Hiihtämään mieli tekisi, mutta en saa itsestäni irti. Minulla on monta syytä. Tekosyytä, myönnän.

Ei sitä olympiakisojen aikana ehdi. On katsottava suoritukset, koosteet ja jopa studiot. Haastatteluista en aina tykkää. Itkuista urheilijaa on turha kiusata.

On ollut liian vähän lunta. On ollut liikaa pakkasta. Ja kun ei ole liikaa pakkasta, tuulee ja jopa myrskyää. Ladulle tulee roskaa. Voin kompastua.

Alamäkiä en uskalla laskea. Tekolonkilla ei oikein sovi kaatua. Ylämäkeä en pääse ylös. Voin lähteä alas, ei hyvä ei.

Ei auta odotella suojakelejä. Tulee kökköjä pohjiin. Voi suksi tökkiä ja ukko mullin mallin kuin ruottalainen naishiihtäjä ikään.

Koska en ole notkeimmillani, on vaikea saada sukset jalkaan. No, rouva vois jelppiä. En halua vaivata.

Tuttu urheiluliike mainostaa ostavansa vanhoja hiihtovälineitä. Voisin myydä, saisivat tosi vanhoja ja laatumonot. Ja minä saisin vitosen, ehkä kympin. En myy. Odottelen kohtausta, jospa sittenkin vielä hiihtäisin, koska lähes järkevänä ukkona tajuan, kuinka tehokasta liikuntaa hiihto on. Hyvä Lukijani, hiihdä Sinä, jos suinkin pystyt.

Lohduttaudun, että silloin tällöin sauvakävelen. En silloin, kun poikkean kauppaan, kahvilaan tai baariin. Viime mainitussa sauvat olisivat tulomatkalla tukena. Ai niin, en käy kapakoissa. Alkuvuonna.

Mutta luistelemaan menen. Varovasti kerran. Maila auttaa pysymään pystyssä. Menen vain tekojäälle auringon pilkistäessä. Vartti riittänee.

Sarjassani liigavalmentajat on vuorossa HPK:n Mikko Manner. Pidän asiallisena miehenä. Pakko olla hyvin pätevä, koska on olympialaisissa Pennasen oikea käsi. Yleensähän Pendo on kädetön, koska taskut kutsuvat.

Kortteliliigan kaukissarjoja dominoi Santeri Maununen tutkaparinaan Arttu Rämö. Pisteitä kumpikin kerää noin viisi per peli, mikäli lähteeni laskee oikein. Jatkakaa samaan malliin.

Raine Järvinen