Valossa ja valosta

Kyllä meidän tiimissä osataan! Työtoverini Tytin luvalla jalostan hänen pitämänsä hartauden kirjalliseksi.
”Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon”, lupasi profeetta Jesaja. Sana tulee lähelle suomalaista, joka kahlaa syystalven harmaassa kaamoksessa. Se tulee lähelle myös jokaista, joka on tuntenut oman luontonsa todellisuuden. Pimeää on sielussa ihan riittämiin.

Tulee joulu, se ensimmäinen. Tähti valaisee tien Jumalan ihmeen äärelle. Tuosta ihmeestä kasvaa mies. Hän sanoo itsestään: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo.” Ehtaa Jeesusta, Johanneksen mukaan.

Sanoi hän muutakin. Vuorisaarnasta, Matteusta siteerataksemme: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Ristillä valo tuntuu sammuvan, kituvan kuoliaaksi. Vaan pääsiäisaamuna se kirkastuu taas, ennennäkemättömällä tavalla, sammumatta enää koskaan. Jumalan valo, armon ja rakkauden valo, jota Jesaja julisti ja jonka Jeesus meille toi. Me olemme sen valon lähettiläät, aina ja kaikkialla.

Sytytä tänä jouluna kynttilä sille valolle ja lausu rukous tulevalle vuodelle. Että edelleen heijastaisit sitä valoa, että edelleen olisit rakkauden välikappale. Että edelleen eläisit iloksi toisille ja kunniaksi Jumalalle. Että kulkisit kohti valoa, välittämättä varjoista.
Joulun iloa ja valoa sinulle!

Anu Toivonen
Nuorisopappi ja valonkantaja

 

Uusijako EU:ssa on alkanut

EU on suurimassa kriisissään. Euron kohtalo puhuttaa kaikkia ja erityisesti niitä 84 miljoonaa EU-kansalaista, jotka elävät alle toimentulominimin. Rakastakaa verojanne suomalaiset ei oikein istu hyvin meidän EU kavereihimme, kuten Italiaan, Kreikkaan, Espanjaan, Irlantiin ja Portugaliin.

Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa julkista sektoria on alettu syyttää kaikesta. Viranomaisia on yksinkertaisesti liikaa ja tulonsiirrot ja julkiset palvelut ajetaan alas, koska EU kansalaiset ottavat niitä mielellään vastaan, mutta veronmaksukykyiset eivät halua niitä enää maksaa. Pahinta on, jos kaikki kansalaiset tässä tilanteessa eivät enää kuluta ja joudumme kierteeseen, jossa kukaan ei uskalla tehdä enää investointeja EU maissa. Suomi on vientimaa, joka on juuri tässä tilanteessa melkeinpä haavoittunein sillä me elämme viennistä ja viennillä.

EU:ssa vietettiin juuri köyhyyden vastaista vuotta. Enää ei huudeta lopetetaan köyhyys- mantraa ja keskustelu uudesta vuoden 2020 strategia ei kiinnosta ketään, kaikkein vähiten niitä ekonomisteja, jotka meidät tähän kurimukseen ovat ajaneet , siis ahneet ranskalaiset ja saksalaiset pankit, jotka joudutaan pian sosialisoimaan roskapankeiksi. Olemme tilanteessa, jossa kukaan ei halua yksityinen maa ei halua keskustella sosiaalipolitiikasta, sillä työssä käyvien köyhien lisääntyminen vain kasvaa.

Finanssipolitiikassa ollaan tilanteessa, jossa uusrikkaat kapitalistit ovat: veroja ei haluta maksaa, mutta kivaa olisi se, että valtiolla olisi kassassa aina rahaa siltä varalta, että liike-elämä voisi sieltä aina pahan päivän tullen hivenen pummata ja maksattaa tappiota kansalaisillaan. Toisaalta tarvitaan myös kuluttajia, jotka ostaisivat tuotteita kapitalisteilta. Viranomaiset, opettajat, maanpuolustus ja sosiaalisektori työllistävät ihmisiä, mutta palkkoja
näiden ammattien harjoittajille ei pitäisi maksaa. Ja jos tarvitsisi niin mahdollisimman vähän mieluimmin 1000 euroa kaikille.

Enää ei kukaan puhu 2000 luvun alussa Lissabonissa suunnitellusta konseptista luoda ”sosiaalinen, mutta kilpailukykyinen markkinatalous”. Nyt on kysymys koko eurotalouden eloonjäämisestä ja veikkailu euron kaatumisesta on ainoa fakta. Miten me suomalaiset olemme varautuneet, jos pahin tapahtuu? Köyhyysfoorumi ei kiinnosta enää ketään ja tilanne pahenee.

Rikkaat rakentavat oman yhteisönsä suoja-aitoineen, keskiluokka murisee hiljaa ja maksaa kaiken.
Köyhillä ei ole edes aseita yrittää mitään. EU voi unohtaa komeat 2020 julisteensa ja repiä seiniltään jo
painamansa julisteen ” Starting point of New Deal”

Jussi Melanen

 

Neljän kynttilän mittainen tie

Adventtikynttilöissä on ideaa. On mukava rytmittää joulun odotusta sytyttämällä viikko viikolta lisää kynttilöitä. Ensimmäisenä adventtina sai sytyttää vasta yhden kynttilän. Kaikki muut kolme odottivat koskemattomina, juhlallisina vuoroaan. Kuitenkin jo ensimmäistä kynttilää siivitti laulun säe: Me odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa (Virsi 13:1).

Kohti joulua siis kuljetaan. Mieli kulkee silloin monessa tasossa: mitä ostan kummitytölle lahjaksi, milloin pesen saunan… miten erottaisin adventtiviikot kaikista muista viikoista, teenkö jonkin paastopäätöksen? Arki ja pyhä limittyvät ja niin pitää elämässä ollakin.

Yhtenä sunnuntaina oli jo aika sytyttää kolmas kynttilä, ja hätkähdin tätä ajan nopeaa kulkua. Olenko nyt valmistautunut jouluun niillä kaikilla eri tavoilla, joilla ”pitäisi”? Silloin rohkaisee kynttilävirren kolmas säkeistö: ”Oi, kohta meille kuningas jo syntyy tallissa.” Tästä asiasta ei siis ole epäilystä: Jeesus syntyy, vaikka olisin valmisteluissani puolitiessä. Hän tulee meitä lähelle, vaikka minä en tekisi mitään. Joulu ei ole meidän teoistamme kiinni.

Nyt olemme viimeisen adventtisunnuntain kynnyksellä. Kynttelikön ensimmäiset kynttilät ovat jo pätkiä, hoosianna-laulusta on kulunut aikaa. Joulu on ovella. Toivottavasti juhlaa ei ole kaluttu etukäteen niin, että laulut ja ruoat aivan kyllästyttävät. Toivottavasti aikuisenkin mielessä on vielä odotusta ja tekee mieli laulaa: ”Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa. Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa.” Odotan joulutunnelmaa, tuoksuja, läheisten ihmisten kiireetöntä yhdessä oloa ja paljon muuta hyvää. Mutta pohjimmiltani odotan Pelastajaa. Häntä tarvitsen vuoden jokaisena päivänä, sillä elämässäni paljon pahaa, siitä en itse selviä. Tarvitsen auttajaa. Tämä Jumala tiesi ja siksi hän lähetti meille suurimman joululahjamme: Jeesuksen.

Riitta Särkiö

 

Miksei Kiina pelasta maailman taloutta?

Kovaa vauhtia kasvanut Kiina ei ole ollut mikään kiltti poika ja maailman taloudenveturi, vaan pikemminkin raskas puskutraktori, joka on työntänyt vanhat teollisuusmaat Suomessa (Saksa pois lukien) kuilun partaalle. Tilanne on valitettavasti maailman taloudessa sellainen, että se, joka ostaa vähemmän kuin myy, kuten Kiina, vie työpaikkoja muilta.

Vanha juutalainen sanonta on siis totta:” Poikani älä koskaan ota pientä lainaa, sillä silloin sinä olet riippuvainen lainan antajasta, vaan ota poikani niin suuri laina kuin saat, sillä silloin lainan antaja on riippuvainen sinusta”. Maailman suurimmat taloudet Kiina ja USA ovat oudossa tilanteessa. Kiina kehottaa USA:ta elämään enemmän suu supussa, mutta totuus on, että mihin Kiina sijoittaisi säästönsä, jollei USA niitä ottaisi? Toinen kysymys riskin kasvaessa tietysti on, milloin 500 miljoona köyhää kiinalaista haluaa tehdä rahallaan muutakin kuin säästää maalla eläville vanhemmilleen?
Noidan kehä on valmis. Ainoa järkevä pelastus tästä tilanteesta olisi se, että ylijäämä maa muuttaisi käyttäytymistään siten, että se nostaisi esimerkiksi rahansa arvoa ja lisäisi ostojaan muista maista.

Kiina ostaa kyllä Afrikasta luonnonrikkauksia ja kaivoksia varautuakseen tulevaan, mutta varsin itsekkäästi.Löysät rahamarkkinat ovat syntyneet siten, että valtiolliset talouspolitiikan harjoittajat ovat kaikin keinon yrittäneet ylläpitää kysyntää teollisuusmaissa. Tilalle on keksitty mitä ihmeellisempiä finanssialan tuotteita ja uskomattomia talouskuplia on päässyt syntymään siksi, että tiukkaa raha- ja finanssipolitiikkaa ei ole uskallettu harjoittaa, koska on sokeasti uskottu näitä talouspolitiikan neropatteja, joille vain osakkeenomistajan etu ja täysin vapaa kontrolloimaton kauppa on sanellut päätösten teon pohjan. Uskomattominta onkin, että samat ”rikolliset” finanssinerot ovat vieläkin päättämässä maailman talouden tilasta, jotka sen tähän tilaan ovat saaneet ja johtaneet.

Suomessa on outoa se, että meille on kertynyt ylijäämää, jota emme ole osanneet sijoitta ja investoida kannattavasti kotimaisiin kohteisiimme. Nyt odotetaan kaikkialla maailman talouden Jeesusta. joka osaisi neuvoa tyhmiä eurooppalaisia, miten toimia unionissa oikein. Vahvistetaanko unionia vai annetaanko sen kaatua ja siirrytään takaisin markkaan. Milloin yhteiset Euromaiden velkakirjat ilmestyvät markkinoille? Tuleeko Tobinin vero? Ketkä heitetään ulos unionista? Osaisin vastata näihin kysymyksiin, mutta kukaan ei tule minulta sitä kysymään.  Pitäkää euronne ja velkanne! Siirryn luontaistalouteen mökille.
Perkele! MOT

Jussi Melanen

Odotuksia

Odotuksia on monenlaisia. Joulun odotukseen kuuluu monenlaista ristiriitaistakin odotuksen sisältöä. Joku odottaa hyvää yhdessöoloa oman perheväen kanssa. Jollekin on tärkeää oma lepääminen, pieni tauko uurastuksen vuosikellossa ja hyvä joulupöytä. Moni odottaa saavansa hyviä rakkaudesta ja välittämisestä kertovia lahjoja. Jollekin avautuu jokin näistä, jollekin kaikki, jollekin ei mikään.

Kaikki jouluun liittyvä odotus kumpuaa aidosta ja oikeasta joulun sisällöstä. Maailmaan syntyi luvattu Messias, Herra, maailman Vapahtaja, valo kaikille kansoille. Siinä on odotusten täyttymys. Pieni lapsi, joka syntyy huomiota herättämättä vaatimattomiin oloihin arveluttaville vanhemmille.

Nyt mahdollisuutemme on mietiskellä ja katsella tätä tapahtumaa. Adventti tahtoo viitata Jeesukseen ja hänen tehtäväänsä. Siksi annan toimintaohjeen: Mene katsomaan Lahden ja ympäristön kirkkoihin seimiasetelmia, mene kuuntelemaan hyvää uutista ja mene olemaan yhdessä tuon joulun lapsen kanssa. Hän antaa, mitä lupaa. Hän ei kysy, oletko kypsä tai valmis, vanha tai nuori, rikas tai köyhä. Hän katsoo juuri sinua ja kysyy: ” Kuka minä olen? ”

Hänen luokseen tuleminen kannattaa ja antaa joulun sydämeen.
Silloin valmistelu ja odotukset saavat tarkoituksensa.

Esa Kekki

 

Pelicans heräsi

 

Vaikean marraskuun jälkeen Pelicans on saamassa junan takaisin raiteilleen. Viimeiset kolme peliä toivat kuusi pistettä eli kaksi pistettä per ottelu. Lisäksi, kun Pelsujen käsittelyssä kaatuivat nimenomaan sarjajohtaja Kalpa ja aina vahva Jyp, näyttää tulevaisuus taas vähän valoisammalta.
Jos katsotaan tilannetta isossa kuvassa, niin sehän on aivan loistava. Joukkue on sarjassa kolmantena, paikka johon aniharva Pelicansia sijoitteli ennen kautta.

Sarjasta on pelattu aika tarkalleen puolet, joten savottaa riittää vielä kosolti, ennen kuin tiedetään mistä asemista Pelsut lähtevät pudotuspeleihin. Niin, pidän itsestäänselvyytenä, että tänä vuonna pudotuspeleihin myös mennään.

Tällä hetkellä sijaan kuusi on etumatkaa 11 pistettä ja viimeiseen säälipleijaripaikkaan etumatkaa on 17 pistettä. Sarja on tänä vuonna erittäin tasainen ja kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa sarjasijoituksesta riippumatta. Tämän vuoksi Pelicansin huono marraskuukaan ei sanottavasti heikentänyt sijoitusta, kun pahimmat kilpailijatkin ottivat toistuvasti nenäänsä.

Hallilla kuiskitaan, että Jere Myllyniemi on hyvillä otteillaan ( kaksi nollapeliä putkeen) pelaamassa itselleen paikkaa Pelicansin maalinsuulle vähintään ensi vuodeksi. Hurjimmat huhut kertovat, että mies siirtyisi jo loppukaudeksi Hovisen aisapariksi. Saas nähdä… Totuushan on, että Pelicans tarvitsee Hovisen aisapariksi kokeneemman vahdin kuin Kuusela, Rautiola tai Huumonen. Mitä jos play off-peleissä Hovinen loukkaantuu??


Jere Myllyniemi on pelaamassa itselleen sopimusta Pelicansiin? (Kuvakaappaus www.pelicans.fi)

Sillä aikaa, kun muut joukkueet ovat kauden aikana roudanneet kokoonpanoihinsa tasokkaita vahvistuksia, on Pelicans pitäytynyt pelaajakaupoista. Ihan OK, mutta meikäläinen kyllä kaipaa joukkueeseen vielä lisää maalintekovoimaa. Esim. joku tsekki-/ slovakkisnaipperi iskemään maaleja Zaborskyn malliin?

Luulen, että pelsutoimistolla ollaan koko ajan silmät ja korvat auki ja joku tälläinen maalinälkäinen ulkomaalaispelaaja vielä löytyy ennen tammikuun loppua. Venäjän liigastahan näitä huippupelaajia aina aika ajoin vapautuu, kun peli ei ole ihan odotetunlaisesti venäjänmaalla kulkenut.

Tänään perjantaina vastassa nousukuntoinen Ilves Isku Areenassa. Veikkaan Pelsuille 4-2.

-Pete Salomaa-

 

Vuoden uutissanapakina

Bandwagon-efekti

Suomea pitkään vaivannut kestävyysvaje ei ole ainakaan hottentottipolitiikan syytä. Vaikka meitä vaivaa digitaalinen jalanjälki ja AVI on tullut lääninhallitusten lakkauttamisten jälkeen turvaamaan kirkasvalokuulokkeiden avulla ja vaikka korppikotkarahasto on vienyt kaikki rahamme ja meitä uhkaa pysyvä tulilude, emme silti ole menettäneet uskoamme , sillä idänkulkusirkka ei vielä uhkaa direktiivilajejamme.

Ekovaltuutettumme syövät gojimarjoja ja kansalaispalvelu uhkaa suomalaista miestä, emme ole sortuneet Mikki Hiiren urapoluille, sillä maabrändimme on niin nututus sukupuolineutraalia. Meitä uhkaa narkolepsia, trikkaus, vihreä verotus sekä mummolaki, sillä apunamme on memristori ja mefedroni. Tarvitsemme torkkupeittoa, tabletteja seurantapantaa, sillä salafistit uhkaavat ja parabeeenit saavat meidät voimaan pahoin.
Tarvitsemme enemmän degrowthia ja valosaastetta selvitäksemme riskitesteistä ja elämäämme verkostomonopolissamme.

Suomeksi:
Voittajien vankkureiden seuraaminen

Suomea pitkään vaivannut julkisen talouden velka ei ainakaan ole persujen syytä. Vaikka meitä vaivaa verkkonäkyvyys ja aluehallintovirastot ovat tulleet lääninhallitusten lakkautusten jälkeen turvaamaan masennusta vähentävillä kuulokkeilla elämäämme ja vaikka hedge-rahastot, jotka keinottelevat kehitysmaiden varoilla ja meitä uhkaa Venäjältä meille muuttanut ludelaji, emme ole menettäneet uskoamme, sillä kulkusirkka ei vielä uhkaa suojelussa olevia peruslajejamme.

Työpaikkamme ympäristövaltuutettumme syövät kiinalaisia voimamarjoja ja SDP:n ehdottama kansalaispalvelu varusmiespalveluun sijaan uhkaa suomalaisia. Emme ole sortuneet pätkätöistä rakentuville työurille, sillä maakuvamme on niin hyväntekeväisyysnuttujen neulomisen varassa ja sukupuoleton avioliittolakimme ei ole vielä voimassa.
Meitä uhkaa nukahtamistauti, itämaisia hyppyvoittoja korostava taistelulaji, ympäristöä huomioiva verotus sekä ulkomailta Suomeen muuttavien mahdollisuus tuoda isovanhempansa meille, koska apunamme on tietokoneen nopeuttava laite sekä amfetamiinia muistuttava muotohuume.

Tarvitsemme eduskunnan jäsenten päivänokosia varten mahdollistettua peittoa, uusia pientietokoneita sekä rikollisille tarkoitettuja valvontalaitteita, sillä islamilainen ääriliike uhkaa meitä ja homehiivojen lisäaineet, jotka saavat meidät voimaan huonosti. Tarvitsemme enemmän tuotannon vähentämiseen tarvittavaa kasvua sekä vähemmän turhaa valoisuutta selvitäksemme elämästämme verkostuneessa kaupunkimiljöössä.

Jussi Melanen
(suomeksi Juhani Melanen)

 

Jumala on läsnä elämässämme

Vanha sanonta opettaa, että Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan. Saatamme hakea asioita kaukaa, emmekä huomaa, että sen voisi löytää aivan läheltä. Näin voi olla jopa onnellisuuden ja tyytyväisyyden kanssa. ”Sitten kun pääsen irti arjesta, voin nauttia elämästäni.” Ehkäpä elämän pieniin asioihin sisältyykin ilo ja merkitys ja sitä kautta onni.

Myös hengellisissä asioissa ja uskon asioissa on vaara mennä merta edemmäs kalaan. Mielestäni se näkyy uudenlaisen hengellisyyden esiin tulossa. Mielikuvat uskosta ja kirkosta voivat olla pelkistäviä ja latistavia. Ja kuitenkin kristillinen traditiomme on rikas ja moni-ilmeinen. Sen syvyyksistä riittää ammennettavaa eri elämäntilanteisiin ja hyvinkin erilaisia uskon kokemuksia etsiville.

Jeesus sanoo (toisen adventin evankeliumissa): ”Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Ehkäpä hän viittasi sillä itseensä, mutta tuo sana pitää sisällään paljon. Hän on nytkin meitä lähellä. Jumalan todellisuus, vaikka sitä ei voida nähdä, on läsnä elämässämme. Kun tätä pohtii, aukeaa eteemme huikeat, hienot ja turvalliset näkymät.

Aivan erityisellä tavalla tämä näkymätön, mutta todellinen ulottuvuus aukeaa hiljaisuudessa ja rukouksessa. Myös Raamatun sanan kautta kuulemme viestiä tästä Jumalan todellisuudesta. Kuulemmeko sitä?

Virren 600 sanoin rukoilemme: Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.

Heikki Pelkonen

 

Mediaseksikäs Pelicans

No niin, koko kansahan tietää, että viime lauantaina Lahessa tapeltiin. Jos tappelu olisi ollut Lahen tapaan nakkikioskilla, ketään ei olisi kiinnostanut, mutta kun tällä kertaa tappelu olikin kaukalossa, heräsivät kaiken maailman jeesustelijat. Nekin, jotka eivät jääkiekkoa seuraa, ovat totta kai antaneet oman tuomionsa tappelusta. Tappelun ovat jo ehtineet tuomita mm. seuraavat henkilöt/tahot: Alpo Suhonen, Kalervo Kummola, J-P Vuorinen, Tarja Halonen, Joulupukki, Lahti Energia, KOFF….

Hauskin kommentti tuli Tasavallan Presidentiltä. ”Jääkiekkoa pitäisi viedä enemmän naisjääkiekon suuntaan.” Rouva Presidentille tiedoksi, että kaukalopallo ja ringette on jo keksitty! Viekää lätkästä kontaktit ja tunteet, niin johan kaikkoaa yleisökin katsomoista.
Lahti Energia ja KOFF sponsoreina varmasti antoivat virallisesti paheksuntansa, mutta eivät voi oikeasti olla pahoillaan ilmaisesta palstatilasta. Vai luullaanko Lahti Energialla oikeasti, että joku vaihtaa sähköyhtiötä sen takia, että heidän mainoksensa näkyi tappelevan pelaajan rinnuksessa?

Kyseessähän oli jääkiekon koodistoon kuuluva tapahtuma. HIFK:n nelosketjun nobodyt kurmottivat ensin Pelicansin tähtipelaajia Lasch, Luttinen ja Hodgman. Sen jälkeen oli selvää, että kentälle seuraavaan aloitukseen laitettiin Pelsujen telaketjuosastoa ja tämä tiedettiin myös HIFK:n aitiossa, sillä stadilaisten ylivoimaa tulivat pelaamaan sellaiset ylivoimatykit kuin Wirtanen, Jokela, Piiparinen, Tuomainen ja Kurvinen.
Pojat ottivat pienet pystypainit ja homma oli sillä selvä. Pelicans teki tiettäväksi ettei sen kotihallissa oteta taka-askeleita, ei edes stadilaisten edessä. Luulen, että joukkueiden kesken vallitsee nyt kunnioitus toisiaan kohtaan. Jos halutaan kieltää urheilussa tappelut, pitää urheilusta kieltää miehet kokonaan. Nuo testosteronipommithan ovat ikuisesti räjähdysalttiita, kun voitosta kamppaillaan.


…och nu ska vi dansa litet… (Kuvakaappaus joukkotappelusta ottelussa Pelicans-HIFK. Nelonen Pro)

Sen sijaan, että jääkiekosta yritetään kytkeä pois pienet nyrkkihippaset, tulisi mielummin pyrkiä poistamaan törkeät selkään- ja päähäntaklaukset ja mailalla lyönnit, jotka oikeasti aiheuttavat loukkaantumisia. Pelicans ja HIFK suhtautuivat asiaan niin kuin pitääkin. Ottivat vastaan rangaistuksensa liikoja mukisematta ja keskittyvät rauhasssa jo tuleviin peleihin.

Nyt tietysti luulet, että olen väkivallan kannattaja. Väärin, en ole väkivallan kannattaja, vaan pidän paljon enemmän nimenomaan taitopelistä, mutta joskus kun miehet pelaavat, niin ylikuumenemisilta ei vain voi välttyä ja vati kaatuu. Näitä tapahtuu, mutta onneksi aika harvoin. Mielestäni tapahtuma sai aivan liian ison hälyn aikaan ja lähinnä tämä on ns. paskajournalismin ( = iltapäivälehdet) aikaansaannosta. Ne löytävät vaikka kärpäsen jätöksestä skandaalin aiheen, jos se vain auttaa lehden myyntiä.

Pääkaupunkikeskeisessä iltapäivälehtijournalismissa Pelicans on noussut mediaseksikkyydessä aivan HIFK:n ja Jokereiden kantaan. Suikkanen, Nurminen, Pelicansin TV-mainokset, alkukauden liito liigassa, joukkotappelu jne… Siinä muutamia tekijöitä siihen, että Pelicansista on tullut yksi mielenkiintoisimmista suomalaisista joukkueista mediassa. Voidaan sanoa, että Pelicans-merkkinen brändi alkaa pikkuhiljaa syntyä!

Varsinainen tuote eli peli kaukalossa on sen sijaan ollut hieman kadoksissa. Neljä peräkkäistä tappiota ei mairittele ja nyt vene olisi pikkuhiljaa pakko kääntää oikeaan suuntaan. Espoossa voitto oli jo varamiehisenäkin lähellä, mutta pahoin pelkään, että lauantaina Kalpa vie ja Pelicans vikisee, varsinkin kun pelikiellossa ovat vielä puolustuksen tukipilarit Järvinen, Marttinen ja Broclehurst.

Saas nähdä mistä korvaavat puolustajat revitään, kun KooKoo:llakin joka viime peliin puolustajia lainasi, on matsi samana päivänä. Lisäksi Hovisen poissaolo hirvittää. Rautiolasta, Huumosesta tai Juvosesta ei ole Hovisen paikkaajaksi. Kuuselaa ei vielä ole maalilla nähty, mutta tuskin nähdään nytkään, sillä Kuuselan vasen silmä on muurautunut umpeen, kun kiekko tuli treeneissä maskin ristikon läpi.
Hitsaussaumat kuulemma pettivät. Mitäköhän tähän sanoo Kemppi, jonka mainos isolla Kuuselan maskissa nököttää….

-Pete Salomaa-

Osataanko Suomea johtaa oikein?

Keskustelu työn tuottavuudesta ja uudesta johtamiskulttuurista on erittäin ajankohtaista juuri nyt. Lakko päällikkö Räty joutuu oikeuteen huonosta kohtelustaan alaisiaan kohtaan. Kanerva vastaa oikeudessa lahjussyytöksiin ja Stubb puhuu suurella suulla niitä näitä Pohjoismaiden kokouksessa. Management by perkele ei istu enää suomalaiseen johtamiskulttuuriin. Me tarvitsemme uudenlaista johtamista ja uudenlaista teknologisia taitoja, joita voimme soveltaa nykykäytäntöön.

Me emme ole romahtaneet kuten 1990-luvulla, koska yritykset ovat pitäneet työntekijänsä töissä, vaikka lama painaa päälle ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan meillä pitäisi olla töissä 150.000 ihmistä vähemmän kuin nyt. Meillä on vahvuuksia, joita osamme tässä tilanteessa hyödyntää. Nimittäin työvoiman hyvä koulutustaso riittävät investoinnit koneisiin ja hyvä teknologinen kehitys. Mutta silti tuottavuus nimenomaan palvelualoilla on heikko. Me pärjäämme, jos osaamme käyttää uusinta teknologiaa innovatiivisesti hyväksemme. Vieläkin meillä on puutteita asiakaskeskeisestä ajattelusta.

Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia ja ennakkoluulottomampaa johtamisen parantamista. Talouskasvumme syntyy vain väestön ja kulutuksen kasvusta. Luovuus ja tuottavuus ovat teollisen ajan käsitteitä. Mutta mistä me otamme näitä uusia kykeneviä uuden ajan johtajia, joilla olisi luovuutta, motivaatioita ja kykyä hahmottaa ja nuuhkia uusia tuulia ja aavistaa, mitkä uudet start up yritykset ovat riittävän kykeneviä ja kilpailullisia kansain välisillä globaaleilla markkinoilla.

Nykyaikainen työyhteisö vaatii toisenlaisia ymmärtäjiä ja kannustajia. Applen Jobin kaltaisilla innovatiivisilla johtajilla olisi nyt Suomessa todella kysyntää. Euron kriisissä tarvittaisiin todellisia näkijöitä ja talousguruja saattaman asiat kuntoon, vai onko jo liian myöhäistä?
Meiltä löytyy huippuosaajia, joita ei johdeta kurilla ja kontrollilla, vaan aidolla inhimillisellä kohtaamisella ja erilaisilla kannusteilla.

Erityinen huolemme on nuorisotyöttömyys. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää nuorisomme osaamista. Emme kykene kilpailemaan työn hinnalla, mutta kyllä oivaltavalla luovuudella ja innostuksella ja panostuksella pk- yrityksiinn. Ne ovat meidän kultakalamme lamankin kynnyksellä. Hoitamalla alkaville yrityksille riittävä rahoitus ja tuki ovat tässä tilanteessa ratkaisevassa asemassa.
Työssäoloa on pidennettävä ja nuorisotytöttömyyteen erityisesti paneuduttava kaikella tarmolla. Kaikki keinot on otettava käyttöön ja oppisopimuskoulutusta on kehitettävä riittävästi. Tarvitsemme osaamisintensiivistä palvelutaloutta ja uusia johtamisoppeja.
Ylipistot on saatava mukaan kiinteästi palvelemaan elinkeinoelämäämme ja sen tarpeita. Nyt ei voida enää viivytellä.

Jussi Melanen

 

KOLUMNIT -arkisto

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011