Olen monta kertaa kuullut ihmisten vähättelevän uskonsa laatua tai määrää. Sitten heti seuraavassa lauseessa saatetaan kertoa, että joka ilta kyllä rukoilen. No, höh! Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa, rukoileminen juuri kertoo uskosta. Tällaisia rukoilijoita on paljon, vaikkei siitä puhuta.

Lasten virressä 75 lauletaan: ”Älä turhaan luule, ettet osaa rukoilla, rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja. Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin, tarpeesi hän tietää sinuakin paremmin. Rukous on silta luokse Jumalan. Rukous on polku luokse auttajan. Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen, rukous tuo rauhan sydämeen.” (Anna-Mari Kaskinen)

Tänä tulevana rukoussunnuntaina ja jokaisena päivänä kirkoissa rukoillaan. Kodeissa, kaduilla, luonnossa, sairaaloissa… rukoillaan myös. Rukous on ihmiselle annettu hieno väylä etsiä Jumalan läheisyyttä, turvaa ja apua. Jumala on huokauksen, ajatuksen, jokaisen omannäköisen rukouksen päässä meistä. Hän kaipaa meidän yhteydenottoamme, niin kuin isä ja äiti odottavat, että lapsi soittaisi tai laittaisi viestiä. Tätä mahdollisuutta kannattaa käyttää. Jumala ei odota hienoja sanoja, hän haluaa vain kuulla lapsensa ääntä, pienen elonmerkin.

Rukous tuo rauhan sydämeen. Ilman rukouksen tuomaa lepoa ja huojentumista valvoisin varmaan monena yönä aivan toivottomana. Nyt voin huolien möyrytessä jättää mieltä vaivaavat asiat ja ihmiset Jumalan haltuun. Hän tietää paremmin, hänelle kaikki on mahdollista. Hänen käsiinsä voi pieni ihminen jäädä turvallisesti. Rukoilemisiin!

Riitta Särkiö