Uusi vuosi innostaa ihmisiä lupaamaan ja ryhtymään. Monelta suunnalta tulvii ohjeita terveelliseen/ympäristöä säästävään/onnelliseen elämään. On paljon asioita, joilla voimme kohentaa oloamme. Samalla kun teemme hyviä lupauksia, on tarpeen varautua myös pettymyksiin. Vaikka kaikki ei vaikkapa elämäntavassamme muutu, ehkä jotain uutta tulee kuitenkin mukaan tänä vuonna 2019. Pienetkin muutokset vaikuttavat esimerkiksi ympäristöön.

Myös Raamattu sisältää suuren määrän ohjeita sellaiseen hyvää elämään, jossa ihminen on sopusoinnussa Luojansa, lähimmäisten ja luonnon kanssa. Tällä kertaa nostan esille apostoli Paavalin ohjeet Roomalaiskirjeestä (12:6-16). Samaa raamatun kohtaa luetaan sunnuntaina kirkossa.

”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” Yleensä meillä on tapana kilpailla siinä, kuka on paras. Nyt homma käännetäänkin toisinpäin. Kilpaillaan siinä, kuka eniten kunnioittaa ja palvelee toista.

”Toivokaa ja iloitkaa.” Minusta kristityn tärkeä tunnusmerkki uskon ja rakkauden lisäksi on toivo. Vaikka mitä tulisi, Jumala on aina kanssamme. Hän johtaa meitä kohti tulevaisuutta ja taivaan kotia.

”Rukoilkaa hellittämättä.” Rukous on parhaimmillaan kuin hengitystä. Koko ajan voimme huokailla ajatuksiamme Jumalalle. Kaikkiin hetkiin voi mennä hiljainen rukous sydämessä. Se tuo levollisuutta ja turvaa.

”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat.” Ympärillämme ei valitettavasti ole vain hyvää mieltä ja hyvyyttä. Ristiriitojen keskellä meille tulee kiusaus vihata ja toivoa toisille pahaa. Kristinuskon ohje on toinen: pyydä siunausta niille, joiden kanssa on vaikeaa. Se voi kääntää asiat toisiksi.

”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Empatia on toisen ihmisen vierelle asettumista, myötätuntoa ja tukea. Saamme jakaa ilot ja surut. Silloin iloa leviää ja surun taakka kevenee.

Riitta Särkiö

Yli 70 vuotiaana alkaa väkisinkin miettimään sitä, milloin maallinen vaellus tulee päättymään. Yleisin kysymys iässäni on yleensä, paljonko on aikaa? Onko elämälläni ollut merkitystä? Jätän nyt tämän merkityksen tässä pakinassani muiden arvioitavaksi ja mietin enemmän tätä ajan olemusta niistä lähtökohdista, joita olen tutkinut eri lähteistä.

Ensinäkin aika on erottamaton osa ihmisen kokemusta. Se on sisäänrakenettu tietoisuutemme. Eri tapahtumat jättävät jälkiä ympärillemme ja ennen kaikkea muistiimme. Tietoinen mielemme kertoo meille lakkaamatta tarinoita siitä, mitä on tapahtunut ennen ja ennakoi, mitä on tulossa. Ensinnäkin aika ei ole kaikkialla sama. Se kuluu vuoristossa nopeammin kuin merenpinnan tasolla. Ero on hiuksen hieno, mutta voidaan mitata. Atomikelloilla voidaan mitata, että jopa lattialla kello käy hitaammin kuin pöydällä. Albert Einstein keksi tämän jo 1905 jo ennen tarkkuuskelloja. Hän käsitti ensimmäisenä, että suuri massa taivuttaa aika-avaruutta kuopalle ja hidastaa ajan kulumista. Eli kahdesta veljestä, joista toinen asuu koko ikänsä vuorella, ja toinen laaksossa, niin laaksossa asunut on vanhentunut vähemmän.

Liikekin hidastaa aikaa. Lentokoneessa matkustavan kello jätättää verrattuna maassa paikoillaan pysyvään kelloon. Siispä mitään tasaista ajan virtaa ei ole. On loputon määrä erilaisia aikoja. Ominaisaika ei siis riipu vain siitä, missä olet, miten lähellä painavia kohteita olet, vaan nopeudesta jolla liikut. Universumille on mahdotonta määrittää edes yhteistä nykyhetkeä. Hyvä esimerkki tästä on ns. aikadilaatio. Kun katsomme tähtiä maasta näemme, millaisia ne ovat olleet satoja ja tuhansia
vuosia sitten, koska valon saapuminen maahan kestää niin kauan, vaikka valo eteneekin sekunnissa uskomattomat 300 000 kiometriä. Meidän on mahdotonta tietää esimerkiksi, mitä vaikkapa neljän valovuden päässä olevalla eksoplaneetalla juuri nyt tapahtuu? Tieto on neljä vuotta vanhaa, sen saapuessa maahan.

Aika kulkee mielestämme aina eteenpäin: menneestä tulevaan, eikä koskaan toiseen suuntaan. Jos pudotamme lasin lattialle, niin palaset eivät ikinä enää keräänny takaisin lasiksi. Tämän määrittää teromodynamiikan toinen sääntö. Sen mukaan lämpö siirtyy aina korkeammasta lämpötilasta matalampaan, ei koskaan toiseen suuntaan. Lämpö on molekyylien liikettä. Törmäilevät molekyylit laittavat liikkeelle uusia molekyylejä. Samalla niiden järjestys sekoittuu.

Epäjärjestys eli entropia maailmassa lisääntyy. Riittävän tarkka katsominen taas selvittää, että järjestyksen ja epäjärjestyksen erot katoavat. Tämä kvanttigravitaatio teoria kaataa ajan tukirakenteen. Uusi teoria ei siiis kerro, miten asiat kehittyvät ajan mittaan. Se kertoo, miten asiat muuttuvat suhteessa toisiinsa. Mielestäni aika on myös kärsimystä. Aika on tunne ja varoittaa meitä vääjäämättömästä; siitä tosiasiasta, että kuolemme. Onko aika siis, vain ajan tunne?

Juhani Melanen

Lähde: Ajan luonne; Carlo Roelli Ursa, 2018

Köyhyys Suomessa on hälyttävästi lisääntynyt pääasiassa tehtyjen sosiaaliturvan leikkausten ja indeksien jäädytysten johdosta. Perusturvamme on liian alhainen ja köyhyyttä lisäävät kalliit asumismenot. Perusturvan korjaamiseen ohessa on puututtava asumispolitiikkaan, ruuan hintaan ja muihin kansalaisten kannalta keskeisiin kustannustekijöihin nostamatta kuitenkaan liiaksi julkisia menoja.

Tätä hallituskautta ovat leimanneet pääministeri Sipilälle ja valtiovarainministeri Orpolle tärkeiden ”Lex-Terveystalojen” tapaisten yksityisille bisnestä siirtävien lainsäädäntöhankkeiden ajaminen ja niin vuodet 2015- 2019 tullaan Suomen poliittiseen historiaan näin kirjoittamaan. Vähempiosaisten asia ei ole ollut nykyhallituksen asia. Reilu vuosi sitten pääministeri Juha Sipilä (kesk.) totesi, että nykyhallituksen politiikka on lisännyt eriarvoisuutta. Tästä syystä perustettiin työryhmä, jonka tehtävänä oli pohtia keinoja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Työryhmä luovutti raportin ministeriölle viime vuonna, mutta valitettavasti hallitus päätti jättää esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisen seuraavalle hallitukselle.

Suomen leikkaukset perustoimeentuloturvasta ja vähimmäistoimeentulosta ovat kiinnittäneet Euroopan sosiaalista peruskirjaa valvovan sosiaalisen oikeuksien komitean huomion. Suomi sai huomautuksen vuosina 2015 ja 2017 perustoimeentuloturvan ja vähimmäistoimeentuloa turvaavien etuuksien liian matalasta tasosta. Lisäksi sosiaalisten oikeuksien komitea toteaa tammikuussa 2018 julkistetuissa raportissa, että Suomen perustoimeentulotuen sekä vähimmäismääräisten sairaus-, työttömyys- ja äitiyspäivärahojen taso ei ole riittävä.

Huomautukset eivät kuitenkaan ole johtaneet Suomessa toimenpiteisiin, vaan Sipilän hallitus on jatkanut etuuksien tason heikentämistä indeksileikkauksilla ja –jäädytyksillä, jotka kohdistuvat juuri kaikkein pienituloisimpiin. Pienituloisten käytettävissä olevat tulot ovat laskeneet merkittävästi: alimman tulokymmenyksen käytettävissä olevat tulot pienenivät vuodesta 2015 vuoteen 2018 lapsiperheissä noin 158 euroa ja kotitalouksissa keskimäärin noin 120 euroa kuukaudessa.

Perustoimeentulon leikkaukset näkyvät leipäjonoina

Toistuvat leikkaukset perusturvasta näkyvät leipäjonojen ja ruoka-avun kysynnän kasvussa. Vuosittain leipäjonoissa on Suomessa yhteensä runsaat 100 000 ihmistä. Hinnat ja kustannukset nousevat, mikä on tarkoittanut pienituloisten ostovoiman alentumista merkittävästi etuuksiin tehtyjen indeksileikkausten myötä. Eläkeläisten, opiskelijoiden ja toimeentuloturvalla elävien ja työttömien etuudet eivät ole pysyneet hintojen nousuissa mukana.

Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen tärkeimpiä tehtäviä tulee olemaan köyhyysongelman ratkaiseminen. Se tarkoittaa samalla myös panostuksia työllisyyden hoitamiseen. Työttömyys, syrjäytyminen ja köyhyys ovat edelleen Suomen ja Lahden pahimmat ongelmat eikä meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä yhdessä ratkaisuja näiden haasteiden voittamiseksi.

Ville Skinnari

Olen ilokseni saanut, vielä lyhyen pappisurani aikana, kastaa parikymmentä vauvaa. Jokainen heistä on ainutlaatuisen ihana paitsi omille vanhemmilleen myös pyhälle kolmiyhteiselle Jumalalle. Kasteessa on jotain äärimmäisen kaunista. Siinä pieni liitetään osaksi Jumalan perheväkeä, seurakuntaa ja maailmanlaajuista kristillistä kirkkoa, mutta myös osaksi sukua, perhettä ja perinnettä. Kastepappina usein näen, miten kauniita traditioita perheissä on. On kastemalja, jossa on kastettu jo sukupolvia tai malja, jonka isä on omin käsin esikoistaan varten veistänyt. On mekko, johon on puettu sisarukset ja serkut tai mekko, joka on äidin itse virkkaama. Tai miten vauvan pää kuivataan liinalla, johon on kirjailtu kaikkien siihen kuivattujen pienten nimet.

Kasteessa liitytään osaksi tuota kaikkea. Siinä vahvistetaan niitä näkymättömiä siteitä, jotka liittävät perheet yhteen. Kastehetkessä rukoillaan yhdessä rakkautta ja keskinäistä yhteyttä, toivotaan kaikkea hyvää ja kaunista pienen ihmisen elämään.

Kasteen kauneus on kuitenkin siinä, että se kantaa ilman perinnettä ja perhesiteitäkin. Kaste kannattelee silloinkin, kun muut turvaverkot pettävät. Jumala kantaa ihmistä läpi elämän. Kasteen lahjan antamiseen tai vastaanottamiseen ei tarvita erityisiä välineitä, eikä sitä varten tarvitse olla tietynlainen. Kasteessa Jumala lupaa: sinä olet minun. En koskaan hylkää sinua.

Maija-Reetta Katajisto
Launeen srk

Joulun aikaan on hyvä katsoa mennyttä vuotta sekä katsoa tulevaan. Pieni maa elää osaamisesta. Suomen tulee tavoitella tutkimus, kehitys ja innovaatiotoimintaympäristönä kärkipaikkaa maailmassa. Seuraavan hallituksen on laadittava pitkän aikavälin suunnitelma, jolla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen taso nostetaan neljään prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa tarvitaan nyt kunnianhimon tason nostoa. Suomen tutkimus- ja kehitys-panostukset (TKI) ovat laskeneet systemaattisesti. Tavoite houkuttelevasta ja toimivasta TKI-toimintaympäristöstä on kuitenkin mahdollista saavuttaa, jos käännämme pikaisesti kurssia. Siihen tarvitaan saumatonta yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä. Innovaatiotoiminnan tulokset eivät useimmiten synny nopeasti, joten sitä ohjaavan politiikan tulee olla pitkäjänteistä. Päijät-Hämeen TKI – panostukset ovat vain noin 1/5 Pirkanmaasta. Mikä mättää on hyvä kysymys? Vastuu on myös yrityksillä, ei vain julkisella sektorilla tai koulutusorganisaatioilla. Lahden ja Päijät-Hämeen pitää herätä. Uusi yliopisto pitää osata hyödyntää.

Hyvä innovaatiopolitiikka on yhdistelmä fiksuja yritystukia ja pitkäjänteistä kehitystoimintaa. Fiksut yritystuet mahdollistavat nopeaa tuotekehitystä ja skaalautuvaa kasvua. Tammikuussa tulemme esittämään kansanedustaja Pilvi Torstin (sd.) kanssa Suomeen uutta innovaatiokeskus-toimintamallia

Joulu on ovella

Joulu on monelle lomaa ja rauhoittumista arjen kiireistä. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikilla suomalaisilla ei mene niin hyvin. Yksinäisyys, köyhyys tai päihdeongelmat ovat läsnä liian monen arjessa. Kuilu hyvinvoivien ja huonosti voivien välillä näkyy erityisesti jouluna. Tunteet ovat pinnassa. Kaikilla ei ole läheisiä, joiden kanssa viettää joulua. Kaikilla ei myöskään ole varaa ostaa jouluruokia, puhumattakaan pienistä lahjoista lapsille.

Köyhyys koskettaa Suomessa lähes miljoonaa ihmistä ja jopa yli 150 000 lasta. Kyseessä on laaja ilmiö, johon on monia syitä ja jolla on kauaskantoisia seurauksia. Köyhien lasten määrä on Suomessa kasvussa. Köyhien lasten määrä on saavuttamassa pian lapsiköyhyyden huippuvuoden 2007 luvut. Vuonna 1987 ja 1997 syntyneistä tehdyissä laajoissa tutkimuksissa ilmenee, että huono-osaisuus periytyy ja lapsiin kohdistuneet säästöt näkyvät moninkertaisina kustannuksina tulevaisuudessa. Haluan kiittää niitä järjestöjä ja yrityksiä, jotka tänäkin jouluna tukevat lasten ja perheiden hyvinvointia.

Politiikalla vaikutetaan siihen, miten hyvinvointia jaamme. Kyse on aina viime kädessä arvovalinnoista. Ensi vuonna tähänkin asiaan voi taas huhtikuussa vaikuttaa.

Eino Leinon sanoilla haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

”Talvella murheita muisteta ei, talvella paljon on lunta, muistoja kauniita katsellaan, riemuja vanhoja riemuitaan, nähdähän kesästä unta.” – Eino Leino

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Olen monta joulua viettänyt Thaimaassa ja tehnyt aina saman havainnon, muoviroskaa kertyy turistien suosimissa paikoissa aina vain enemmän ja enemmän niin rannoille kuin mereenkin. Sota muoviroskaa vastaan on julistettu, koska pysäyttävät kuvat valtamerten muovipyörteistä ja muoviroskaan kuolevista eläimistä ovat saaneet viimein kyyniset poliitikotkin tarttumaan tähän suureen ja täysin ihmisen aiheuttamaan ongelmaan vakavasti.

Meillä Euroopassa jäteongelmaa hoidettiin kaikessa hiljaisuudessa viemällä jätteet Kiinaan. Jopa 80 prosenttia käsittelemättömästä muovijätteeestä rahdattiin Kiinaan. Asia oli reilassa pitkään näin, mutta kesäkuussa 2017 Kiina ilmoittikin, ettei se ota vastaan sinne lastattuja jätekuormia. Eurooppa joutuu nyt itse huolehtimaan jätteeestään yksin. Haaste on melkoinen. Mikromuovista on tullut ympäristöihollinen numero yksi. Muovia ja erityisesti muoviroskia on ollut helppo vihata niiden näkyvyyden vuoksi. Muovi on kemistien kielellä ”inserttiä” eli reagoimatonta. Muovista ei liukene haitallisia aineita ympäristöön, eikä sen molekyylirakenteeseesta löydy paikkoja, joihin hajoittavaa elintoimintaa kiinnittyisi. Tästä syystä siitä on tullut erittäin suosittu elintarviketuotannon pakkausmateriaali, mutta se ei häviä helpolla ja sitä kulkeutuu kaloihin ja meren eläimiin kaikissa valtamerissä.

Tästä ongelmasta kärsivät kaikki muoviin kuristuvat linnut, merinisäkkäät, valaat ja sadat kalalajit. Valtamerien syrjäisille alueille syntyviin muovipyöreisiin ei Suomella ja Euroopalla ole syntipukin roolia. Tutkimuksissa on todettu yksiselitteisesti, että 90-95 prosenttia maailman muoviroskasta on peräisin kymmenestä joesta, joista kahdeksan sijaitsee Aasiassa ja kaksi Afrikassa. Muovipartikkeleita on löydetty vettä suodattavien simpukoiden sisältä ja kalojen suolistosta.

Muovista tehdään syyllinen, vaikka todellisena syynä on kuluttajien oma käyttäytyminen. Meidän patenttipullomenetelmämme kelpaisi vientituotteeksi erinomaisesti!
Se, mitä Aasiassa tehdään nyt, ratkaisee paljon, miten meille muovitaistossa käy. On esitetty sellaisiakin näkökantoja, että pakkausmuovista luopuminen voisi jopa kiihdyttää ilmastonmuutosta. Muovi on haaste toki meille suomalaisille ja toivoa sopii, että suomalaiset keksijät ja tiedemiehet tarttuisivat innolla muovinhävitysongelmaan. Innovaattoreitahan meiltä pitäisi löytyä. Ja muista: joulupukin lahjat paperiin!

Juhani Melanen

Neljännen adventtisunnuntain keskushenkilöiksi on nostettu Jeesuksen vanhemmat isä Joosef ja äiti Maria. Itse olen kokenut Marian läheisemmäksi omien lasten syntymän myötä. Muistan, miten ollessani tuore äiti valvoin vauvan, oman esikoiseni kanssa yöllä, kun kaikkialla oli muuten hiljaista. Ikkunalla oleva kynttelikkö antoi valoa, muuten hämärään huoneeseen.

Siinä istuessani mietin Mariaa ja Jeesusta, joka syntyi tallissa.  Mitäköhän Maria on mahtanut tuntea ja ajatella? Millainen oli Marian odotus? Häkellyttävän viestin jälkeen, alkoi lapsen odotus. Tai millainen on ollut matka Nasaretista Betlehemiin? Sen on täytynyt olla vaivalloinen, koska raskaana ollessa mikä tahansa matkustaminen myös nykyisillä kulkuneuvoilla on vaivalloista, saati sitten aikana jolloin ei ollut ilmastoituja autoja.

Tai miten Joosefin suhtautuminen on vaikuttanut Mariaan? Millaista on ollut Joosefille odotusaika? Isälle lapsen odottaminen jää usein hieman ulkopuolisena olemiseksi, koska vauva ei kasva oman kehon sisällä.

Ihmiset ovat taatusti puhuneet ja ihmetelleet, kun nuori tyttö alkaa odottaa vauvaa. Uskon Joosefilla olleen pureskeltavaa, kun hänelle kihlattu tyttö onkin raskaana.
Ajattelen että kertomus Mariasta ja Joosefista kertoo luottamuksesta Jumalaan. Miten he sopeutuivat yllättävään uutiseen ja tilanteeseen, kun omat suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla.

Elämää pystyy harvoin suunnittelemaan. Tai harvoin suunnitelmat toteutuvat siten kuin on ajatellut. Miten silloin reagoin ja sopeudun muutoksiin? Pystynkö luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella? Että myös silloin kun tunnen olevani umpikujassa ja tilanteessa jossa kaikki omat suunnitelmat sekä toiveet ovat romuttuneet, jotain uutta on jo syntymässä ja alkamassa.

Olen miettinyt, miten kertomus Jumalan teoista ihmisiä kohtaan, pelastushistoriasta, on täynnä yllättäviä käänteitä. Jumalan laskeutuminen ihmisen ymmärryksen tasolle, syntyminen, tuleminen maailmaan tavalla joka on meille tuttu mutta samalla käsittämätön, kertoo Jumalan suuruudesta.

Hanna Suominen
kappalainen Launeen srk

Lahti Aquan eläkkeelle siirtynyt Martti I Lipponen järjesti kaksi vuotta sitten näyttävän lehdistötilaisuuden, jossa hehkutettiin suurella äänellä Lahden veden laatua yhdessä monacolaisen suursijoittajan Alain Mierczukin kanssa. Pullottamon syntyä juhlittiin sampanjalla kuin perintöprinssin syntymää. Lahti on rakentanut sopimuksen mukaan siirtoputken Kärpäsen vedenottamolle, joten jatkotoimenpiteitä odotettiin omistajan taholta kuin Jeesuksen syntymää.

Mutta matkaan on ilmestynytkin uusia mutkia. Hankeen nykytilasta on tullut ristiriitaisia tietoja lehdistöön päin. Epäilyä yritti lievittää ja vakuuttaa asioiden olevan kunnossa Ahti Junttila, H2Ou Finland Oy:stä. Hänen mielestään tämän kokoluokan viivytys on normaalia, koska selvitettäviä asioita on erittäin paljon. No varmasti onkin, mutta kahdessa vuodessa olisi normaali järjen mukaan jo voitu käydä näitä asioita läpi ja löytää ratkaisut. Nyt hanke seisoo ja epäilevät Tuomaat, kuten minä, ovat alkaneet nähdä tässä hankeessa samanlaisia piirteitä kuin käytettyjen autojen kauppiaan Pasi Tinnilän konserttitalon remontissa.

Kuulemme hankkeesta varmasti pian lisää, mutta lähteeni mukaan kaikki ei ole aivan sitä, miltä näyttää, vaikka Pullottamo-yhtiö onkin maksanut sopimuksen mukaisesti tontin kauppahinnan ja siirtoputken kustannukset. Miten Lahti Aqua on selvittänyt seuraavat erittäin tärkeinä pitämäni asiat ja kuka valvoo sen puolesta kaupungin etuja?
1. Onko syytä epäillä, että monacolainen liikemies osti tontin pelkästään rahanpesutarkoituksessa ja kuka on ottanut selvää hänen taustoistaan?
2. Paljonko Lahden Aqualta jää vuorokaudessa saamatta tuloja, koska vedenmyynti ei ole toteutunut sovitussa aikataulussa?
3. Miten on varmistettu se, ettei monacolainen yritys ole vain kulissi, jonka takaa paljastuukin joku muu ulkomainen toimija Venäjältä tai Kiinasta?
4. Mitkä ovat Lahden tai sitä varten perustetun yhtiön keinot painostaa monacolaista liikemiestä huolehtimaan velvoitteistaan ja millä aikataululla asiassa nyt edetään?

Martti Lipponen oli todellinen Aquan Puuha-Pete aikanaan ja erittäin tyypillinen esimerkki näistä yli 30:ssä osakepohjalla toimivasta Lahden konsernijohtajasta. Hän keplotteli eläkkeelle uskomattomalla, pitkälti yli 10 000 euron eläkkeellä. Mikä oli hänen todellinen roolinsa tässä Pullottamo pelissä? Korruptiotako? No ei tietenkään, mutta Suomen laki ei kiellä silti epäilemästä.

Juhani Melanen

Sleepy Sleepersin biisit ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja niitä pitää aina välillä kuunnella ja onhan ne myös jotain tosi lahtelaista. Mato Valtonen kävi luonani eduskunnassa päivittämässä viimeisintä projektiaan eli Lappiin perustettavaa Joulupukin valtiota. Suunnitelmissa Rovaniemen pohjoispuolelle perustetaan noin 10 000 hehtaarin kokoiselle alueelle Joulupukin oma valtio, joka olisi paitsi savuton myös autoton.Taustalla hankkeessa on muitakin ex-lahtelaisia. Hanke on kansainvälisesti erittäin kiinnostava. Matkailu Suomen nopeimmin kasvava toimiala ja siksi ei tällekään hankkeelle kannata nauraa. Enemmänkin suren sitä, että lahtelaiset tekevät muualle maailmaan erinomaisia edelläkävijähankkeita, mutta omassa kaupungissamme ei virkamiesvalmistelusta tulee mitään sellaista mikä edes ylittäisi kansallista uutiskynnystä. Kylpylähankkeet olivat 1980-lukua, mutta Lahdessa niiden nimeen edelleen tunnutaan uskovan, vaikka liike-elämän kiinnostus on jo aivan muualla.

Mopoautoista puhutaan paljon. Ne ovat turvattomia ja suhteettoman kalliita vakuutuksineen ja jatkuvina korjauksineen. Ainakin meillä tämä aihe aiheutti kotona kovan keskustelun. Noin vuoden väännön jälkeen suostuin vihdoin hankkimaan esikoispojalleni käytetyn sellaisen. Suostumukseni sisälsi pinon erilaisia lupauksia, miten ja kuinka liikenteessä sitten pitää käyttäytyä. Kaikki meni suhteellisen hyvin viime lauantaihin saakka. Poika soitti, että on ajanut autollaan liukkaalla kelillä Nostavan tiellä ulos. Paikalla oli ambulanssi ja poliisi. Onneksi hän selvisi aivotärähdyksellä. Mopoauto oli pyörähtänyt ympäri ja oli kirjaimellisesti entinen mopoauto. Tähän taisi päättyä meidän perheen mopoautotarina. Rahat menivät, mutta henki säilyi.

Kun aloitin eduskunnassa vuonna 2015, keskustelimme kollegoiden kanssa paljon, miten voisimme tehdä parempaa lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kevytautojen käytön. Eduskunnan liikenne – ja viestintävaliokunta antoi tällä viikolla mietinnön hallituksen esityksestä laeiksi ajoneuvolain ja ajokorttilain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta. Esityksellä ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi kansallinen T-ajoneuvoluokan ajoneuvoryhmä, kevytauto, johon kuuluisivat henkilöautosta muunnettu, nopeudeltaan enintään 45 kilometriin tunnissa rajoitetut ajoneuvot.

Kevytauton kuljettaminen edellyttäisi mopoautoja vastaavasti AM-luokan ajo-oikeutta. Tavoitteena on mahdollistaa uusi liikkumisen muoto erityisesti nuorille, 15—17-vuotiaille, ottamalla käyttöön uusi ajoneuvoryhmä. Nuoret liikkuvat paljon ja liikkumiseen käytetään usein mopoa tai mopoautoa. Kevytauto toisi näiden rinnalle uuden vaihtoehdon. Esityksen tavoitteena on lisäksi parantaa erityisesti nuorten liikenneturvallisuutta. Valiokunta muutti hallituksen esitystä siten, että nopeusrajoitus nostettiin 45 km / tunnissa 60 km / tunnissa. Tämän johdosta tuli lakitekninen tarve säätää, ettei kevytautolla saa ajaa moottoritiellä tai moottoriliikennetiellä. Sähkökäyttöisten autojen massalle ei ollut esityksessä ylärajaa (muilla 1500kg). Valiokunta asetti rajaksi 1800 kg. Muutoskustannukset ajoneuvolle ovat jossain 400 euron tienoilla. Selkeyden vuoksi pitää todeta, että mopoautoja ei kielletä. Laki tulee voimaan 1. marraskuuta 2019.
Eli vuoden päästä puhutaan varmaan sitten m-autojen sijaan k-autoista. Hyvä niin.

Ville Skinnari

Kolmantena adventtina me muistamme Johannes Kastajaa, tuota huutava ääntä autiomaassa, joka raivaa tietä Herralle. Joulun odotuksessa Johanneksen ääni autiomaassa on ajankohtainen, vaikka elämämme on tyhjän autiomaan karun hiekan ja kallion vastakohta. Monella tavalla elämme yltäkylläisyydessä ja mukavuudessa. Onko meidän elämässämme tasoitettu tie Jumalan pojalle? Onko sydän niin turtunut kaiken hyvän keskellä, ettei se edes enää kaipaa Vapahtajaa?

Adventin aikana, odotuksen aikana, me vaellamme päivä päivältä kohti Betlehemin seimeä. Siellä makaava lapsi ei ollut yltäkylläisyyden ympäröimä. Kuningasten kuningas ei syntynyt suurissa saleissa eikä rikkauksissa, vaan eläinten suojassa. Vain taivaalla loistava kirkas tähti paljasti, että jotain merkittävää oli tapahtunut. Messias oli syntynyt.

Ehkä me joskus unohdamme, että Betlehemin seimen lapsi ei vaadi meiltä mitään. Hänen luokseen voi kulkea jokainen, eikä siihen tarvita lahjoja eikä erityistä joulumieltä. Lopulta hän ei koskaan ollutkaan kaukana, vaan vaeltaa vieressämme joka askeleen ajan. Hänen askeleissaan on hyvä kulkea kohti joulua: armahdettuina, vapautettuina, ilo ja rauha sydämessä. Hän itse valmistaa meille tien.

Maija-Reetta Katajisto