Helsingin Sanomat, YLE, Etelä-Suomen Sanomat, Aamulehti, Turun Sanomat tai paremmin yleistäen kaikki maakunnan ykköslehdet haluavat yhtä ja samaa: saada vastaanottajan jakamatton kritiikitön huomio itselleen. Tämän mahdollistavat viihde ja mainontatulot. Toimittajat ovat ”turpeeseen sidottuja maaorjia”, jotka välittävät valtamedian itsensä muokkaavaa ja todellisuutta omiin tarpeisiinsa käyttävää tietoa.
Ne ovat kaapanneet vallan, kuten Orwell kirjassaan ”Vuonna 1984” ennusti. Kriittinen ja tarkkaan ja tutkivaan journalismiin ne eivät pyri siksi, että ne itse ovat usein ristiriidassa tosielämän vaatimusten kanssa. Näitä ovat suhteellisuudentaju, johdonmukaisuus, pitkäjänteisyys, perinpohjaisuus, oleellisen erottaminen, ristiriitojen ja tapahtumattomuuden sietäminen. Ongelmallisinta näillä muka ”vallan vahtikoirilla” on se, se kohdistuu sinne, missä vedätys on helpointa eli missä luottamusta ja mielikuvia voidaan helposti horjuttaa kuin sinne, missä valtaa oikeasti käytetään.

Pääosassa on viihde ja viihteen henkinen vaikutus. Eräs media-alan erityislaatuisuus on, että julkista kritiikkiä on vaikea uskottavasti toteuttaa muualla kuin mediassa itsessään. Kun valtamedia, Lahdessa Etelä-Suomen Sanomat, hallitsee julkisuutta laajalla rintamalla on epäsuhtaista, jos sen arvostelu piilotetaan erikoisjulkaisuihin (Uusi Lahti Omalähiö), hylättyihin palautteisiin tai sosiaaliseen mediaan nettiin.

Jos mediakritiikki ei säännöllisesti näy eikä kuulu valtamediassa, se häipyy keskivertoihmisen ajatuksista ja keskusteluista kuin saippuakupla. Tämän on mahdollistanut koulujen olematon mediakritiikkikoulutus. Omalaatuisilla lehtiviikoilla jaetaan kouluille tuhansia lehtiä, joissa palleroiset etsivät samoja tietoja, joita he saavat googlaamalla ja wikipediasta. Kysymykset on laadittu juuri niin, että pienikin oma ajattelu jää taka-alalle.
Ylen pressiklubissakin törmää siihen perusongelmaan: ohjelman aihevalinnoista ja käsittelystä vastaa mediantekijä itse. Länsimaisen uskottavan kritiikin perusehtohan on, etteivät kritiikin esittäjä ja kohde edusta samaa tahoa.

Sanomalehti viikoilla etsitään muka viikon tärkeintä uutista ja luodaan näennäisyyskriittisyyttä. Rutiininomaisesti valtamedia antaa kansalaisille mahdollisuuden ilmaista mielipiteitään yleisönosastoissa ja vieras-kynäpalstoilla, mutta valvoo palstaansa kuin neitsyt vieraalta kosketukselta. Jopa maksettuja mainoksia ei saada lehteen, jos se sotii lehden omaksumaa linjaa vastaan tai on sille muuten vaarallinen mainostajien kannalta.
Tahallisesti vältetään sille kiusallisia aiheita. Lahdessa näitä aiheita ovat: Lahden Talot OY:n toiminta, suurten yritysten tonttipolitiikka, virkamiesten rikkeiden peittäminen, oman aviopuolison liiketoiminnan peittäminen ja pienen ihmisen näkökulman unohtaminen.
Miksi ohjelma ” Maailma sanojen vankina” lopetettiin YLE:ssä. Tietysti siksi, että mediamogulit saavat nukkua yönsä hyvin.

Julkisen kritiikin tukahduttaminen on mahdollista. Miksei nyt koulujen sanomalehtiviikoilla esitetä sellaisia kysymyksiä lahtelaisille lukiolaisille, että etsikää viikon aikana 10 sellaista Lahdessa vaiettua asiaa, joista Etelä- Suomen Sanomat tahallisesti vaikenee. Pääpalkintoina olisi sitten voittajille matkat Venetsiaan ja Västeråsiin. Koululaisille ei tarvitsisi maksaa kuin bussimatkat, sillä täältähän Lahdestahan nekin löytyvät.
Valtamedian keinoja ovat asian vesittäminen, asiasta vaikeneminen tai asian saattaminen naurettavaksi. Milloin kritiikkivelvoite saadaan Suomen lakiin?

Juhani Melanen