Saako maailman rikkaimman prosentin moraalisesti ja eettisesti arveluttava vapaamatkustaminen jatkua?

Pakollisessa joulukuun koronakaranteenissa luin kolme merkittävää kirjaa, eikä mikään enää sen jälkeen ole ollut entisellään. Thomas Pikettyn ”Capital and Ideologyn”, Noah Hararin ”21 oppituntia maailman tilasta” ja John Rawlsin ”Oikeudenmukaisuusteoria”. Joulun sanoma jäi todella epäilyttämään: ”Luo rikkaan kuin köyhänkin tuo joulumieli taivainen” ja ”Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Onko kyseessä antagonistinen ristiriita maailman rikkaimman prosentin ja tavallisten ihmisten välillä osallistumisesta maapallon ympäristötuhojen kustantamisessa?

Elämme täysin käsittämättömässä tilanteessa, sillä maailman rikkain prosentti aiheuttaa kaksi kertaa niin paljon ilmastopäästöjä kuin ihmiskunnan vähävaraisin puolisko. Rikkain kymmenes, johon monet suomalaisetkin kuuluvat, tuottaa puolet maapallon maapallon kaikista päästöistä. Tämä rikkain prosentti eli noin 63 miljoonaa ihmistä tuotti maapallon kaikista päästöistä 1990-2015 välisenä aikana 15 % , kun köyhin puolikas eli 3,1 miljardia ihmisistä tuotti päästöistä vain 7 %. Monen ihmisoikeustutkijan ja tiedemiehen mielestä tilanne alkaa olla kestämätön telluksellamme siksi, että vaikka rikkain prosentti on varakkaampi kuin 99 % maapallon asukkaista, heidän verorahapanoksensa ja investointinsa eivät ole missään suhteessa verrannollisia esimerkiksi keskiluokan veroissa maksamiin kattorahoihin maapallon yhteisestä potista jatkuviin ympäristötuhoihin.

Tätä tilannetta kannattaa tarkastella demokraattisesti ja puolueettomasti eri lähteistä juuri nyt. Tilanne on jossain määrin täysin absurdi ja koominen; pikemmin tragikoominen. Keinoja saada myös todella rikkaat kantamaan vastuunsa maailman tilasta olisi käytettävissä vaikka kuinka paljon, jos maailman demokraattiset valtiot haluaisivat puuttua tähän konkreettisesti. Kuvitelkaa nyt, että maailman 26 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin puolet
ihmiskunnasta! Globaalimaailma katsoo vierestä, kuinka kapitalismi toimii aina samalla tavalla oli sitten kyse kommunismikapitalismista Kiinasta tai diktatuurivaltioiden riistokapitalismista. Periaate on sama: tarkoitus pyhittää keinot! Näitä ovat: rahanpesu, dynaaminen verosuunnittelu ja veroparatiisit.

Kestävän kehityksen turvaaminen olisi nyt maapallon ainoa keino selviytyä uhkaavasta maailmanlaajuisista ilmasto- ja ympäristökatastrofeista, mutta tämä vaatisi kaikilta maailman valtioilta saumatonta yhteistyötä, mutta aivan erityisesti se vaatisi totaalista asenteenmuutosta maailman rikkaimmalta prosentilta. Tosiasia on se, että kerrallaan voi asua vain yhdessä paratiisiasunnossa, vaikka omistaisi niitä sata. Kerralla voi lentää vain yhdellä 500 miljoona euron jetillä ja maailmaa voi kiertää vain yhdellä megajahdilla, vaikka maailman eri satamissa niitä lepäilisi armada. Tässä tilanteessa pitäisi ” sivistyneen” eliitinkin alkaa kysellä oman elämänsä mielekkyyden ja merkityksen perään! Mitkä tekijät tekevät elämästämme arvokkaan ja elämisen arvoisen? Mitä ovat eliitin immateriaaliset arvot ja rikkaan yksilön onnellisuuden vaihtoehdot? Tavarataivas saattaa osoittautua harhaksi ja itsekkyys viedä tuhoon, kun ilmastokansainvaellukset ympäri maailmaa alkavat ja totuus alkaa paljastua maapallon suurelle enemmistölle. Voiko ja uskaltaako tämä suojattu eliitti katsella maailmaa itse mitään kipua tuntematta tyytyväisenä seurailemalla Titanicin kansituoleilta tulevia ekokatastrofutapahtumia mitään tekemättä ja hermostumatta drinkkilasi kädessä?
Ilman näiden kysymysten henkilökohtaista ratkaisemista, pelkkä rikkaus ja itsekkyys eivät takaa rikkaallekaan ”tiedostavalle” yksilölle tyydyttävää elämää. Kysymys on aina arvovalinnoista!

Samaan aikaan maailman velka kasvoi vuoden 2020 loppuun mennessä 232 000 miljardiin euroon! Taloustutkijat tietävät, että tätä velkamäärää eivät maailman valtiot koskaan tule maksamaan takaisin. Maailman finanssitalous elää täysin erillistä elämäänsä tavallisen ihmisen näkökulmasta. Rahaa pumpataan markkinoille elvyttämään taloutta pandemiasta aiheutuviin talousvaikeuksiin.  Tämä on silti juuri sitä oikeaa toimintaa ja osoittaa, että teknologisesti edistynyt maailmamme kykenee sellaiseen yhteistoimintaan, jossa yhden etu on kaikkien etu. Miksi emme kokoaisi voimiamme yrittämään samaa ilmastonmuutoksen ja ympäristötuhojen vähentämisen suhteen? Keinoja olisi, mutta niitä ei ole otettu käyttöön. Missä viipyy Tobinin valuutansiirtovero?

Maailman yksinkertaisin asia olisi siirtää eliitin veroparatiiseissa makuuttava laiska ja tuottamaton raha ilmastotalkoisiin ja ympäristön suojelemiseen. Veroparatiiseissa lojuu rahaa noin 10 prosenttia maailman bruttokansantuoteesta. Vuonna 2017 se oli 84 835 462 miljoonaa dollaria. Jokainen voi itse laskea, paljonko siitä on 10 prosenttia. Valitettavasti YK ei yhteisellä päätöksellä vapauttaa näitä rahoja ympäristön ja ilmastonmuutoksen torjumiseen, koska suurvallat käyttävät heti veto-oikeuttaan. Ilmastonmuutoksen torjumiseen tarvitaan kuitenkin valtavasti rahaa. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan jopa 75 tuhatta miljardia vuoteen 2050 saakka. Miten olisi, jos tämä maapallon prosenttikin kantaisi kerran kortensa kekoon ja näyttäisi meille  kaiken maksavalle keskiluokalle jouluista esimerkkiä!

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 kommentti “Saako maailman rikkaimman prosentin moraalisesti ja eettisesti arveluttava vapaamatkustaminen jatkua?

  1. Hyvä se on kun on rikkaita, olen voinut hankkia sitä ja tätä kun rikkaat ovat vaihtaneet hyödykkeensä uuteen. Vanha on jäänyt meille. Kiitos kun yhteiskunnassa on rikkaita, silleen tämä pyörii.

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Maakuntajohtaja Niina Pautola-Mol: On luksusta juoda vettä suoraan hanasta ja pulahtaa puhtaaseen järveen uimaan
Omalähiö lomailee 5.7. – 1.8.
Projektipäällikkö Jari Volanen: Patomäen kentällä tehdään nyt viimeisiä maastomuotoiluja ja vihertöitä
Perussuomalaisten kannatus kasvoi huomattavasti Lahdessa, vanhat puolueet menettivät valtuustopaikkoja
Nuorille on kustannettava ehkäisy yhteiskunnan varoista
Tutkija Ilkka Jokipii: Täsmällisiä muistiinpanoja ei ehditty tekemään Hennalan vankileirillä
Harri Koski: Saunalautta on merimiehen kesämökki
Markku Karjula: Lahden vahvuutena on se, että täällä on tapahtumia ympäri vuoden
Puheenjohtaja Marju Markkanen: Lahteen on tehtävä liikuntastrategia ja sen laatimistyössä on oltava poikkihallinnollinen edustus
Ex-kaupunginvaltuutetut Heikki Laine ja Onerva Vartiainen: Asioihin pitää perehtyä huolellisesti ennen kuin niistä päätetään
Hannu Salminen: Kulttuurin rahoitus tulee saada kokonaisuudessaan valtion budjettiin
Maisema-arkkitehti Maria Silvast: Renkomäen sorakuoppa-aluetta maisemoidaan virkistyskäyttöön
Kuntavaaliehdokkaita on koulutettu ja rekrytoitu lisää tauon aikana
Francis McCarron: Eteläisen kehätien valmistuminen etuajassa on iso onnistuminen
Varhaiskasvatuspolitiikkaa on jakanut sivistyslautakuntaa koko vaalikauden ajan
Kaupunginhortonomi Viivi Tasso: Kirsikkapuut tekevät kauniin kukkakatoksen puistoon
Pontus Söderblom ja Petri Honkanen: Uudet ja vaihtoehtoiset ryhmät sanovat asiat suoraan
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sirkku Hilden: Puheenjohtajakausi piti olla aivan erilainen
RKP:n Pia Tyyskä: Tuomme avoimen, kunnioittavan ja yhteistyötä painottavan politiikan Lahteen
SDP:n Pekka Komu: Sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava laadukkaita, oikea-aikaisia ja vaikuttavia
ARKISTO