Adventti

Kun joku menestynyt urheilija tai kuuluisa julkisuuden henkilö saapuu Suomeen, kokoontuu lentokentälle vastaan suuri joukko ihmisiä toivottamaan tulija tervetulleeksi. Vaikutelmaa halutaan vielä korostaa plakaatein tai lipuin: olemme odottaneet sinua.

Adventtina muistamme sitä, kuinka Jeesus tulee ihmisten luokse ja keskelle. Kun hän ratsasti Jerusalemiin, suuri joukko riemuitsevia ihmisiä oli häntä vastassa. Kansa levitti tielle vaatteita ja palmunoksia. Ei ollut punaista mattoa, niin kuin valtionjohtajilla, mutta viesti oli sama. Sitä samaa viestiä ihmiset kuuluttivat myös huudoin ja lauluin: ”Hoosianna! Siunattu sinä, joka tulet Herran nimessä!” Oli jännitystä ja suuren juhlan tuntu.

Adventista alkaa joulun odotus. Muistamme yhä sitä, että Jeesus tulee ihmisten luo. Kerran hän syntyi eläinten seimeen. Hän otti ihmisen osan sen iloineen ja suruineen. Siksi hän tuntee meidät ja voi auttaa meitä. Onhan hän maailman Vapahtaja ja syntiemme sovittaja. Hän tuli niidenkin luo, joiden luokse kaikki eivät tahtoneet mennä. Hän kohtasi spitaalisia, sokeita, rampoja. Hän vieraili Sakkeuksen kodissa, kohtasi samarialaisen naisen kaivolla, otti syliin lapsia ja siunasi heitä.

Jeesus tahtoo tulla jokaisen luo ja jokaiseen kotiin. Siksi kun odotamme joulua, saamme muistaa juuri tätä. Jeesus on tullut maailmaan jokaista varten, sinua ja minua varten. Saamme toivottaa hänet tervetulleeksi: ”Hoosianna! Siunattu sinä, joka tulet Herran nimessä!”


Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Itsenäisyys on arvokas asia kaikille

Ensi viikolla vietetään jälleen itsenäisyyspäivää. Se on tärkeä juhla meille jokaiselle suomalaiselle, ja sen ajankohta opitaan jo pienestä pitäen. Piti oikein tutkia, miten muut valtiot juhlivat itsenäisyyttään. Itsenäisyyspäivä on monissa maissa vuosittainen merkkipäivä, mutta se ei ole välttämättä yhtä vakava ja merkittävä juhla kuin meillä Suomessa. Tässä juhlapäiviä sieltä mielenkiintoisimmasta päästä.

Tunnetuin maailmalla on varmaankin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus Ison-Britannian kuningaskunnasta 4.7.1776. Toisessa suurvallassa, Venäjällä juhlitaan nykyään julistautumista irti Neuvostoliitosta 12.6.1991. Suomenlahden eteläpuolella virolaiset juhlivat irtautumista Venäjän keisarikunnasta 24.2.1918 ja itsenäistymistä uudelleen entisestä Neuvostoliitosta 20.8.1991. Jos pysytään pohjoisissa naapureissamme, Ruotsissa ei varsinaisesti juhlita itsenäisyys- , vaan kansallispäivää, Kustaa Vaasan kruunajaisten kunniaksi 6.6.1523. Norjalaisetkin viettävät näyttävimmin kansallispäivää jätettyään Tanskan vallan taakseen 17.5.1814. Tuolloin hyväksyttiin maan perustuslaki, joka on voimassa pitkälti vieläkin. Islantilaiset irtautuivat Tanskan vallasta 17.6.1944.

Moni itsenäisyyden julistus liittyy kiinteästi siirtomaavaltojen aseman romahtamiseen. Esimerkiksi Espanjan imperiumista irtautuivat Meksiko 16.9. 1810, Chile 18.9. 1810, Argentiina 9.7.1816 ja Kuuba 20.5.1902. Espanjan ja toisen siirtomaamahdin, Portugalin muodostama Iberian unioni oli purkautunut jo aiemmin, 1.12.1640, mitä portugalilaiset puolestaan juhlivat. Portugalista taas itsenäistyi muun muassa Brasilia 7.9.1822. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että toinen kova jalkapallomaa, Uruguay julistautui itsenäisillä provinsseilla irti Brasilian keisarikunnasta 25.8.1825.

Yhdistyneen kuningaskunnan ikeen alta ovat päässeet irti Yhdysvaltojen lisäksi myös esimerkiksi Irak 3.10. 1932 ja Intia 15.8.1947. Brittien Pohjois-Amerikan dominiot, eli herruusalueet yhdistyivät Kanadaksi 1.7.1867. Irlanti taas teki pesäeron Britanniaan 24.4.1916. Irlantilaiset juhlivat kuitenkin näyttävämmin maan kansallispäivää, eli Pyhän Patrickin päivää 17. maaliskuuta.

Edelleen siirtomaavalloista Ranskasta irtautuivat muun muassa Marokko 9.3.1956 ja Tunisia 20.3.1956. Ranskan, Syyrian ja Libanonin mandaatti purettiin 17.4.1946, kun viimeinen ranskalaissotilas lähti Syyriasta. Se on paikallisille juhlapäivä. Indonesia itsenäistyi Alankomaista 17.8.1945 ja Libya Italiasta 24.12.1951. Ei pidä myöskään unohtaa Belgian itsenäistymistä Yhdistyneestä Alankomaiden kuningaskunnasta 21.7.1831.

Juhlinnan syyt ovat moninaiset, kun maan kansalaiset katsovat uuden aikakauden alkaneeksi. Etelä-Afrikassa juhlitaan Vapauden päivää, apartheid-politiikan päättymiseksi 27.4.1994. Israelissa vastaava iso juhla on Palestiinan brittiläisen mandaatin lakkauttamispäivä. 14.5.1948. Sen tarkka ajankohta tosin saattaa vaihdella vuosittain, jotta juhla ei osuisi sapatiksi tai sitä edeltävälle tai seuraavalle päivälle. Turkin itsenäisyyden lasketaan alkaneeksi 29.10.1923, kun Mustafa Kemal Ataturk nimitettiin maan presidentiksi.

Ja vielä joitakin itsenäisyyspäiviä Euroopassa: Sveitsi 1.8.1291, liittouma Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa vastaan; Kreikka 25.3.1821, irtautuminen Osmannien valtakunnasta; Tsekki 28.10.1918: itsenäisyys Itävalta-Unkarista; Itävalta 26.10.1955, puolueettomuuslain muistopäivä ja Slovakia 1.9.1992, uuden perustuslain hyväksyminen. Tsekkoslovakia hajosi virallisesti Tsekiksi ja Slovakiaksi heti seuraavan vuoden alussa.

Miksi me suomalaiset sitten vietämme itsenäisyyspäivää juuri ensi viikon torstaina? Bolsevikit olivat kaapanneet vallan Venäjällä marraskuussa 1917. Saman vuoden joulukuussa, 4. päivänä P.E.Svinhufvudin johtama senaatti antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen irtautuakseen Venäjästä. Eduskunta hyväksyi sen 6.12. äänin 100 – 88. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti!

Ilkka Isosaari

Tiede kriisissä, tutkimus kriisissä, paskapuhe voimissaan!

Elämme outoa aikaa, sillä tänään emme voi uskoa enää tieteellisiin tutkimustuloksiin ja niiden johtopäätöksiin. Vapaa yliopistollinen tutkimus on uhattuna ja suuryritykset ja pienemmätkin firmat pyrkivät manipuloimaan tutkimustuloksia mieleisekseen. Tieteen nimissä levitetään fuulaa alan tutkimuksiin niin paljon kuin sielu sietää ja kantti kestää. Kunniallisiinkin tiedelehtiin hyväksytään täysin uskomattomia tuloksia. Pari esimerkkiä lienee paikallaan.

Pilana lähetetty ns. ”The Sokal Affair” todisteli, että painovoima olisi sosiaalinen konstruktio! Siis painovoima eli gravitaatio sosiaalinen rakenne? Voi herranen aika! Toisessa kehopositiivisuutta käsittelevässä artikkelissa yritettiin todistaa, että sairaalloinen lihominen olisi oivallinen kehonrakennuksen tapainen urheilulaji.

Tieteellisiä petoksia yritetään tehdä koko ajan ja niitä myös paljastetaan yhä enemmän. Erityisesti petoksia tehdään antropologiassa ja yhteiskuntatieteissä. Yliopistot tarvitsevat rahaa ja ne rahoittava firmojen täsmätutkimuksia, jos saavat haluamiaan tuloksia väitteilleen. Tieteellinen näyttö tuo mukanaan ”uskottavuutta”, Venäläistä uskottavuutta!

Mielettömässä feministisessä tutkimuksessa esitettiin, että feministinen tulkitseva tanssi olisi perinteistä tiedettä parempi tapa tutkia tähtiä. Eihän nämä uskomattomat huijaukset todista muuta kuin, että monet näistä tieteellisistä lehdistä ovat todella itse kriisissä.

Yliopistoista on tutkimusrahaa vähenetty jatkuvasti ja se on aiheuttanut, että yksityinen raha alkaa määräillä tutkimustuloksia. Erityisesti on huomioitava, että monet epätieteelliset artikkelit liittyvät uuteen täysin utopistiseen tutkimusalueseen, josta käytetään nimitystä ”cultural studies”. Tämä alue käsittää erityisesti feminismitutkimukseen, johon liitetään queer-tutkimusta, postkolonialismia ja vastaavaa postmodernista ”paskaa”.

Nämä uudet tiedekäsitykset eivät arvosta vanhoja tietellisyyden kriteereitä samalla tavalla kuin ennen. Tästä aiheutuu erittäin suuri uskottavuusongelma koko tiedeyhteisölle. Valtiot eivät enää rahoita tärkeitä yhteiskunnallisia tutkimuksia ja ovat jättäneet oven auki mutu-tukimuksille, joiden arvo on vain viitteelinen. Kilpailu julkaistuista tiedeartikkeleissa on kiihtynyt sfääreihin ja tulokset näkyvät välittömästi uskottavuudessa.

Koko Suomen ja muun maailman tutkimuksen kenttä on muuttunut ideologisesti sellaiseksi, että jopa alan johtaviin tiede-lehtiin pujahtaa aika ajoin uskomattomia jorinoita. Erityisesti tämä näkyy naistutkimuksen kentällä. Tieteen tulokset täytyy pystyä varmistamaan. Tässä on koko akateemisen tukimuksen haaste tänään kaikkialla tiedeelämässä!

Juhani Melanen

Täällä EU ja Suomi, kuuleeko muu maailma?

Euroopan Unionin merkityksestä ja hyödyistä esimerkiksi Suomelle on hyvä keskustella ja näin on tehtykin. Olin alkuviikon Brysselissä suomalaisten mielipidevaikuttajien ryhmässä keskustelemassa EU:n eri komissaareiden kanssa EU:n tilasta ja tulevaisuudesta sekä Suomen 1.7. 2019 alkavasta kuuden kuukauden puheenjohtajuudesta. Juhlallisesti nimettyyn ”Finnish Opinion Leaders” ryhmään oli valittu kansanedustajien lisäksi pääministerin ja eri avainministeriöiden esikuntaa, ammattiliittojen puheenjohtajia (mm. SAK, STTK, Akava) sekä Suomen Yrittäjien ja MTK:n edustus.

Globaali talous on monessa mielessä uuden edessä. Ilmastonmuutos haastaa periteisen tavan tuottaa tavaroita ja palveluita. Liiketoimintamallit muuttuvat samalla globaalisti. Kiertotalouden ajattelun pitää muuttaa maailmaa. Perinteinen maailmankaupan järjestys ja luottamus heiluu ja horjuu pitkälle USA:n presidentin vetämänä. Kiina on ottanut ja haluaa ottaa enemmän roolia globaalisti ja myös Euroopassa. Britannian ero EU:sta uhkaa toteutua keväällä. Vai toteutuuko? USA:n teknologiajätit imevät digitaalisen bisneksen tuotot uudelle mantereelle. Alustatalouden omistajuus ja osaaminen ei ole Suomessa tai edes aina Euroopassa. Suuressa kuvassa Eurooppa uhkaa vajota alihankintataloudeksi. Siihen meillä ei ole varaa. Eikö Eurooppa enää pysty luomaan uutta ja globaalisti menestyvää korkean jalostusarvon liiketoimintaa?

Euroopalla on silti nyt tilaisuus näyttää tietä koko maailmalle. Suomi voi nyt ensi vuonna ottaa jälleen kerran kokoaan suuremman roolin tiennäyttäjänä. Se vaatii meiltä ja seuraavalta hallitukselta rohkeaa agendaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja maailmankaupan järjestyksen uudelleen kirjoittamiseksi. Tällä tarkoitan esimerkiksi tariffeja sellaisille tuotteille, jotka aiheuttavat ilmastonkuormitusta ja taas ei tariffeja sellaisille, jotka eivät sitä tee. Mitä järkeä on esimerkiksi tilata muovinen Pets–lelu Kiinasta Suomeen parilla eurolla? Ei mitään. Kestävät materiaalit kuten puu nousevat arvoonsa. Puurakentaminen on edelleen ilmastoteko. Siinä me suomalaiset olemme hyviä. Samoin kiertotalouden ratkaisuissa. Esimerkkejä löytyy Lahdestakin. Mutta kuunteleeko muu maailma meitä, kun Suomi ja EU ottavat kunnianhimoisia tavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnassa? Ainakin Japani kuuntelee, koska puhuimme tästä lokakuussa kansainvälisessä kiertotalouden seminaarissa Japanissa. Japani aloittaa ensi vuonna myös G 20–maiden puheenjohtajana eli heillä on suora yhteys vaikuttaa maailman suurimpiin talouksiin. Toiveissa on, että myös Kiina ja Intia lähtevät mukaan. Silloin Yhdysvallat jää aika yksin ja etenkin nykyinen presidentti. Jos me Euroopassa onnistumme, se tarkoittaa meille myös uutta liiketoimintaa, tuloja ja työpaikkoja.

Nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen Euroopan ehkä suurin ongelma

Euroopan Unionissa puhutaan usein sellaista kapulakieltä, että sitä on kansalaisen vaikea seurata. Siksi meidän kansanedustajienkin tehtävä on toimia tulkkina ja pyytää Brysselistä myös selkokieltä. Yksi esimerkki on EU:n sosiaalinen ulottuvuus, joka tarkoittaa mm. oikeudenmukaisia ja toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä. Nuorison pahoinvointi, työttömyys ja syrjäytyminen ovat koko Euroopan ongelma. Ammatillisen koulutuksen ja lukionkin ongelmista on puhuttu paljon ja hyvä niin. Maanantaina vierailen Salpauksessa päivittämässä Lahden tilanteen. Yritysten selkeä viesti on, että tarvitsemme koulutettua työvoimaa. Siitä on pulaa ja siksi asia pitää korjata.

Digitalisaatio on hyvä renki mutta huono isäntä

Suomen koulutusjärjestelmää pidetään eurooppalaisittain edelleen yhtenä parhaista. Siksi meidän on syytä olla todella huolissaan Suomen ja Lahdenkin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ongelmista, jotka ovat todellisia ja jokapäiväisiä. Päiväkotien ryhmäkoot, koululuokkien levottomuus sekä oppilaiden kasvavat mielenterveysongelmat haastavat opettajakuntaa ja koko järjestelmään. Samaan aikaan henkilökunnan aikaa vievät erilaisten toiminnanohjausjärjestelmien päivittäminen (lue SAP) eli digitalisaatio onkin tuonut lisää työtä eikä päinvastoin. Varsinainen opetustyö kärsii. Sisäiset palaverit vievät aikaa todellisesta opetustyöstä. Hyvä esimerkki jälleen kerran huonosta johtamisesta ja julkisen sektorin tietohallinnon hankinnoista, joka ei onnistunut nostamaan työn tuottavuutta. Päinvastoin.

Ville Skinnari
kansanedustaja

Kaikista ei tule uusia Litmasia ja Selänteitä

Egotrippi-yhtyeen Mikki Kauste vuodatti julkisesti kyyneleitä, kun hänen 12-vuotias poikansa pudotettiin espoolaisen jalkapallon junioriseuran edustusjoukkueesta harrasteryhmään. Miehen ulostulo kertoo tavallaan hyvin surullisella tavalla, millaiseen kurimukseen nuorison liikuntaharrastuksen kanssa on ajauduttu Suomessa.

Sitä mukaa, kun pakollisia liikuntatunteja on vähennetty ja koulu päästetty luistamaan liikuntakasvatuksesta, vastuuta on yritetty sälyttää vanhempien harteille. Liikunnasta on tullut enemmänkin rikkaiden perheiden erioikeus, ja sitä harrastavat tähtäävät entistä vakavammin huippu-urheilijoiksi. Kaikista lahjakkuuksista ei kuitenkaan saada minkäänlaisella supervalmennuksellakaan uusia Jari Litmasia tai Teemu Selänteitä.

Niin marginaalia urheilulajia ei taida nykypäivänä enää ollakaan, etteikö se vaatisi taloudellisia uhrauksia. Viimeistään huippuluokan varusteet maksavat pienen omaisuuden. Jääkiekosta tulee helposti harrastelaji vain varakkaiden perheiden lapsille, jollet ole suoraan jälkipolvessa sukua jollekin maajoukkuetason virtuoosille. Jopa yleisurheilua harrastavien nuorien vanhemmilta vaaditaan panostuksia, jos he haluavat jälkikasvunsa pääsevän yhtään pitemmälle.

Omassa nuoruudessani harva koululainen kuului urheiluseuraan. Silti liikunta oli olennainen osa vapaa-aikaa. Seuran jäsenetkin harjoittelivat oma- ja vapaaehtoisesti. Perjantaina oppituntien jälkeen saatoimme mennä kaverini kanssa hakkaamaan ensin tunniksi tennistä Kisapuistoon, sen jälkeen juoksimme kevyen viiden kilometrin lenkin, kävimme uimassa ja ehkä nostelemassa puntteja, ja välimatkat kuljettiin polkupyörällä. Silti ehdittiin vielä hyvin elokuvateatteri Kinemaan, myöhäisillan näytökseen, katsomaan Clint Eastwoodin tai Charles Bronsonin uusinta toimintapätkää. Uni tuli myöhäisen iltapalan jälkeen kuin itsestään. Talvella talsittiin luistimet kaulassa tai lätkämailan varressa lähiökaukalon äärelle norkoilemaan, josko saataisiin peli aikaiseksi sekalaisella porukalla. Se oli sen ajan ”kaikki pelaa” -ideologiaa käytännössä.

Nyt tuntuu, että seuran jäsenyys on elinehto liikkumiselle. Ne nuoret, jotka eivät tähtää huipulle ja maksa seurojen jäsenmaksuja lihottavat pakaroitaan tietokoneen ääressä. Toisaalta tiedän, että on myös vanhempia, jotka ovat jopa tyytyväisiä, että kakarat istuvat himassa hengittämässä sisäilmaa, eivätkä ”harhaile kartsalla perehtymässä huumeiden käyttöön” tai saamassa muita vääriä vaikutteita, kuten ottamassa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Jostain kumman syystä vanhoilla päivillään liikuntavihamieliseksi tulleen isäni mukaan Lahden Hiihtoseurassakin opittiin kunnolla ainoastaan tupakanpolton alkeet.

Vielä lukiossa joukkuelajeissa liikunnanopettaja jakoi meidät A- ja B-ryhmiin, jotta saisimme tasaväkisemmät ja vauhdikkaammat pelit aikaiseksi. Tuskinpa kukaan alempaan ryhmään joutunut sai siitä mitään pysyviä traumoja itselleen. Päinvastoin putoaminen B:n sakkiin tiesi entistä suurempaa yritystä ja harjoittelua vapaa-ajalla.

Olen seurannut itsekin isänä uima-altaan, futiskentän ja jääkiekkokaukalon laidalla, miten ylivaativat vanhemmat yrittivät paikata jälkikasvunsa suorituksilla omia lapsuutensa pettymyksiään urheilussa. Välillä lapsi ei ole ollut tippaakaan kiinnostunut lajista, jonka jompikumpi vanhemmista on hänelle valinnut. Olen nähnyt vierestä, miten liian aikaisin uimaseuraan pakotettu lapsi on saanut todistuksen uimataidosta, vaikka ei ole uskaltanut edes hypätä veteen altaan matalassa päässä. Ja jalkapalloseuran harjoituspelin, jossa jatkuvasti painostaneen joukkueen turhautunut maalivahti ja saman porukan libero mieluummin nahistelivat keskenään kuin keskittyivät pelitapahtumiin.

Pahinta on ollut kuitenkin joidenkin vanhempien ylimitoitettu ja raivokas kiihko, jolla lapseen kohdistuneet odotukset ovat purkautuneet. Miten tutuiksi ovatkaan tulleet junioria innokkaammin pelitapahtumiin eläytyneen isän tai äidin homottelut vastapuolen pelaajille tai ”Tapa se” -kannustushuudot. Eikö urheilun pitänyt olla alun perin iloista leikkiä?

Ilkka Isosaari

Tuomiopäivä tulee, mutta tulee muutakin!

Kirkkovuosi päättyy tänä viikonloppuna tuomiosunnuntaihin. Joku kavahtaa pyhäpäivän ankaraa nimeä. Se puhuu aikojen lopussa tulevasta viimeisestä tuomiosta: siitä, että Jumala tutkii kaikki ihmiset, jokaisen ihmisen iankaikkinen kohtalo käy ilmi. Päivän nimi on jylhä, mutta asialle en mitään voi. Maailmanlopussa joudun tuomiolle.

Tuomitseminen ei kuitenkaan ole Jumalan mieluisinta ja ominta työtä. Hän on ennen kaikkea rakastava Isä. Hän on täynnä laupeutta ja armoa, eikä halua mitään muuta enempää kuin juuri pelastaa ihmisiä. Siksi tuomiota ei tarvitse pelätä. Jumala on valmistanut jokaiselle ihmiselle pääsyn tuomion alta pelastukseen.

Jeesus on tämä tie synnistä armoon. Hän otti päälleen kaikkien ihmisten pahat teot, ihan niin kuin hän olisi ne kaikki tehnyt. Hän suostui ristille. Tämän sovituksen takia meitä ei enää laiteta tilille synneistämme. Me saamme kaiken anteeksi, jos vain tällainen käsittämätön lahja meille kelpaa.

Tuomiopäivä on siksi myös armon päivä. Silloin tutkitaan, mutta myös armahdetaan ja kutsutaan ikuiseen iloon. Näin isojen asioiden edessä rukoilemme: Herra, armahda meitä. Anna meidän suostua tunnustamaan syntimme ja ottamaan vastaan sinun armosi. Kiitos, että rakastat meitä. Aamen.


Riitta Särkiö

Toimiva raideyhteys tarvitsee myös autopaikkoja

Lahden rautatieaseman alueen pysäköintipaikkojen tulevaisuus huolettaa ja syystä. Tällä hetkellä on 474 autopaikkaa. Meille luvattiin aikanaan varmuus 600 autopaikalle mutta toisin kävi (VR 300 ja Lahden kaupunki 300 eli yhteensä 600). Näistä poistuu nyt 180 paikkaa lähitulevaisuudessa. Mitä tämä tarkoittaa niille ihmisille jotka joka aamu alkaen 05.30 lähtevät Helsinkiin pääkaupunkiseudulle tai muualle tekemään päivätyötä? Uudet ratkaisut vievät aikaa ja siksi toivon että kaupunki löytää yhdessä VR:n kanssa myös väliaikaisia ratkaisuja asiaan. Työmatka on tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa ja raideyhteys ratkaisee monelle, että Lahti on paras paikka asua.

Tämä on hyvä osoitus siitä, että Lahdessa olisi pitänyt jo Matkakeskusta suunniteltaessa nähdä tulevaisuuteen eikä tehdä vain yhtä hanketta. Kaiken kaikkiaan rautatieaseman alueen suunnittelu pitää ottaa osaksi 2030 visiotyöhön koska se on portti ja näyteikkuna tänne tuleville ja täältä lähteville – ei vain meille lahtelaisille. Mytäjäisten suuntaan on tilaa kasvaa, sen oikein rakentamalla olemmekin jo stadionilla.

Liikuntapoliittinen selonteko ei näe metsää puilta

Alkuviikosta keskustelimme eduskunnassa Liikuntapoliittisesta selonteosta. Se oli hyvä keskustelunavaus suomalaisen liikuntapolitiikan kehittämiseksi, mutta siitä puuttui kokonaisvaltainen näkemys ja tahtotila hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Selonteko olisi voinut olla yhteiskunnallisesti monipuolisempi. Siinä ei vastata selkeästi siihen, millaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tulevaisuusnäkemykseen urheilu ja liikunta kytketään yli perinteisten rajojen, eli miten liikunnan, hyvinvoinnin ja terveyssektorin välistä yhteistyötä todella luodaan.

Liikuntaa pidetään yleislääkkeenä, mutta sitä se ei ole. Se ei paranna tai ehkäise kaikkia sairauksia varsinkaan ohjeella LIIKU. Kokonaisvaltainen elämäntaparemontti vaatii muutakin: riittävää palautumista fyysisestä ja henkisestä kuormituksesta ja oikean ravinnon, jonka merkitys nousee todella korkealle. Pitää myös muistaa, että kaikki eivät voi tai halua liikkua.

Yhteistyöstä puhutaan, mutta se ei valitettavasti toimi. Liikuntaväen ja terveysväen pitää yhdistää voimansa, jotta saamme toivottuja tuloksia. Päijät-Hämeessä tavoitteena on ensimmäisenä Suomessa tuoda SOTE – palveluiden etulinjaan liikuntaneuvonnan lisäksi yhden luukun periaatteella myös muut ammattilaiset osaksi perinteistä avoterveydenhuoltoa. Eli oikeat täsmälääkkeet oikeaan tarpeeseen. Se on oikea tulevaisuusinvestointi ja parasta SOTE:n täsmäuudistamista ilman, että koko järjestelmää tarvitsee uudelleen kirjoittaa tai perustuslainmukaisuutta punnita.

Näyttö liikkumattomuuden terveydelle aiheuttamista miljardikustannuksista on ollut tiedossa pitkään, mutta jos ei ole esityksiä siitä, miten yhteistyötä terveys- ja liikunta-alalla saadaan aikaiseksi, silloin lopputulos jää varsin vähäiseksi. Tuli meille millainen sote-uudistus vain, on selvää, että seuraavalla hallituskaudella on vastattava seuraaviin kysymyksiin: Mikä on tai pitäisi olla valtion rooli liikunta- ja urheilukulttuurin kehityksessä? Ja ehkä vielä laajemmin, mikä on urheilun ja liikunnan toimintaympäristö ja liikuntapaikkarakentamisen visio tulevaisuuden Suomessa? Kustannukset nousevat ja hyvinvointi vähenee, jos tätä ei tehdä.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Lahden valtuuston puheenjohtajisto rikkoo kuntalakia puuttuessaan tarkastuslautakunnan toimintaan

Olen kuullut luotettavasta lähteestä, että Lahden tarkastuslautakunnan toimintaan aiotaan puuttua vaikeuttamalla sen toimintaa. Kuntalain 121 &:n mukaan kunnallisen tarkastuslautakunnan tehtävänä on arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet ja onko tämä toiminta järjestetty tuloksellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi lautakunnan tulee arvioida talouden tasapainotuksen toteuttamista ja voimassa olevan taloussuunnitelman riittävyyttä. Lautakunnalla on myös oikeus saada tietoja salassa pidettävistä asioista, mikäli se katsoo ne tarpeelliseksi tehtävässään. Voiko tämän selvemmin sanoa?

Nyt tähän tarkastuslautakunnan tärkeään työhön on puututtu, jopa ”hyökätty” lautakuntaa vastaan, kun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Milla Bruneau käytti siihen tähtäävän puheenvuoron tilintarkastuskertomusta käsitelleen valtuuston kokouksen yhteydessä. Valtuusto ei kuitenkaan tehnyt tästä mitään päätöstä, vaan Bruneau ilmoitti valtuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajatoimikunnan paneutuvan asiaan.

Menettelytapa on erittäin kyseenalainen ja rikkoo selvästi kuntalakia siksi, että valtuusto ei tehnyt asiasta mitään päätöstä, vaan puheenjohtaja kylmästi ilmoitti asiasta henkilökohtaisesti. Puheenjohtajisto on täysin epävirallinen elin. Se ei voi tehdä valtuustoa ja tarkastuslautakuntaa sitovia päätöksiä. Puheenjohtajisto on siis lähtenyt ja asettunut kuntalakia selvästi loukkaavalle linjalle, kun se yrittää lähteä ohjeistamaan itsenäisessä asemassa toimivaa tarkastuslautakuntaa.

Jos tämä on puheenjohtaja Milla Bruneaun yksityistä vaalitaktiikkaa, se ammutaan demokraatian ja vapaan lehdistön nimessä alas, kuin räkättirastas. Tämä on ulkoparlamentaarista toimintaa ja vehkeilyä koko valtuustoa kohtaan. Lahden valtuustossa on toki niin yksinkertaisia edustajia, että tämänlaatuinen sekoilu saattaisi onnistuakin, mutta onneksi valtuuston toimintaa seurataan toki lehdistössä tarkasti.

Tämä puheenjohtajiston toiminta herättää kuitenkin kysymyksiä! Miksi tälle tielle on lähdetty? Jorma Ratia on yksi niistä, jotka haluaisivat lopettaa koko tarkastuslautakunnan toiminnan ja tehdä koko Lahden valtuustosta osakeyhtiön. Nyt hänen kelkkaansa ovat hypänneet muutkin julkisen tiedon salailijat ja kähmijät. Taustalla on selvästi pelkoa, että rakenteellinen korruptio Lahdessa paljastuu ja kaupungin noin 30 konsernin asioista kerrotaan niiden oikeilla nimillä. Pelätään, että paljastetaan suojatyöpaikat, sisäinen kähmintä, laittomat kilpailuhankeet ja virkamiesten suoranainen osaamattomuus.

Lahden tarkastuslautakunta on tehnyt ansiokasta työtä vuosien varella ja palkittu kahdesti vuoden parhaana ketomuksena. Nyt valtuuston olisi oltava tarkkana, ettei sen yli kävellä. Lahdessa vallan aikoo anastaa pieni sisäpiiri, joka luulee olevansa demokratian yläpuolella ja lain ulottumattomissa.
Luulo on kuitenkin väärä! Voin vakuuttaa sen!

Juhani Melanen

Paluu menneisyyteen: Synodaalikokous vuonna 2016

Kulutin kaksi vuotta sitten syyskuussa Hyvinkään kirkonpenkkiä useiden tuntien ajan. Minut, joka olin aivan uunituore pappi, oli kutsuttu Espoon hiippakunnan kaksipäiväiseen synodaalikokoukseen. Lisäkseni kutsun olivat saaneet kaikki hiippakuntaan kuuluvat papit.

Kuuntelin suurella jännityksellä kirkonpenkissä teologien puheita siitä, miten minua viisaammat ja kokeneemmat papit näkevät meidän kirkomme tilanteen. Toiset puhuivat digiajasta ja toiset kirkosta eroamiskysymyksistä. Jotkut pitivät puheenvuoroja raamatuntutkimuksen merkityksestä ja toiset puhuivat urbaanissa ympäristössä elävästä kirkosta. Myös maahanmuuttoon ja vähemmistöihin liittyvät kysymykset olivat tapetilla.

Kauniita ja viisaita puheita aiheesta kuin aiheesta.
Kuitenkin minulle, yksinkertaiselle keltanokalle, jäi mieleen erityisesti yhden papin sanat.
Puheenvuoron nousi pitämään ortodoksikirkon pappismunkki ja Joensuun yliopiston professori Serafim Seppälä. Hän aloitti puheenvuoronsa: ” Teitä luterilaisia pappeja on niin paljon täällä ja minä edustan kirkkokuntaani yksin. Olo on kuin pienellä Daavidilla jättiläismäisen Goljatin edessä…Ja mehän muistamme, että Daavid voitti.”

Yleisö hymähteli hyväntuulisena Serafimin letkautukselle.
Tämän jälkeen hän ilmaisi missionsa: ”Te vietätte ensi vuonna teesien naulaamiseen liittyvää muistovuotta eli reformaation merkkivuotta. Reformaatiovuoden kunniaksi ajattelin naulata teille kymmenen teesiä.”

Yksi noista teeseistä on jäänyt erityisesti mieleeni tuosta synodaalikokouksesta. Daavid siis voitti, kuten Serafim lupasi. Se liittyi Jaakobin ja Jumalan väliseen kohtaamiseen. Tuo teesi ei päästänyt minua helpolla. Sitä ei voinut ratkaista yhdeltä istumalta, joten en selitä sitä sen enempää. En siis halua tehdä työtä sinun puolesta tai päästää sinua helpolla. Eihän Serafim päästänyt minuakaan.
Serafimin teesi kuului:
”Jumala ei kaipaa ihailua. Hän haluaa painia.”


Teemu Reinikainen

Luetaanko lakia oikein?

Naapuripalstalla kollega Melanen kirjoitti viime viikolla ansiokkaasti erittäin kipeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, eli siitä, miten lain tulkinta riippuu aina ja ainoastaan sen kulloisestakin tulkitsijasta. Käräjäoikeuden päätös saattaa heittää hovioikeudessa häränpyllyä ja vielä sen jälkeenkin. Edesmennyt ja kunnianarvoisa asianajaja Heikki Salo, jonka kanssa tarkistin useita aikakauslehtiin meneviä rikos- ja myyntijuttuja, totesi, että hoviin mennessä jutun lopullinen ratkaisu saattaa olla puhdasta arpapeliä.

Toinen keskeinen ongelma tuomioiden oikeudenmukaisuudessa on tietysti, voidaanko eri alojen rikoksia verrata vakavuudessa toisiinsa. Ovatko tuomiot omaisuusrikoksissa lievempiä vai rankempia kuin henkirikoksissa tai miten suhteuttaa vaikkapa vakava huumerikos vastaavan mittakaavan taloushuijaukseen? Erilaisissa kulttuureissa tulkinnat vaihtelevat paljonkin toisistaan.

Äskettäin kymmenen henkilöä sai vankeustuomion Suomen rikoshistorian suurimmassa taideväärennösvyyhdissä. Helsingin käräjäoikeus langetti jutun päätekijöille viiden, neljän ja kolmen vuoden vankeusrangaistukset. Tauluja myynyt galleristi ja hänen puolisonsa joutuvat lisäksi maksamaan 13 miljoonan euron korvaukset. Tällä haluttiin tavallaan viitoittaa tietä tuleville tapauksille, eli kansankielellä kokeiltiin kepillä jäätä, miten vakavasta rikoksesta on kyse.

Samaan aikaan lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista on langetettu niin lieviä tuomioita, että suuren yleisön oikeustaju ei ole niitä sellaisenaan sulattanut. Hallitus onkin esittänyt rikoslakiin uutta säännöstä törkeästä lapsenraiskauksesta sekä ehdottanut lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuksia korotettavaksi. Rangaistus törkeästä lapsenraiskauksesta olisi jatkossa neljästä kahteentoista vuotta vankeutta. Vähimmäisrangaistus koventuisi kahdella vuodella, ja enimmäisrangaistus vastaisi kovinta taposta tuomittavaa rangaistusta.

Oikeudessa ammatikseen istuvat henkilöt ovat hekin ihmisiä, kaikkine avuineen ja puutteineen. Siviilioikeuden emeritusprofessori, Erkki Aurejärvi on listannut syitä, miksi syyttäjät tai tuomarit ovat päätyneet vääriin ratkaisuihin. Ohessa niistä yleisimmät.

Resurssipula ja kiire: ”Kukaan tuomari ei ehdi kuunnella kymmeniä tunteja kuulusteluja.”

Laiskuus ja ylimielisyys: ”Monet ratkaisut vedetään hatusta.”

Koskemattomuus: ”Vääristä tuomioista ei seuraa tuomareille mitään.”

Taikausko: ”Huomattava osa suomalaisistakin tuomareista lukee ja uskoo horoskooppeihin.”

Tyhmyys ja ammattitaidottomuus: ”Korkein oikeus on Suomessa ainoa paikka, jossa on ammattitaitoisia ja arvostettuja tuomareita.”

Hyvä veli -verkostot ja pienet piirit: ”Pienillä paikkakunnilla tällä on suuri merkitys.”

Herkkähipiäisyys: ”Jos asianajaja tai syytetty on tullut loukanneeksi tuomaria, siitä rokotetaan.”

Rasismi ja sukupuoli: ”Vanha sanonta sanoo, että mustalaisuus on puoli näyttöä. Mies tuomitaan herkemmin kuin nainen.”

Ulkonäkö sekä ilmeet ja eleet: ”Jos syytetyllä on tatuointeja ja risaiset vaatteet tai hän tekee muuten vastenmielisen vaikutuksen, saa todennäköisemmin tuomion. Jos syytetty keskeyttää puhetta ja käyttää alatyylisiä ilmauksia, se alentaa näyttökynnystä.”

Kateus: ”Eräs vanhempi naistuomari oli selvästi kateellinen nuorille kauniille naisille. Siinä ei nuorella kauniilla puolustusasianajajalla ollut mahdollisuuksia.”

Vanhojen muisteleminen: ”Jos esimerkiksi Virtanen on syytettynä varkauksista, voi tuomari muistaa, että tää on niitä Virtasen poikia. Ennen sotia tämän isä varasti meiltä kanoja! Pistetään häkkiin.”

Paheksunta: ”Ilkka Kanerva sai aikanaan käräjäoikeudessa lahjusten ottamisesta tuomion, kun kaksi naistuomaria ei tykännyt Iken ja Johanna Tukiaisen viestittelystä.”

Ihastuminen: ”Tuomari halusi iskeä nuoren naisjuristin, ja se vaikutti selvästi.”

Varsinkin Yhdysvalloissa viljellään mielellään sanontaa, että oikeus on sokea. Oikeusjärjestelmän symbolina pidetään Lady Justicea, jonka patsaalla silmät ovat sidottuna. Tuomionjakaja ei toisin sanoen saisi erotella ihmisiä heidän ulkonäkönsä, ihonvärinsä tai muiden ominaisuuksien perusteella. Välillä vain tuntuu kuin tuo lause olisi käsitetty yhtä toistuvasti väärin kuin vanha suomalaisviisaus viinasta viisasten juomana.

Ilkka Isosaari

KOLUMNIT -arkisto

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011