”Paina leukaa kohti rintaa ja rullaa nikama kerrallaan ja selkä pyöreänä alas asti. Anna käsien roikkua rentoina kohti lattiaa. Hengitä ulos, päästä irti jännityksestä ja anna taakkojen pudota harteiltasi.”

Näillä sanoilla Hiljaisuuden joogan opettajani ohjaa ryhmäläisiään päästämään irti ja olemaan kannateltuna Jumalan edessä. Samalla saan rukoilla: ”Olen Jumalan edessä sellaisena kuin olen. Hänen hyväksyvässä rakkaudessaan voin löytää kokoiseni paikan tässä elämässä, tässä maailmassa ja luomakunnassa.”

Ajattelen, että juuri tästä on kyse myös sunnuntain aiheen äärellä. Pyhäpäivän Psalmi puhuu Jumalan armosta ja huolenpidosta. Miten hyvä Jumala onkaan, antaa anteeksi ja jakaa runsaasti armoaan kaikille, jotka sitä häneltä pyytävät. Ja Jumala kuulee, kaikki rukoukset, kaikki avunhuudot, kaikki sydämen huokaukset.

Rukoilla voin monella tavalla: kädet ristissä hiljaa itsekseen, ikiaikaisten rukousten sanoin kirkonpenkissä, iltalenkillä koiran kanssa, sienimetsässä kuljeskellessa, saunan lauteilla rentoutuen, omaa kehoaan rukouksessa huoltaen ja venytellen. Missä tahansa ja miten tahansa rukoilet, muista tämä Psalmin lupaus voimalauseena tulevaan viikkoon:

”Jätä taakkasi Herran käteen,
hän pitää sinusta huolen.”

Pauliina Hatakka