Maailma muuttuu Eskoseni! Mutta Suomi ei! Digimurroksen takia ja uusien älypuhelinten ja niiden sovellutusten takia erilaiset välittäjäyritykset ovat muuttamassa koko työnteon luonnetta.
USA:ssa tilanne on jo sellainen, että Uberin, TaskRabbitin ja Luftin kaltaiset palveluyritykset ovat luoneet joukon työttömiä työläisiä, jotka ahkeroivat puhelimessa raksuttavien algoritmien laskuun. Uudet sovellutukset mahdollistavat sen, että ne eivät ns. perinteisessä mielessä työllistä juuri ketään, vaan ne välittävät keikkatyöläisille hommia ja toimivat eräällä lailla yksityisinä yrittäjinä urakoitsijan tapaan.
Suomessa toimivat jo Uber ja ruokalähettipalvelu Wolt. Näille on oikein hienompikin nimi ja ilmiötä kutsutaan ”sharing econymyksi” eli jakamistaloudeksi. Uuden talouden piirissä palveluita ja tavaroita lainataan, vaihdetaan, ostetaan, vuokrataan suoraan niiden tekijöiltä tai omistajilta, yhtiöiden toimiessa vain välikäsinä ja rahastajina. Tämä aiheuttaa sen, että velvoitteita vältellään ja palkkaa maksetaan hyvinkin erilaisesti kuin normaaleissa työsuhteissa.
Vaimoni sisko Raija, joka asuu San Diegossa, on innokas näiden palveluiden käyttäjä. Hän tilailee apua TaskRabbit-sovelluksella milloin jonkun jonottamaan konserttilippuja, milloin siivoamaan, milloin muuttoapuun varsin näppärästi. Pyykit hän pesee Washio-sovelluksella, kun taas ruokakauppaan hän lähettää jonkun opiskelijapojan puolestaan InstaCartilta.
Asiakkaalle nämä eivät maksa maltaita ja ovat käteviä. Niinpä näissä sovelluksissa työskentelevät voivat olla yhtä aikaa monen eri välittäjäyrityksen palkkalistoilla, jolloin yritykset säästävät rahaa välttelemällä monia perinteisen työnantajan lakisääteisiä velvoitteita ja maksuja. Työntekijät ovat siis prekariaatteja ja freelancareita, jotka saavat palkkansa tehdystä työstä, mutta eivät nauti mitään monista vakituisen työntekijän eduista.
Näitä välittäjäyrityksistä on USA:ssa jo alettu kerätä tietoja ja työn varjopuoliin kiinnittää huomiota. Suomessa Hesari teki räväkän jutun Wotin ja Foodran ruokalähettien ansioista, jolloin selvisi kummia! Toimeen pitäisi tulla 150 eurolla viikossa! Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea Andrew Callawayn raportti ” Työväenliikkeen dystopiasta” ja miettiä maailman menoa. Vastuu sysätään työntekijöille ja koko päivän ansio saattaa valua miinusmerkkiseksi, jos napsahtaa yksikin pysäköintisakko. Oikeuteenkin on jo menty, koska vastuukysymykset eivät ole selviä ja yksiselitteisiä.
Kaikesta huolimatta nämä palveluyritykset leviävät kuljetuksiin ja majoituspalveluihin. Vaikutusvaltaisia ovat majoitusyritys Airbnb ja kuljetusyritys Posmates jo Suomessakin. Mihin ihmistä enää tarvitaan, kun Uber aikoo korvata kuljettajansa itseohjautuvilla autoilla? Onneksi vastarintaa näitä palveluyrittäjiä kohtaan alkaa esiintyä , mutta riittääkö se silti saamaan niitä kuriin.
Se näkee, kuka elää!
Juhani Melanen