Sitä joskus erehtyy luulemaan, että kristityt olisivat jotenkin häviävä luonnonvara, osastosta ”vähiin käy ennen kuin loppuu”, kuin menneen ajan herrasmiesvakoojat. Sitten tulee kesä, väki valahtaa kristillisille kesäjuhlille ja näissä kokoontumisajoissa totuus paljastuu: meitä on ihan kauhean paljon. Me olemme soluttautuneet kaikkialle. Meitä on maleksimassa kauppakeskuksissa, suhaamassa liikenteessä ja twiittaamassa kansanedustuslaitoksessa. Me olemme kouluissa, kassajonoissa, teattereissa ja fudiskentillä. Väkeä on kuin helluntaiepistolassa: meitä on täällä Turengista ja Pihtiputaalta, me olemme tulleet Kainuusta ja Malmilta ja Liipolasta.. No ymmärrätte pointin: meitä on joka paikassa ja vähän siellä sun täällä.

Ja mikä ettei olisi. Kristuksen kirkko ei ole salaseura, johon vain harvat, tarkan seulan läpäisseet ja testatut yksilöt valitaan. Meidät kutsutaan kasteessa omistamaan uskon salaisuus, joka ajallaan ja tavallaan aukeaa meissä. Uskomme on sama, vaikkei samanlainen. Kun me kokoonnumme yhteen, me emme tule vertailemaan uskojamme vaan jakamaan omastamme. Tuomme yhteen elämämme ja lahjamme ja sanomme: katso, tätäkin pientä ihmisen elämää, tätäkin maailmankaikkeuden mittakaavassa vähäistä lahjaa Jumala käyttää.

Tämän huomasivat myös eräät Gennesaretinjärven kalastajat. Yön verkkoja turhaan heiteltyään he päättivät luovuttaa, mutta joku tiesi paremmin. Rannalta kuuluivat Jeesuksen ohjeet: kokeilkaapa kerran vielä. Parkkiintuneet kalamiehet ottivat ohjeet vastaan rakennusmieheltä, koska tunsivat sydämessään hänen kantavan mukanaan Jumalan valtakunnan viisautta. Verkkojen täydeltä kalaa sitten miehissä rantaan vedettiinkin. Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin: ”Mene pois minun luotani, Herra, minä olen syntinen mies”. Ei kokenut kalastaja saaliinsa suuruutta suinkaan pelästynyt, vaan sitä, että Jumala toimi hänen kauttaan. Hän oli juuri astunut Hänen Majesteettinsa palvelukseen. Hän, pahainen kalastaja, tietämättään ja pyytämättään.

”Älä pelkää”, sanoi Jeesus. Ne olivat rohkaisun, lohdutuksen ja tuntemisen sanat. Luuletko, etten tiedä kuka sinä olet ja millainen sinä olet? Totta kai tiedän, minähän sinut valitsin, sinä olet minun. Älä turhaan säiky sitä, että Jumala tahtoo tehdä työtään sinun kauttasi, älä piiloudu sen taakse, ettet pystyisi. ”En pysty” on jotain sellaista, jonka ihminen on istuttanut sinuun, ja sinä olet sokeasti uskonut sen. Seuraa minua ja katso mitä tapahtuu. Luulen sinun tulevan huomaamaan, että minun kanssani sinä pystyt. ”Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.”

Ei vaadita meiltä muiltakaan Jeesuksen seuraajilta, että muutumme muuksi kuin keitä olemme. Synti ei katoa eikä lakkaa vaikuttamasta mutta me saamme Jeesuksen ristintyöstä voimaa sen kanssa kamppaillessamme. Uusi superkykyjäkään ei tarvitse hätäpäissään kehittää. Jos Jeesus saattaa käyttää kalastajien ammattitaitoa ja välineitä, toki hän saa valjastettua käyttöönsä kynämme, neulamme ja porakoneemme, talomme ja automme, kätemme ja jalkamme.

Kuninkaallisista joukoista kajahtaa. Lähimmäistä kohti, Jumalan kunniaksi! Kunnes viha voitetaan.

Hyvää kesää!

Anu Toivonen

Keskikesällä on juhlan ja ilon paikka. Juhannus julistaa elämän voimien läsnäoloa, kesän lämmön, valon ja vihreyden uudistavaa voimaa. Kylmyys ja elämän poissaolo on voitettu. Mitä rekvisiittaa ja toimintamalleja juhannuksen vietossa onkaan, kannattaa hetki miettiä, miksi ja mitä juhlii. Ja millä tavalla. Yhtä toivon: Älä työllistä pappia hautausasioilla.

Nimi Johannes on antanut nimen juhannukselle. Kirkollisen juhannuksen keskushenkilö on Johannes, joka myöhemmin aloitti kastamistoiminnan Jordan-joella. Hänen vanhempansa olivat pitkään lapsettomina viimein saanet lapsen isän saaman profetian mukaisesti. Ilo oli suuri vanhemmilla ja sukulaispiirissä. Lapsen nimestä tuli kiistaa. Sukulaiset olisivat halunneet lapsen nimeä isänsä mukaan, mutta Äiti oli toista mieltä. Isäkin kannatti äidin kantaa ja sukulsiset saivat niellä kiukkunsa ja hämmästellä lapsen isän puhekyvyn palautumista.

Pääpaino tapahtumien kulussa ei ole vanhempien tahdon kunnioittamisessa, vaan siinä, että Jumalan suunnitelmat täyttyvät.
Aikanaan Johannes Kastaja kastaa sukulaismiehensä Jeesuksen, joka aloittaa julkisen toimintansa siitä tapahtumasta. Johannes Kastajalla oli tien valmistajan tehtävä Jeesukselle. Juhannuksenvietolta toivon auringon lämmön, grillituotteiden tuoman energian ja kokon valon suuntaavan katsetta siihen, mikä on juhannuksen varsinainen aihe.

Esa Kekki

En tiedä oletko lukenut jo uusimman Kirkonseutu-lehden artikkelin, jossa kerrotaan pienen joukon retkestä Ranskaan, Taizén luostariyhteisöön. Minä sain olla yksi niistä, joka oli viikon pituisella retkellä mukana. Taizé on noin 100 veljen muodostama avoin luostariyhteisö, jonne kymmenet tuhannet nuoret tekevät matkoja joka vuosi. Myös Suomesta Taizéssa käy useita nuoria. Taizén yhteisöä teki Suomessa tunnetuksi Anna-Maija Raittila, joka jo 70-luvulla vei sinne bussilasteittain nuoria. Taizén tunnelmaa on aistittavissa myös monissa hänen virsissään.

Taizé-yhteisö on kuin rauhan satama, jonne nuoret eri uskonnollisista taustoista huolimatta tulevat etsimään sitä mikä meitä kaikkia kristittyjä yhdistää. Siellä ei kiistellä naispappeudesta, kirkkoa repivästä homokysymyksestä tai luterilaisten ja katolilaisten erilaisista ehtoolliskäsityksestä. Päin vastoin, nuoret saavat oppia toisiltaan ja jakaa omia kokemuksia siitä miten Kristus on heidän elämäänsä koskettanut. Parhaimmillaan retkillä löytää uusia ystäviä ja aivan uudenlaisen, ekumeenisen tavan hahmottaa Kristuksen ruumista, jonka osia me kaikki kristityt olemme.

Viikon retkellä keskeiseksi asiaksi nousee Taizén päiväohjelma, johon kuuluu kolme kertaa päivässä vietettävät rukoushetket. Rukous tuo iloa, luo yhteyttä ja kantaa pitkälle myös senkin jälkeen kun joutuu lähtemään takaisin kohti kotia. Moni Taizén kävijä ottaakin rukoushetket osaksi omaa joka päiväistä arkea.

Taizéssa kukaan ei vaadi todistusta uskostasi, vaan lähtökohta on että jokainen on arvokas Jumalan kuva. Se luo luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden hengen. Rukous ja luottamus Jumalaan tulkoon osaksi meidän kaikkien jokapäiväistä arkea.

Siunattua kesää!

Ville Hakulinen

Meidän yhteiskuntamme lait on tehty, jotta kaikilla olisi hyvä elää. Meidän lakimme heijastelevat kymmenen käskyn arvomaailmaa, vaikkakin hiukan monimutkaisempana. Jeesus kuitenkin kertoo vielä yhden käskyn, jota noudattamalla mitä suurimmalla todennäköisyydellä noudattaa myös kaikkia muita käskyjä ja lakeja. Tämä käsky on rakkauden kaksoiskäsky, joka siis menee näin: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Jumalan rakastaminen voi tuntua vähän vaikealta, koska Häntä voi olla hiukan vaikea hahmottaa. Jeesus kuitenkin sanoo, että kaiken sen, mitä me teemme toisillemme, niin sen me teemme Jumalalle. Tavallaan siis toinen osa rakkauden kaksoiskäskystä sisältää myös ensimmäisen. Rakkauden kaksoiskäsky velvoittaa meitä rakastamaan toinen toisiamme, niin kuin me rakastamme itseämme

Lähtökohtaisesti kuulostaa aika simppeliltä. Olemmehan me ihmiset pohjimmiltamme aika itsekkäitä. Mutta entä jos ihminen ei arvosta itseään, kokee itsensä jollain tavalla rumaksi, väärän näköiseksi tai kokoiseksi tai muuten vaan arvottomaksi. Olisiko hyvä, että tällainen ihminen rakastaisi toisia niin kuin itseään? Vaikka me elämme yksilökeskeisessä yhteiskunnassa, niin silti tuntuu, että me emme aina osaa arvostaa ja rakastaa itseämme. Itsensä rakastaminen ja arvostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisi unohtaa muut ja pyrkiä vain edistämään omaa etuaan.

Oikeanlainen itserakkaus tarkoittaa, että pitää huolta itsestään, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ehkä kehittää niitä ominaisuuksia, jotka olisivat hyviä itsensä ja muiden kannalta, mutta osaa myös antaa anteeksi itselleen. Tällainen itserakkaus antaa valmiudet jakaa rakkautta myös muille, juuri niin kuin rakkauden kaksoiskäsky meitä kehottaa. Suurella osalla on kesälomat edessä, joka on hyvä tilaisuus antaa itselleen rakkautta, jotta taas jaksaisi vielä paremmin rakastaa myös muita. Aurinkoista ja siunattua kesää kaikille!

Iida Pietala
teologiharjottelija Launeen seurakunnasta