En tiedä laskitko mäkeä tai söitkö laskiaispullaa viime tiistaina kuten perinteet velvoittavat. Luultavasti tuhkakeskiviikko vei viimeisetkin sokerinmuruset suupielistäsi pois, sillä siitä alkoi paaston aika.
Uskon, että kiinnostus paastoa kohtaan tulee lisääntymään tulevina vuosina, sillä varsinkin nuoret ovat kiinnostuneita kaikenlaista äärimmäisyyksistä. Monet myös kaipaavat elämäänsä jonkinlaista ohjekirjaa, siksi niin monet ruokavaliotkin tiukkoine rajoituksineen ovat niin suosittuja. Eikö tässä olisi markkinarako myös paastolle? Mikä olisi sen mahtavampaa kuin kerran vuodessa yli kuukauden mittainen jakso, jonka aikana voisi noudattaa tiukkaa kaavaa ja samalla ehkä myös laihtua!
Valitettavasti kristillisessä paastossa ei ole aivan kyse pelkästä ohjeen noudattamisesta tai lihan pois jättämisestä. Kyse on paljon suuremmasta. Tarkoitus on raivata tilaa hengelliselle hiljentymiselle. Puhdistaudutaan maailman huvituksista, nautinnoista ja turhuuksista. Ainakin sellaisista, jotka vievät huomion pois Jumalasta ja samalla sisäisestä vahvistumisesta.
Entäpä sitten kiusaukset? Jokainen, joka on tehnyt uudenvuodenlupauksen tietää, että lupauksia on vaikea pitää. Lankeaminen tulee usein jo ennen loppiaista. Omaan lupaukseensa ja itseensä pettyy. Hyvän pyrkimyksen heittää koko loppuvuodeksi nurkkaan, eikä se rakenna ketään.
Paastossa tulee myös kiusauksia. Tärkeää on, että ei lupaa enemmän kuin pystyy kantamaan. On ehkä hyvä, että ei lupaa muuta kuin raivata tilaa Jumalalle. Ehkä elämässäsi on jokin alue, jossa voit harjoittaa luonteen lujuutta tai itsesi kasvattamista. Jollekin se voi olla lihasta tai jostain muusta juhlaruuasta kieltäytyminen.
Esikuvana paastossa on itse Jeesus. Hänelle paholainen ei tarjonnut pelkästään liha-ateriaa, vaan tarjosi kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston. Jeesus kuitenkin kieltäytyi kaikista paholaisen hänelle tarjoamista asioista ja Jeesus sai jäädä rauhaan.
Rauhaisaa paaston aikaa sinullekin,
Ville Hakulinen
Seurakuntapastori