Finanssivalvonta, työeläkevakuuttajat ja Tela tekivät äsken kattavan selvityksen siitä, kuinka paljon työeläkevakuuttajien sijoitustoiminta maksoi viime vuonna. Tulos oli hämmästyttävä ja osoitti, että työeläkevakuuttajat maksoivat 1,7 miljardia euroa maamme ulkopuolisille sijoitusyhtiöille. Kulut koostuivat suorista ja epäsuorista kustannuksista siten, että suorien kulujen osuus oli 133 miljoonaa eli noin 0,1 prosenttia suhteessa sitoutuneisiin pääomiin, mutta huikeat 1,4 miljardia tulivat epäsuorista kuluista, jotka ulkopuoliset varainhoitajat rokottivat tyhmiltä suomalaisilta eläkevakuuttajilta. Näitä sijoittajaneroja ei hätkähdytä mikään tai kukaan! He jatkavat edelleen valitsemallaan linjalla ja nauttivat yhtiöittensä varauksetonta luottamusta. Mitään ei ole haluttu ottaa opiksi, vaikka tietoja tästä sijoitustoiminnasta olisi ollut saatavilla yllin kyllin.
Rahastoja analysoiva Mornginstarin asiantuntijan mukaan selvitys osoittaa, että eläkevakuuttajat maksavat mittavia summia turhaan ulkomaisille varainhoitajille epäsuorina kuluina. Jo viisi vuotta sitten samaan asiaan kiinnitti huomioita suomalaista työeläkejärjestelmää tutkinut Toronton yliopiston professori Keith Ambachtsheer. Eivätkö eläkevakuuttajat ymmärrä lukemansa? Tärkein kysymys kuuluukin: Ovatko nämä vaihtoehtoiset sijoitusluokat niin arvokkaita eläkevarojen tuotto-riski suhteelle, että näin korkeita kuluja kannattaa maksaa?
Merkittävimmät kulut syntyvät selvityksen mukaan noteerattomista sijoitusluokista, kuten pääomarahastoista ja hedge-rahastoista. Ulkopuoliset kahmivat uskomattomia summia rahaa suomalaisilta eläkesijoittajilta erityisesti tuottosidonnaisilla palkkioilla. Tätä taustaa vasten Telan analyysitoimintojen johtajan Minna Lehmuskallion lausunto kuulostaa asiantuntijiosta oudolta ja vääristellyltä. ”Sijoituskulut olivat kohtuulliset siihen nähden, minkälaisia sijoitustuottoja nettona työeläkevaroilla on saatu.” No ei suinkaan näin!
Näin on toki laita työeläkevakuuttajien oman sijoitustoiminnan osalta, sanoo Morgenstarin apulaisjohtaja Matias Möttöläkin. Mutta tämä ei koske millään tavalla noteerattomia sijoituksia. Törkeintä ja täysin edesvastuutonta on kuitenkin Suomessa toimivan kuuden eläkevaukutusyhtiön maksamat palkat, palkkiot ja lisäeläkkeet omille öykkäripomoilleen. Varman Matti Vuoria ja Ilmarisen Harri Sailas nauttivat tähtitieteellisiä vuosituloja suomalaisten eläkeläisten selkänahasta raavituilla rahoilla täysin ansiotta. Kukaan suomalainen poliitikko ei tähän uskalla puutua, koska samat poliitikot vierailevat eläkepomojen vieraina Lapin kelohonkamökeissä ja sadoissa eläkeyhtiöiden lomaparatiiseissa. Tämä kaikki rahoitetaan eläkeyhtiöiden 300 miljoonan euron työhyvinvointirahoilla. Mukana ovat niin AY- pomot kuin pienemmätkin lomahyödyn nilkit.
Näitä lukuja tutkineena ja kustannusmatemaatikkoja haastatelleena, ei voi kuin ihmetellä, mikä huuto syntyy aina, kun pelkällä kansaeläkeellä toimeentulevien eläkkeitä yritetään nostaa. Ruotsissa eläkkeet ovat nousseet neljässä vuodessa 10,4 prosenttia, mutta Suomessa 1,53 prosenttia. Miksi eläkeyhtiöt eivät halua siirtyä aitoon indeksisidonnaisuuteen, vaikka 220 miljardin eläkevarallisuus antaisi tähän mahdollisuuden?
Kuka hallinnoi ulkomailla olevia suomalaisten sijoitussalkkuja? Ovatko suomalaisten eläkevarat eettisesti sjoitettu kestävästi? Näihin vastusta odottaen.
Juhani Melanen
eläkeläinen
Reilu neljännesvuosisata sitten eläketiedottaja Pertti Viinanen kertoi televisiossa meillä nejännesvuosisata tehtaassa työskennelleillä tehdastyöläisillä olevan jo miljoona markkaa per nuppi rahastoituna eläkeyhtiössä. Eihän ne meidän työnantajamme sellaisia summia ollut vakuutusmaksuja maksanut, mutta joinain vuosina sijoitustuotot olivat 25% luokkaa. Julkinen sektori alkoi vasta silloin rahastoimaan omia eläkevastuitaan varten. Onkohan se Pertti Viinasen TV esitys nähtävänä missään youtubessa?