Sitä joskus erehtyy luulemaan, että kristityt olisivat jotenkin häviävä luonnonvara, osastosta ”vähiin käy ennen kuin loppuu”, kuin menneen ajan herrasmiesvakoojat. Sitten tulee kesä, väki valahtaa kristillisille kesäjuhlille ja näissä kokoontumisajoissa totuus paljastuu: meitä on ihan kauhean paljon. Me olemme soluttautuneet kaikkialle. Meitä on maleksimassa kauppakeskuksissa, suhaamassa liikenteessä ja twiittaamassa kansanedustuslaitoksessa. Me olemme kouluissa, kassajonoissa, teattereissa ja fudiskentillä. Väkeä on kuin helluntaiepistolassa: meitä on täällä Turengista ja Pihtiputaalta, me olemme tulleet Kainuusta ja Malmilta ja Liipolasta.. No ymmärrätte pointin: meitä on joka paikassa ja vähän siellä sun täällä.

Ja mikä ettei olisi. Kristuksen kirkko ei ole salaseura, johon vain harvat, tarkan seulan läpäisseet ja testatut yksilöt valitaan. Meidät kutsutaan kasteessa omistamaan uskon salaisuus, joka ajallaan ja tavallaan aukeaa meissä. Uskomme on sama, vaikkei samanlainen. Kun me kokoonnumme yhteen, me emme tule vertailemaan uskojamme vaan jakamaan omastamme. Tuomme yhteen elämämme ja lahjamme ja sanomme: katso, tätäkin pientä ihmisen elämää, tätäkin maailmankaikkeuden mittakaavassa vähäistä lahjaa Jumala käyttää.

Tämän huomasivat myös eräät Gennesaretinjärven kalastajat. Yön verkkoja turhaan heiteltyään he päättivät luovuttaa, mutta joku tiesi paremmin. Rannalta kuuluivat Jeesuksen ohjeet: kokeilkaapa kerran vielä. Parkkiintuneet kalamiehet ottivat ohjeet vastaan rakennusmieheltä, koska tunsivat sydämessään hänen kantavan mukanaan Jumalan valtakunnan viisautta. Verkkojen täydeltä kalaa sitten miehissä rantaan vedettiinkin. Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin: ”Mene pois minun luotani, Herra, minä olen syntinen mies”. Ei kokenut kalastaja saaliinsa suuruutta suinkaan pelästynyt, vaan sitä, että Jumala toimi hänen kauttaan. Hän oli juuri astunut Hänen Majesteettinsa palvelukseen. Hän, pahainen kalastaja, tietämättään ja pyytämättään.

”Älä pelkää”, sanoi Jeesus. Ne olivat rohkaisun, lohdutuksen ja tuntemisen sanat. Luuletko, etten tiedä kuka sinä olet ja millainen sinä olet? Totta kai tiedän, minähän sinut valitsin, sinä olet minun. Älä turhaan säiky sitä, että Jumala tahtoo tehdä työtään sinun kauttasi, älä piiloudu sen taakse, ettet pystyisi. ”En pysty” on jotain sellaista, jonka ihminen on istuttanut sinuun, ja sinä olet sokeasti uskonut sen. Seuraa minua ja katso mitä tapahtuu. Luulen sinun tulevan huomaamaan, että minun kanssani sinä pystyt. ”Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.”

Ei vaadita meiltä muiltakaan Jeesuksen seuraajilta, että muutumme muuksi kuin keitä olemme. Synti ei katoa eikä lakkaa vaikuttamasta mutta me saamme Jeesuksen ristintyöstä voimaa sen kanssa kamppaillessamme. Uusi superkykyjäkään ei tarvitse hätäpäissään kehittää. Jos Jeesus saattaa käyttää kalastajien ammattitaitoa ja välineitä, toki hän saa valjastettua käyttöönsä kynämme, neulamme ja porakoneemme, talomme ja automme, kätemme ja jalkamme.

Kuninkaallisista joukoista kajahtaa. Lähimmäistä kohti, Jumalan kunniaksi! Kunnes viha voitetaan.

Hyvää kesää!

Anu Toivonen

Luomu, luomu ja kirottu luomu vielä kerran. Todellista luomua ei ole olemassakaan. Kaikki on jalostettu jossain vaiheessa useilla tavoilla, mutta saatanan reilun kaupan hintaa tulee ostoksille Härmässä koko ajan liikaa. Juuri nyt lehdet ovat täynnä ns. alennusmyyntejä ja ALE – kyltit huutavat kesälomalla olevia suomalaisia ostamaan halvalla. Silti ”rättibisneksessä” hinnat ovat manipuloitu korkealle ja todellisuudessa kymmenen euron T- paidasta kannatta maksaa vain Yksi EURO. Sama koskee Suomessa tuotettua ruokaa.

Kaikilla mittareilla ruoka on Suomessa maailman kalleinta. Päivälehtien ostoskorivertailuissa Suomi on kalleuden ykkönen elintarvikekaupan kaikilla mittareilla. Ravintolaoluen 6 euroa ei Keski- Euroopassa maksaisi kukaan. Portugalissa sen saa eurolla. Tähän väliin ei kannata ryhtyä huutamaan, että palkkataso Suomessa on erilainen kuin etelässä. Ei kuitenkaan kuusinkertainen!

Viisaat lapseni opettivat ja avasivat silmäni tutustuttamalla minut nettikaupan ihmeellisyyksiin ja alennusmyynteihin. Ryhdy sinäkin ALEHAUKAKSI !
Tyttären Miia aloitti alennusmyyntikautensa jo toukokuussa ensin Britanniassa ja sitten Yhdysvalloissa. Mökillämme hän surfaili kuin ameba Espanjan nettikaupoissa, josta buumi on siirtymässä tänne Eurooppaan. Nyt läppäri surisee jo viideltä aamulla Ranskan ja Hollannin markkinoilla, josta hän heti
heinäkuun alussa siirtyy Ale Italiaan yhtä jouhevasti kuin minä siemaisen päivittäisen 7 euron bisseni Savitaipaleen terassilla. Heinäkuun lopulla on kohteena Saksa ja tietysti sen verkkokauppa.

Istutin hänet juhannuksen jälkeen aamukahvipöytään ja painoin upseerin Lahti-pistoolini hänen ohimolleen ja vaadin entisen rehtorin auktoriteetillläni häntä opettamaan minulle tämän kaupankäyntimuodon salat yksinkertaisuudessaan. Näin ikioma ”syväkurkkuni” kertoi. Ottakaa opiksi!

Kesäalennusten lisäksi jokaisella maalla on omat alesesonkinsa, vähän niin kuin Suomen välikausien alennusmyynnit. Englannissa voi ostaa tavaroita jopa 80 prosentin alennuksilla esimerkiksi Bank Holidayna, jo on kansallinen vapaapäivä Britanniassa elokuun 26. päivä. Yhdysvalloissa kannattaa ostaa ns. mustana perjantaina ja Super-maanantaina. Tyttäreni kuvasi näitä päiviä ainutlaatuisiksi joukkohysterian ilmentymismuodoiksi ja vakuutusanalyytikkona tokaisi: ”Matkavakuutus muuten kannattaa olla voimassa.”

Talloutumisvaaran voi tosin välttää netissä. Mistä näitä hiivatun nettiostajien eliittiä oikein löytyy? Annan nyt ilmaisia vinkkejä tosin vain Omalähiön lukijoilleni. Turussa Miian opiskelukaveri Tero Limnell ylläpitää sivustoa ” Osta ulkomailta” keskustelufoorumia. Tee hintavertaussivuston avulla hakuja ja osta välittömästi, sillä muutaman kerran halpa tuote on mennyt nokan edestä vain turhan viivyttelyn takia, retosteli tyttäreni ja huomautti olennaisen NETISSÄ ON AINA ALE. Antakaa lasten lastenne tehdä haut ja ostokset ja vinguttakaa visaa vain heidän ohjeidensa mukaan. Ja muistakaa koskaan ei voi olla liian varovainen, sillä nettivarkaat ovat myös eliittiä!

Jussi Melanen

Keskikesällä on juhlan ja ilon paikka. Juhannus julistaa elämän voimien läsnäoloa, kesän lämmön, valon ja vihreyden uudistavaa voimaa. Kylmyys ja elämän poissaolo on voitettu. Mitä rekvisiittaa ja toimintamalleja juhannuksen vietossa onkaan, kannattaa hetki miettiä, miksi ja mitä juhlii. Ja millä tavalla. Yhtä toivon: Älä työllistä pappia hautausasioilla.

Nimi Johannes on antanut nimen juhannukselle. Kirkollisen juhannuksen keskushenkilö on Johannes, joka myöhemmin aloitti kastamistoiminnan Jordan-joella. Hänen vanhempansa olivat pitkään lapsettomina viimein saanet lapsen isän saaman profetian mukaisesti. Ilo oli suuri vanhemmilla ja sukulaispiirissä. Lapsen nimestä tuli kiistaa. Sukulaiset olisivat halunneet lapsen nimeä isänsä mukaan, mutta Äiti oli toista mieltä. Isäkin kannatti äidin kantaa ja sukulsiset saivat niellä kiukkunsa ja hämmästellä lapsen isän puhekyvyn palautumista.

Pääpaino tapahtumien kulussa ei ole vanhempien tahdon kunnioittamisessa, vaan siinä, että Jumalan suunnitelmat täyttyvät.
Aikanaan Johannes Kastaja kastaa sukulaismiehensä Jeesuksen, joka aloittaa julkisen toimintansa siitä tapahtumasta. Johannes Kastajalla oli tien valmistajan tehtävä Jeesukselle. Juhannuksenvietolta toivon auringon lämmön, grillituotteiden tuoman energian ja kokon valon suuntaavan katsetta siihen, mikä on juhannuksen varsinainen aihe.

Esa Kekki

Kirjoitin kaksi vuotta sitten kesäkuussa 2010 tällä palstalla otsikolla ”brändätä brändää” ja totesin, että en ole vakuuttunut silloisen ulkoministeri Stubbin työryhmän tekemästä Suomen maabrändimäärittelystä. Oikeassapa taas olin! Tarkoituksena oli parantaa Suomen ulkoista kuvaa maailmalla ja parantaa suomalaisyritysten vientiedellytyksiä maailmalla.

Pääpukarina brändiryhmässä heilui tietysti itseoikeutettuna Nokian guru Jorma Ollilla. Ollilan valtuuskunta nosti raportissaan kolme Suomen vahvuutta: toimiva ja ratkaisukeskeinen yhteiskunta, puhdas luonto ja korkea koulutus. Kaikki nämä ”muka” vahvuudet voidaan helposti kyseenalaistaa perustellusti ja katsoa kriittisesti, miten ne ovat toteutuneet käytännössä.

Maamme nykyisellä hallituksella on ollut todella suuria vaikeuksia ratkaista maamme suuria rakenteellisia ongelmia, joten se siitä ratkaisukeskeisyydestä. Jokainen voi itse nähdä, että se tapa, jolla SOTE uudistusta ja kuntarakennetta on yritetty poliitikkojemme taholta ratkoa, kertoo totisesti muusta kuin toimivasta tavasta hyödyntää yhteiskuntamme tätä yhteiskuntamme vahvuudeksi määriteltyä maabrändiä.
Pikemminkin päinvastoin. Suossa survotaan, hinta nousee ja pakka pysyy sekaisin. Mitä firmoja on saatu houkuteltua tänne kalliin työvoiman, pykälien, byrokraattien ja ”pilkun nussijoiden” utopiaan?

Miten, puhdas ilma ja terve luonto on houkutellut tänne yrityksiä? No ei mitenkään! Kun jopa tuulivoimaloiden äänestä naristaan ja omalla parvekkeella tupakoinnista joutuu luopumaan. Miksei kukaan kerro minulle, miten Suomen korkeaa koulutustasoa on kyetty hyödyntämään ja
tuotteistamaan odotetulla tavalla koulutusvienniksi. Hyvää peruskouluamme sinällään ei siirretä muualle ilman luovuutta ja rahaa.

Suomen maabrändiä ei paranneta missään komiteoissa tai työryhmissä, vaan sellaisilla toimenpiteillä, jotka näkyvät maailmalla. Kymmenen vuotta pyörivillä doping uutisilla ja Marimekon kangaskopioinneilla olemme kyllä lööpeissä, mutta maabrändiämme emme sillä nosta; näkyvyyttä kyllä.
Seppo Rädyn lausuma: ” Saksa on paska maa” tai Kimi Räikkösen tokaisu:” Teki mieli vetää poikaa turpaan” ovat näkyviä Suomen julkiskuvia maailmalla. Olisi kiva tietää maksoiko Stubb tälle maabrändityöryhmälle  jotain? Mikäli maksoi, miksei rahoja peritä takaisin? Ollila gate olisi valmis siinä kuin Himas gatekin.

Juhani Melanen

En tiedä oletko lukenut jo uusimman Kirkonseutu-lehden artikkelin, jossa kerrotaan pienen joukon retkestä Ranskaan, Taizén luostariyhteisöön. Minä sain olla yksi niistä, joka oli viikon pituisella retkellä mukana. Taizé on noin 100 veljen muodostama avoin luostariyhteisö, jonne kymmenet tuhannet nuoret tekevät matkoja joka vuosi. Myös Suomesta Taizéssa käy useita nuoria. Taizén yhteisöä teki Suomessa tunnetuksi Anna-Maija Raittila, joka jo 70-luvulla vei sinne bussilasteittain nuoria. Taizén tunnelmaa on aistittavissa myös monissa hänen virsissään.

Taizé-yhteisö on kuin rauhan satama, jonne nuoret eri uskonnollisista taustoista huolimatta tulevat etsimään sitä mikä meitä kaikkia kristittyjä yhdistää. Siellä ei kiistellä naispappeudesta, kirkkoa repivästä homokysymyksestä tai luterilaisten ja katolilaisten erilaisista ehtoolliskäsityksestä. Päin vastoin, nuoret saavat oppia toisiltaan ja jakaa omia kokemuksia siitä miten Kristus on heidän elämäänsä koskettanut. Parhaimmillaan retkillä löytää uusia ystäviä ja aivan uudenlaisen, ekumeenisen tavan hahmottaa Kristuksen ruumista, jonka osia me kaikki kristityt olemme.

Viikon retkellä keskeiseksi asiaksi nousee Taizén päiväohjelma, johon kuuluu kolme kertaa päivässä vietettävät rukoushetket. Rukous tuo iloa, luo yhteyttä ja kantaa pitkälle myös senkin jälkeen kun joutuu lähtemään takaisin kohti kotia. Moni Taizén kävijä ottaakin rukoushetket osaksi omaa joka päiväistä arkea.

Taizéssa kukaan ei vaadi todistusta uskostasi, vaan lähtökohta on että jokainen on arvokas Jumalan kuva. Se luo luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden hengen. Rukous ja luottamus Jumalaan tulkoon osaksi meidän kaikkien jokapäiväistä arkea.

Siunattua kesää!

Ville Hakulinen

Olemme syvällä ja upottavalla suolla, sillä lähivuosina taloutemme ”isoon kuvaan” tulee säröjä, miten löydämme siihen aineksia ja uusia latauksia. Valtionvarainministeriön uusimman ennusteen mukaan, teollisuustuotantomme on vuoden 2015 lopussa noin kymmenen prosenttia pienempi kuin vuonna 207.

Tässä tilanteessa on hyvä alkaa kysellä, missä näkyvät ne tulokset valtavista panostuksista, joita takavuosina tehtiin tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Mitä Himanen saa aikaan USA:ssa ja millaisia matokuureja meillä on edessämme lähivuosina? Tosiasiat lyövät korville kipeästi, sillä Suomen huipputeknologian osuus putoaa koko ajan ja sen osuus näivettyy pieneksi peliosaamiseksi, jolla koko Suomea ei voida pelastaa.

Menopuolella sen sijaan on koko ajan kasvupainetta. Mikä suomeksi tarkoittaa huolestuttavaa kestävyysvajetta, eli siis sitä, että Suomessa on yhä vähemmän ihmisiä työnsyrjässä kiinni. Olemme oudossa tilanteessa, sillä tilanne on jo karannut poliitikkojen näpeistä siksi, että työn kannattavuusrintamalla ei ole saatu mitään aikaiskeksi, vaikka erilaisia takuita onkin annettu niin nuorisolle kuin joillekin erityisryhmille laivanrakennusteollisuudessa.

Valtiomme velkaantuu silti koko ajan ja uusia vastuita tulee lisää. On pakko tehdä kysymyksiä poliitikoille. Miksi valtio ja kunnat ovat antaneet miljardien arvoisen rakennuskantansa rapistua? Miksi poliitikot eivät tajua, että 40 vuoden työ hyvinvointivaltiomme hyväksi liukenee pikkuhiljaa hukkaan? Ovatko puolueet niin sokeita, etteivät näe valtion tuloja ei voida enää lisätä ja sitä, jostain on tulevaisuudessa pakko leikata?

Miten paljon karsia menojaan ja mistä? Veronkorotukset eivät tuo kulutukseen lisäarvoa ja uusia verokohteita on vaikea yhtäkkiä löytää. Onko enää mitään tehtävissä? Toki, mutta se vaatisi perustavanlaatuisia asennemuutoksia suomalaisissa. Työn vastaanottamista tulisi helpottaa, täsmäkoulutusta lisätä, verotusta yksinkertaistaa ja mahdollisia valtion ja kuntien maksamia  tukia vähentää. Mutta mistä löytäisimme sellaisia selkärankaisia poliitikkoja, jotka uskaltaisivat sanoa nämä asiat riittävän selkeästi. Nykyiset puoluejohtajat ovat hyvinvointiyhteiskunnan kasvatteja, joille valtion menojen karsiminen on enemmän tabu. Mieluimmin lyödään lisää arvonlisäveroja eri kohteisiin, kuten lehdistöveroon ja kohta elintarvikeveroon.

Tulevaisuuden kannalta on tärkeintä, miten saisimme nuorisoon lisää ”draivia” ja yrittäjähenkeä. Tutkinnot pitäisi suorittaa nopeammin ja koulutusväylät täsmentää oppisopimuskoulutuksella ja muuntokoulutuksella. Yliopiston laatu- ja opiskelukriteerejä on muokattava enemmän yhteiskuntaamme vahvistaviksi.

En toisiaan haluaisi olla paikalla silloin, kun hyvinvointivaltiomme kuolinviesti lausutaan yhteiskuntamme päättäjien toimesta loppuun suoritetuksi.

Juhani Melanen

Meidän yhteiskuntamme lait on tehty, jotta kaikilla olisi hyvä elää. Meidän lakimme heijastelevat kymmenen käskyn arvomaailmaa, vaikkakin hiukan monimutkaisempana. Jeesus kuitenkin kertoo vielä yhden käskyn, jota noudattamalla mitä suurimmalla todennäköisyydellä noudattaa myös kaikkia muita käskyjä ja lakeja. Tämä käsky on rakkauden kaksoiskäsky, joka siis menee näin: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Jumalan rakastaminen voi tuntua vähän vaikealta, koska Häntä voi olla hiukan vaikea hahmottaa. Jeesus kuitenkin sanoo, että kaiken sen, mitä me teemme toisillemme, niin sen me teemme Jumalalle. Tavallaan siis toinen osa rakkauden kaksoiskäskystä sisältää myös ensimmäisen. Rakkauden kaksoiskäsky velvoittaa meitä rakastamaan toinen toisiamme, niin kuin me rakastamme itseämme

Lähtökohtaisesti kuulostaa aika simppeliltä. Olemmehan me ihmiset pohjimmiltamme aika itsekkäitä. Mutta entä jos ihminen ei arvosta itseään, kokee itsensä jollain tavalla rumaksi, väärän näköiseksi tai kokoiseksi tai muuten vaan arvottomaksi. Olisiko hyvä, että tällainen ihminen rakastaisi toisia niin kuin itseään? Vaikka me elämme yksilökeskeisessä yhteiskunnassa, niin silti tuntuu, että me emme aina osaa arvostaa ja rakastaa itseämme. Itsensä rakastaminen ja arvostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisi unohtaa muut ja pyrkiä vain edistämään omaa etuaan.

Oikeanlainen itserakkaus tarkoittaa, että pitää huolta itsestään, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ehkä kehittää niitä ominaisuuksia, jotka olisivat hyviä itsensä ja muiden kannalta, mutta osaa myös antaa anteeksi itselleen. Tällainen itserakkaus antaa valmiudet jakaa rakkautta myös muille, juuri niin kuin rakkauden kaksoiskäsky meitä kehottaa. Suurella osalla on kesälomat edessä, joka on hyvä tilaisuus antaa itselleen rakkautta, jotta taas jaksaisi vielä paremmin rakastaa myös muita. Aurinkoista ja siunattua kesää kaikille!

Iida Pietala
teologiharjottelija Launeen seurakunnasta

Luin viime viikolla mökillä todella upean ja syvämietteisen fyysikko Kari Enqvistin kirjan ” Uskomaton matka uskovien maailmaan”. Kirja pakotti väkisinkin myös itseni ajattelemaan muutamia asioita kriittisesti ja rohkean itsenäisesti.

Olen agnostikko eli epäilijä. BIG BANG eli universumimme syntyi fyysikoiden mielestä noin 11,5 miljardia vuotta sitten suuressa räjähdyksessä. Se laajenee koko ajan ja me pienet sinisen planeetan asukit olemme hiekkajyvänen aurinkokuntien ja galaksien välisessä avaruudessa ja valovuosien päässä mahdollisista toisista älyllisistä olioista. Tämä tieteen hyväksymä fakta sai minut aamuyöllä pohtimaan meitä kaikkia kiinnostavasta asiasta eli jumalasta ja hänen persoonallisesta olomuodostaan.

Erityisesti jäin miettimään, että onko tämä lapsuuteni vanha pilven reunalla istuva vanha ukko ja Jeesus hänen poikansa, varmasti kuulut syyrialaisten lasten rukoukset sodan hirveydestä. Entä kuinka narsistinen jumalolioni on, jos hän kuulee vain minun rukoukseni eikä raiskattuja hindutyttäriä Intiassa?
Kuinka hän pystyy sallimaan homoparit ja hyväksyy niin paljon erilaisia tulkintoja itsestään. Nimenomaan olen epäuskoinen jumalan persoonallisuudesta, enkä tiedä aina uskonto-inttäjäisissä, mistä jumalasta kulloinkin on kyse?

Pidän täysin mahdollisena, jos minulta kysytään, että toimiiko kosmoksessa jokin meille vieras äly, älykäs suunnitelma tai joku korkeampi tietoisuus, mutta vaikeampi tai lähes mahdoton minun on uskoa persoonalliseen jumalaan, joka lähetti poikansa tänne kidutettavasti, että jokainen, joka häneen uskoo ja pelastuisi ja saisi ikuisen elämän.

Toiseksi, mitä mielenkiintoa tällä älykkäällä voimalla tai korkeammalla olennolla olisi meidän maapallomme satojen eri jumalten kanssa?
Monet uskonnot toimivat upeina moraalioppeina, mutta niiden fanaattinen noudattaminen johtaa erittäin usein mielettömiin uskonsotiin, kuten juuri nyt Syyriassa, jossa shiat ja sunnit taistelevat viimeiseen veripisaraan päästäkseen omaan taivaaseensa 30 neitsyen pariin.

On äärettömän epätodennäköistä, että kaikki kosmoksen mysteerit koskaan avautuisivat minulle. Paljon todennäköisempää kuin persoonallisen jumalan olemassaolo on se, että ihmisen suhde universumiin ja sen tarkoituksen ymmärtämiseen on samanlaista kuin sammakon suhde suomalaiseen nykylyriikkaan. Aivorakenteemme vetää ymmärrykselle rajat ja kognitiivinen lasikatto tulee vastaan.

Juhani Melanen