Kyllä meidän tiimissä osataan! Työtoverini Tytin luvalla jalostan hänen pitämänsä hartauden kirjalliseksi.
”Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon”, lupasi profeetta Jesaja. Sana tulee lähelle suomalaista, joka kahlaa syystalven harmaassa kaamoksessa. Se tulee lähelle myös jokaista, joka on tuntenut oman luontonsa todellisuuden. Pimeää on sielussa ihan riittämiin.

Tulee joulu, se ensimmäinen. Tähti valaisee tien Jumalan ihmeen äärelle. Tuosta ihmeestä kasvaa mies. Hän sanoo itsestään: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo.” Ehtaa Jeesusta, Johanneksen mukaan.

Sanoi hän muutakin. Vuorisaarnasta, Matteusta siteerataksemme: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Ristillä valo tuntuu sammuvan, kituvan kuoliaaksi. Vaan pääsiäisaamuna se kirkastuu taas, ennennäkemättömällä tavalla, sammumatta enää koskaan. Jumalan valo, armon ja rakkauden valo, jota Jesaja julisti ja jonka Jeesus meille toi. Me olemme sen valon lähettiläät, aina ja kaikkialla.

Sytytä tänä jouluna kynttilä sille valolle ja lausu rukous tulevalle vuodelle. Että edelleen heijastaisit sitä valoa, että edelleen olisit rakkauden välikappale. Että edelleen eläisit iloksi toisille ja kunniaksi Jumalalle. Että kulkisit kohti valoa, välittämättä varjoista.
Joulun iloa ja valoa sinulle!

Anu Toivonen
Nuorisopappi ja valonkantaja

EU on suurimassa kriisissään. Euron kohtalo puhuttaa kaikkia ja erityisesti niitä 84 miljoonaa EU-kansalaista, jotka elävät alle toimentulominimin. Rakastakaa verojanne suomalaiset ei oikein istu hyvin meidän EU kavereihimme, kuten Italiaan, Kreikkaan, Espanjaan, Irlantiin ja Portugaliin.

Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa julkista sektoria on alettu syyttää kaikesta. Viranomaisia on yksinkertaisesti liikaa ja tulonsiirrot ja julkiset palvelut ajetaan alas, koska EU kansalaiset ottavat niitä mielellään vastaan, mutta veronmaksukykyiset eivät halua niitä enää maksaa. Pahinta on, jos kaikki kansalaiset tässä tilanteessa eivät enää kuluta ja joudumme kierteeseen, jossa kukaan ei uskalla tehdä enää investointeja EU maissa. Suomi on vientimaa, joka on juuri tässä tilanteessa melkeinpä haavoittunein sillä me elämme viennistä ja viennillä.

EU:ssa vietettiin juuri köyhyyden vastaista vuotta. Enää ei huudeta lopetetaan köyhyys- mantraa ja keskustelu uudesta vuoden 2020 strategia ei kiinnosta ketään, kaikkein vähiten niitä ekonomisteja, jotka meidät tähän kurimukseen ovat ajaneet , siis ahneet ranskalaiset ja saksalaiset pankit, jotka joudutaan pian sosialisoimaan roskapankeiksi. Olemme tilanteessa, jossa kukaan ei halua yksityinen maa ei halua keskustella sosiaalipolitiikasta, sillä työssä käyvien köyhien lisääntyminen vain kasvaa.

Finanssipolitiikassa ollaan tilanteessa, jossa uusrikkaat kapitalistit ovat: veroja ei haluta maksaa, mutta kivaa olisi se, että valtiolla olisi kassassa aina rahaa siltä varalta, että liike-elämä voisi sieltä aina pahan päivän tullen hivenen pummata ja maksattaa tappiota kansalaisillaan. Toisaalta tarvitaan myös kuluttajia, jotka ostaisivat tuotteita kapitalisteilta. Viranomaiset, opettajat, maanpuolustus ja sosiaalisektori työllistävät ihmisiä, mutta palkkoja
näiden ammattien harjoittajille ei pitäisi maksaa. Ja jos tarvitsisi niin mahdollisimman vähän mieluimmin 1000 euroa kaikille.

Enää ei kukaan puhu 2000 luvun alussa Lissabonissa suunnitellusta konseptista luoda ”sosiaalinen, mutta kilpailukykyinen markkinatalous”. Nyt on kysymys koko eurotalouden eloonjäämisestä ja veikkailu euron kaatumisesta on ainoa fakta. Miten me suomalaiset olemme varautuneet, jos pahin tapahtuu? Köyhyysfoorumi ei kiinnosta enää ketään ja tilanne pahenee.

Rikkaat rakentavat oman yhteisönsä suoja-aitoineen, keskiluokka murisee hiljaa ja maksaa kaiken.
Köyhillä ei ole edes aseita yrittää mitään. EU voi unohtaa komeat 2020 julisteensa ja repiä seiniltään jo
painamansa julisteen ” Starting point of New Deal”

Jussi Melanen

Adventtikynttilöissä on ideaa. On mukava rytmittää joulun odotusta sytyttämällä viikko viikolta lisää kynttilöitä. Ensimmäisenä adventtina sai sytyttää vasta yhden kynttilän. Kaikki muut kolme odottivat koskemattomina, juhlallisina vuoroaan. Kuitenkin jo ensimmäistä kynttilää siivitti laulun säe: Me odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa (Virsi 13:1).

Kohti joulua siis kuljetaan. Mieli kulkee silloin monessa tasossa: mitä ostan kummitytölle lahjaksi, milloin pesen saunan… miten erottaisin adventtiviikot kaikista muista viikoista, teenkö jonkin paastopäätöksen? Arki ja pyhä limittyvät ja niin pitää elämässä ollakin.

Yhtenä sunnuntaina oli jo aika sytyttää kolmas kynttilä, ja hätkähdin tätä ajan nopeaa kulkua. Olenko nyt valmistautunut jouluun niillä kaikilla eri tavoilla, joilla ”pitäisi”? Silloin rohkaisee kynttilävirren kolmas säkeistö: ”Oi, kohta meille kuningas jo syntyy tallissa.” Tästä asiasta ei siis ole epäilystä: Jeesus syntyy, vaikka olisin valmisteluissani puolitiessä. Hän tulee meitä lähelle, vaikka minä en tekisi mitään. Joulu ei ole meidän teoistamme kiinni.

Nyt olemme viimeisen adventtisunnuntain kynnyksellä. Kynttelikön ensimmäiset kynttilät ovat jo pätkiä, hoosianna-laulusta on kulunut aikaa. Joulu on ovella. Toivottavasti juhlaa ei ole kaluttu etukäteen niin, että laulut ja ruoat aivan kyllästyttävät. Toivottavasti aikuisenkin mielessä on vielä odotusta ja tekee mieli laulaa: ”Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa. Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa.” Odotan joulutunnelmaa, tuoksuja, läheisten ihmisten kiireetöntä yhdessä oloa ja paljon muuta hyvää. Mutta pohjimmiltani odotan Pelastajaa. Häntä tarvitsen vuoden jokaisena päivänä, sillä elämässäni paljon pahaa, siitä en itse selviä. Tarvitsen auttajaa. Tämä Jumala tiesi ja siksi hän lähetti meille suurimman joululahjamme: Jeesuksen.

Riitta Särkiö

Kovaa vauhtia kasvanut Kiina ei ole ollut mikään kiltti poika ja maailman taloudenveturi, vaan pikemminkin raskas puskutraktori, joka on työntänyt vanhat teollisuusmaat Suomessa (Saksa pois lukien) kuilun partaalle. Tilanne on valitettavasti maailman taloudessa sellainen, että se, joka ostaa vähemmän kuin myy, kuten Kiina, vie työpaikkoja muilta.

Vanha juutalainen sanonta on siis totta:” Poikani älä koskaan ota pientä lainaa, sillä silloin sinä olet riippuvainen lainan antajasta, vaan ota poikani niin suuri laina kuin saat, sillä silloin lainan antaja on riippuvainen sinusta”. Maailman suurimmat taloudet Kiina ja USA ovat oudossa tilanteessa. Kiina kehottaa USA:ta elämään enemmän suu supussa, mutta totuus on, että mihin Kiina sijoittaisi säästönsä, jollei USA niitä ottaisi? Toinen kysymys riskin kasvaessa tietysti on, milloin 500 miljoona köyhää kiinalaista haluaa tehdä rahallaan muutakin kuin säästää maalla eläville vanhemmilleen?
Noidan kehä on valmis. Ainoa järkevä pelastus tästä tilanteesta olisi se, että ylijäämä maa muuttaisi käyttäytymistään siten, että se nostaisi esimerkiksi rahansa arvoa ja lisäisi ostojaan muista maista.

Kiina ostaa kyllä Afrikasta luonnonrikkauksia ja kaivoksia varautuakseen tulevaan, mutta varsin itsekkäästi.Löysät rahamarkkinat ovat syntyneet siten, että valtiolliset talouspolitiikan harjoittajat ovat kaikin keinon yrittäneet ylläpitää kysyntää teollisuusmaissa. Tilalle on keksitty mitä ihmeellisempiä finanssialan tuotteita ja uskomattomia talouskuplia on päässyt syntymään siksi, että tiukkaa raha- ja finanssipolitiikkaa ei ole uskallettu harjoittaa, koska on sokeasti uskottu näitä talouspolitiikan neropatteja, joille vain osakkeenomistajan etu ja täysin vapaa kontrolloimaton kauppa on sanellut päätösten teon pohjan. Uskomattominta onkin, että samat ”rikolliset” finanssinerot ovat vieläkin päättämässä maailman talouden tilasta, jotka sen tähän tilaan ovat saaneet ja johtaneet.

Suomessa on outoa se, että meille on kertynyt ylijäämää, jota emme ole osanneet sijoitta ja investoida kannattavasti kotimaisiin kohteisiimme. Nyt odotetaan kaikkialla maailman talouden Jeesusta. joka osaisi neuvoa tyhmiä eurooppalaisia, miten toimia unionissa oikein. Vahvistetaanko unionia vai annetaanko sen kaatua ja siirrytään takaisin markkaan. Milloin yhteiset Euromaiden velkakirjat ilmestyvät markkinoille? Tuleeko Tobinin vero? Ketkä heitetään ulos unionista? Osaisin vastata näihin kysymyksiin, mutta kukaan ei tule minulta sitä kysymään.  Pitäkää euronne ja velkanne! Siirryn luontaistalouteen mökille.
Perkele! MOT

Jussi Melanen

Odotuksia on monenlaisia. Joulun odotukseen kuuluu monenlaista ristiriitaistakin odotuksen sisältöä. Joku odottaa hyvää yhdessöoloa oman perheväen kanssa. Jollekin on tärkeää oma lepääminen, pieni tauko uurastuksen vuosikellossa ja hyvä joulupöytä. Moni odottaa saavansa hyviä rakkaudesta ja välittämisestä kertovia lahjoja. Jollekin avautuu jokin näistä, jollekin kaikki, jollekin ei mikään.

Kaikki jouluun liittyvä odotus kumpuaa aidosta ja oikeasta joulun sisällöstä. Maailmaan syntyi luvattu Messias, Herra, maailman Vapahtaja, valo kaikille kansoille. Siinä on odotusten täyttymys. Pieni lapsi, joka syntyy huomiota herättämättä vaatimattomiin oloihin arveluttaville vanhemmille.

Nyt mahdollisuutemme on mietiskellä ja katsella tätä tapahtumaa. Adventti tahtoo viitata Jeesukseen ja hänen tehtäväänsä. Siksi annan toimintaohjeen: Mene katsomaan Lahden ja ympäristön kirkkoihin seimiasetelmia, mene kuuntelemaan hyvää uutista ja mene olemaan yhdessä tuon joulun lapsen kanssa. Hän antaa, mitä lupaa. Hän ei kysy, oletko kypsä tai valmis, vanha tai nuori, rikas tai köyhä. Hän katsoo juuri sinua ja kysyy: ” Kuka minä olen? ”

Hänen luokseen tuleminen kannattaa ja antaa joulun sydämeen.
Silloin valmistelu ja odotukset saavat tarkoituksensa.

Esa Kekki

Bandwagon-efekti

Suomea pitkään vaivannut kestävyysvaje ei ole ainakaan hottentottipolitiikan syytä. Vaikka meitä vaivaa digitaalinen jalanjälki ja AVI on tullut lääninhallitusten lakkauttamisten jälkeen turvaamaan kirkasvalokuulokkeiden avulla ja vaikka korppikotkarahasto on vienyt kaikki rahamme ja meitä uhkaa pysyvä tulilude, emme silti ole menettäneet uskoamme , sillä idänkulkusirkka ei vielä uhkaa direktiivilajejamme.

Ekovaltuutettumme syövät gojimarjoja ja kansalaispalvelu uhkaa suomalaista miestä, emme ole sortuneet Mikki Hiiren urapoluille, sillä maabrändimme on niin nututus sukupuolineutraalia. Meitä uhkaa narkolepsia, trikkaus, vihreä verotus sekä mummolaki, sillä apunamme on memristori ja mefedroni. Tarvitsemme torkkupeittoa, tabletteja seurantapantaa, sillä salafistit uhkaavat ja parabeeenit saavat meidät voimaan pahoin.
Tarvitsemme enemmän degrowthia ja valosaastetta selvitäksemme riskitesteistä ja elämäämme verkostomonopolissamme.

Suomeksi:
Voittajien vankkureiden seuraaminen

Suomea pitkään vaivannut julkisen talouden velka ei ainakaan ole persujen syytä. Vaikka meitä vaivaa verkkonäkyvyys ja aluehallintovirastot ovat tulleet lääninhallitusten lakkautusten jälkeen turvaamaan masennusta vähentävillä kuulokkeilla elämäämme ja vaikka hedge-rahastot, jotka keinottelevat kehitysmaiden varoilla ja meitä uhkaa Venäjältä meille muuttanut ludelaji, emme ole menettäneet uskoamme, sillä kulkusirkka ei vielä uhkaa suojelussa olevia peruslajejamme.

Työpaikkamme ympäristövaltuutettumme syövät kiinalaisia voimamarjoja ja SDP:n ehdottama kansalaispalvelu varusmiespalveluun sijaan uhkaa suomalaisia. Emme ole sortuneet pätkätöistä rakentuville työurille, sillä maakuvamme on niin hyväntekeväisyysnuttujen neulomisen varassa ja sukupuoleton avioliittolakimme ei ole vielä voimassa.
Meitä uhkaa nukahtamistauti, itämaisia hyppyvoittoja korostava taistelulaji, ympäristöä huomioiva verotus sekä ulkomailta Suomeen muuttavien mahdollisuus tuoda isovanhempansa meille, koska apunamme on tietokoneen nopeuttava laite sekä amfetamiinia muistuttava muotohuume.

Tarvitsemme eduskunnan jäsenten päivänokosia varten mahdollistettua peittoa, uusia pientietokoneita sekä rikollisille tarkoitettuja valvontalaitteita, sillä islamilainen ääriliike uhkaa meitä ja homehiivojen lisäaineet, jotka saavat meidät voimaan huonosti. Tarvitsemme enemmän tuotannon vähentämiseen tarvittavaa kasvua sekä vähemmän turhaa valoisuutta selvitäksemme elämästämme verkostuneessa kaupunkimiljöössä.

Jussi Melanen
(suomeksi Juhani Melanen)

Vanha sanonta opettaa, että Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan. Saatamme hakea asioita kaukaa, emmekä huomaa, että sen voisi löytää aivan läheltä. Näin voi olla jopa onnellisuuden ja tyytyväisyyden kanssa. ”Sitten kun pääsen irti arjesta, voin nauttia elämästäni.” Ehkäpä elämän pieniin asioihin sisältyykin ilo ja merkitys ja sitä kautta onni.

Myös hengellisissä asioissa ja uskon asioissa on vaara mennä merta edemmäs kalaan. Mielestäni se näkyy uudenlaisen hengellisyyden esiin tulossa. Mielikuvat uskosta ja kirkosta voivat olla pelkistäviä ja latistavia. Ja kuitenkin kristillinen traditiomme on rikas ja moni-ilmeinen. Sen syvyyksistä riittää ammennettavaa eri elämäntilanteisiin ja hyvinkin erilaisia uskon kokemuksia etsiville.

Jeesus sanoo (toisen adventin evankeliumissa): ”Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Ehkäpä hän viittasi sillä itseensä, mutta tuo sana pitää sisällään paljon. Hän on nytkin meitä lähellä. Jumalan todellisuus, vaikka sitä ei voida nähdä, on läsnä elämässämme. Kun tätä pohtii, aukeaa eteemme huikeat, hienot ja turvalliset näkymät.

Aivan erityisellä tavalla tämä näkymätön, mutta todellinen ulottuvuus aukeaa hiljaisuudessa ja rukouksessa. Myös Raamatun sanan kautta kuulemme viestiä tästä Jumalan todellisuudesta. Kuulemmeko sitä?

Virren 600 sanoin rukoilemme: Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.

Heikki Pelkonen

Keskustelu työn tuottavuudesta ja uudesta johtamiskulttuurista on erittäin ajankohtaista juuri nyt. Lakko päällikkö Räty joutuu oikeuteen huonosta kohtelustaan alaisiaan kohtaan. Kanerva vastaa oikeudessa lahjussyytöksiin ja Stubb puhuu suurella suulla niitä näitä Pohjoismaiden kokouksessa. Management by perkele ei istu enää suomalaiseen johtamiskulttuuriin. Me tarvitsemme uudenlaista johtamista ja uudenlaista teknologisia taitoja, joita voimme soveltaa nykykäytäntöön.

Me emme ole romahtaneet kuten 1990-luvulla, koska yritykset ovat pitäneet työntekijänsä töissä, vaikka lama painaa päälle ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan meillä pitäisi olla töissä 150.000 ihmistä vähemmän kuin nyt. Meillä on vahvuuksia, joita osamme tässä tilanteessa hyödyntää. Nimittäin työvoiman hyvä koulutustaso riittävät investoinnit koneisiin ja hyvä teknologinen kehitys. Mutta silti tuottavuus nimenomaan palvelualoilla on heikko. Me pärjäämme, jos osaamme käyttää uusinta teknologiaa innovatiivisesti hyväksemme. Vieläkin meillä on puutteita asiakaskeskeisestä ajattelusta.

Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia ja ennakkoluulottomampaa johtamisen parantamista. Talouskasvumme syntyy vain väestön ja kulutuksen kasvusta. Luovuus ja tuottavuus ovat teollisen ajan käsitteitä. Mutta mistä me otamme näitä uusia kykeneviä uuden ajan johtajia, joilla olisi luovuutta, motivaatioita ja kykyä hahmottaa ja nuuhkia uusia tuulia ja aavistaa, mitkä uudet start up yritykset ovat riittävän kykeneviä ja kilpailullisia kansain välisillä globaaleilla markkinoilla.

Nykyaikainen työyhteisö vaatii toisenlaisia ymmärtäjiä ja kannustajia. Applen Jobin kaltaisilla innovatiivisilla johtajilla olisi nyt Suomessa todella kysyntää. Euron kriisissä tarvittaisiin todellisia näkijöitä ja talousguruja saattaman asiat kuntoon, vai onko jo liian myöhäistä?
Meiltä löytyy huippuosaajia, joita ei johdeta kurilla ja kontrollilla, vaan aidolla inhimillisellä kohtaamisella ja erilaisilla kannusteilla.

Erityinen huolemme on nuorisotyöttömyys. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää nuorisomme osaamista. Emme kykene kilpailemaan työn hinnalla, mutta kyllä oivaltavalla luovuudella ja innostuksella ja panostuksella pk- yrityksiinn. Ne ovat meidän kultakalamme lamankin kynnyksellä. Hoitamalla alkaville yrityksille riittävä rahoitus ja tuki ovat tässä tilanteessa ratkaisevassa asemassa.
Työssäoloa on pidennettävä ja nuorisotytöttömyyteen erityisesti paneuduttava kaikella tarmolla. Kaikki keinot on otettava käyttöön ja oppisopimuskoulutusta on kehitettävä riittävästi. Tarvitsemme osaamisintensiivistä palvelutaloutta ja uusia johtamisoppeja.
Ylipistot on saatava mukaan kiinteästi palvelemaan elinkeinoelämäämme ja sen tarpeita. Nyt ei voida enää viivytellä.

Jussi Melanen