Kuukausi: marraskuu 2018

Kun joku menestynyt urheilija tai kuuluisa julkisuuden henkilö saapuu Suomeen, kokoontuu lentokentälle vastaan suuri joukko ihmisiä toivottamaan tulija tervetulleeksi. Vaikutelmaa halutaan vielä korostaa plakaatein tai lipuin: olemme odottaneet sinua.

Adventtina muistamme sitä, kuinka Jeesus tulee ihmisten luokse ja keskelle. Kun hän ratsasti Jerusalemiin, suuri joukko riemuitsevia ihmisiä oli häntä vastassa. Kansa levitti tielle vaatteita ja palmunoksia. Ei ollut punaista mattoa, niin kuin valtionjohtajilla, mutta viesti oli sama. Sitä samaa viestiä ihmiset kuuluttivat myös huudoin ja lauluin: ”Hoosianna! Siunattu sinä, joka tulet Herran nimessä!” Oli jännitystä ja suuren juhlan tuntu.

Adventista alkaa joulun odotus. Muistamme yhä sitä, että Jeesus tulee ihmisten luo. Kerran hän syntyi eläinten seimeen. Hän otti ihmisen osan sen iloineen ja suruineen. Siksi hän tuntee meidät ja voi auttaa meitä. Onhan hän maailman Vapahtaja ja syntiemme sovittaja. Hän tuli niidenkin luo, joiden luokse kaikki eivät tahtoneet mennä. Hän kohtasi spitaalisia, sokeita, rampoja. Hän vieraili Sakkeuksen kodissa, kohtasi samarialaisen naisen kaivolla, otti syliin lapsia ja siunasi heitä.

Jeesus tahtoo tulla jokaisen luo ja jokaiseen kotiin. Siksi kun odotamme joulua, saamme muistaa juuri tätä. Jeesus on tullut maailmaan jokaista varten, sinua ja minua varten. Saamme toivottaa hänet tervetulleeksi: ”Hoosianna! Siunattu sinä, joka tulet Herran nimessä!”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Euroopan Unionin merkityksestä ja hyödyistä esimerkiksi Suomelle on hyvä keskustella ja näin on tehtykin. Olin alkuviikon Brysselissä suomalaisten mielipidevaikuttajien ryhmässä keskustelemassa EU:n eri komissaareiden kanssa EU:n tilasta ja tulevaisuudesta sekä Suomen 1.7. 2019 alkavasta kuuden kuukauden puheenjohtajuudesta. Juhlallisesti nimettyyn ”Finnish Opinion Leaders” ryhmään oli valittu kansanedustajien lisäksi pääministerin ja eri avainministeriöiden esikuntaa, ammattiliittojen puheenjohtajia (mm. SAK, STTK, Akava) sekä Suomen Yrittäjien ja MTK:n edustus.

Globaali talous on monessa mielessä uuden edessä. Ilmastonmuutos haastaa periteisen tavan tuottaa tavaroita ja palveluita. Liiketoimintamallit muuttuvat samalla globaalisti. Kiertotalouden ajattelun pitää muuttaa maailmaa. Perinteinen maailmankaupan järjestys ja luottamus heiluu ja horjuu pitkälle USA:n presidentin vetämänä. Kiina on ottanut ja haluaa ottaa enemmän roolia globaalisti ja myös Euroopassa. Britannian ero EU:sta uhkaa toteutua keväällä. Vai toteutuuko? USA:n teknologiajätit imevät digitaalisen bisneksen tuotot uudelle mantereelle. Alustatalouden omistajuus ja osaaminen ei ole Suomessa tai edes aina Euroopassa. Suuressa kuvassa Eurooppa uhkaa vajota alihankintataloudeksi. Siihen meillä ei ole varaa. Eikö Eurooppa enää pysty luomaan uutta ja globaalisti menestyvää korkean jalostusarvon liiketoimintaa?

Euroopalla on silti nyt tilaisuus näyttää tietä koko maailmalle. Suomi voi nyt ensi vuonna ottaa jälleen kerran kokoaan suuremman roolin tiennäyttäjänä. Se vaatii meiltä ja seuraavalta hallitukselta rohkeaa agendaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja maailmankaupan järjestyksen uudelleen kirjoittamiseksi. Tällä tarkoitan esimerkiksi tariffeja sellaisille tuotteille, jotka aiheuttavat ilmastonkuormitusta ja taas ei tariffeja sellaisille, jotka eivät sitä tee. Mitä järkeä on esimerkiksi tilata muovinen Pets–lelu Kiinasta Suomeen parilla eurolla? Ei mitään. Kestävät materiaalit kuten puu nousevat arvoonsa. Puurakentaminen on edelleen ilmastoteko. Siinä me suomalaiset olemme hyviä. Samoin kiertotalouden ratkaisuissa. Esimerkkejä löytyy Lahdestakin. Mutta kuunteleeko muu maailma meitä, kun Suomi ja EU ottavat kunnianhimoisia tavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnassa? Ainakin Japani kuuntelee, koska puhuimme tästä lokakuussa kansainvälisessä kiertotalouden seminaarissa Japanissa. Japani aloittaa ensi vuonna myös G 20–maiden puheenjohtajana eli heillä on suora yhteys vaikuttaa maailman suurimpiin talouksiin. Toiveissa on, että myös Kiina ja Intia lähtevät mukaan. Silloin Yhdysvallat jää aika yksin ja etenkin nykyinen presidentti. Jos me Euroopassa onnistumme, se tarkoittaa meille myös uutta liiketoimintaa, tuloja ja työpaikkoja.

Nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen Euroopan ehkä suurin ongelma

Euroopan Unionissa puhutaan usein sellaista kapulakieltä, että sitä on kansalaisen vaikea seurata. Siksi meidän kansanedustajienkin tehtävä on toimia tulkkina ja pyytää Brysselistä myös selkokieltä. Yksi esimerkki on EU:n sosiaalinen ulottuvuus, joka tarkoittaa mm. oikeudenmukaisia ja toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä. Nuorison pahoinvointi, työttömyys ja syrjäytyminen ovat koko Euroopan ongelma. Ammatillisen koulutuksen ja lukionkin ongelmista on puhuttu paljon ja hyvä niin. Maanantaina vierailen Salpauksessa päivittämässä Lahden tilanteen. Yritysten selkeä viesti on, että tarvitsemme koulutettua työvoimaa. Siitä on pulaa ja siksi asia pitää korjata.

Digitalisaatio on hyvä renki mutta huono isäntä

Suomen koulutusjärjestelmää pidetään eurooppalaisittain edelleen yhtenä parhaista. Siksi meidän on syytä olla todella huolissaan Suomen ja Lahdenkin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ongelmista, jotka ovat todellisia ja jokapäiväisiä. Päiväkotien ryhmäkoot, koululuokkien levottomuus sekä oppilaiden kasvavat mielenterveysongelmat haastavat opettajakuntaa ja koko järjestelmään. Samaan aikaan henkilökunnan aikaa vievät erilaisten toiminnanohjausjärjestelmien päivittäminen (lue SAP) eli digitalisaatio onkin tuonut lisää työtä eikä päinvastoin. Varsinainen opetustyö kärsii. Sisäiset palaverit vievät aikaa todellisesta opetustyöstä. Hyvä esimerkki jälleen kerran huonosta johtamisesta ja julkisen sektorin tietohallinnon hankinnoista, joka ei onnistunut nostamaan työn tuottavuutta. Päinvastoin.

Ville Skinnari
kansanedustaja

Kirkkovuosi päättyy tänä viikonloppuna tuomiosunnuntaihin. Joku kavahtaa pyhäpäivän ankaraa nimeä. Se puhuu aikojen lopussa tulevasta viimeisestä tuomiosta: siitä, että Jumala tutkii kaikki ihmiset, jokaisen ihmisen iankaikkinen kohtalo käy ilmi. Päivän nimi on jylhä, mutta asialle en mitään voi. Maailmanlopussa joudun tuomiolle.

Tuomitseminen ei kuitenkaan ole Jumalan mieluisinta ja ominta työtä. Hän on ennen kaikkea rakastava Isä. Hän on täynnä laupeutta ja armoa, eikä halua mitään muuta enempää kuin juuri pelastaa ihmisiä. Siksi tuomiota ei tarvitse pelätä. Jumala on valmistanut jokaiselle ihmiselle pääsyn tuomion alta pelastukseen.

Jeesus on tämä tie synnistä armoon. Hän otti päälleen kaikkien ihmisten pahat teot, ihan niin kuin hän olisi ne kaikki tehnyt. Hän suostui ristille. Tämän sovituksen takia meitä ei enää laiteta tilille synneistämme. Me saamme kaiken anteeksi, jos vain tällainen käsittämätön lahja meille kelpaa.

Tuomiopäivä on siksi myös armon päivä. Silloin tutkitaan, mutta myös armahdetaan ja kutsutaan ikuiseen iloon. Näin isojen asioiden edessä rukoilemme: Herra, armahda meitä. Anna meidän suostua tunnustamaan syntimme ja ottamaan vastaan sinun armosi. Kiitos, että rakastat meitä. Aamen.

Riitta Särkiö

Lahden rautatieaseman alueen pysäköintipaikkojen tulevaisuus huolettaa ja syystä. Tällä hetkellä on 474 autopaikkaa. Meille luvattiin aikanaan varmuus 600 autopaikalle mutta toisin kävi (VR 300 ja Lahden kaupunki 300 eli yhteensä 600). Näistä poistuu nyt 180 paikkaa lähitulevaisuudessa. Mitä tämä tarkoittaa niille ihmisille jotka joka aamu alkaen 05.30 lähtevät Helsinkiin pääkaupunkiseudulle tai muualle tekemään päivätyötä? Uudet ratkaisut vievät aikaa ja siksi toivon että kaupunki löytää yhdessä VR:n kanssa myös väliaikaisia ratkaisuja asiaan. Työmatka on tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa ja raideyhteys ratkaisee monelle, että Lahti on paras paikka asua.

Tämä on hyvä osoitus siitä, että Lahdessa olisi pitänyt jo Matkakeskusta suunniteltaessa nähdä tulevaisuuteen eikä tehdä vain yhtä hanketta. Kaiken kaikkiaan rautatieaseman alueen suunnittelu pitää ottaa osaksi 2030 visiotyöhön koska se on portti ja näyteikkuna tänne tuleville ja täältä lähteville – ei vain meille lahtelaisille. Mytäjäisten suuntaan on tilaa kasvaa, sen oikein rakentamalla olemmekin jo stadionilla.

Liikuntapoliittinen selonteko ei näe metsää puilta

Alkuviikosta keskustelimme eduskunnassa Liikuntapoliittisesta selonteosta. Se oli hyvä keskustelunavaus suomalaisen liikuntapolitiikan kehittämiseksi, mutta siitä puuttui kokonaisvaltainen näkemys ja tahtotila hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Selonteko olisi voinut olla yhteiskunnallisesti monipuolisempi. Siinä ei vastata selkeästi siihen, millaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tulevaisuusnäkemykseen urheilu ja liikunta kytketään yli perinteisten rajojen, eli miten liikunnan, hyvinvoinnin ja terveyssektorin välistä yhteistyötä todella luodaan.

Liikuntaa pidetään yleislääkkeenä, mutta sitä se ei ole. Se ei paranna tai ehkäise kaikkia sairauksia varsinkaan ohjeella LIIKU. Kokonaisvaltainen elämäntaparemontti vaatii muutakin: riittävää palautumista fyysisestä ja henkisestä kuormituksesta ja oikean ravinnon, jonka merkitys nousee todella korkealle. Pitää myös muistaa, että kaikki eivät voi tai halua liikkua.

Yhteistyöstä puhutaan, mutta se ei valitettavasti toimi. Liikuntaväen ja terveysväen pitää yhdistää voimansa, jotta saamme toivottuja tuloksia. Päijät-Hämeessä tavoitteena on ensimmäisenä Suomessa tuoda SOTE – palveluiden etulinjaan liikuntaneuvonnan lisäksi yhden luukun periaatteella myös muut ammattilaiset osaksi perinteistä avoterveydenhuoltoa. Eli oikeat täsmälääkkeet oikeaan tarpeeseen. Se on oikea tulevaisuusinvestointi ja parasta SOTE:n täsmäuudistamista ilman, että koko järjestelmää tarvitsee uudelleen kirjoittaa tai perustuslainmukaisuutta punnita.

Näyttö liikkumattomuuden terveydelle aiheuttamista miljardikustannuksista on ollut tiedossa pitkään, mutta jos ei ole esityksiä siitä, miten yhteistyötä terveys- ja liikunta-alalla saadaan aikaiseksi, silloin lopputulos jää varsin vähäiseksi. Tuli meille millainen sote-uudistus vain, on selvää, että seuraavalla hallituskaudella on vastattava seuraaviin kysymyksiin: Mikä on tai pitäisi olla valtion rooli liikunta- ja urheilukulttuurin kehityksessä? Ja ehkä vielä laajemmin, mikä on urheilun ja liikunnan toimintaympäristö ja liikuntapaikkarakentamisen visio tulevaisuuden Suomessa? Kustannukset nousevat ja hyvinvointi vähenee, jos tätä ei tehdä.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Kulutin kaksi vuotta sitten syyskuussa Hyvinkään kirkonpenkkiä useiden tuntien ajan. Minut, joka olin aivan uunituore pappi, oli kutsuttu Espoon hiippakunnan kaksipäiväiseen synodaalikokoukseen. Lisäkseni kutsun olivat saaneet kaikki hiippakuntaan kuuluvat papit.

Kuuntelin suurella jännityksellä kirkonpenkissä teologien puheita siitä, miten minua viisaammat ja kokeneemmat papit näkevät meidän kirkomme tilanteen. Toiset puhuivat digiajasta ja toiset kirkosta eroamiskysymyksistä. Jotkut pitivät puheenvuoroja raamatuntutkimuksen merkityksestä ja toiset puhuivat urbaanissa ympäristössä elävästä kirkosta. Myös maahanmuuttoon ja vähemmistöihin liittyvät kysymykset olivat tapetilla.

Kauniita ja viisaita puheita aiheesta kuin aiheesta.
Kuitenkin minulle, yksinkertaiselle keltanokalle, jäi mieleen erityisesti yhden papin sanat.
Puheenvuoron nousi pitämään ortodoksikirkon pappismunkki ja Joensuun yliopiston professori Serafim Seppälä. Hän aloitti puheenvuoronsa: ” Teitä luterilaisia pappeja on niin paljon täällä ja minä edustan kirkkokuntaani yksin. Olo on kuin pienellä Daavidilla jättiläismäisen Goljatin edessä…Ja mehän muistamme, että Daavid voitti.”

Yleisö hymähteli hyväntuulisena Serafimin letkautukselle.
Tämän jälkeen hän ilmaisi missionsa: ”Te vietätte ensi vuonna teesien naulaamiseen liittyvää muistovuotta eli reformaation merkkivuotta. Reformaatiovuoden kunniaksi ajattelin naulata teille kymmenen teesiä.”

Yksi noista teeseistä on jäänyt erityisesti mieleeni tuosta synodaalikokouksesta. Daavid siis voitti, kuten Serafim lupasi. Se liittyi Jaakobin ja Jumalan väliseen kohtaamiseen. Tuo teesi ei päästänyt minua helpolla. Sitä ei voinut ratkaista yhdeltä istumalta, joten en selitä sitä sen enempää. En siis halua tehdä työtä sinun puolesta tai päästää sinua helpolla. Eihän Serafim päästänyt minuakaan.
Serafimin teesi kuului:
”Jumala ei kaipaa ihailua. Hän haluaa painia.”

Teemu Reinikainen

Keskiviikkona esittelimme SDP:n vaihtoehtobudjetin eduskunnassa. Valtiovarainministeri Orpo virkansa puolesta puolusti hallituksen linjaa. Me oppositiosta luonnollisesti omaamme. Esittelimme SDP:n tulevaisuusinvestoinnit budjetissa muun muassa koulutukseen, perhevapaauudistukseen, verotukseen ja eriarvoistumisen vähentämiseen. Siinä ei ole mitään uutta, että verotuksessa haluamme antaa enemmän vähempiosaisille ja ottaa rikkailta. Se on arvovalinta.
Istunnossa kiirehdin suoraan illan jalkapallo-otteluumme, joka oli minulle poikkeuksellinen. Pitkäaikainen eduskunnan jalkapallojoukkueen kapteeni Kari Uotila siirsi puoliajalla kapteenin nauhan minulle. Itse ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin Fortumin joukkuetta vastaan. Viidentoistaminuutin riittämättömästä lämmittelystä huolimatta peli meni topparina yllättäen hyvin eli ilman revähdyksiä, loukkaantumisia tai päästettyjä maaleja. Toukokuussa 2020 Parlamenttien 4-maan turnaus tullaan pelaamaan Lahdessa eli Saksa, Sveitsi ja Itävalta pääsevät näyttämään osaamistaan.

Jalkapallo on hyvä aasinsilta Islantiin. Pienen pieni saarivaltio on tehnyt jäätävää jälkeä. Islannissa onnistuttiin lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia sekä vähentämään heidän alkoholinkäyttöään. Islannissa päätettiin tukea vanhemmuutta, mahdollistaa perheille enemmän yhteistä aikaa sekä varmistaa, että jokainen lapsi ja nuori pääsevät ohjatun harrastustoiminnan pariin. Määrätietoisella ja tutkimukseen perustuvalla päätöksenteolla siellä on onnistuttu tekemään ihmeitä – lapset ja nuoret voivat paremmin, perheet viettävät enemmän aikaa yhdessä, kaikilla lapsilla ja nuorilla on harrastus ja heidän alkoholinkäyttönsä on matalinta koko Pohjolassa.

Suomi käyttää Pohjoismaista vähiten rahaa henkeä kohden sosiaali – ja terveyspalveluihin. Silti rahat eivät riitä, koska työttömyys on meillä paljon korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa. Suomi eikä Lahti kestä 2020-lukua näillä työttömyysluvuilla – oli SOTE – malli mikä tahansa – ellei työllisyys kohene.

Ennaltaehkäisevä työ on entistä tärkeämpää. Julkinen sektori ei voi vain katsoa sivusta, että järjestöt ja muut toimijat hoitavat asiaa, vaan sen on todella aktivoiduttava. Siksi SDP on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan suomalaiseen Islannin malliin panostamista. Esitämme SDP:n vaihtoehtobudjetissa 50 miljoonaa euroa ”Suomen Islannin malli” kokeilualueelle. Lahti voisi olla yksi näistä kokeilualueista vahvuuksineen ja haasteineen.
Mukaan pitää saada päiväkodit, koulut, urheiluseurat, kulttuuritoimijat ja järjestöt sekä erityisesti perheet. Kaikki lähtee kotoa ja kodin hyvinvoinnista. Rahoituksen voisi kanavoida Lahden kaupungille, joka sitten koordinoisi toimintaa. Nyt kuntien raha ei tähän riitä. Siksi tarvitaan valtion osallistumista.

Kokeilussa junioriohjaajat voisivat olla ”päätoimisia” ja tukea kouluja ja vanhempia kerhotoiminnassa tai vaihtoehtoisesti rahoitus voidaan antaa varhaiskasvatukseen tai kouluille. Paras malli syntyy kokeilemalla. Seurat ja yhdistykset saisivat tukea kuljetusten järjestämiseen. Näin lasten ei tarvitse viettää pitkiä aikoja yksin kotona, eikä vanhempien tarvitse heti työpäivän päätteeksi kuskailla lapsia ympäri kyliä eri harrastuksiin. Haluamme varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus oppia, kasvaa ja harrastaa turvallisessa ympäristössä ja mikä tärkeintä saada ystäviä. Eikä se jalkapallo – tai muu urheilu – tai kulttuurimenestyskään olisi huono asia. Jokaisessa lapsessa on lahjakkuutta, kun häntä vain autetaan se löytämään.

Ville Skinnari

Suomalaiset ovat terveempiä ja elävät pidempään. Se on hieno asia, mutta samalla ikäihmisten palvelutarve lisääntyy. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen (2014) mukaan Suomi on hyvä paikka vanheta. Tilastollisesti tarkastellen ulkopuolisen avun tarve alkaa 80 ikävuoden jälkeen, jolloin vanhusten odotetaan jatkavan asumista kodeissaan mahdollisimman pitkään. Kaikki ikäihmiset eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa apua ja turvaa yhteiskunnalta, jolloin on turvauduttava iäkkääseen puolisoon, työelämässä oleviin lapsiin ja muihin sukulaisiin, jopa naapureihin. Syntyy myös tilanteita, joissa yksinäinen vanhus elää kotinsa vankina ja lähes heitteillä. Ikäihmiset tarvitsevat laadukkaita, monipuolisia ja yksilöllisiä avo- ja laitospalveluita ja hyviä asumisratkaisuja.

Muuttuva maailma ja digitalisaatio tuovat haasteita erityisesti ikäihmisten arkeen. On tärkeää, että ikäihmisillä on virallinen puolestapuhuja, vanhusasiavaltuutettu, joka on perehtynyt heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa. Viran perustamiseksi on ministereille vuosien varrella luovutettu useita adresseja ja lakialoitteita, mutta asia ei ole edennyt. Kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi on kuitenkin aiemmin perustettu esimerkiksi kuluttajansuoja-asiamiehen sekä tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuoja- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen virat. SDP:n puoluekokouksessa (2017) on hyväksytty aloite vanhusasiavaltuutetun viran perustamiseksi.

Meidän päättäjien on varmistettava, että jokaisella on oikeus arvokkaaseen, hyvään ja turvalliseen vanhuuteen. Olemme kuitenkin saaneet lukea lehtien palstoilta ja hoitajaliitoilta, ettei tämä tällä hetkellä toteudu. Tulevalla hallituskaudella tarvitaan laajamittainen ohjelma eläkeköyhyyden torjumiseksi ja ikäihmisten aseman parantamiseksi.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

”Hei isä kato mua, ootsä musta ylpee?” Näin laulaa Tuure Kilpeläinen tämän syksyn Vain elämää –sarjassa. Laulussa käydään läpi lauluntekijän tärkeimmät elämänkohdat, nuoruuden kesätyöt, ajokortin saaminen, keikat oman bändin kanssa, levytyssopimuksen solmiminen. Isän hartiolta näkee kauas – ja kun tulee tiukka paikka eteen, isä on vieressä ja tarttuu käteen.

Tuure Kilpeläisen laulun innoittamana sanoitin oman rukoukseni Isälle.

Hei, Isä,
katso minua.
Sinä olet minut luonut.
Olen sinun lapsesi.
Välillä tuntuu siltä,
etten ole osannut antaa Sinulle
kovin paljon aihetta
olla minusta ylpeä.
Tässä kuitenkin olen.
Tällaisena kuin olen.
Katso minua, Isä.
Tartu käteeni,
kun en pärjää yksin.
Nosta harteille,
kun en jaksa enää itse kävellä.
Kiitos, että Sinä katsot minuun
rakkauden katseella
tänäänkin.

Hyvää isänpäivää ja siunausta kaikille isille!

Pauliina Hatakka

Pohjoismaiden huippukokouksessa Norjan parlamentissa Oslossa nostettiin olympiarenkaiden värinen villapaita pöydälle. Onko realismia hakea yhteisiä Pohjoismaisia talviolympialaisia vuodelle 2030? Norjalaiset vitsailivat tänään aikaisemmin, että hanke on erinomainen, kunhan vain Ruotsi maksaa laskut. Keskustelemme norjalaisen kollegan Jorodd Asphjellin kanssa. Hän on myös Norjan olympiakomitean jäsen. Hänenkin mielestä osaamista meillä Pohjoismailla on riittävästi.

Norjalaisen mielestä curlingia voisi olla Kööpenhaminassa, alppihiihtoa Norjassa, jääkiekkoa Ruotsissa ja mäkihyppyä Suomessa. Hiihtoa nyt ei voi unohtaa.. Lahti osaa kyllä hoitaa oman roolinsa, jos rahoitus saadaan kuntoon. Tähän varmaan palataan vielä moneen kertaan. Selvitystä yhteisistä Pohjoismaisista talvikisoista on viritelty myös Suomessa. Nyt alkaa olla selvää, että selvitys myös tehdään jos norjalaisia kuuntelee.

Pohjoismaiset pääministerit vierailivat huippukokouksessa

Puhuin kokouksessa kyberturvallisuudesta. Nostin esille sen, että, kaiken kaikkiaan kysymys on erittäin laajasta ja haastavasta globaalista haasteesta. Itseäni jäi hieman mietityttämään se tosiasia, että olisin toivonut pääministereiltä vielä enemmän kunnianhimoa tähänkin aiheeseen, enemmän visiotason näkemystä tulevaisuuteen, mitä Pohjoismaat todella haluavat olla globaalisti vuonna 2030. Me voimme halutessamme olla maailman paras, mutta meidän pitää lähettää siitä myös selkeä signaali. Kysymys on viime kädessä osaamisesta, tutkimuksesta ja kehityksestä eli kaikesta siitä, missä me olemme todella hyviä.

Omistajapolitiikka nousee myös keskeiseen asemaan – kuka omistaa ne tietoturvajärjestelmät, joilla me toimimme Pohjoismaissa, yksittäisissä valtioissa? Kyse ei ole vain sisäisestä turvallisuudesta tai itse asiassa on, koska se on ihan turvallisuuspolitiikan ydintä. Siksi toivon, että jokaisessa Pohjoismaassa myös valtiollinen omistajaohjaus pohtii tarkkaan, miten omistajuus on rakennettu kansainvälisessä maailmassa. Kysymys on myös koko julkisen sektorin turvallisuudesta: Miten kunnat, kaupungit, maakunnat, koulut, sairaanhoitopiirit, sairaalat on suojattu, energia-ala, vesiala ja niin edelleen? Olemmeko me todella päivittäneet tämän kaiken kaikilla näillä tasoilla? Väitän, että emme ole. Siitä on valitettavasti esimerkkejä.

Kyberturvallisuus liittyy myös kaiken kaikkiaan pohjoismaisiin aineettomiin oikeuksiin. Nyt me olemme antaneet senkin liikaa Yhdysvalloille. Meillä Euroopassa, Pohjoismaissa pitää olla rohkeutta kehittää omia aineettomia IPR-oikeuksia ja sitä kautta myös johtaa koko maailman kehitystä.

Ville Skinnari

Pyhäinpäivänä me muistelemme edesmenneitä rakkaitamme. Monella on tapana viedä kynttilä haudalle. Pyhäinpäivän iltana luetaan kirkoissa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet. Monien meille tärkeiden ihmisten muisto kantaa meitä elämässämme. Vaikka he olivat tavallisia vajavaisia ja erehtyviäkin ihmisiä, välittivät he jotakin arvokasta. Heidän sanansa tai tekonsa palautuvat mieliimme. On hienoa, että heitä saamme muistaa myös näin pyhäinpäivänä.

Raamatussa sanotaan: ”Uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.” Näin tosiaan on. Ainakin itse muistan monta kristittyä, monta rakasta ja hyvää ihmistä, joka puhuu minulle vielä kuoltuaankin. Heidän esimerkkinsä ja tekonsa muistuttavat minulle, että kyllä tässä maailmassa on rakkautta ja hyvyyttä, joka painaa jäljen toisen ihmisen sydämeen.

Vihan ja pahan kierre synnyttää uutta vihaa ja uutta pahuutta. Mutta kun on ollut heitä, jotka eivät ole vastanneet pahaan pahalla, onkin syntynyt jotain aivan muuta: rakkautta hyvyyttä ja kauneutta. Jumalan hyvä tahto on voinut toteutua heidän kauttaan. Siksi muistan heitä kiitollisuudella ja siunaan heitä. Heidän esimerkkinsä kutsuu myös minua pohtimaan tapaani elää ja olla. Voinko minä olla jakamassa hyvää, levittämässä valoa ympärilleni, todistamassa Jumalan rakkaudesta? Sanoohan Jeesus omistaan: ”Te olette maailman valo.” Ja edelleen: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune