Me boomerit emme käyttäneet turvavöitä, hiihdimme kouluun 10 kilometriä, joimme vettä ojista ja olimme koko ajan ulkona leikkimässä, pelaamassa ja tietysti pahanteossa. Liike oli meille lääke. Lauri Tahko Pihkala järjesti meille hiihtoloman. Kolme kesäkuukautta kitkimme mummon rintamamiestilalla porkkanoita ja sokerijuurikkaita, sienestimme, keräsimme syksyllä perunat ja luistelimme nurmeksilla paljain päin tyttöjä kiusaamassa ja… Voi aikoja, voi tapoja!

Valitettava tilanne on tänään se, että selvien tilastojen valossa monen lapsen ja nuoren fyysinen toimintakyky on tasolla, joka haittaa ihan tavallisessa arjessa jaksamista, selviää Valtion liikuntaneuvoston julkistamista kouluikäisten Move-mittaustilastoista ja Puolustusvoimien järjestämistä varusmiesten kuntotesteistä. Kaikkien kasvattajien ja opettajien kannattaa todella tutustua näihin testituloksiin ja vetää niistä siiten johtopäätös. Että tarttiskos tehrä jotain?

Korutonta on kertoma. Fyysisen toimintakyvyn Move-mittaukset toteutetaan 5.- ja 8.-luokkalaisille oppilailla osana peruskoulujen liikuntaopetusta. Mittaustulokset koostuvat kuudesta osioista, jotka mittaavat kestävyyttä, nopeutta, voimaa, liikkuvuutta ja motorisia perustaitoja sekä havaintomotorisia taitoja. Valtakunnallisessa tiedonkeruussa raportoitiin viime syksynä (2022) yli 107000 oppilaan suoritukset.

Noin 40 prosentilla 5.- ja 8.-luokkalaista fyysinen kunto oli sillä tasolla, joka selvästi vaikeutti arkisten toimintojen suorittamista ja jaksamista. Erityisesti keskivartalon lihaskunto on heikentynyt
edellisvuosiin verrattaessa. Sama näkyi selvästi myös kestävyyskunnon kohdalla 8.-luokkalaisten kohdalla. Onneksi tehostetun liikunnan avulla 5.-luokkalaisten kohdalla tämä kestävyyskunnon lasku pysähtyi. Koululiikuntatuntien väheneminen näkyy myöhemmin ehkä parhaiten arvioitaessa varusmiehiemme kuntoa ja suorituskykyä. Ja tämä, jos mikä pistää päättäjät miettimään.
 Millaiset terveyskustannukset Suomen kansantaloudelle aiheutuvat nuorten liikkumattomuudesta, jos elintasosairaudet koko ajan lisääntyvät nuortemme keskuudessa?

Eräs helppo mitattava asia on painon vertailu. Varusmiesten paino vuonna 1993 oli keskimäärin 70,8 kg. KunnonKartta-tutkimuksen mukaan 24 vuotta myöhemmin vuonna 2017 suomalaisen 44-vuotiaan miehen keskipaino oli noin 88 kg. Heistä 73 % oli ylipainoisia ja 24 % lihavia. Vuonna 2021 varusmiesten keskipaino oli 78,7 kg. Nykytietoon perustuvan arvion mukaan 24 vuoden kuluttua vuonna 2045 suomalaisen 44-vuotiaan miehen keskipaino olisi uskomattomat 95 kg. Heistä olisi noin 88% ylipainoisia ja 60 % lihavia. Varusmiesten painon nousu selittyy osin koronavuosista, mutta ei kokonaan. Ne nuoret, jotka liikkuvat, liikkuvat erittäin paljon, kun taas ne, jotka eivät liiku, täyttävät sairaalamme keski-ikäisinä elintasosairaina.

Sitten se meidän Intin käyneiden vanha kunnon Cooperin testi vertailu. Vuonna 1992 varusmiehen Cooperin testin tulos oli keskimäärin 2632 metriä ja vuonna 2017 2402 metriä eli 9 % huonompi.
Varusmiesten kunnon heikkenemisestä voidaan vetää se vakava johtopäätös, että tämä vaikuttaa
koko maanpuolustuksemme suoritustasoa alentavasti. Rapakuntoiset lihavat pullamössönuoret eivät
selviä vaativissa rintamaoloissa, ellemme tartu toimeen suomalaisessa peruskoulussa. Liikuntatuntien lisääminen ja kuntoilun omakohtainen lisääminen urheiluseuroissa yhdessä pätevien valmentajien kanssa olisi ensimmäinen prioriteetti, joka pitäisi toteuttaa välittömästi.

Tällä hetkellä olemme rapakuntoisempia kuin koskaan ja tulemme maksamaan siitä hirveää hintaa.
UKK-instituutin tutkimuksen mukaan liikkumattomuus maksaa suomalaiselle yhteiskunnalle vuosittain vähintään 3,2 ja enimmillään 7,5 miljardin euron kulut.

Lopuksi eräs hyvinvointivaltion dystopia. Lääkärinhoito voidaan evätä sellaiselta yksilöltä, joka on
itse syyllistynyt sairauteensa. Olisivatko näitä tupakka, huumeet, alkoholi, liikalihavuus ja sadat muut. Pidä etelälahtelainen huoli, ettet joudu priorisoinnin kohteeksi lääkärissä parin vuoden kuluttua. Olemme omilla innovaatioillamme ruokkineet omaa mukavuudenhaluamme ja jättäytyneet yhteiskunnan kaikkivoipaisen huolenpidon varaan. Aika muuttuu, Eskoseni.

Juhani Melanen

Tiistaina kokoonnuimme Lahden uusi areena-seminaariin Felmanniaan. Paikalle oli kutsuttu Helsinki Gardenin hankkeen taustavaikuttaja ja HIFK:n puheenjohtaja Timo Everi ja Tampereen Nokia Arenan toimitusjohtaja Marko Hurme. Tampere kertoi sen minkä kaikki jo tiedämme: yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöllä syntyi merkittävä eurooppalainen stadion, jonka takuumiehinä ja naisina toimivat tamperelaiset kuntapäättäjät – rohkeus investoida, luoda uutta ja rakentaa samalla mm. raitiovaunut ja muuta infraa siten, että Tampere on nyt Suomen veturi kasvussa, ei vain urheilussa. Helsinki on jäänyt pahasti telineisiin, samoin Oulu. Jyväskylän Hippos on juuttunut valituksiin. Onnistujat onnistuvat myös kasvussa, epäonnistujat jäävät vaikeaan tilanteeseen. Helsingissä tosin on selvää, että Hartwallin Areenan tilanne on yksi syy koko kaupungin urheilu- ja kulttuuritapahtumien tarjoaman vaikeuksiin.

Kaikki ei aina ole omissa käsissä, mutta Lahden tilanne on omissa käsissä. Isku Areena tulee pian tiensä päähän eikä sitä kannata enää kunnostaa. Käyttökustannukset ovat tässä jo yksin keskeinen syy. Siksi Lahden ajatus maailman fiksuimmasta areenasta on mielenkiintoinen myös koko Suomen kannalta. Lahti on kansainvälinen talviurheilukaupunki, mitä Lahti haluaa olla vuonna 2050? Ympärivuotinen liikunnan, urheilun, kulttuurin ja tapahtumien, fiksun teollisuuden ja innovaatioiden kasvava kansainvälinen yliopistokaupunki keskus vai asukaslukuaan menettävä maakuntakeskus, jossa ainoa toivo on Helsingin kasvu ja sen vuotaminen pääkaupungin pohjoisimpaan lähiöön? Lahden kaupunginjohtaja kokosi omassa puheenvuorossaan Lahden nykytilaa ja tulevaisuuden vaihtoehtoja. Jääkiekko ei ole tässä yksin, vaan ratkaisuja tarvitaan sisälajeissa laajemminkin. Samoin fiksujen, oikean kokoisten tapahtumien ja konserttien kohderyhmässä on tilaa Helsingin ja Tampereen ohessa. Itse korostin omassa puheenvuorossani myös ajoituksen merkitystä. Nyt jos koskaan pitää tehdä tulevaisuutta lahtelaisille ja koko maakunnalle. Maailma ympärillämme on ainakin tarpeeksi sumuinen ja harmaa. Mitä nopeammin saamme perusasiat suunnittelussa liikkeelle, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös valtio voi olla hankkeessa mukana. Samalla Lahden rooli valtakunnallisena urheilukeskittymänä vahvistuu. Muun muassa uudet ja fiksut energiaratkaisut saavat nyt tukea.
Eduskuntavaalien jälkeen menee vielä pitkään ennen kuin uusi hallitus on myöntämässä rahoituksia.

Maanantaina olin puhumassa Päijät-Hämeen kuntapäättäjille ja virkamiehille tulevaankin hallitusohjelmaan vaikuttamisesta 2023-2027. Se on nyt ajankohtaista, vaikka emme vielä tiedä kuka on hallitustunnustelija ja tuleva pääministeri tai ketkä puolueet ovat edes neuvotteluissa. Mutta me tiedämme ketkä eri puolueista tätä valmistelua tekevät. Uusi hallitus ja sen ohjelma muodostetaan viimeistään toukokuun aikana ja kesäkuussa pitäisi viimeistään olla valmista. Nostin esille Lahden ja Päijät-Hämeen onnistumiset tältä hallituskaudelta. Siitä on hyvä jatkaa. Maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL – sopimukset vivuttavat kaupunkilaisille tärkeitä investointeja ja tätä työtä pitää jatkaa ja kehittää. Elintarvikealan uudet investoinnit ovat nostaneet Lahden Suomen elintarvikealan keskittymäksi. Elintarvikeviennin kasvattaminen 5 miljardiin euroon tuo työtä ja euroja myös Lahteen. Tämän tueksi tarvitaan LUT – yliopistoon tähän keskittyvä professuuri. Sähköisen liikenteen toimijat ovat nyt lennossa ja tämän tueksi on jo saatu uusia opiskelupaikkoja LAB ammattikorkeaan ja LUT – yliopistolle resursseja. Mutta lisää tarvitaan.

Liikenneasioissa valtiovarainministeriö kertoi alkuviikosta selvällä suomella, miten näkevät raidealan hankeyhtiöiden tulevaisuuden. Ei kannata. Ympäristövaikutukset negatiivisia, kunnilla edellytetään valtavaa rahoitusta, yksityiset eivät lähde mukaan ilman valtion takausta, EU-rahoihin ei näillä hankkeilla asiaa. Tämä keskustelu sai siis sellaisen selvityksen, jonka jälkeen voi kysyä kannattaako missään näissä hankeyhtiöissä olla enää mukana? Itärata ja Turun tunnin juna ovat selviä tapauksia vetää rastit yli ja kuntien lopettaa hankkeiden rahoitus heti, mutta myös pääradan Suomi Rata – yhtiön kohdalla kannattaa osakkaiden miettiä, mukaan lukien Lahti, onko mitään järkeä laittaa enää rahaa hankkeeseen? Uusia raidepareja rakentamalla päärata nopeutuu ja välityskyky paranee nopeasti ja edullisemmin.

Ville Skinnari

Matkustin alkuviikoksi Arabiemiraatteihin Abu Dhabiin, jossa esittelimme suomalaisia ilmastoratkaisuja ympäri maailmaa saapuneille toimijoille. Kestävien ratkaisujen tapahtuma Abu Dhabissa kiinnosti erityisesti nuoria eri puolilta maailmaa. Puhuin Youth for Sustainability -tapahtumassa muun muassa Suomesta ja Lahden kaupungin osallistamisesta. Keskustelua käytiin Arabiemiraattien Ilmastoministeri Mariam Almheirin kanssa niin ilmastoasioista kuin suomalaisesta kouluruokamallista. Kouluruoka onkin saanut arvostusta kansainvälisesti, joten aihe kiinnostaa myös Emiraateissa. Vihreän siirtymän ratkaisuja oli tapahtumassa esittelemässä suomalaisvoimin mm. Valmet, Fortum, BHM ja Wärtsilä. Tähän kasvuun pitää päästä mukaan myös Lahdesta.

WEF- seminaariin kokoontumiselle oli juuri nyt vahva tilaus. Globaalin toimintakentän vaikutukset koskevat meitä ja on tärkeää olla vaikuttamassa paikan päällä. Suomi oli vahvasti esillä Davosissa. Meihin kohdistuu erityistä huomiota geopoliittisen tilanteen vuoksi. Davosissa, maailman talousfoorumissa kohtasivat poliittiset päättäjät, yritysjohtajat ja rahoittajat eri puolilta maailmaa. Tässä maailman tilanteessa juuri nyt on erityisen tärkeää, että keskustelemme maailman kriiseistä ja ratkaisuista. Ukraina, energiakriisi, ruokakriisi, inflaatio ja korkojen nousu ovat yhteisiä haasteita. Etsimme yhdessä ratkaisuja. Suomi oli hyvin esillä pääministeri Sanna Marinin johdolla. Osallistuin CNBC:n suoraan televisiopaneeliin, jossa keskustelimme maailman muutoksen vaikutuksista talouteen ja kauppaan. Suomalainen osaaminen ja yritysten edelläkävijyys tulivat hyvin esille. Samoin meriteollisuus – ja teknologiaosaaminen.

Ukrainan tilanne on luonnollisesti laajasti esillä. Osallistuin Ukrainan varapääministerin ja ex-ministerin, nykyisen energiayhtiön johtajan Oleksiy Chernyshovin kanssa paneeliin yhdessä Euroopan jälleenrakennus – ja kehityspankki EBRD:n pääjohtajan ja Saksan liittokanslerin valtiosihteerin kanssa. Keskiviikkona sain Chernyshovilta suoraan valtavan suru-uutisen helikopteriturmasta, jossa menehtyi hänen hyvä ystävänsä, Denys Monastyrskyi. Paikalla oli myös Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin puoliso ja koko Ukrainan delegaatio Davosissa. Esitin osanottoni omasta ja Suomen puolesta.

Jokin aika sitten saimme myös Lahdessa suru-uutisen. Pitkäaikainen lahtelainen kuntapäättäjä ja vaikuttaja Jari Hartman on poissa. Jari oli persoona, jonka kanssa asioista puhuttiin aina suoraan ja välillä kovaakin. Hän uskalsi ja osasi sanoa ja myös perustella, mikä ei tänä päivänä ole liian yleistä. Nopeana laskijana ja matemaattisesti lahjakkaana kaverina Jari laski asiat taustalla usein valmiiksi. Yhteistyömme liittyi usein Lahden asioihin, mutta välillä myös valtakunnan tason vaikuttamiseen. Tapaamiset olivat usein juuri niissä paikoissa missä Jari viihtyi: ihmisten, ravien ja politiikan parissa. Ja Liipolan linja-autojen aikatauluihin sovitettuna. Syvä osanottoni Jarin omaisille. Suuri persoona on poissa, mutta muistot ja periaatteet elävät.

Ville Skinnari

Viime viikolla sain uskomattoman hyvää ja miellyttävää palautetta ”Melastelustani” Omalähiössä. Tämä osoittaa selvästi, että lahtelaiset veronmaksajat ovat hereillä ja haluavat tietää, mihin heidän veromarkkansa uhkaavat kadota ja miksi? Suurimpana kivenä Lahden kengässä on yli kahdeksan vuotta ollut surkuhupaisa Lahti Events Oy, joka on saanut hääriä kaiken kunnallisen kontrollin ja päätöksenteon ulkopuolella siksi, että Lahden kaupungin sisarosakeyhtiönä se on voinut vedota osakeyhtiölainsäädännön salassapitopykäliin. Näin se saattoi toimia kannattamattomana lukuisia vuosia ilman kontrollia.

Vastuu kuuluu tässä tapauksessa yksiselitteisesti Lahti Eventsin toimitusjohtaja Emilia Mäelle, jonka kuningasajatus oli sitoa Lahti Events iittiläiseen KymiRingin sorakuoppaan takaamalla sille vakuudeton 2,4 miljoona euron laina vastoin Hämeenlinnan hallinto-oikeuden antamaa selkeää päätöstä. Näyttää siltä, että Lahti ja sen johto on vähät välittänyt EU-lainsäädännöstä ja toiminut vuosia täysin tahallisesti vastoin voimassa olevaa julkisuuslainsäädäntöä toimiessaan vastuutapahtumajärjestäjänä KymiRingissä.

Lahti Eventsin ja KymiRingin laittomat ja vakuudettomat lainat siunattiin kaupungin ylimmän johdon toimesta ja siunauksella sekä toivottiin, että asiat pysyvät pois epämiellyttävältä julkisuudelta ja vain puolueiden ja kabinettien saloissa. Tässä selvästi aliarvioitiin veronmaksajien valppautta.

Tyypillistä tässä Lahden syndikalistisessa ja ulkoparlamentaarisessa toiminnassa on ollut erityisesti se, että Lahden kaupungin johto ei ole vaivautunut edes vastaamaan valtuutettujen asiallisiin oikaisuvaatimuksiin, vaan tahallisesti yrittävät unohtaa ne tai ovat olleet vastaamatta niihin salassapitosopimukseen vedoten. Esimerkkisi valtuutettu Pertti Arvaja joutui odottamaan oikaisuvaatimustaan Lahti Eventsin riskianalyysistä vajaa vuoden ennen kuin vasta tänä keskiviikkona sai päätöksen, että kaupunigin salailuun ei ollut mitään syytä.

Tuntuu täysin käsittämättömältä, että Lahden kaupungin johto ei aio lainkaan vastata lahtelaisten veronmaksajien Jussi Lanun ja Matti Raution Uudessa Lahdessa ja Omalähiössä viime viikoilla esittämiin perusteltuihin kysymyksiin Lahti Eventsin ja KymiRingin talouskysymyksistä ja laillisuusnäkökohdista. Tämä, jos mikä, on sitä salailua, huonoa Lahden arroganttisuutta!

Onneksi salailu ei onnistunut, koska lahtelaisen politiikan” ryhtiliike”, tarttui asiaan topakasti ja määrätietoisesti. Tässä oikeudenmukaisessa ”ryhtiliikkeessä” ovat jo vuosien ajan aktiivisesti toimineet seuraavat lahtelaisen demokratian ritarit: Jorma Ratia, Pertti Arvaja, Juha Tapiola, Seppo Korhonen ja Juha Viljamaa. Taustalta tukea tähän juridiseen selvitystyöhön ovat antaneet Matti Kataja sekä kansalaisaktivisti Petri Alastalo, joka on tehnyt kaupunginjohtaja Pekka Timosesta takuurahojen vakuudettomasta, laittomasta myöntämisestä poliisitutkintapyynnön jo vuosi sitten. Mihin asia on tätä tutkivilta poliisiviranomaisilta oikein unohtunut tai hävinnyt? Voiko Alastalo joutua kysymään tämän prosessin hidasta edistymistä vielä uudelleen oikeuskanslerilta?

Tyypillistä tälle kaikelle poliittiselle toiminnalle on ollut Lahdessa se, että kukaan ei kanna näistä laittomista tukipäätöksistä lainkaan vastuuta veronmaksajille. Päinvastoin Lahden kaupunginhallitus haluaa koko ajan päästä eroon tästä kiusallisesta julkisuudesta syyttämällä ja leimaamalla häiriköiksi juuri sellaiset kaupunginhallituksen jäsenet, jotka määrätietoisesti ja kauan ovat ajaneet läpinäkyvyyttä Lahden julkisiin tukipäätöksiin ja tai saada selvyyttä Lahden kaupungin luvattomista Lahti Eventsin ja Kymiringin rahatuista.

Jorma Ratia teki täysin asiallinen selvitystoiminnan Lahti Eventsistä ja KymiRingin taloudellisista kytköksistä ja kannattamattomuusarvioinnit. Koettiinko hänet siksi niin kiusalliseksi, että hänet päätettiin Lahden poliittisen johdon taholta leimata ”Persona non grataksi” ja kiusaajaksi. Halutaanko totuudenpuhuja Ratia nyt syyllistää erityisesti demarien ja kokoomuksen taholta sellaiseksi ikäväksi kiusanhengeksi, jolle pitää näyttää poliittinen kaapin paikka? Joka tapauksessa huhut siitä, että Ratia haluttaisiin erottaa kaupunginhallituksesta vellovat nyt kaupungilla kuumina.
Tämä hanke yritetään huhujen mukaan tehdä poliittisen johdon toimesta salaa siten, ettei Ratialle edes kerrota syitä tai perusteluja tähän toimenpiteeseen.

Valitettavasti tämä Lahden peli ei tule onnistumaan niin kauan kuin valppaat veronmaksajat ovat hereillä ja tiedostava Lahden paikallismedia jakaa oikeaa tietoa näistä tapahtumista, josta Lahden johto haluaa mieluusti vaieta. Onko Lahden poliittinen ilmapiiri muuttumassa avoimesta ja vastuullisesta toimintaympäristöstä salailevaksi ja toksiseksi kuppikuntahääräilyksi ja hyvä veli -verkostojen hallitsemaksi poliittisten piiskureiden temmellyskentäksi? Ei ole! Mikäli totuutta ei piiloteta ja vapaata lahtelaista lehdistöä ja mediaa ei lakkauteta?

Juhani Melanen

Sunnuntain aiheena on Jeesuksen herättämä usko. Uskoa pidetään usein tiedon vastakohtana. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.

Länsimainen tiedonkäsitys nojaa Jeesusta 400 vuotta ennen eläneen Sokrateen klassisen tiedon määritelmään, jossa tieto on tosi, oikeutettu, uskomus ja vielä jotain muuta. Tietokone tai kirja voi sisältää informaatiota, mutta kumpikaan niistä ei tiedä mitään. Tietämiseen tarvitaan uskomuksia omaava ihminen. Näin tietäminenkin edellyttää uskoa, muuten tieto jää vain informaatioksi.

Tiede nojaa Sokrateen yli 2000 vuotta vanhaan määritelmään, mutta itse tiede ja usko on silti hyvä pitää erillään. Meillä suomessa se onkin onnistunut tähän saakka kohtalaisen hyvin. Yhteiskunnassamme osataan erottaa tieteellinen tieto ja kristillinen usko toisistaan. Siinä on auttanut se, että kouluissamme opetetaan uskontoa. Tieteen avulla voi tutkia Jumalan luomaa ihmeellistä maailmaa, ihmistä ja myös uskontoja.

Tieteen keinoin Nasaretin Jeesusta voidaan tutkia kuin ketä tahansa historian henkilöä, mutta Jumalan Poikaa ja maailman pelastajaa hänestä ei voi, eikä ole tarkoituskaan tiedon avulla tehdä. Sen ymmärtämiseen tarvitaan Jeesuksen herättämä usko.

Sunnuntain saarnatekstissä Jeesuksen kohdanneet kertovat:: ”Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” (Joh. 4: 42)

Vaikka Jeesus on historian henkilö, hän on edelleen elävänä seurakuntansa keskellä. Jeesus itse lupaa, ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen läsnä heidän keskellään.” ( Matt. 18:20) Henkilökohtaisen uskon lahjan voi näin saada elävästä julistetusta sanasta, jossa Kristus on pyhän henkensä kautta läsnä. Tällöin Jeesuksesta tulee, ei pelkästään maailman, vaan sinun ja minun pelastaja.

Janne Suomala

Matkustin akuviikosta Ukrainaan osoittaakseni Suomen tuen maan päättäjille ja sen rohkealle kansalle. Euroopan historiaa kirjoitetaan nyt reaaliajassa ja Ukrainan kansa pitää kynää kädessään.

Sota aiheuttaa Ukrainassa mittaamatonta inhimillistä kärsimystä, josta toipuminen tulee kestämään pitkään. Tutustuminen Butshassa Venäjän järjettömän sodan tuhoihin oli pysäyttävä kokemus. Butshassa näkyi konkreettisesti sodan pysäyttävä tuho ja kärsimys, mutta myös se rohkeus ja päättäväisyys, jolla paikalliset toiveikkaampaa tulevaisuutta rakentavat. Siinä työssä Ukraina ei ole yksin. Vierailimme myös Irpinissä, jonne sijoitetaan Suomen lahjoittamia väliaikaisia perheasuntoja kotinsa menettäneille sekä suojattuja, liikuteltavia majoitustiloja Ukrainaan pelastustoimen käyttöön.

Yhdessä sisäministeri Krista Mikkosen kanssa toteutetulla matkalla tapasin mm. Ukrainan jälleenrakennuksesta vastaavan varapääministerin, energiaministerin, Kiovan pormestarin sekä yritys- ja avustustoimijoita. Kuulimme Ukrainan johdolta ajankohtaisesta tilanteesta niin sodan, kuin Ukrainan välittömien tarpeiden osalta.

Venäjän ohjus- ja lennokki-iskut ovat aiheuttaneet vakavaa tuhoa etenkin Ukrainan energiainfrastruktuurille. Olemme vastanneet välittömään tukitarpeeseen humanitaarisen avun ja materiaalituen kautta, mm. lähettämällä generaattoreita Ukrainaan. Aiomme tukea Ukrainan energiasektorin jälleenrakennusta, mutta myös modernisointia, pitkäjänteisesti. Suomella on lisäksi tarjota toimivia ratkaisuja opetussektorin uudistamiseen sekä digitaalisen ympäristön jälleenrakennukseen. Teemme tämän yhdessä suomalaisten yritysten ja alan järjestöjen kanssa.
Suomi seisoo nyt ja jatkossa Ukrainan rinnalla.

Kiova on eurooppalainen suurkaupunki, joka on kärsinyt vakavia tuhoja Venäjän ilmahyökkäyksien vuoksi. Kaupunkilaiset olivat jo tottuneet ilmahälytyksiin, mutta raskasta se on. Elämä sodan keskellä. Kiovassa näkyi myös tuhoutuneita rakennuksia. Muuten arki ja liikenne sujui suhteellisen normaalisti.

Sitoudumme jatkamaan tukeamme myös jatkossa. Kiovan pormestari Vitaly Klitschko oli kiitollinen Suomen antamasta tuesta. Linja-auto ja avustuslahjoitus Tampereelta tuli tarpeeseen.

Yhteistyömme näkyy Ukrainassa myös musiikissa. Välitin edelleen myös Lahti Sinfonian ylikapellimestarin Dalia Stasevskan aloitteen yhteistyöstä Kiovan Sinfoniaorkesterin kanssa. Tapasin Kiovassa myös Euroopan komission varapuheenjohtajan Timmermansin, jonka kanssa keskustelimme Ukrainan energiaratkaisujen tärkeydestä.

Torstaina työviikko jatkui Turkin kauppaministerin vierailulla Suomeen. Turkin delegaatio vierailee myös Lahdessa perjantaina. Torstaina osallistun myös YLE:n puheenjohtajatenttiin urheilu-gaalan yhteydessä. Vaalikevät on siis jo alkanut jo täysillä.

Ville Skinnari

Otsikkoni kertoo sen, että Lahden poliittisessa elämässä totuus ei enää ole tärkeää ja vastuuta virheistä ei enää kukaan uskalla ottaa. Tämä johtuu siitä, että Lahdessa vallitsee pelon ilmapiiri, jota lietsovat lahtelaisten puolueiden pääpukarit ja puolueliitin ”piiskurit”, joille epämiellyttävä totuus on haudattava niin syvälle etteivät vainukoiratkaan Lahdessa sitä löytäisi! Onneksi meitä vainukoiria kuitenkin Lahdessa vielä löytyy, mutta lähinnä vain ilmaisjakelujulkaisuista, kuten Omalähiöstä ja Uudesta Lahdesta. Moni on kysynyt minulta, onko alueen päämedia eli Etelä Suomen Sanomat mahdollisesti täysin tarkoituksella lahtelaisten poliitikkojen puolella silloinkin, kun sen pitäisi uutisoida kaupungin johdon laiminlyönneistä ja jopa laittomista ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuden antamien päätösten julkistamisesta? Jokainen ajatteleva lahtelainen osaa varmasti itse vetää johtopäätökset tästä.

Lautakuntapaikat ja hillopurkit sanelevat liikaa riviedustajien mielipiteitä, omaa mielipidettä kun ei valitettavasti ole. Viime vuonna havaitsin, että Lahden valtuusto ja kaupunginhallitus ovat toiminnallaan osoittaneet selvästi sen, että demokraattisia toimintatapoja ei tarvitse noudattaa yhtä vähän kuin Hämeenlinnan lääninoikeuden antamia päätöksiä. Koko Lahden ja Lahti Events Oy:n tukeminen ja tuntuu olevan tärkeämpää kuin laki tai totuus asiassa. Oudointa tässä on se, että valtuusto ja Lahden kaupunginhallitus jatkaa edelleen samalla linjalla. Lahdella on töissä 12 tiedottajaa. Mitä he tekevät, elleivät he tiedota?

Lahti on toistuvasti jättänyt Koko Lahdesta tehdyt oikaisuvaatimukset tutkimatta, koska kaupunginjohtaja ymmärsi perua laittoman ja EU-lakien vastaisen ehdotuksensa. Nyt tilanne kuitenkin jatkuu täysin harkittuna ja laittomana harhautuksena, sillä lahden kaupunginhallitus päätti 12.12.2022 vahvistaa Koko Lahti Oy.n tasetta 400 000 eurolla, joka merkitään Koko Lahti Oy:n taseeseen / pääomaan (SVOP) rahastotilille. Päätöksen perusteluosan mukaan vuonna 2022 kaupunki sijoittaisi 400 000 euroa Koko Lahti Oy.n SVOP- rahastotilille ja vuonna 2023 tehtäisiin 3,6 miljoonan euron lisäsijoitus. Tästä on tehty nyt taas oikaisuvaatimus lakimies Juha Tapiolan ja muutaman muun lahtelaisen oikeudenritarin toimesta. Tilanne siis jatkuu!

Edellistä vuotta tarkastellessa tulee pakostakin mieleen, että Lahdessa on liikaa virkamiehiä ja päälliköitä, joilla ei todella ole mitään muuta ihan oikeaa tekemistä kuin puuhastella idioottimaisten hankkeiden kanssa, joista parhaita esimerkkejä ovat Liisu ja Aleksanterinkadun muutosajatelmat. Lahden kaupungilla on 3691 henkilöä töissä ja henkilöstökulut ovat 172,3 miljoonaa euroa vuoden 2021 henkilöstökertomuksen mukaan. Tämän vuoden alussa suurin osa entisistä tehtävistä(60 %) ja rahoista on siirtynyt Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymälle, mutta Lahden kaupungin työntekijämäärä on lisääntynyt silti kuudella. Pieni vertaus sallittakoon: Puolta suuremassa Texasin (200 000 asukasta) heliumpääkaupungissa Amarillossa (200 000 asukasta) on kaupungin työntekijöitä 234. Miten ihmeessä he selvisivät kaupungin asioiden hoitamisessa, jos Lahti ei selviä 10-kertaisella määrällä?

Jorma Ratian ja Juha Viljamaan ( 21.10.2022) mielestä kulukuurit ja sopeuttamistarve ovat tärkeitä toimenpiteitä, jotta 60 miljoonan velkavaje saataisiin katettua. Miksei Lahden kaupunki voisi näyttää hyvää esimerkkiä ja aloittaa työvoimansa vähentämistä turhista päälliköistä. Lahdella on noin 20 täysin turhaa yksityisillä markkinoilla kilpailevaa sisaryhtiötä, jotka toimivat osakeyhtiölain varjolla. Tilinpäätöksistä selviää, että monet näistä 60 yhtiöstä tekevät onnetonta tulosta, jota Lahti tukee miljoonilla vuosittain erittäin kyseenalaisin keinoin.

Kaikki nämä turhat päällikköpaikat ovat pois suoritusportaasta, joka joutuu tekemään työnsä yhä pienemmillä resursseilla. Parhaiten tämä näkyy Lahden kouluissa, joissa inkluusio ei toimi riittämättömien opetukseen ohjattujen varojen vuoksi. KymiRingiin hukatuilla 10 miljoonalla eurolla olisi tämäkin asia korjautunut mukavasti.

Lahden strategiset haasteet tiedetään. Näitä ovat yliopistokaupungin tukeminen työvoimaresurssina sekä pyrkimys Suomen johtavaksi ympäristökaupungiksi vuoteen 2030 pyrkiminen. Miten tämä sitten tehdään ja toteutetaan, on lahtelaisten valtuutettujen päänsärky. Ei ainakaan salailemalla tosiasioita ja välttelemällä vastuuta tai olemalla ymmärtämättä EU lainsäädäntöä, kuten viime vuonna! Joku sanoi Suomessa joskus, että tosiasioiden tunnistaminen on kaiken viisauden alku. Mutta löytyykö sitä nykyisistä valtuutetuista, onkin kokonaan toinen asia.

Jussi Melanen

Vuosi on jälleen vaihtunut. Olet tehnyt ehkä uuden vuoden lupauksia tai miettinyt mitä tämä uusi vuosi tuo tullessaan. Luulen, että toiveita on enemmän kuin lupauksia. Toivomme, että tapahtuisi jotakin sellaista, missä tärkeät asiat asettuisivat elämässä paikoilleen. Jumala kuulee jokaisen sydämessä lausutun huokauksenkin.

Uusi vuosi tuo uuden alun – ehkä olen viisaampi eikä kaikkia virheitä tarvitse enää toistaa. Uusi vuosi merkitseekin samalla uutta armon vuotta. Kaiken menneen painolastin saa jättää taakse. Jumala antaa anteeksi. Hän antaa uuden alun, uuden armon vuoden.

Ajatuksissa voi olla epävarmuuttakin. Emme tiedä vielä, mitä eteemme tulee. Mutta kaikilla asioilla on oma aikansa. Kipeitä ja hankalia asioita on vaikea hyväksyä ja ymmärtää. Saarnaaja sanoo, että joka asialla on aikansa taivaan alla. Sen tiedämme kuitenkin, että kaikki on Jumalan hyvissä käsissä. Hän antaa meille oman aikamme. Mikä se sitten lieneekin kunkin omalla kohdalla, se selviää aikanaan.

Jumala lupaa: (Jer. 29:11) ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Saamme luottaa Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon joka päivä. Jeesuksen ristinkuoleman tähden saa aina aloittaa alusta.
Siunattua uutta vuotta 2023!

Sanna Alanen, pastori
Launeen seurakunta