Hänen majesteettinsa palveluksessa

Sitä joskus erehtyy luulemaan, että kristityt olisivat jotenkin häviävä luonnonvara, osastosta ”vähiin käy ennen kuin loppuu”, kuin menneen ajan herrasmiesvakoojat. Sitten tulee kesä, väki valahtaa kristillisille kesäjuhlille ja näissä kokoontumisajoissa totuus paljastuu: meitä on ihan kauhean paljon. Me olemme soluttautuneet kaikkialle. Meitä on maleksimassa kauppakeskuksissa, suhaamassa liikenteessä ja twiittaamassa kansanedustuslaitoksessa. Me olemme kouluissa, kassajonoissa, teattereissa ja fudiskentillä. Väkeä on kuin helluntaiepistolassa: meitä on täällä Turengista ja Pihtiputaalta, me olemme tulleet Kainuusta ja Malmilta ja Liipolasta.. No ymmärrätte pointin: meitä on joka paikassa ja vähän siellä sun täällä.

Ja mikä ettei olisi. Kristuksen kirkko ei ole salaseura, johon vain harvat, tarkan seulan läpäisseet ja testatut yksilöt valitaan. Meidät kutsutaan kasteessa omistamaan uskon salaisuus, joka ajallaan ja tavallaan aukeaa meissä. Uskomme on sama, vaikkei samanlainen. Kun me kokoonnumme yhteen, me emme tule vertailemaan uskojamme vaan jakamaan omastamme. Tuomme yhteen elämämme ja lahjamme ja sanomme: katso, tätäkin pientä ihmisen elämää, tätäkin maailmankaikkeuden mittakaavassa vähäistä lahjaa Jumala käyttää.

Tämän huomasivat myös eräät Gennesaretinjärven kalastajat. Yön verkkoja turhaan heiteltyään he päättivät luovuttaa, mutta joku tiesi paremmin. Rannalta kuuluivat Jeesuksen ohjeet: kokeilkaapa kerran vielä. Parkkiintuneet kalamiehet ottivat ohjeet vastaan rakennusmieheltä, koska tunsivat sydämessään hänen kantavan mukanaan Jumalan valtakunnan viisautta. Verkkojen täydeltä kalaa sitten miehissä rantaan vedettiinkin. Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin: ”Mene pois minun luotani, Herra, minä olen syntinen mies”. Ei kokenut kalastaja saaliinsa suuruutta suinkaan pelästynyt, vaan sitä, että Jumala toimi hänen kauttaan. Hän oli juuri astunut Hänen Majesteettinsa palvelukseen. Hän, pahainen kalastaja, tietämättään ja pyytämättään.

”Älä pelkää”, sanoi Jeesus. Ne olivat rohkaisun, lohdutuksen ja tuntemisen sanat. Luuletko, etten tiedä kuka sinä olet ja millainen sinä olet? Totta kai tiedän, minähän sinut valitsin, sinä olet minun. Älä turhaan säiky sitä, että Jumala tahtoo tehdä työtään sinun kauttasi, älä piiloudu sen taakse, ettet pystyisi. ”En pysty” on jotain sellaista, jonka ihminen on istuttanut sinuun, ja sinä olet sokeasti uskonut sen. Seuraa minua ja katso mitä tapahtuu. Luulen sinun tulevan huomaamaan, että minun kanssani sinä pystyt. ”Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.”

Ei vaadita meiltä muiltakaan Jeesuksen seuraajilta, että muutumme muuksi kuin keitä olemme. Synti ei katoa eikä lakkaa vaikuttamasta mutta me saamme Jeesuksen ristintyöstä voimaa sen kanssa kamppaillessamme. Uusi superkykyjäkään ei tarvitse hätäpäissään kehittää. Jos Jeesus saattaa käyttää kalastajien ammattitaitoa ja välineitä, toki hän saa valjastettua käyttöönsä kynämme, neulamme ja porakoneemme, talomme ja automme, kätemme ja jalkamme.

Kuninkaallisista joukoista kajahtaa. Lähimmäistä kohti, Jumalan kunniaksi! Kunnes viha voitetaan.

Hyvää kesää!

Anu Toivonen

Miksi maksamme itsemme kipeiksi Suomessa?

Luomu, luomu ja kirottu luomu vielä kerran. Todellista luomua ei ole olemassakaan. Kaikki on jalostettu jossain vaiheessa useilla tavoilla, mutta saatanan reilun kaupan hintaa tulee ostoksille Härmässä koko ajan liikaa. Juuri nyt lehdet ovat täynnä ns. alennusmyyntejä ja ALE – kyltit huutavat kesälomalla olevia suomalaisia ostamaan halvalla. Silti ”rättibisneksessä” hinnat ovat manipuloitu korkealle ja todellisuudessa kymmenen euron T- paidasta kannatta maksaa vain Yksi EURO. Sama koskee Suomessa tuotettua ruokaa.

Kaikilla mittareilla ruoka on Suomessa maailman kalleinta. Päivälehtien ostoskorivertailuissa Suomi on kalleuden ykkönen elintarvikekaupan kaikilla mittareilla. Ravintolaoluen 6 euroa ei Keski- Euroopassa maksaisi kukaan. Portugalissa sen saa eurolla. Tähän väliin ei kannata ryhtyä huutamaan, että palkkataso Suomessa on erilainen kuin etelässä. Ei kuitenkaan kuusinkertainen!

Viisaat lapseni opettivat ja avasivat silmäni tutustuttamalla minut nettikaupan ihmeellisyyksiin ja alennusmyynteihin. Ryhdy sinäkin ALEHAUKAKSI !
Tyttären Miia aloitti alennusmyyntikautensa jo toukokuussa ensin Britanniassa ja sitten Yhdysvalloissa. Mökillämme hän surfaili kuin ameba Espanjan nettikaupoissa, josta buumi on siirtymässä tänne Eurooppaan. Nyt läppäri surisee jo viideltä aamulla Ranskan ja Hollannin markkinoilla, josta hän heti
heinäkuun alussa siirtyy Ale Italiaan yhtä jouhevasti kuin minä siemaisen päivittäisen 7 euron bisseni Savitaipaleen terassilla. Heinäkuun lopulla on kohteena Saksa ja tietysti sen verkkokauppa.

Istutin hänet juhannuksen jälkeen aamukahvipöytään ja painoin upseerin Lahti-pistoolini hänen ohimolleen ja vaadin entisen rehtorin auktoriteetillläni häntä opettamaan minulle tämän kaupankäyntimuodon salat yksinkertaisuudessaan. Näin ikioma ”syväkurkkuni” kertoi. Ottakaa opiksi!

Kesäalennusten lisäksi jokaisella maalla on omat alesesonkinsa, vähän niin kuin Suomen välikausien alennusmyynnit. Englannissa voi ostaa tavaroita jopa 80 prosentin alennuksilla esimerkiksi Bank Holidayna, jo on kansallinen vapaapäivä Britanniassa elokuun 26. päivä. Yhdysvalloissa kannattaa ostaa ns. mustana perjantaina ja Super-maanantaina. Tyttäreni kuvasi näitä päiviä ainutlaatuisiksi joukkohysterian ilmentymismuodoiksi ja vakuutusanalyytikkona tokaisi: ”Matkavakuutus muuten kannattaa olla voimassa.”

Talloutumisvaaran voi tosin välttää netissä. Mistä näitä hiivatun nettiostajien eliittiä oikein löytyy? Annan nyt ilmaisia vinkkejä tosin vain Omalähiön lukijoilleni. Turussa Miian opiskelukaveri Tero Limnell ylläpitää sivustoa ” Osta ulkomailta” keskustelufoorumia. Tee hintavertaussivuston avulla hakuja ja osta välittömästi, sillä muutaman kerran halpa tuote on mennyt nokan edestä vain turhan viivyttelyn takia, retosteli tyttäreni ja huomautti olennaisen NETISSÄ ON AINA ALE. Antakaa lasten lastenne tehdä haut ja ostokset ja vinguttakaa visaa vain heidän ohjeidensa mukaan. Ja muistakaa koskaan ei voi olla liian varovainen, sillä nettivarkaat ovat myös eliittiä!

Jussi Melanen

Nytkö jo kulkee?

Juuri kun viime viikolla ehdin maalailemaan piruja seinälle, on FC Lahti parantanut otteitaan kuin sika juoksuaan. Kaksi viimeisintä peliä kun ovat tuoneet mukanaan täydet pistepotit, niin JJK:lta kuin KuPS:ltakin. Malisen ohjauksessa kuhnurit ovat nyt siis pelanneet neljä peliä, joista saldona kaksi voittoa, yksi tasapeli ja yksi häviö. Suunta näyttää nyt tiukasti ylöspäin, kun joukkue on alkanut pelata suoraviivaisemmin palloa maalille ja kärkimiehet, joita viimeksi arvostelin, ovat alkaneetkin osumaan maalipuiden väliin.

Nähtävästi voitto JJK:sta oli joukkueelle henkisesti erittäin tärkeä. Nousihan Lahti maalin tappioasemasta voittoon viimeisten 20 minuutin aikana Dantaksen ja Rafaelin maaleilla. Pelin ensimmäiset 70 minuuttia olivatkin suurinpiirtein sitä samaa tai jopa pahempaakin kuraa kuin aikaisemmat pelit. En tiedä oliko Reippaan viirupaidoilla mitään merkitystä asiaan, mutta jostain pelaajat kaivoivat sen viimeisen taisteluasenteen esiin ja lopussa nähtiin vihdoinkin kentällä se taisteleva kuhnuriryhmä. Raportit Kuopion pelistä kertovat samansuuntaisia havaintoja pelaajien uudesta asenteesta ja hyvä niin, jos Malinen on saanut iskostettua pelaajien takaraivoon tuon asenteen peliä kohtaan. Ilmaiseksi ei kentällä saa mitään ja joka pallosta on taisteltava loppuun asti. Periksi ei P…kele anneta!


Kyykkä (Jonne Kemppinen), FC Lahti (Rafael) ja Reipas (Matti Klinga) ovat vahvemmat yhdessä.
Lisätään vielä listaan Kisapuisto, niin kaikki oleellinen lahtelaisesta jalkapallosta on mainittu!

Tällä viikolla vastassa on Turun Inter, joka on valunut viime aikoina lähelle sarjan tyvipäätä ja joukkue pönöttääkin nyt juuri FC Lahden edellä sarjataulukossa viisi pistettä enemmän keränneenä. Tästä voitto, niin tilanne ei enää vaikuta lainkaan niin epätoivoiselta kuin pari viikkoa sitten. Sarja on tasainen ja ottamalla kunnon pisteputken voi asemiaan kohentaa kerralla montakin sijaa.

Sarja jatkuu torstainkin jälkeen tiiviinä, sillä heti maanantaina heinäkuun alun kunniaksi Lahti matkustaa HJK:n vieraaksi. HJK on rämpinyt yllättävästi sarjan alussa ja yleisesti odotettua sarjan dominointia ei ole nähty kuin hetkittäin. Tässä on ehdottomasti iskun paikka Malisen suojateille, joten Helsinkiinkään tuskin kannattaa lähteä nöyristelemään nimekästä pelaajakaartia.

Kisapuisto on taas näyttänyt, miksi se on lahtelaisten katsojien kannalta paras paikka katsoa jalkapalloa. Uusittu aurinkokatsomo on kerrassaan loistava paikka seurata peliä ja tänä vuonna myös muut fasiliteetit ja palvelut ovat suurinpiirtein kohdilllaan. Ainoastaan Lahden huono alkukausi ja kehnotkot kelit ottelupäivinä ovat tähän mennessä estäneet yleisömäärän nousun yli kolmentuhannen silmäparin. Ja tämän päivän liigassa ei kovinkaan moni joukkue kerää peleihinsä yli 3000 katjojaa, joten oikealla tiellä ollaan.

Vielä kun aurinkokatsomo saataisiin jotenkin katettua edes jollain kevytvaihtoehdolla ja valot pystytettyä kentän laidalle, niin lahtelainen jalkapallo voisi vihdoinkin siirtyä takaisin sinne minne se alunperin kuuluukin eli Kisapuistoon. Vaikka jotkut hc-fanit pitävätkin hiihtistä Lahden kotikenttänä, niin luulen, että lahtelaisten enemmistö katselee pelejä mielummin Kisapuistossa. Ja onhan se Litmasen patsaskin siellä. Hiihtostadionilta löytyy sen sijaan Siiri ”Äitee” Rantasen hiihtäjäpatsas, joka kertookin kaiken olennaisen sen paikan perinteistä ja oletusarvoista.

Omalähiö jää nyt kuukauden kesälomalle, jonka aikana FC Lahti ehtii pelata peräti kuusi ottelua eli jalkapalloilijat eivät lomaa pahemmin vietä edes heinäkuussa. Mielenkiintoista nähdä minkälaisista asetelmista jatketaan, kun lomat toimituksessa ovat ohi.

– Pete Salomaa –

 

Juhannus

Keskikesällä on juhlan ja ilon paikka. Juhannus julistaa elämän voimien läsnäoloa, kesän lämmön, valon ja vihreyden uudistavaa voimaa. Kylmyys ja elämän poissaolo on voitettu. Mitä rekvisiittaa ja toimintamalleja juhannuksen vietossa onkaan, kannattaa hetki miettiä, miksi ja mitä juhlii. Ja millä tavalla. Yhtä toivon: Älä työllistä pappia hautausasioilla.

Nimi Johannes on antanut nimen juhannukselle. Kirkollisen juhannuksen keskushenkilö on Johannes, joka myöhemmin aloitti kastamistoiminnan Jordan-joella. Hänen vanhempansa olivat pitkään lapsettomina viimein saanet lapsen isän saaman profetian mukaisesti. Ilo oli suuri vanhemmilla ja sukulaispiirissä. Lapsen nimestä tuli kiistaa. Sukulaiset olisivat halunneet lapsen nimeä isänsä mukaan, mutta Äiti oli toista mieltä. Isäkin kannatti äidin kantaa ja sukulsiset saivat niellä kiukkunsa ja hämmästellä lapsen isän puhekyvyn palautumista.

Pääpaino tapahtumien kulussa ei ole vanhempien tahdon kunnioittamisessa, vaan siinä, että Jumalan suunnitelmat täyttyvät.
Aikanaan Johannes Kastaja kastaa sukulaismiehensä Jeesuksen, joka aloittaa julkisen toimintansa siitä tapahtumasta. Johannes Kastajalla oli tien valmistajan tehtävä Jeesukselle. Juhannuksenvietolta toivon auringon lämmön, grillituotteiden tuoman energian ja kokon valon suuntaavan katsetta siihen, mikä on juhannuksen varsinainen aihe.

Esa Kekki

 

Viisaiden miesten kadonnut maabrändi

Kirjoitin kaksi vuotta sitten kesäkuussa 2010 tällä palstalla otsikolla ”brändätä brändää” ja totesin, että en ole vakuuttunut silloisen ulkoministeri Stubbin työryhmän tekemästä Suomen maabrändimäärittelystä. Oikeassapa taas olin! Tarkoituksena oli parantaa Suomen ulkoista kuvaa maailmalla ja parantaa suomalaisyritysten vientiedellytyksiä maailmalla.

Pääpukarina brändiryhmässä heilui tietysti itseoikeutettuna Nokian guru Jorma Ollilla. Ollilan valtuuskunta nosti raportissaan kolme Suomen vahvuutta: toimiva ja ratkaisukeskeinen yhteiskunta, puhdas luonto ja korkea koulutus. Kaikki nämä ”muka” vahvuudet voidaan helposti kyseenalaistaa perustellusti ja katsoa kriittisesti, miten ne ovat toteutuneet käytännössä.

Maamme nykyisellä hallituksella on ollut todella suuria vaikeuksia ratkaista maamme suuria rakenteellisia ongelmia, joten se siitä ratkaisukeskeisyydestä. Jokainen voi itse nähdä, että se tapa, jolla SOTE uudistusta ja kuntarakennetta on yritetty poliitikkojemme taholta ratkoa, kertoo totisesti muusta kuin toimivasta tavasta hyödyntää yhteiskuntamme tätä yhteiskuntamme vahvuudeksi määriteltyä maabrändiä.
Pikemminkin päinvastoin. Suossa survotaan, hinta nousee ja pakka pysyy sekaisin. Mitä firmoja on saatu houkuteltua tänne kalliin työvoiman, pykälien, byrokraattien ja ”pilkun nussijoiden” utopiaan?

Miten, puhdas ilma ja terve luonto on houkutellut tänne yrityksiä? No ei mitenkään! Kun jopa tuulivoimaloiden äänestä naristaan ja omalla parvekkeella tupakoinnista joutuu luopumaan. Miksei kukaan kerro minulle, miten Suomen korkeaa koulutustasoa on kyetty hyödyntämään ja
tuotteistamaan odotetulla tavalla koulutusvienniksi. Hyvää peruskouluamme sinällään ei siirretä muualle ilman luovuutta ja rahaa.

Suomen maabrändiä ei paranneta missään komiteoissa tai työryhmissä, vaan sellaisilla toimenpiteillä, jotka näkyvät maailmalla. Kymmenen vuotta pyörivillä doping uutisilla ja Marimekon kangaskopioinneilla olemme kyllä lööpeissä, mutta maabrändiämme emme sillä nosta; näkyvyyttä kyllä.
Seppo Rädyn lausuma: ” Saksa on paska maa” tai Kimi Räikkösen tokaisu:” Teki mieli vetää poikaa turpaan” ovat näkyviä Suomen julkiskuvia maailmalla. Olisi kiva tietää maksoiko Stubb tälle maabrändityöryhmälle  jotain? Mikäli maksoi, miksei rahoja peritä takaisin? Ollila gate olisi valmis siinä kuin Himas gatekin.

Juhani Melanen

 

FC Lahti taapertaa

Lahden peli ei ole osoittanut kovinkaan paljon paranemisen merkkejä Malisen aikana. Tosin otanta on pieni, vain kaksi ottelua, joista saldona yksi vaivainen piste ja nolla tehtyä maalia.

Kyllähän Malisen opit ovat pikkuhiljaa iskostumassa pelaajien takaraivoon ja nyt hyökkäyksiin lähdetään aiempaa nopeammin. Ikävä kyllä hyökkäyspäässä tilanteet tuhritaan huonoihin syöttöihin tai keskityksiin, joista osoite puuttuu. Maalintekopaikkoja on joukkueella ollut kyllä ihan tarpeeksi, jotta voittaminen olisi mahdollista, mutta viimeistelyssä hätäillään tai sitten ammutaan summamutikassa sinnepäin. Kun maalia ei saada edes hyvällä tuurilla, on pelaajien tuska käsin kosketeltavissa.

Väitän, että viime vuoden tuloksellisesti hyvä kausi kulminoitui kahteen pelaajaan. Tuco ja Drilon Shala olivat ne kaverit, jotka saivat taiottua maalitilanteita vaikka tyhjästä. Lisäksi Tuco viimeistelijänä oli liki maailmanluokkaa, tai no ainakin veikkausliigatasolla kova tekijä. Tämän kauden vahvistukset eivät ole saaneet vastaavaa aikaan ja niinpä maalinteko on tervanjuontia.

Sietääkin kysyä riittävätkö Rafael, Dantas ja Kemppinen enää tänä päivänä liigatasolla? Itse asiassa RoPS-pelissä parhaat maalintekopaikat siunaantuivat Loorents Hertsille, jota en kylläkään pidä minään viimeistelijänä. Kertooko se sitten siitä, että varsinaiset kärkimiehet pelaavat itsensä tällä hetkellä jatkuvasti maalintekotilanteista ulos?

Tätä juttua kirjoittaessa valmistaudun samalla illan otteluun JJK:ta vastaan. Kyseessä siis jumbofinaali, jota ei mielellään saisi hävitä, muuten rako toiseksi viimeiseen joukkueeseen eli JJK:hon kasvaa kuuteen pisteeseen.

Lahti pelaa illan matsissa Reippaan tutussa raitapaidassa, sillä ottelu on osa ”vahvemmat yhdessä”-kampanjaa, jossa halutaan tuoda esiin lahtelaisen jalkapalloilun vahva yhdessä tekeminen. Reipas ja Kuusysi ovat lahtelaisen futiksen vahva tukijalka junioreineen ja FC Lahti sitten se näyteikkuna ja lippulaiva. Kaikki kolme puhaltavat nyt vihdoinkin yhteen hiileen. Sama meininki jatkuu ensi viikon Inter-pelissä, jossa Lahti pelaa vuorostaan Kuusysin tutussa valkopaidassa.

Ne kannattajat, joille FC Lahti on ainoa oikea lahtelainen futisseura, ovat kritisoineet tälläistä menettelyä. Miksi pelata matsit jonkun toisen joukkueen pelipaidassa, on moni hc-fani kysynyt. Näinköhän he ymmärtävät sen tosiseikan, että ilman Reipasta ja Kuusysiä ei olisi olemassa FC Lahteakaan? Ja antavathan Reipas ja Kyykkäkin A- ja B-junnujensa pelata FC Lahden paidassa.
Lahtelaista jalkapalloyhteistyötähän tässä halutaan tuoda esille ja sitä, että meillä kyllä löytyy perinteitä jalkapallon saralla vaikka muille jakaa.

Siitä voidaan tietysti keskustella, olisiko joku toinen tapa ollut parempi kuin tämä, mutta lähtökohtaisesti itse nostan peukkua tälle Hassen tempaukselle. Kunhan ei tavaksi tule, sillä kyllä FC Lahden tulee vetää yleisöä mustapaitaisena FC Lahtena, joten jätetään tästä eteenpäin nostalgia omaan arvoonsa ja suunnataan katseet tulevaisuuteen.

Pete Salomaa

 

Rukouksesta ja luottamuksesta

En tiedä oletko lukenut jo uusimman Kirkonseutu-lehden artikkelin, jossa kerrotaan pienen joukon retkestä Ranskaan, Taizén luostariyhteisöön. Minä sain olla yksi niistä, joka oli viikon pituisella retkellä mukana. Taizé on noin 100 veljen muodostama avoin luostariyhteisö, jonne kymmenet tuhannet nuoret tekevät matkoja joka vuosi. Myös Suomesta Taizéssa käy useita nuoria. Taizén yhteisöä teki Suomessa tunnetuksi Anna-Maija Raittila, joka jo 70-luvulla vei sinne bussilasteittain nuoria. Taizén tunnelmaa on aistittavissa myös monissa hänen virsissään.

Taizé-yhteisö on kuin rauhan satama, jonne nuoret eri uskonnollisista taustoista huolimatta tulevat etsimään sitä mikä meitä kaikkia kristittyjä yhdistää. Siellä ei kiistellä naispappeudesta, kirkkoa repivästä homokysymyksestä tai luterilaisten ja katolilaisten erilaisista ehtoolliskäsityksestä. Päin vastoin, nuoret saavat oppia toisiltaan ja jakaa omia kokemuksia siitä miten Kristus on heidän elämäänsä koskettanut. Parhaimmillaan retkillä löytää uusia ystäviä ja aivan uudenlaisen, ekumeenisen tavan hahmottaa Kristuksen ruumista, jonka osia me kaikki kristityt olemme.

Viikon retkellä keskeiseksi asiaksi nousee Taizén päiväohjelma, johon kuuluu kolme kertaa päivässä vietettävät rukoushetket. Rukous tuo iloa, luo yhteyttä ja kantaa pitkälle myös senkin jälkeen kun joutuu lähtemään takaisin kohti kotia. Moni Taizén kävijä ottaakin rukoushetket osaksi omaa joka päiväistä arkea.

Taizéssa kukaan ei vaadi todistusta uskostasi, vaan lähtökohta on että jokainen on arvokas Jumalan kuva. Se luo luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden hengen. Rukous ja luottamus Jumalaan tulkoon osaksi meidän kaikkien jokapäiväistä arkea.

Siunattua kesää!

Ville Hakulinen

Näkemiin hyvinvointivaltio Suomi

Olemme syvällä ja upottavalla suolla, sillä lähivuosina taloutemme ”isoon kuvaan” tulee säröjä, miten löydämme siihen aineksia ja uusia latauksia. Valtionvarainministeriön uusimman ennusteen mukaan, teollisuustuotantomme on vuoden 2015 lopussa noin kymmenen prosenttia pienempi kuin vuonna 207.

Tässä tilanteessa on hyvä alkaa kysellä, missä näkyvät ne tulokset valtavista panostuksista, joita takavuosina tehtiin tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Mitä Himanen saa aikaan USA:ssa ja millaisia matokuureja meillä on edessämme lähivuosina? Tosiasiat lyövät korville kipeästi, sillä Suomen huipputeknologian osuus putoaa koko ajan ja sen osuus näivettyy pieneksi peliosaamiseksi, jolla koko Suomea ei voida pelastaa.

Menopuolella sen sijaan on koko ajan kasvupainetta. Mikä suomeksi tarkoittaa huolestuttavaa kestävyysvajetta, eli siis sitä, että Suomessa on yhä vähemmän ihmisiä työnsyrjässä kiinni. Olemme oudossa tilanteessa, sillä tilanne on jo karannut poliitikkojen näpeistä siksi, että työn kannattavuusrintamalla ei ole saatu mitään aikaiskeksi, vaikka erilaisia takuita onkin annettu niin nuorisolle kuin joillekin erityisryhmille laivanrakennusteollisuudessa.

Valtiomme velkaantuu silti koko ajan ja uusia vastuita tulee lisää. On pakko tehdä kysymyksiä poliitikoille. Miksi valtio ja kunnat ovat antaneet miljardien arvoisen rakennuskantansa rapistua? Miksi poliitikot eivät tajua, että 40 vuoden työ hyvinvointivaltiomme hyväksi liukenee pikkuhiljaa hukkaan? Ovatko puolueet niin sokeita, etteivät näe valtion tuloja ei voida enää lisätä ja sitä, jostain on tulevaisuudessa pakko leikata?

Miten paljon karsia menojaan ja mistä? Veronkorotukset eivät tuo kulutukseen lisäarvoa ja uusia verokohteita on vaikea yhtäkkiä löytää. Onko enää mitään tehtävissä? Toki, mutta se vaatisi perustavanlaatuisia asennemuutoksia suomalaisissa. Työn vastaanottamista tulisi helpottaa, täsmäkoulutusta lisätä, verotusta yksinkertaistaa ja mahdollisia valtion ja kuntien maksamia  tukia vähentää. Mutta mistä löytäisimme sellaisia selkärankaisia poliitikkoja, jotka uskaltaisivat sanoa nämä asiat riittävän selkeästi. Nykyiset puoluejohtajat ovat hyvinvointiyhteiskunnan kasvatteja, joille valtion menojen karsiminen on enemmän tabu. Mieluimmin lyödään lisää arvonlisäveroja eri kohteisiin, kuten lehdistöveroon ja kohta elintarvikeveroon.

Tulevaisuuden kannalta on tärkeintä, miten saisimme nuorisoon lisää ”draivia” ja yrittäjähenkeä. Tutkinnot pitäisi suorittaa nopeammin ja koulutusväylät täsmentää oppisopimuskoulutuksella ja muuntokoulutuksella. Yliopiston laatu- ja opiskelukriteerejä on muokattava enemmän yhteiskuntaamme vahvistaviksi.

En toisiaan haluaisi olla paikalla silloin, kun hyvinvointivaltiomme kuolinviesti lausutaan yhteiskuntamme päättäjien toimesta loppuun suoritetuksi.

Juhani Melanen

 

 

Suomi-futis nousussa?

Suomen A-maajoukkue nappasi Valko-Venäjältä kahdessa peräkkäisestä ottelusta komeat 4 pistettä. Vielä vähän aikaa sitten Suomi-futis manattiin alimpaan helvettiin vailla mahdollisuuksia mihinkään. Nyt jo uskaliaimmat puhuvat Ranskan ja Espanjan haastamisesta MM-karsinnassa. Totuuden nimissä täytyy kuitenkin muistaa, että MM-karsinnoissa ei voitoilla ole hirveästi juhlittu, eikä Suomi tule missään nimessä haastamaan näitä kahta jalkapallomaailman huippua kisapaikasta.

Varmasti voidaan jatkossakin lyödä kapuloita rattaisiin isoille maille ja se jos mikä on tietenkin mannaa pohjamudissa rypeneelle A-maajoukkueelle.
Nähtävästi sinänsä komea tasapeli Espanjan kanssa vieraissa taisi nostaa kotoisten maajoukkuepalloilijoiden kurssin uuteen nousukiitoon. Varmasti Espanja-peli antoi pelaajille ja valmennusjohdolle uudenlaista itseluottamusta omaan tekemiseen. Ajatus ”Ei me nyt niin huonoja ollakaan” alkoi kyteä pelaajien pääkopassa ja kun Valko-Venäjältäkin vielä hieman onnella napsittiin pisteitä, on suomipelaajien itseluottamus pienessä kasvussa koko ajan. Henkimaailman juttuja siis.

Paatelaisen päätähtäimenä on alusta lähtien olleet jo ensi vuonna alkavat EM-karsinnat. Ranskassa pidettäviin EM-kisoihin vuonna 2016 pääsee ensimmäistä kertaa peräti 24 joukkuetta nykyisen 16 sijaan, joten paikkojakin on enemmän jaossa kuin tähän asti. Joukkuetta on kasattu nimenomaan näitä karsintoja silmälläpitäen, joten senkin takia suurin osa konkareista heivattiin heti alussa laidan yli ja tilalle otettiin kokemattomia, mutta lahjakkaita nuoria.

Nyt tämä Paatelaisen suunnitelma alkaa pikkuhiljaa kasvaa hedelmää. Joukkue alkaa näyttämään joukkueelta, joka taistelee tiukan joulukuusitaktiikan mukaisesti ja jokainen pelaaja tietää oman roolinsa joukkueessa.
Maalivahdiksi on tarjolla kaksi vahvaa miestä eli Hradecky ja Mäenpää. Puolustuksen itseoikeutettu johtaja on Niklas Moisander, jota viedään jo kovaa vauhtia Espanjan liigaan. Keskikentällä Roman Jeremenko on se ratkaiseva joukkueen avainpelaaja, joksi isoveljensä Aleksei jr. ei koskaan henkisesti kasvanut. Kärjessä Teemu Pukki alkaa myös pikkuhiljaa lunastamaan maalintekijän viittaa. Mies joka kylmänviileästi ratkaisee pelit, kunhan saa edes yhden paikan, on aina tarpeen missä tahansa joukkueessa. Kunhan Pukki vain pääsisi seuraan, jossa pääsee säännöllisesti pelaamaan ja pöllyttämään maaliverkkoja.

Nyt käytävässä MM-karsinnassa nuori joukkue saa hyvää kokemusta ja oppia huippumaita vastaan pelaamisesta. Se oppi on vain saatava kasvamaan korkoa, niin jatkossa hyvä tulee. Paljon on tietenkin kiinni arpaonnesta, minkälaisen lohkon Suomi saa EM-karsintaan, mutta pakko on myöntää, että minä ikuisena skeptikkona Suomifutiksen suhteen, olen alkanut kääntää pikkuhiljaa takkiani.

Nimittäin tasan kaksi vuotta sitten kirjoitin Sporttinurkassa surullisen Ruotsi-tappion ( 0 – 5 ) jälkeen seuraavasti:

”Pelin aikana mietiskelin, että kuinkahan hyviä jääkiekkoilijoita noista maajoukkueen potkupallisteista olisi tullut, jonkinlaisia palloilulahjakkuuksia kun ilmeisesti ovat. Nyt kaverit hukkaavat uransa Suomen futismaajoukkueessa, joka ei tule ainakaan kymmeneen seuraavaan vuoteen pääsemään minkäänlaisiin arvoturnauksiin tai sitten minä syön hatullisen sitä itseään”

Jokohan pitäisi ennakoida ja alkaa miettimään, millaisilla mausteilla se hatullinen maustetaan…

-Pete Salomaa-

 

Itserakkaus

Meidän yhteiskuntamme lait on tehty, jotta kaikilla olisi hyvä elää. Meidän lakimme heijastelevat kymmenen käskyn arvomaailmaa, vaikkakin hiukan monimutkaisempana. Jeesus kuitenkin kertoo vielä yhden käskyn, jota noudattamalla mitä suurimmalla todennäköisyydellä noudattaa myös kaikkia muita käskyjä ja lakeja. Tämä käsky on rakkauden kaksoiskäsky, joka siis menee näin: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Jumalan rakastaminen voi tuntua vähän vaikealta, koska Häntä voi olla hiukan vaikea hahmottaa. Jeesus kuitenkin sanoo, että kaiken sen, mitä me teemme toisillemme, niin sen me teemme Jumalalle. Tavallaan siis toinen osa rakkauden kaksoiskäskystä sisältää myös ensimmäisen. Rakkauden kaksoiskäsky velvoittaa meitä rakastamaan toinen toisiamme, niin kuin me rakastamme itseämme

Lähtökohtaisesti kuulostaa aika simppeliltä. Olemmehan me ihmiset pohjimmiltamme aika itsekkäitä. Mutta entä jos ihminen ei arvosta itseään, kokee itsensä jollain tavalla rumaksi, väärän näköiseksi tai kokoiseksi tai muuten vaan arvottomaksi. Olisiko hyvä, että tällainen ihminen rakastaisi toisia niin kuin itseään? Vaikka me elämme yksilökeskeisessä yhteiskunnassa, niin silti tuntuu, että me emme aina osaa arvostaa ja rakastaa itseämme. Itsensä rakastaminen ja arvostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisi unohtaa muut ja pyrkiä vain edistämään omaa etuaan.

Oikeanlainen itserakkaus tarkoittaa, että pitää huolta itsestään, hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ehkä kehittää niitä ominaisuuksia, jotka olisivat hyviä itsensä ja muiden kannalta, mutta osaa myös antaa anteeksi itselleen. Tällainen itserakkaus antaa valmiudet jakaa rakkautta myös muille, juuri niin kuin rakkauden kaksoiskäsky meitä kehottaa. Suurella osalla on kesälomat edessä, joka on hyvä tilaisuus antaa itselleen rakkautta, jotta taas jaksaisi vielä paremmin rakastaa myös muita. Aurinkoista ja siunattua kesää kaikille!

Iida Pietala
teologiharjottelija Launeen seurakunnasta

 

KOLUMNIT -arkisto

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011