistyminen sekä rahoituksen saatavuus. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan. Tämän lisäksi olen tavattavissa maanantaina 4.4. Mariankadun Sinuhessa klo 16 -17.

Ville Skinnari
kansanedustaja