Ensi sunnuntain jumalanpalveluksissa pohditaan kiitollisuuttaa. Sunnuntain evankeliumi kertoo kymmenestä spitaalisesta, jotka tulivat Jeesuksen luo pyytämään armahdusta. He huusivat sitä jo kaukaa Jeesukselle. Jokainen spitaaliin sairastunut tiesi, että kyse oli taudista josta ei voinut parantua. Henkilökohtaisen tragedian lisäksi, spitaalinen sai kokea myös kokea muun yhteisön hylkäämisen. Spitaalisuus oli perikuva siitä, minkälainen oli olla kirottu ja Jumalan hylkäämä. Peli oli siis kaiken tavoin menetetty.

Jeesus paransi kaikki kymmenen spitaalista, mutta Jeesuksen yllätykseksi vain yksi heistä palasi kiittämään Jeesusta. Kiittäjä oli samarialainen, jolta olisi vähiten odottanut kiitosta. Hän oli tautinsa lisäksi moneen kertaan hyljeksitty, sillä hän oli sekakansan jäsen. Ei edes aito juutalainen. Vain hän, jonka uskoa ei voinut ajatella aidoksi ja joka ei elänyt juutalaisten oppien mukaan palasi kiittämään ja ylistämään. Hänelle Jeesus tarjosi parantumisen lisäksi pelastumisen. Loput parantuneet saivat vain uuden mahdollisuuden.

En tiedä miksi toiset sairastuvat, joutuvat kärsimään tai kuolevat ennen aikaisesti. Sairastava saattaa kokea, että hänelle ei voi käydä niin kuin tässä Raamatun todistuksessa tai että hän joutuu elämään kaukana Jumalasta. Voimattomaksi tai sairaaksi itsensä tunteva saa huutaa Jeesukselle jo kaukaa kuten spitaalinen ”Armahda minua!”. Se on rukouksista ehkä kaikkein tavallisin, mutta silti hyvin voimallinen. Jeesus on armahtaja. Jos saat kuulua armahdettujen joukkoon, muistathan myös kiittää.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori

Vietin viime viikolla uskomattoman iltapäivän ylemmän keskiluokan miesten kanssa Valpurin puistossa Meilahdessa Pihlajatien ja Mäntytien välisessä keitaassa. Tulin paikalle tyttären tyttäreni Evitan kanssa, joka liikkui yhteisössä luontevasti ja estottomasti.

Aluksi luulin, että jollain lapsella oli syntymäpäivät tai muut juhlat, mutta ei. Viimeisen muodin mukaisiin cuccieihin ja armanneihin sonnustautuneet miehet olivat kokoontuneet puistoon jälkikasvuaan valvomaan. Heillä oli pöytä katettu mehuilla, terveysruoilla ja vihanneksilla, joita jokainen sai poimia mielensä mukaan. Jaloissa
heillä oli ultrakeveät Niket, joiden pohjahinta oli lähempänä 1000 euroa kuin 500 euroa.

Pöydällä olivat auki läppärit ja rauhoittava musiikki soi taustalla kuin Ruotsin prinsessa lasten kutsuilla. Nämä lääkärit, insinöörit ja tuomarit eivät kärsineet mistään maskuliinisuuden kriisistä tai kyvyttömyydestä sopeutua naisten asemaan yhteiskunnassamme He eivät todellakaan tuntuneet tarvitsevan mitään boitaksia eli filippiiniläisten miesten peniksen suurentimia toteuttaessaan rooliodotuksiaan.

Mistä ihmeestä miehisyyden kriisistä Suomessa voidaan enää puhua, kun miehet ovat omaksuneet täydellisesti feminiinisiksi ymmärrettyjä ominaisuuksia kuten, joustavuus, yhteistyötaidot ja tunteiden ilmaiseminen. Vanhassa teollisuusyhteiskunnassa näitä arvoja ei pidetty niin relevantteina.
Keskustelimme kaikista asioista, mutta etupäässä small talkia. Tärkeää tuntui olevan se, kuka oli muuttanut alueelle ja kuka pois.” Not in my backyard” eli otsikko ei minun takapihalleni oli siis todellisuutta jo Suomessakin.

Varoin tarkasti kertomasta , että opetin erityisluokalla Mustakiven koulussa, jottei statukseni olisi pudonnut, siis kumman minun vai tyttäreni? Mutta myöhemmin häpesin. Olisin voinut valistaa näitä herranterttuja kertomalla muutamia tosiasioita ihan oikeasta elämästä. Mitä on maanantainälkä tai miltä tuntuu täydellinen omanarvon tunteen puuttuminen. Miltä tuntui tarpoa koulutietä tietäen, että onnistuminen oli yhtä harvinaista kuin lottovoitto. No seuraavalla kerralla sitten vai?

Juhani Melanen

Myönnettävä se on, että väärässähän minä olin. Erehdyin nimittäin epäilemään Rafaelin käyttökelpoisuutta FC Lahden hyökkäyspäässä. Ajattelin, että mies on jo liian vanha, kankea ja ehkäpä suurin intohimokin olisi jo kuollut. Väitettä tuki sentään kolme edellistä kautta, joilla Rafaelin maalimäärät jäivät korkeintaan kuuteen tehtyyn maaliin. Kirjoitin vielä kesäkuussa juhannuksen alla seuraavasti:
”Sietääkin kysyä riittävätkö Rafael, Dantas ja Kemppinen enää tänä päivänä liigatasolla? Itse asiassa RoPS-pelissä parhaat maalintekopaikat siunaantuivat Loorents Hertsille, jota en kylläkään pidä minään viimeistelijänä. ”

Tuon jälkeen Rafael on nostanut maalimääränsä jo 11 täysosumaan ja johtaa tällä hetkellä maalintekijäpörssiä. Dantaksellakin on kasassa kuusi maalia. No Kemppisen Jonne on luokkaantuneena, mutta Hertsi lienee näyttänyt myös, että miehessä on jonkin verran viimeistelijän vikaa…

Rafael – seuraikoni!

Mielelläni olin kuitenkin väärässä, sillä Rafael on varsinainen seuraikoni, vaikkei alkuperäinen suomalainen olekaan. Rafael saapui Suomeen vuonna 1997 HJK:iin ja sen jälkeen Rafu nähtiin mm. FC Jazzin paidassa. Kaudeksi 2005 Rafael saapui Lahteen ja on siitä lähtien edustanut vain FC Lahtea. Mies on paukuttanut FC Lahdelle 78 liigamaalia, yhteensä maaleja liigassa on jo 115 kappaletta eli toiseksi eniten kautta aikain. Kova suoritus, josta hattu nousee täälläkin suunnassa korkealle.

Mielenkiintoista nähdä, miten Malinen jatkossa peluuttaa Rafaelia, kun Tuco saapuu. Olisikohan jopa niin, että Malinen peluuttaisi Lahtea uskaliaasti kahdella kärjellä? Missio sarjapaikan säilyttäminenhän on jo käytännössä onnistunut, joten nyt voisi toimia ”kaikki munat samaan koriin”-taktiikka, jossa kaksi kovaa viimeistelijää pantaisiin piikkiin. Loppukaudeksi on vain voitettavaa, kun pronssi on vain kuuden pisteen päässä, joten sitä voisi lähteä tavoittelemaan jopa pienellä riskitaktiikalla? Olisi siinä vastustajilla mietittävää, kun Rafael ja Tuco kirmaisivat boxissa…

FC Lahden seuraava kotimatsi tänään perjantaina, vastustajana KuPS!

Pelicansin puolustus vuotaa

Pelicans on pelannut nyt 7 harjoitusottelua vaihtelevalla menestyksellä. Voittoja on tullut vain kaksi ja viisi kertaa on tullut suht niukasti pataan. Vastustajan maaliverkkoa on heiluteltu 24 kertaa, joka on ihan hyvä määrä, mutta samalla omaan maaliin on lipsahtanut kiekko 27 kertaa.

Helposti voi vetää johtopäätöksen siitä, että varsinkin puolustuspelaamisessa on runsaasti skarppaamisen varaa. Myöskään maalivahtipeli ei ole vakuuttanut. Sekä Myllyniemelle että Juvoselle on helppo tai parikin lipsahtanut joka matsissa. Onneksi kysymys on vielä harjoituspeleistä eikä oikeista liigamatseista, joissa pisteitä jaetaan.

Sen sijaan hyökkäyspeli on ollut tehokkaan oloista. Jos katsotaan harjoitusotteluiden pistepörssiä, niin huomataan, että muutama pelaaja on saanut jo aika mukavan saldon aikaan. Pelicansin pistepörssiä johtaa Tyler Redenbach, joka on tehnyt viidessä pelissä pisteet 2+7. Ei hassummin kaverilta, joka useimmilla liigapaikkakunnilla tuomitaan turhaksi surffaajaksi.

Redenbach on johtanut ykköskenttää tehokkaasti harjoitusotteluissa

Toinen turha surffari on Jesse Niinimäki, jolla on seitsemästä ottelusta koossa pisteet 1+7. Lisäksi Pelicansilta löytyy vielä kehäraakki Timo Pärssinen, joka on latonut seitsemässä pelissä pisteet 5+2. Kyseiset surffarit ja kehäraakit ovat muuten kärkikaartia harjoitusotteluiden pistepörssissä kun huomioidaan kaikki liigajoukkueet…

No, tosiasiahan on, että vasta tosipeleissä nähdään kenestä on tekoihin myös liigapeleissä. Jotenkin vain tuntuu, että yleensä näissä harjoituspeleissä pärjäävät nuoret pelaajat, jotka yrittävät vakuuttaa valmennusjohtoa pelipaikastaan joukkueessa. Mitä se sitten kertoo, että Pelsujen vanhat kehäraakit jo tässä vaiheessa paiskovat tuommoisia pistemääriä? Tuskin heidän tarvitsee ainakaan Aravirralle näyttöjä sen kummemmin antaa?

Pelicansin seuraavat harjoituspelit Lahdessa 30.8. Pelicans -HPK ja 1.9. Pelicans – AK Bars Kazan.

Pete Salomaa

Kuka on minun lähimmäiseni? Onko hän aivan lähellä minua oleva ihminen? Sellaisia ovat perheenjäsenet, työtoverit, sukulaiset, ystävät. Vai keitä pidän lähimmäisinä? Voisiko lähimmäinen olla hän, joka tulee lähelle minua, ajatuksiini ja sydämeeni. Silloin hänen ei tarvitse olla fyysisesti minun vieressäni ja kuitenkin hän on minulle merkityksellinen tärkeä ihminen.

Jeesukseltakin kysyttiin: ”Kuka on minun lähimmäiseni?” Silloin hän esitti vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Ryöstetty mies jäi pahoinpideltynä tielle makaamaan. Hänen ohitseen käveli pappi ja leeviläinen. Mutta kun laupias samarialainen tuli hänen kohdalleen, hän näki miehen hädän, auttoi, sitoi haavat ja vei hänet majataloon saamaan hoitoa ja suojaa.

Vertauksellaan Jeesus kääntää kysymyksen toisin päin. Kysymys ”Kuka on minun lähimmäinen?” muuttuukin kysymykseksi, voinko minä olla jollekin apua tarvitsevalle se lähimmäinen, jonka hätä ja kipu tulee minun kivukseni? Monella on kiire. Elämässä on paljon asioita, jotka vievät huomioni. Siksi on hyvä kysyä, näenkö minä apua tarvitsevan?

Jeesus ei kulkenut apua tarvitsevan ohitse. Hän oli pilkattu ja halveksittu, kuten samarialaiset aikanaan. Kuitenkin hänen sydämessään oli ja on paikka jokaiselle hätään joutuneelle. Mekin olemme hänen sydämellään. Ja meitä hän kutsuu askeliinsa, elämään lähimmäisinä toisillemme.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Suomi on demokraattinen maa kaikin tavoin, mutta jossain kulkee se raja maksuttomien ja maksullisten oikeudenkäyntien välillä. Seuraava kertomani tarina on totta ja sen kertoja on entinen oppilaani.

Tarina juontaa juurensa 20 vuoden takaa. Opetin silloin Itäkeskuksen yläasteella tavallisen rentoja jurrikoita, joille oli yhteistä ns. skidrowlainen elämäntapa, jota voisi luonnehtia yhteiskunnan ulkopuoliseksi. Silloinen oppilaani Pave ( nimi ei keksitty tai muutettu) oli 20 vuotias,
nyt 34 vuotias , sisäisten huumeidenkäyttäjä on joutunut tekemään erilaisia rikoksia, lähinnä omaisuusvarkauksia, rahoittaakseen huumeiden käyttönsä.

Viime kesänä Pave joutui vastaamaan tekemistään kesämökkimurroista Helsingin raastuvan oikeuteen. Koska Pave ei viimeiseen 15 vuoteen ollut ehtinyt juuri työelämässä viihtyä, hänet katsotaan varattomaksi ja hänelle myönnetään maksuton oikeudenkäynti. Ennen oikeudenkäyntiä Pave on saanut valita Helsingin asianajajaluettelosta mieleisensä oikeudenkäyntiavustajan. Pave tietysti valitsee sellaisen, joka on kallis ja hoitaa hänellekin ”bonuksia” ja ”fattafyffeä” liiviin, kuten termi kuuluu.

Oikeudenkäynnin loppupuolella Paven asianajaja esittää käräjäoikeudelle laskunsa, valmistelukuluineen 12 tuntia a 160 euroa. Käräjäoikeus paljoksuu avustajan käyttämää tuntimäärää ja myöntää hänelle kuitenkin 8 tuntia a 160 euroa eli yhteensä 1280 euroa. Pave saa oikeudessa pienehkön vankeustuomion. Pave ja hänen asianajajansa pitävät tuomiota kuitenkin Paven henkilökohtaisiin elämäntilanneolosuhteisiin nähden liian ankarana ja ilmoittavat tyytymättömyytensä tuomioon ja kertovat valittavansa tuomioista hovioikeuteen. Myös hovioikeus on Pavelle maksuton. Pavelle tämä oli hänen elämänsä 31 maksuton oikeudenkäynti. Samana päivänä samassa käräjäoikeudessa käsitellään kymmenen muun varattoman rikoksentekijän
asioita.

Suomessa on yli 70 käräjäoikeutta, osa pienempiä kuin Paven kotikaupunki Helsinki. Jokainen ymmärtää, että toki Pavekin tarvitsee paraan mahdollisen juridisen avun elämänsä väliaikaisessa alamäessä, mutta keskituloisena eläkeläisenä, minulla ei olisi varaa palkata Paven asianajajaa.
Juuri asianomistaja ja riitajutuissa, kynnys hakea oikeutta , on keskiluokalle liian kallis, koska  asianajopalkkiot ovat nousseet kohtuuttomiksi.

”Hyvää kuolinpesää pitää vaalia kuin impeä. Sitä ei missään nimessä saa päästää kuivumaan ja asioissa ei saa kiirehtiä”, kertoili jo edesmennyt tähtijuristi ”Jymy” Gynther jo 1990-luvulla. Päätänkin tämän juttuni vitsiin, jonka kuulin alan miehiltä itse. Mitä yhteistä on spermalla ja
asianajajalla? Molemmissa tapauksissa vain yhdellä miljoonasta on mahdollisuus tulla ihmisiksi.

Juhani Melanen

FC Lahti onnistui keskiviikkona ihan itse tössimään mahdollisuutensa nousta vielä mukaan jopa mitalikamppailuun. RoPS oli täysin voitettavissa ja Lahti halllitsi tapahtumia kentällä, mutta harvinaisen löysä puolustuspelaaminen, Tuomen yksi harmittava lipsahdus ja Hertsin ulosajo ratkaisivat tärkeät pisteeet rovaniemeläisille.

Pelejä on vielä jäljellä 9 kappaletta, joten ihan lopullisesti ei haaveita mitalista saa kuitenkaan haudata. Se vaatii kuitenkin mielestäni kolmen seuraavan ottelun voittamista. Vastaan tulevista joukkueista kaksi (JJK, Inter) on sarjataulukossa Lahden takana ja yksi (KuPS) juuri Lahden edellä. Näistä täysi pistepotti, niin ollaan taas uudessa tilanteessa. Jos näin ei käy, on vaikea nähdä minkä vuoksi katsojat jaksaisivat loppuihin kotimatseihin raahautua…No, ehkäpä Tuco kiinnostaa ja onhan siellä vielä se yksi HJK-pelikin.

Ongelmia valmentaja Maliselle aiheuttavat useat pelikiellot, jotka vaikeuttavat joukkueen peliä. Hyvin toiminut kenttäryhmitys ontuu, kun muuttuvia palasia on liikaa. RoPS-pelistä olivat poissa Kärkkäinen ja Hauhia ja se ikävä kyllä näkyi puolustuspelaamisen hataruutena. JJK-pelistä ovat poissa topparipari Sinisalo-Joenmäki sekä käsittömättömän ulosajon kokenut Hertsi. Näinköhän Toivomäki pelaa topparina?

JJK-peliin odotellaan jo Tucoa saapuvaksi, mutta todennäköisempää lienee, että mies tekee debyyttinsä vasta KuPS-pelissä 30.8. Ei vielä siis haudata euro/mitalivouhotusta, mutta vouhotetaan vähän pienemmällä volyymilla, ainakin toistaiseksi…

Loppuun vielä yksi pieni toivomus: Stadionin tulostaulu kuntoon. Noloa, ettei edes pelin tulosta näe mistään, puhumattakaan siitä, että hidastuksia olisi kiva myös katsoa.

Kossu pelastaa Pelicansin?

Kimmo Koskenkorva vakuutti Pelicansin seurajohdon try-outillaan ja sai vuoden sopimuksen, mikä ei ihan kauheasti yllättänyt. Hassunhauskasti voisi siis sanoa, että Pelicans ratkoo ongelmansa suomalaiskansallisesti tutulla tavalla eli Kossulla…

Turhaan fanit mielestäni huutelevat kaikenmaailman jenkkiyliopistopelaajien perään, varsinkin kun nyt saatiin rutinoitunut pelimies, joka tietää mitä menestys SM-liigassa vaatii. Jostain kumman syystä SM-liigasta tutut nimet eivät näille hardcore-faneille kelpaa. Aina ollaan naukumassa joukkueeseen uusia ja ihmeellisiä ulkomaanapuja. Sitten kun nämä ulkomaan ihmeet epäonnistuvatkin, ovat fanit heitä ensimmäisenä pois potkimassa ja kertomassa, että kyllähän sen tiesi heti, ettei tosta mihinkään ole…

Ainahan voi tietysti käydä joulut ja saadaan uusi ”lasch”, mutta kovin epätodennäköistä se on. Samat fanit osaavat myös aina kertoa, kuinka kolmekympinen pelaaja on jo uraansa lopetteleva, kylläinen ja rahastusta harrastava has been. Ehkäpä tälläiset jutut kertovatkin enemmän näiden fanien omasta iästä…

Nyt Aravirralla on käsissään todella tasainen joukkue, josta kyllä löytyy ihan oikeaa osaamista. Tosin myös Aravirran osaaminen ja motivaatio on kyseenalaistettu lätkän kaikkitietävillä nettipalstoilla. Niinpä moni rankkaa Pelicansin sijoille 12-14. Höpö höpö sanon minä! Pelicansin ”pappaosasto” tulee ensi kaudella yllättämään vielä monet.

Harjoituspeleissä ovat vakuuttaneet meikäläisen ainakin Pärssinen, Niinimäki ja Redenbach eli koko ykkösketju. Tästä ketjusta löytyy paljon kiekollista taitoa ja se on näkynyt useina komeina ylivoimaosumina. Smolenak on enemmänkin höntsäillyt pelit läpi, toisaalta ei miehen tarvitse treenipeleissä mitään enää todistaakaan. Kaikki tietävät miehen potentiaalin tosipeleissä.

Viime kauden harjoitusotteluihin verrattuna Pelicans pelaa tällä hetkellä huomattavasti liikkuvampaa ja parempaa kiekkoa. Käykääpä vaikka itse asia tarkistamassa. Tänä viikonloppuna Pelicans pelaa Lappeenrannassa ja seuraava kotiharjoituspeli on 30.8. HPK:ta vastaan.
Harmilllisesti menee siis päällekkäin FC Lahden matsin kanssa…Jaa, kumpaankohan menisi??

Pete Salomaa

Tänä sunnuntaina kirkoissa puhutaan Jeesuksesta, joka parantaa. Raamatuntekstit kertovat Jeesuksen tekemistä parantamisihmeistä: Jeesus teki kuuromykästä terveen, hän avasi sokean silmät.

Sairauden kourissa hyvin monen ihmisen huulille nousee rukous. Myös sairaan ihmisen lähellä rukoillaan usein paljon, vaikkeivät nuo läheiset muuten olisikaan säännöllisiä rukoilijoita. Hätä saa meidät pyytämään apua Jumalalta. Olemme silloin heikkoja, omat keinot eivät riitä.

Yhä edelleen tapahtuu Jumalan ihmeitä, joissa ihminen parantuu. Ajattelen, että Jeesus parantaa myös lääkäreiden, ihmisten antamien hoitojen ja lääkkeiden kautta. Eivät nekään ole automaatteja, jotka aina tepsivät. Siinäkin tarvitaan apua ylhäältä.

Mutta Jeesus-parantaja tekee muutakin. Tärkeintä on, että hän on kanssamme kivussa ja pelossa. Hän parantaa antamalla rauhaa ja luottamusta. Hän on läsnä, vaikkei sairas enää jaksa uskoa eikä huokailla.

Uudessa testamentissa käytetään yhtä ja samaa sanaa sekä parantamisesta että pelastamisesta. Jeesus on auttajamme sairaudessa, mutta vielä suurempaa on se, että hän on pelastaja. Hän antaa synnit anteeksi ja avaa tien ikuiseen elämään. Joskus parantuminen onkin sitä, että sairaus jää, mutta pelastus tulee. Ihminen saa silloin antaa elämänsä, ilonsa ja surunsa Jumalan käsiin ja luottaa hänen rakkauteensa. Se on voimassa joka päivä.

Riitta Särkiö

Otsikko on tahallisesti provokatorinen, mutta asiakin on hyytävä. Elämme täysin erilaisessa ja erittäin epäoikeudenmukaisessa maailmassa, jossa suuret rosvot naureskelevat partaansa, mutta pienet ihmiset menettävät kaikkensa sananmukaisesti.

Ahneus, välinpitämättömyys ja lähimmäisistä piittaamattomuus on uskomatonta erityisesti pankkimaailmassa. Barclays pankin erotettu pääjohtaja Bob Diamond, joka jäi kiinni housut pöksyissä maailman keskeisimmän viitekorko liborin peukaloinnista sai erorahakseen 3 miljoonaa puntaa. Hän vähätteli tekoaan alaisilleen seuraavasti:” Säästämisyritykset olivat keskimäärin pieniä.”

Väite on uskomatonta paskaa ja hölynpölyä, sillä iso osa maailman rahoitustuotteiden hinnoittelusta perustuu juuri libor-korkoihin. Kuvitelkaa itse. Tuotteiden kokonaisarvo on 650.000  miljardia euroa. Maallikoille tiedoksi. Miljardissa on 1000 miljoonaa. Rikoksen suuruusluokka on käsittämätön ja Diamondin oikea paikka olisi vankila tai jos olisimme Kiinassa kuolemantuomio.

Satojen suomalaisten yritysten, kuntien ja kaupunkien julkiset rahat ovat toisin euribor viitekorkoon sidottuja. Viranomaiset eivät osaa näitä asioita tutkia, koska ne ovat heille ylivoimaisen vaikeita, mutta pienen pikavipin ottanutta ja maksukriisiin joutunutta yksilö on helpompi nuijia olan takaa. Luin
juuri omalla nimellään julkisuuteen joutuneen naisen kohtalosta viikonloppuna. Pikavippipankki vie häneltä kaiken: omakotitalon, jo maksetut rahat ja hän jää vielä velkaa. Miksei valtiovalta puutu mitenkään näihin asioihin ja aseta selvää korkokattoa näille rikollisille yrittäjille?

Pankkeja tämä ei todella kiinnosta, sillä korollahan ne elävät. Pankkiirit ovat oma suojattu rotunsa, jonka laittomat tehtailut ovat kaikkien tiedossa. Oman edun tavoittelusta on tullut elämän tärkein asia, koska aivan ilmiselvästi pankkialalla on erittäin helppo rikkoa eettisiä sääntöjä siksi, että rangaistukset ovat lieviä tai olemattomia. Kultainen kädenpuristus ja muhkea pankkitili Karibialla kolmen kuukauden  vankilatuomioista eliittivankilassa ei olisi hullumpi vaihtoehto minullekaan. Näin toimitaan Amerikassa ja näin tehdään Suomessa. Rahanpesu ja harmaa talous naureskelevat ja antavat keskiluokan maksaa tämän kaiken.

Omalaatuisinta koko tässä kuviossa on se, että pankkiireilla ja omistajille eivät kuulu kuin voitot. Kaikki tappiot voidaan kansallistaa ja näin on tehtykin niin Euroopassa kuin USA:ssakin. Mistään oikeusvaltiosta ei ole kyse silloin, kun tämän kaltainen toiminta sallitaan ja pieniltä ihmisiltä
viedään kaikki, mutta suuret rosvot kävelevät vapaina korkokiristyksellä. Monissa kulttuureissa ei velasta saanut tuhat vuotta sitten periä korkoa lainkaan. Sitten tulivat juutalaiset korkomanipulaattorit ja loppu on historiaa.

Juhani Melanen

Tein lauantaina jotain typerää. Minun olisi pitänyt olla viisaampi. Olisi pitänyt tajuta jo lippujen hinnoista, että se on typerää. Oikeastaan olisi pitänyt hoksata jo paikalle raahatuista joukkueista, että se ei kannata. Tapahtuman järjestäjän olisi pitänyt herättää epäilykseni katastrofista. Junallisesta punapaitoja ja viimeistään Olympiastadionin ulkopuolella pauhaavasta Popedasta olisi pitänyt heittää hanskat tiskiin, kääntyä, eikä todellakaan palata. Ilmainen lippu super matchina markkinoituun Arsenalin ja Manchester Cityn väliseen otteluun sai minut kuitenkin astelemaan stadionin porteista. Ilmainen jalkapallo on yleensä hyvä idea.

Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alajan mukaan ”tällainen super match kehittää Suomen jalkapallokulttuuria eteenpäin.” Hyvin sanottu Pertti. Olet todellakin oikeassa, mikäli kotimaisella jalkapallokulttuurilla tarkoitat ulkomaisille huippuseuroille huoraamista. Pukeutumalla upporikkaiden Valioliigaseurojen krääsäkledjuihin tuemme suomalaista jalkapalloa ja hoilaamalla Arsenalin kannatuslauluja suomalaiset jalkapallokatsomot täyttyvät kuin itsestään. Mietipä uudestaan Pertti.

Arsenalin ja Cityn välinen kamppailu on keritty nimeämään jo kesäklassikoksi samaan tapaan kuin Hifkin ja Jokereiden välinen mediatapahtuma nimettiin talviklassikoksi. Asetelmasta näkyy selvästi mikä on tilanne tämän hetken Suomessa: jääkiekossa suomalaiset joukkueet ansaitsevat klassikko-termin matsinsa eteen, sillä lätkä on se, mistä täällä ollaan ylpeitä. Se on se suomalaisten juttu. Jalkapallossa tarvitaan ehdottomasti vetoapua ulkomailta. Vain ulkomailla osataan pelata. Kotimainen liiga on paskaa, ja suomalaiset pelaajat kömpelöitä ja lahjattomia. Lauantainen jalkapallojättiläisten peli oli tasoltaan sitä surkeaa veikkausliigaa, jossa kaikki pallot eivät napsahdelleet oikea-aikaisesti omalle joukkueelle. Tunnelma toki oli suomalaisen median mukaan katossa, nähtiin usean kierroksen aalto ja kaikkea.

Uutisointi kahden englantilaisseuran hassuttelumatsista ylitti jopa omat odotukseni. Televisiointia olisin voinut odottaa esimerkiksi maikkarilta, mutta että Yle. Tokihan tällainen harjoitusmatsi on näkemisen arvoinen juttu, toisin kuin esimerkiksi huipputasaiset Veikkausliigakamppailut. Lauantai-illan urheiluruutu uutisoi näyttävästi mitä ainoa oikea jalkapallo voi parhaimmillaan olla. Veikkausliiga, ykkönen ja muu suomalainen jalkapallo sivuutettiin tylysti. Tällä kertaa tuloksia ei lukenut edes siinä liikkuvassa alapalkissa, josta nykyään olemme tottuneet joukkueemme tulokset lukemaan. Media ruokkii kansaa ylihypetetyllä kuvalla suurseurojen mahtavuudesta. Se on luonut oman pienen jalkapallomaailmansa, johon suomalainen jalkapallo ei kuulu. Tämä se vasta on hyvä lähtökohta lähteä rakentamaan sitä toivottua kotimaista jalkapallokulttuuria.

Monen mielestä super match oli onnistunut tapahtuma. Minun mielestäni se oli lähinnä surkea vitsi. Toiseksi puoliajaksi painelin pizzalle.

Elina Salomaa

Sitä kysymystä ei oman pienuutensa ja kelvottomuutensa tunteva publikaani aikanaan Jeesuksen vertauksessa edes uskaltanut tehdä. Arka, pelokas, omat virheensä tunnustava, pelolla ja kivulla kasvatettu ja huonoksi luokoiteltu lienee tuttua vanhan koulumaailman ja kotimaailman kolhimille itsetunnoltaan heikoille.

Vai onko heitä? Onko sijaan tullut kaikissa asioissa kyvytön ja lahjaton tyhjäpää, jolle kuuluu menestyksen eturivi, kunhan vain menee sitä julkisesti vaatimaan? Itsetuntoa ei todellakaan ihan kaikilta puutu.

Jeesuksen esimerkkikertomuksessa vastapoolina oli itsetietoinen fariseus, jonka rukouksen omasta mielestä tuli kelvata Jumalalle, esittihän hän sen oikein. Ansioita Jumalankin edessä riitti, vaan toisin oli publikaanin laita. Eihä sellaisesta ihmisestä tai oliosta voi olla mihinkään. Eiän sellaisella ole mitään asiaa edes Jumalan eteen.

Mutta toisin on. Jumalan silmissä ihmisten mielessä kelpaamaton sai osakseen Jumalan hyväksynnän. Toisin taisi käydä omasta mielestään hyvälle. Eliitti ja tavikset, hyvät ja huonot, koulutetut ja kouluttamattomat, ammattitaitoiset ja ammattitaidottommat, työlliset ja työttömät, nuoret ja vanhat. Jakolinjoja rittää. Ja alaspainavia näkökulmia.

Jumalan edessä riittää se, että tulee hänen luokseen. Minäkin kelpaan ihan sellaisenani hänelle keskustelukumppaniksi. Ja keskustelusta seuraa hyväksymisen kokemus.

Esa Kekki