Me suomalaiset olemme vuosikausia voineet ylpeillä yhteiskuntamme koulutuksellisella tasa- arvolla sekä oikeudenmukaisilla, sosiaalisilla ja terveyspoliittisilla päätöksillä. Millä mittarilla tahansa, me suomalaiset olemme olleet maailmanlaajuisesti näillä alueilla huipulla ja kiistatta voidaan sanoa, että järjestelmämme ovat olleet toimivia ja tasokkaita!
Aivan viime vuosina nämä suomalaisen yhteiskunnan peruskivet on kuitenkin päätetty ajaa sellaiseen ahdinkoon rahareikinä, joita on mahdoton enää yhteisin varoin ylläpitää. Täysin käsittämättömillä sote-ratkaisuilla ja osaamattomuudella sosiaali- ja terveydenhoito on onnistuttu kriisiyttämään. Erilaiset poliittiset intohimot ovat aiheuttaneet alan kunnallisille toimijoille vakavia ruhjeita ja tehneet suunnitelluista sosiaali- ja terveysalan parannuksista tragikomiikkaa. Paremman hoidon ja tasa-arvon nimissä on kansalaisille uskoteltu erilaisiin teorioihin ja mutu-
tietohin vedoten, miten näissä asioissa kyetään säästämään.
Karu totuus kuitenkin on, että sosiaali- ja terveyspolitiikassa ei ”asiantuntijakentälläkään” ole punainen lanka ollut käsissä ja pallo on ollut pitkään hukassa. Kukaan ei oikein tunnu ajavan yhteistä etua ja me tavalliset kansalaiset ihmettelemme sopulilaumana tätä päätöntä menoa ja uskomatonta näytelmää kuin tahdottomat marionetit. Monissa sairaanhoitopiireissä vallitsee maailmanlopun meininki ja pakostakin tulee mieleen hölmöläisten peiton pidennys. Hätäratkaisuina rahoitusongelmiin monilla alueilla käydään yhteistoimintaneuvotteluita säästökeinoista, jotka kulminoituvat useimmiten henkilöstön vähentämiseen. Samaan aikaan terveysyhteisöjen takkuileviin tietoteknikkaongelmiin syydetään käsittämättömiä määriä rahaa.
Tarkkoja yhteislaskelmia ei ole, mutta summan arvioidaan nousevan reilusti yli miljardin koko Suomi huomioiden. Mitään säästöjä tämä epärealistinen tietotekniikkamania ei kuitenkaan tuo! Samaan aikaan terveydenhuollon sairaansijoja suljetaan, henkilökuntaa irtisanotaan, toimintoja ajetaan alas ja päivystysvuoroja lakkautetaan. Konsultit ja saaneeraajat nauravat partaansa ja käärivät rahaa, itse mitään kipua tuntematta, tässä koko kansan hullunmyllyssä ja sotepiirileikissä.
Tiedostamme, me ”taviksetkin”, että toiminnan tehostamisen mahdollisuuksia on, mutta realismi ja terve järki näissä säästötalkoissa tulisi silti säilyttää. Töpseleitä ei voi vetää irti hengityslaitteista eikä lämmitystä voi lopettaa suljetuista tiloistakaan. Olen varma, että juuri ”terveen järjen” avulla me suomalaiset kykenemme määrittelemään ne palvelut, joita yhteiskuntana jatkossa tarjoamme. Tähän ei tarvita taikureita, vaan osaajia! Tosiasia nyt vain on, että jatkossakin laadukas terveydenhoitomme vie suuren osan kansallistulostamme, mutta se on vain hyväksyttävä! Vapaasta maasta voi lähteä aina ja Amerikassa voi sitten ihmetellä sikäläisen järjestelmän toimivuutta. Meidän sairaanhoitomme aiheuttamat kustannukset ovat hyvinvointivaltiomme eräänlainen kansallinen ” hintalappu”. Olkaamme siitä jatkossakin ylpeitä!
Jussi Melanen