Kuukausi: elokuu 2021

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on lähimmäinen, siis ne lähellä olevat ihmiset. Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut, että sana on aika vieras monelle lapselle ja nuorelle. Olen miettinyt, mistä tämä mahtaa kertoa. Siitäkö, että sana on vanhahtava, tai ehkä se kertoo jonkinlaisesta kulttuurisesta muutoksesta?

Kirkollisissa piireissä sana lähimmäinen on kyllä käytössä, koska puhe lähimmäisistä oli Jeesuksen puheissa niin keskeisessä roolissa. Jopa siinä määrin, että kun häneltä kysyttiin mikä on suurin käskyistä, hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”  Jeesus myös laajentaa käsityksen lähimmäisistä. Lähimmäisiä eivät ole ainoastaan itselle läheiset ja luonnostaan rakkaat ihmiset, vaan myös kaikki sellaiset, joita on vaikea kohdata rakkaudella.

Käskypari: rakasta lähimmäistä kuten itseä, onkin yllättävän vaikea. Ehkäpä yksi syy sanan ”lähimmäinen” katoamiseen jokapäiväisestä kielenkäytöstä, liittyy käsitykseen lähimmäisenrakkaudesta. Aika usein se on ymmärretty sellaisena itsensä uhraavana rakkautena ja mahdollisesti myös rakkaudella tukahduttamisena, siis eräänlaisena vallan välineenä.

Jos lähimmäisenrakkaus ymmärretään yllä kuvatulla tavalla, mennään pahasti metsään. Jeesushan kehotti rakastamaan lähimmäistä samalla tavoin kuin itseä. Itsensä uhraaminen toisten puolesta, ei osoita rakkautta sen paremmin itseä kuin toistakaan kohtaan. Jos en pysty rakastamaan itseä, miten voisin rakastaa ketään toistakaan. Mutta samaan aikaan on kuitenkin huomattava, että jos rakastan ainoastaan itseäni, alan pystyttää raja-aitoja itseni ja toisten välille.

Ehkäpä vastaus löytyykin Jeesuksen muokkaaman käskyn alusta, eli Jumalan rakastamisesta, tai paremminkin Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Pystyn rakastamaan itseä ja toisia, koska olen itse rakastettu.

Hanna Rikkanen
Kappalainen
Launeen seurakunta

Suomen talous kasvaa nyt historiallisen hyvää tahtia. Yritykset investoivat, työllisyys on nousussa ja markkinoiden luottamus tulevaisuuteen on vahva. Nousukausi on tuonut mukanaan kuitenkin myös kasvukipuja. Monia aloja vaivaa tällä hetkellä huutava työvoimapula. Kyse on siitä, että työvoiman tarjonta ei riitä täyttämään kysyntää. Työ ei toisin sanoen löydä tekijäänsä.

Pulaa työvoimasta esiintyy usein suhdannehuipulla, eli silloin, kun talous on aallonharjan laella. Tarkastellessa avoimien työpaikkojen määrää suhteessa työttömiin työnhakijoihin olemme jo nyt lähellä edellisen noususuhdanteen huippulukemia. Nousukiidon hidastumista ei kuitenkaan ole vielä näkyvissä. Työvoimapulasta on siksi tulossa kovaa vauhtia lukko yrityksien liiketoiminnan ja sitä kautta Suomen talouden kasvulle.

Työvoiman saatavuusongelmiin on monia syitä. Ensinnäkin korona on sotkenut kaiken muun ohella myös työmarkkinoita. Moni työssäkäyvä suomalainen on ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana työpaikan ja jopa ammatin tai alan vaihdoksen edessä pakkotilanteessa. Eli työntekijää tilanteesta ei pidä syyttää. Kestää aikansa, ennen kuin tilanne tasoittuu.

Joillakin aloilla kyse on taas siitä, että kilpailu osaajista on aidosti niin kovaa, ettei sopivia hakijoita riitä joka tehtävään. Esimerkiksi tekniikan ammattilaisten määrä ei vastaa tällä hetkellä teknologia-alan tarpeita. Siellä missä osaajista on pulaa, tarvitaan aidosti markkinaehtoisia panostuksia koulutukseen ja osaamiseen. Koulutusohjelmien ja aloituspaikkojen määrä tulee saada erityisesti kasvualoilla tasolle, joka vastaa yritysten tarpeita.

Pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen ei kuitenkaan riitä, jos alalle ei ole halukkaita. Esimerkiksi sote- ja hoiva-alalla kamppaillaan sen kanssa, että ovi käy lähinnä ulospäin. Kokeneita työntekijöitä jää eläkkeelle samaan aikaan, kun ala ei vedä uusia enää entiseen tahtiin. Hoitoalan työvuoroja jää täyttämättä eri puolilla Suomea, kun niihin ei riitä henkilöstöä.

Hoitotyö ei nykyisellään saa Suomessa sille kuuluvaa arvostusta, vaikka sen varaan rakentuu koko peruspalveluiden järjestelmä. Sekä palkoissa että työoloissa tulee tapahtua parannusta, jotta hoitohenkilöstön kohtaamille jatkuville ylitöille ja sijaisjärjestelyille saadaan stoppi.

Myös Lahdessa sotehenkilöstön jaksaminen ja riittävyys on paisunut jo todelliseksi ongelmaksi. Hykyn tärkeimpiä tehtäviä on siksi nyt pitää huolta henkilöstöstään ja houkutella samalla uusia ammattilaisia. Hyky:n uuden hallituksen ja yhtymäkokouksen tehtävänä on heti nyt syksyllä paaluttaa ne toimenpiteet, joilla asia korjataan.

Täsmälääke työvoimapulaan on helpottaa työikäisen työllistymistä ja kannustaa ihmisiä vastaanottamaan työtä. Toimivilla työvoimapalveluilla on keskeinen rooli työnantajien ja työnhakijoiden välisessä vuoropuhelussa. Hallituksen alullepanema kuntakokeilu ja pohjoismaisen työnhaun malli tähtäävät siihen, että tämä silta kestää.

Myös työperäisestä maahanmuutosta on esitetty ratkaisua työvoiman saatavuuteen ja erityisosaajien saamiseksi Suomeen. Hallitusohjelmassa on sitouduttu työperäisen maahanmuuton maltilliseen lisäämiseen, jotta tulevaisuuden työvoimatarpeisiin voidaan vastata väestön ikääntyessä.

Koronan jälkeinen kasvu on kiihdyttänyt työvoimapulaa, mutta monet siihen liittyvät rakenteelliset ongelmat ovat olleet tiedossa jo aiemmin. Hallituksen tärkeimpiä tehtäviä syksyn budjettiriihissä varmistaa työkalupakki ja toimenpiteet siihen, että työpaikoille riittää työntekijöitä. Myös valtiovarainministeriö selvittää parhaillaan keinoja työvoimapulan ratkaisemiseksi.

Suomen taloudella on nyt iso vaihde päällä. Jopa niin iso, että työmarkkinat eivät pysy perässä.

Ville Skinnari

Uutiset Afganistanista ovat järkyttäneet maailmaa. Yhdysvaltain maassa 20 vuotta sitten aloittama terrorismin vastainen sota sai synkän loppunäytelmän: Taliban tarttui valtaan väkivallan keinoin ja sysäsi Afganistanin yhä syvempään kriisiin.

Afganistanin haurasta demokratiaa on ylläpidetty pitkälti kansainvälisen yhteisön avun turvin. Nyt kun maan hallinto on luhistunut ääriliikkeen haltuun ja ulkomaiset rahahanat ehtyvät, on hyvin epävarmaa, mikä on taloudellisesti epävakaan ja jo valmiiksi nälänhädästä kärsivän kansakunnan tulevaisuus.

Erityisen huolestuttava on Afganistanin naisten ja tyttöjen asema. Talibanin edellisen valtakauden päättymisen jälkeen he ovat voineet liikkua, tehdä työtä ja käydä kouluja vapaasti. Tämä kaikki on nyt uhattuna.

Olemme ulkoministeriössä olleet tiiviisti akuutin kriisin päällä. Kun turvallisuustilanne alueella heikkeni, teimme päätöksen kotiuttaa Suomen diplomaattihenkilöstö Kabulista ja auttaa maassa olevia muita suomalaisia palaamaan kotimaahan. Evakuointilentojen järjestämisessä on tehty tiivistä yhteistyötä kumppanimaidemme kanssa.

Suomen Afganistanissa tekemä työ ei olisi ollut mahdollista ilman tulkkeina ja muissa tukitoiminnoissa työskennelleitä afganistanilaisia. Suomi evakuoi valtioneuvoston päätöksellä maasta siksi myös kaikkiaan 170 kanssamme työskennellyttä afganistanilaista perheineen.

Talibanin valtaannousua edelsi vuosien työ sen eteen, että Afganistanin valtio pystyisi puolustamaan itse itseään ja että nyt käsillä olevan kriisin kaltainen oikeusvaltion alasajo voitaisiin välttää.

Suomi antoi panoksensa tämän tavoitteen eteen osallistumalla Afganistanissa niin Nato- kuin EU-johtoisiin koulutusoperaatioihin ja siviilikriisinhallintaan. Suomalaiset ja lahtelaisetkin ovat palvelleet maassa eri tehtävissä ammattitaitoisesti ja tehtävälleen omistautuneesti. Tämä työ on tuonut mukanaan myös riskejä, niin fyysisiä kuin henkisiä.

Kaikki Afganistanissa palvelleet suomalaiset ansaitsevat ison kiitoksen. Heidän työpanoksensa ja Suomen mahdollisten tulevien kriisinhallintaoperaatioiden vuoksi on tärkeää tehdä seuraavaksi huolellinen arvio Suomen sotilaallisesta toiminnasta ja sen tuloksista Afganistanissa.

Kansainvälinen kriisinhallinta on Suomelle tärkeä ulko- ja turvallisuuspoliittinen työkalu. Suomalaisten sotilaiden lähettäminen valtiomme rajojen ulkopuolelle tulee kuitenkin olla aina perusteltua ja sen tulee palvella Suomen omia tavoitteita.

Aika näyttää, mikä on Afganistanin suunta tästä eteenpäin. Selvää joka tapauksessa on, että tarve henkiä pelastavalle humanitaariselle avulle tulee olemaan jatkossakin suuri. Siviilien hätä ei tule helpottamaan epävakauden, kuivuuden ja koronataudin keskellä.

Vaikka Suomen kehitysyhteistyön maksatukset Afganistanille on keskeytetty, humanitaarista apua tullaan toimittamaan myös jatkossa esimerkiksi Punaisen Ristin ja YK:n kautta. Avun tulee kaikissa muodoissaan tavoittaa nimenomaan afgaanisiviilit – Suomi ei anna rahaa Talibanien taskuun.

Afganistanille vuosien varrella annettu tuki ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan. Pitää muistaa, että työtä on tehty ja tehdään erittäin vaikeissa olosuhteissa. On Suomen etu, että afganistanilaisia pyritään tukemaan myös jatkossa mahdollisin tavoin heidän kotimaassaan, jotta siellä kertyvän pakolaisvirran painetta saadaan hallittua.

Ville Skinnari

Katselin tässä taannoin isoisäni jäämistöstä löytyneitä kuvia, joista yhdessä poseerasi päässä hänen äitinsä, minun isoisoäitini. Raskas elämä oli jättänyt jälkensä naiseen, ja ainoastaan vierellä ollut pieni poika paljasti, että siinä oli isoisoäitini nuorimman lapsensa kanssa noin 50-vuoden ikäisenä.

Ennen vanhaan elämä oli fyysisesti raskasta. Työssä ei ollut apuna koneita tai laitteita, vaan asiat piti tehdä lihasvoimalla. Ruoanlaitto ja kotityöt vaativat myös aikaa ja fyysisyyttä, ei tullut pyykeistä puhtaita nappia painamalla tai ruoka kotiovelle tilaamalla. Nykyään elämä ei ehkä ole fyysisesti niin raskasta ja vapaa-aikaakin on paljon enemmän kuin ennen. Raskasta elämä on kuitenkin. Monen on vaikea irrottautua työstä ja kiireestä, mieli oireilee ja sydän sykkii epätahtiin stressistä ja ahdistuksesta. Korona-aika on myös tuonut osalle meistä ihmisistä mukanaan yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkoa.

Raamatussa on monta kertomusta siitä, miten Jeesus parantaa sairaita. Hänen luokseen tultiin monenlaisten vaivojen kanssa, niin fyysisten kuin henkistenkin. Jeesus kohtasi ihmiset, näki heidän kipunsa ja vaivansa. Ajattelen, että usko Jeesukseen on voimavara meistä jokaiselle. Jeesukseen uskova ei ehkä vaivoistaan vapaudu tässä elämässä, mutta saamme kuitenkin kulkea kohti tulevaa luottavaisin mielin. Jeesus itse kulkee kanssamme, tuntee kipumme ja huolemme. Hän sanoo: ”tulkaa minun luokseni te kaikki työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon”.

Maija-Reetta Katajisto

Jeesus antoi elämänohjeita. Mutta ne eivät useinkaan olleet samanlaisia kuin nykypäivän elämäntaito-oppaissa ja konsulttitoimistoissa annetaan. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.” (Matt. 23:11)

Vapahtaja ei kehottanut kehittymään ja kasvamaan ja saavuttamaan aina vain korkeampia ja hienompia päämääriä. Niille, jotka olivat suuria joko kooltaan (eli olivat aikuisia) tai asemaltaan (olivat päättäjiä, hallitsijoita, johtajia), hän antaa palvelutehtävän. Suuren on nöyrryttävä orjaksi. Hänen tulee kumartua auttamaan toisia.

Altis palvelumieli ei synny ihan tuosta vaan. Ihminen on luonnostaan itsekäs. Tekee mieli saada itselle apua ja etuja. Mutta Jeesuksen mielestä elämän sisältö ja mielenrauha löytyykin siitä, että voi palvella muita. Siihen tehtävään meidät on luotu.

Jeesuksen opetuksilla on aina katetta hänen omassa elämässään. Jeesus itse oli kaikkien ihmisten palvelija. Hän otti orjan muodon (Fil. 2: 5–9). Hän alensi itsensä maailman kaikkien syntien kantajaksi, joka ristiinnaulittiin meidän puolestamme. Hän rakasti meitä niin paljon, että tahtoi täyttää tehtävänsä. Ja nyt hän kutsuu meitäkin rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiämme kaukana ja lähellä.

Riitta Särkiö

Lahden paikallispolitiikassa kesä on ollut surullisen myrskyisä. Valtuustoryhmien keskinäisellä sopimuksella valittavista puheenjohtajuuksista alkunsa saanut riita pitää ratkaista nyt nopeasti.

Niin isoilla kuin pienillä valtuustoryhmillä on luottamuspaikkakiistassa peiliin katsomisen paikka. Lahden päätöksenteolle ei lupaa hyvää se, ettei edes pelisäännöistä löydetä yhteisymmärrystä.

Kunnallisen päätöksenteon periaatteisiin kuuluu, että paikallisdemokratia toteutuu kulloisenkin vaalituloksen mukaisesti. Luottamuspaikkojen jaossa tämä tarkoittaa käytännössä, että vastuuta on jaettava reilusti, mutta poliittiset voimasuhteet huomioon ottaen.

Suurimpana valtuustoryhmänä jatkavan SDP:n on jatkettava myös suurimman vastuun kantajana. Lahden asioita on hoidettava vahvalla ja päämäärätietoisella poliittisella johtajuudella, ei vasemmalla tai oikealla kädellä tai muiden tehtävien ohessa.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan pestin säilyttäminen täysipäiväisenä oli siksi ainoa oikea päätös.

Vallanjako ei voi olla kuitenkaan itseisarvo. Poliittisen kädenväännön sijaan nyt tulisi keskittyä kiireesti niihin isoihin haasteisiin, joita Lahdella on ratkaistavanaan. Politiikka tarkoittaa ihmisten asioiden hoitamista – ja minulle se tarkoittaa myös heikomman puolustamista, sillä vahvat selviävät aina.

Kehityksen mittarit, eli asukasluku, työllisyysaste, investoinnit, terveys- ja hyvinvointi sekä talous on saatava seuraavan neljän vuoden aikana nousuun.

Työllisyys on ykkösasia. Uuden kaupunginhallituksen ja valtuuston on ensitekijöikseen määriteltävä, millä toimenpiteillä ja työkaluilla hoidetaan erityisen haavoittuvien kohderyhmien kuten nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllisyyttä. Ketään ei saa jättää yksin.

Toinen vaalikauden tärkeimmistä tehtävistä on sote-uudistuksen paikallinen toteutus. Hyky:n henkilöstöstä huolehtiminen ja osaavan työvoiman saannin turvaaminen ovat ratkaisevassa asemassa kaupunkilaisten peruspalveluiden kannalta. Ja liian paljon niitä, joita apu ei nykyisellään tavoita riittävän hyvin.

Nuorten syrjäytyminen, päihdeongelmat tai ikäihmisten yksinäisyys ovat ongelmia, joita ei voi siirtää ratkaistavaksi myöhemmin. Matalan kynnyksen palveluiden kenttää on laajennettava ja niihin on varattava riittävät resurssit. Tätä kaikkea pitää osata johtaa kokonaisuutena, ilman toimialarajoja.

Kolmas asia on investoinnit sekä elinvoima. Lahti voi halutessaan olla johtava vihreän teollisuuden tulevaisuuskaupunki mutta tulos pitää tehdä, se ei synny itsestään.

Kasvu edellyttää panostuksia koulutukseen ja uskottavaan elinkeinopolitiikkaan. Lahden seudulle on keskittynyt kasvava joukko Suomen kärkitasolla kilpailevia yrityksiä sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa. Näille edelläkävijoille on annettava tilaa kasvaa ja edistää näin koko maakunnan menestystä. Osaajia on koulutettava omista eli lahtelaisista, mutta myös uusia on houkuteltava Lahteen.

Lahden valtuusto kokoontuu ensi maanantaina vaalikauden ensimmäiseen kokoukseensa. Sopu pitää silloin olla maalissa, koska työt odottavat sekä päättäjiä että virkamiehiä. Lahti ei voi jäädä voimakkaan talouskasvun sivustakatsojaksi.

Elokuu tarkoittaa myös sitä, että koulut ovat alkaneet. Toivon tähän lukuvuoteen jaksamista vaikean koronavuoden jälkeen ja uusista asioista innostumista niin opinpolkunsa vasta aloittaneille kuin kokeneemmille konkareille!

Ville Skinnari

Vanhahtavaa raamatullista kieltä toisinaan kutsutaan kaanaankieleksi. Kuitenkin viljelemme tällaisia sanontoja jopa arkisessa puheessa. Niinpä erotuomari voi antaa ”Salomonin tuomion” tai jokin asia voi tapahtua ”yhdennellätoista hetkellä”. Joskus joku on saanut ”Pietarin kalansaaliin” tai jollakin toisella voi olla ”etsikon aikansa”. Mutta mitä tuolla etsikkoajalla oikein tarkoitetaan. Arkisessa kielessämme se merkitsee hyvää tilannetta, mahdollisuutta johonkin. Tai sillä viitataan siihen, kuinka elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen.

Olisi uskallettava toimia, kun siihen on mahdollisuus, osattava valita oikein, tehtävä oikeita ratkaisuja, ettei mahdollisuus menisi ohitse. Joskus kuuluu puhuttavan ”aikaikkunasta”. Tietyllä hetkellä voi nähdä auringon pimennyksen tai jäiden lähdön. Nyt voi poimia mustikoita ja muita marjoja, mutta kohta ei enää, kun kesä kääntyy syksyksi. Siksi on tartuttava hetkeen, ettei se mene ohitse.

Etsikkoaika ei merkitse vain sitä, milloin meidän olisi toimittava, vaan se muistuttaa myös siitä, että Jumala lähestyy meitä ja puhuttelee meitä. Näin ei ehkä aina ole. Siksi Jumalan puhuttelu on syytä ottaa todesta. Omiin kykyihin ja ihmisviisauteen luottaminen voivat estää meitä kuulemasta Jumalan ääntä. Siksi Raamattu muistuttaa meitä: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3: 15).

Jumalalla on meille hyviä uutisia. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Hänen suunnitelmansa meitä varten ovat parhaat. Siksi häntä on hyvä kuulla ja hänen tahtoaan kysyä vielä kun meillä on etsikon aika ja voimme ottaa vastaan hänen rakkautensa lahjat.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Viime aikojen päivät ja välillä yötkin on saatu seurata tiiviisti Tokion olympialaisia ja urheilua maailman huipulta. Japanin kisat ovat kaikin tavoin poikkeukselliset ja keskustelua on riittänyt puolesta ja vastaan. Japanissa asuneena olen saanut olla paljon yhteydessä myös paikallisiin. Tiukat rajoitukset myös ärsyttävät japanilaisia, joista osa pitää niitä ylimitoitettuina. Japanissa on tulossa parlamenttivaalit syksyllä ja siksi tunnelma on kaikin tavoin jännittynyt. Kukaan ei halua, että kisat muistettaisiin vain koronasta, puhumattakaan valtavasta kisojen aiheuttamasta epidemiasta.

Suomalaiset urheilijat ovat taistelleet hienosti. Mitalimenestyminen uinnissa ja nyrkkeilyssä saa toivottavasti vielä jatkoa. Lahtelaisena jännitin erityisesti painija Arvi Savolaisen puolesta. Savolainen kävi matolla todella kovan kamppailun ja antoi kaikkensa. Pelkkä pronssiotteluun pääsy on jo kova saavutus. Lahdessa tehdään upeaa työtä junioreista saakka urheilussa ja erityisesti kamppailulajeissa. Takana on valtava määrä työtä ja hikipisaroita. Televisioruudusta on nähty myös kyyneleitä ja sekin kuuluu asiaan. Se valtava työmäärä, minkä urheilijat tekevät unelmiensa eteen, purkautuu. Pelkästään Tokion kosteus ja kuumuus tekevät työstä äärimmäisen haastavaa.

Olympialiike yhdistää ihmisiä ainutlaatuisella tavalla. Se on myös rauhanliike, jonka tavoitteisiin lukeutuu muun muassa reilun pelin, kansojen välisen yhteisymmärryksen ja nuorten urheiluharrastuksen edistäminen. Samalla olympialaiset ovat historiansa aikana olleet myös ikävien ja erittäin traagistenkin tapahtumien näyttämö. Hien ja kyynelten lisäksi on vuodatettu myös verta. Kansainvälisen politiikan keskiöön Tokion kisat nousivat tällä kertaa Valko-Venäjän urheilijoihinsa kohdistaman painostuksen myötä.

On tärkeää, että niin Kansainvälinen olympiakomitea kuin osallistujamaat puolustavat nyt yhdessä ihmisoikeuksia ja mielipiteenvapautta. Urheilulla on iso potentiaali maailmaa kehittävä voimana, eikä pelisääntöjen rikkojien pidä antaa tahrata yhteistyön tuloksia. Siksi kansainvälisen sääntöpohjaisen maailman pelisääntöjen kehittäminen ja niiden noudattaminen ovat Suomen ulkopolitiikankin ydintä. Se työ ei kovin usein näy televisiossa eikä lue lehdessä, mutta sitä työtä teemme meidän kaikissa 91 suurlähetystössä eri puolilla maailmaa.

Myös kotimaan urheilussa on nähty kovaa menoa. FC Lahti on pelannut komeasti koko kauden, ja menestyksen myötä voitonnälkä vain kasvaa. Nyt takana on jo yhdentoista ottelun pituudelta tappiotonta putkea. Nyt on edessä vielä se tärkein eli ratkaiseva loppusuora ja tahtoa mennä pitää löytyä loppuun saakka. Jääkiekkokausi ei sekään ole enää kaukana. Harjoitusottelut käynnistyivät jo Pelicansin B-junnujenkin osalta keskiviikkona Isku-Areenalla.

Päijät-Hämeeseen osui kolmaskin iso saavutus, kun orimattilalaisesta Suven Sametista tuli historian nuorin ravikuningatar. Hevosalan tekijät ovat Lahden alueellakin suuri työllistäjä ja siksi tärkeä elinkeino harrastusmahdollisuuksien lisäksi. Ravitapahtumat ovat yksi kesän kohokohta ja Lahdessa meillä on tässä pitkät perinteet ja hyvä tulevaisuus edessä. Tokion kisoista olen saanut tehtäväksi opetella ratsastuksen saloja, kun 11-vuotias tyttäreni on innostunut hevosista kaiken kaikkiaan. Eli hevos- ja ponipaikkoja on kierretty ahkerasti loman aikana eri puolilla maakuntaa.

Valtakunnan politiikassa on ollut tässä välillä hetken aikaa hiljaisempaa, mutta nyt on jo valmistauduttu täyttä vauhtia syksyyn. Hallituksen työlistalla tulee olemaan monta tärkeää asiaa, joista ensimmäisenä vuorossa on syyskuun budjettiriihi. Vaikka kasvuluvut näyttävät hyvältä, uudistuksia tarvitaan, niin yritykset kuin työntekijätkin odottavat hallitukselta kestäviä päätöksiä. Ilmastotoimia on tehty jo paljon ja nyt on aika näyttää, että ne myös tuovat investointeja ja työtä. Lahdessa Kempowerin investointi ja 150 uutta työpaikkaa on tästä hyvä esimerkki. Yritysten pitää olla nyt eturintamassa näyttämässä tietä uusilla avauksilla, koska samalla avautuu aivan uusia markkinoita.

Koronarintamalla hyvä uutinen on, että rokotuksissa on edistytty. Kiitos siitä kuuluu aktiivisesti rokotteensa hakeneille suomalaisille. Laajamittaisiin rajoituksiin palaamista on vältettävä viimeiseen asti, sillä ne osuvat ihmisten työhön ja toimeentuloon. Kouluissa sekä lasten ja nuorten harrastuksissa pitää nyt päästä jatkamaan mahdollisimman normaalia arkea. Etäopetus on ollut kaikille rankkaa, myös opettajille, ja siksi se ei voi olla kuin erittäin viimeinen vaihtoehto tulevaan syksyyn. Koronapassia pitää nyt edistää siten, että urheilu- ja tapahtumateollisuus pääsee syksyn aikana liikkeelle.

Ville Skinnari