Kiitti taas palautteesta, kaikki etelälahtelaiset ja muutkin kaverini. Ilman teidän kannustustanne olisin siirtynyt jo aikaa sitten Uhtuan Kuittijärvelle porotalouden harrastajaksi. No asiaan!
Vielä 1950- ja 60-luvulla me nykyiset boomerit olimme täysin jenkkien lumoissa. Suomessa me kuljimme sarkahousuissa ja katselimme Pekka Puupäitä, ennen kuin Elvis, James Dean ja farkut räjäyttivät tietoisuuteemme, millaista oli ns. nuorisokulttuuri. Katsoin ”Nuoren kapinallisen” neljä kertaa ja ”Alastoman sataman” kahdesti luikertamalla tuttujen elokuvavahtimestareiden ansioista elokuvateatteri Kareen ja Jukoon. Silloin Amerikka oli meille yhtä kaukana kuin taivas ja sellainen ihmemaa, että jo 10-vuotiaana päätin Hennalassa, että kerran vielä kerran sinne menisin. Sen olekin sitten toteuttanut jo kokonaista kuusi kertaa.
Huimin reissu oli Lahden 1978 MM- kisojen jälkeen, jolloin tutustuin ”hotellin johtajana” (Lahden Diakonissalaitos) oli vuokrattu MM- organisaation käyttöön, jolloin tapasin amerikkalaiset mäkituomarit Rudi Maen ja Paul Jacobsin, jotka kutsuivat minut Jenkkilään seuraavana kesänä. Kiertelin kolme kuukautta Greyhoundilla ympäri mannerta silmät ympyriäisenä ja imin discomusaa kuin pesusieni ja vähän muutakin, mutta se onkin kokonaan jo toinen tarina. Silloin siellä oli kaikki toisin ja Härmä oli pelkkä Perähikiä. Amerikkalaisen kulttuuri oli jo Suomessakin. Se oli yksinkertaista hegemoniaa ja hampurilaisia sai jo meilläkin mäkkäreistä ja baareissa cocacolaa lisättiin backardiin. Jossain kaukana valtameren takana oli ihmeellinen USA, jossa kaikki oli suurempaa, parempaa ja rikkaampaa.
No maailma muuttuu, Eskoseni. Kuussakin olivat mokomat jo kävelleet ja Hollywoodin kakkosluokan tähti Ronald Reagan julisti 1980 luvulla Pahan akseli -käsitteen ja tuhosi Urho Kekkosen ja hänen perässähiihtäjiensä ihaileman Neuvostoliiton avaruussotahuuhaallaan ja kilpavarustelullaan kadotetuksi. Luultiin, että demokratia koko maailmassa sai kuoliniskun, mutta näinhän ei suinkaan käynyt. Yhtä väärässä ei kukaan historioitsija ole ollut kuin amerikkalainen Francis Fukuyama kirjassaan ”Historian loppu”, jossa hän ennusti länsimaisen vapaan demokratian olevan lopullinen voittaja maailman historiassa.
Vielä silloin ei osattu olla huolissaan ilmaston lämpenemisestä ja lajikadosta, mitä nyt öljyn hinta nousi pilviin Israelin sotien seurauksena. Kaikki muuttui 11.9 2001, kun tornit New Yorkissa romahtivat ja terrorismin pelko valtasi maailman. Nyt 2020-luvulla Yhdysvallat painii isoissa ongelmia ja on jakautunut ja polarisoitunut enemmän kuin mikään demokratia maailmassa. Omana elinaikani en ole nähnyt yhtä tulehtunutta tilannetta kuin tänään Yhdysvalloissa. Trumpin valinta oli osoitus, millainen vaikutus on totaalisella valheella ja kansan kyvyttömyydestä ymmärtää aikaansa. Some ja sadat trollit jauhavat tätä Trumpin yksipuolista propagandaa sadoilla viestimillä yksinkertaisille ruostevyöhykkeen duunareille, joille hän lupaa olemattomia työpaikkoja hihnalla. Trumpin politiikka viilisi niin syvän haavan demokraattien ja republikaanien välille, että arpi ei tunnu ainakaan hetkeen umpeutuvan. Maa on jakautunut kahtia ja valtapuolueiden välillä vallitsee ennen näkemätön luottamuspula. Kansaa repivät roturistiriidat, eriarvoisuus, valtavat tuloerot, maahanmuuttopolitiikka ja huoli tulevaisuudesta.
Kiina haastaa jenkit tuotteillaan ja ajaa pian kansantaloutena ohi. Jenkit pitävät Trumpia Jeesuksenaan ja vahvana johtajana, joka johtaa heidät paratiisiin sloganilla America first!” Trump ihailee Putinia ja on sanonut, että hän lopettaisi Ukrainan sodan vuorokaudessa. Muutaman kerran olen miettinyt, millainen tulevaisuus USA:lla on edessään. Pysyykö se pystyssä ja yhtenäisenä totalitaaristen valtioiden paineessa vai syttyykö vielä jonkinlainen sisällissota? Kaiken takana on se, että ääripäät ovat koko ajan äänessä ja erimieliset mediat työntävät sanomaansa niin somessa kuin muissakin viestimissä uskomattoman karkealla tavalla, joka vielä kymmen vuotta sitten olisi ollut mahdotonta. Tilanne on sama nyt kuin Venäjällä: uskotaan ja vannotaan vain omien nimeen. Suomessa ei todellakaan käsitetä sitä, että USA:ssa on 50 osavaltiota, jotka ovat niin erilaisia kuin vain voivat ja hyvinkin keinotekoisia. Tuntuu, että muuta yhtenäisyyttä ei enää ole kuin tähtilippu ja kansakunnan perustajaisien kunnioitetut symboliset reliktit.
Pahinta on ns. cancel-kulttuurin kahdet kasvot USA:ssa. Canceloinnillahan tarkoitetaan tarvetta boikotoida henkilöä, instituutioita tai yritystä, jonka toiminta koetaan epäeettiseksi. Se esiintyy nyt kärjekkäimpänä kuin koskaan Yhdysvaltojen historiassa. Se alkoi me-too – ja Black lives maters -liikkeinä, mutta on nyt muuttumassa totaaliseksi kiusaamiseksi kaikkea kohtaan, jota ei hyväksytä omissa ryhmissä. Erilaisuus on parhaimmillaan aitoa demokratian voimaa, mutta pahimmillaan sitä, mitä Jenkkilässä nyt nähdään. Pääseekö Trump ehdokkaaksi, vaikka hänellä on 91 syytettä? Uskon, että pääsee, sillä hän on nimittänyt korkeimman oikeuden henkilökohtaisesti kolme uusinta jäsentä.
Juhani Melanen