Ikävä

”Anteeksi!” pyytää keskustelukumppanini, kun kyyneleet alkavat vieriä tämän poskia pitkin. Hyvin usein reaktio yllättäen alkaneeseen itkuun on pahoitteleminen. Itkeminen on monesti jotain, mitä ei haluta muiden näkevän, ikään kuin siinä olisi jotain hävettävää. Toki itkeminen paljastaa muille palasen herkkyyttämme ja luo haavoittuvaisen olon ja onkin ymmärrettävää, että tuota puolta haluaa myös varjella muilta. Itkemisessä ei ole kuitenkaan mitään pahaa tai väärää, päinvastoin. Se on merkki siitä, että suree. Suru voi toki ilmetä myös muilla tavoin, olemme tässäkin asiassa yksilöitä. Joka tapauksessa suru on tärkeä vieras ottaa vastaan, vaikka sitä ei mielellään tekisikään, sillä vain suremisen kautta selviämme menetyksen pahimmasta tuskasta. Kyyneleet tai suru itsessään kertovat myös jostain kauniista. Ne kertovat siitä, kuinka paljon on toista rakastanut.

Ilta tummuu ja kaunis kynttilöiden synnyttämä valomeri täyttää maiseman. Pyhäinpäivä nostaa pinnalle niin tuoreen kuin vanhankin kaipauksen edesmenneitä rakkaita kohtaan. Ikävä on kova. Pyhäinpäivä saattaa tuntua synkältä ja ahdistavalta ajalta. Käydään hautausmailla ja puhutaan kuolemasta. Pyhäinpäivä tarjoaa kuitenkin aivan erityisen ajankohdan, jolloin elävät ja kuolleet saavat olla hetken jälleen ikään kuin rinnakkain. Voimme pysähtyä kaikkien niiden muistojen ääreen, joita olemme saaneet tallettaa sydämeemme. Saamme pienen eleen, kynttilän sytyttämisen kautta osoittaa, että muistamme yhä. Välitämme yhä.

Pyhäinpäivän sanoma muistuttaa surun keskellä myös toivon sanomasta. Kristittyinä me saamme toivoa siihen, että vaikka maanpäällinen elämämme päättyisikin, se ei ole kaiken loppu.
”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla
on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.” 2.Kor. 5:1


Mari-Elena Ruuska

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Valokuvaaja Antti Sepponen: Lahden dokumentointi valokuvin on lähellä sydäntäni
Aluevaltuutettu Seppo Korhonen: Aluevaltuutettuja ei kiinnosta pienen ihmisen hätä
ITE-taiteilija Kari Ruotsalainen: Lahtelainen taiteilija olisi kätkenyt selkeän sanoman ympäristötaideteokseen
Puheenjohtaja Anneli Peltokukka Nikkilä on julkisen liikenteen osalta paitsiossa Lahdessa
Reijo Mäki-Korvela: Kisapuiston stadionhankkeessa johtajuuden puute
Osallistuvan budjetoinnin kautta saadaan frisbeegolfrata Etelä-Lahteen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnalle ystävyysseurakunta Virosta
Lähikuvassa Lahden uusi liikuntajohtaja Aleksi Nyström
Puheenjohtaja Vesa Lempinen: Aurinkovoimalainvestointi tehtiin ennen kaikkea imagomielessä
Kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Olen ollut Lahteen hyvin tyytyväinen
Kitaristi Mika Jokinen: Tämä on ollut Pääesiintyjien paras kesä tähän mennessä
Muusikko Vesa Haaja: Kesällä pitää ottaa iisisti ja uida mahdollisimman paljon
Marja-Leena Vierumäki: Uiminen ja kukkienhoito kuulu kesään
Puheenjohtaja Tapio Irri Lasten leikkialueet tulee olla turvallisia ja lähellä kotia
Veijo Vierumäki: Miestenpiiri keräsi 100 laatikollista apua Ukrainaan
Heikki Laine: Kesään kuuluu aina mökkeilyä ja pesäpalloa
Kirjastovirkailija Noora Tanska: Dekkarit ovat kestosuosikkeja kirjastoissa
Kirjailija Kalle Veirto: En tykkää olla ilman paitaa, vaikka olen lihaksikas
Hallituksen jäsen Juha-Pekka Forsman: Laune on paras paikka Lahdessa
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunta jatkaa vuokralaisena Liipolassa
ARKISTO