Kyllä meidän tiimissä osataan! Työtoverini Tytin luvalla jalostan hänen pitämänsä hartauden kirjalliseksi.
”Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon”, lupasi profeetta Jesaja. Sana tulee lähelle suomalaista, joka kahlaa syystalven harmaassa kaamoksessa. Se tulee lähelle myös jokaista, joka on tuntenut oman luontonsa todellisuuden. Pimeää on sielussa ihan riittämiin.
Tulee joulu, se ensimmäinen. Tähti valaisee tien Jumalan ihmeen äärelle. Tuosta ihmeestä kasvaa mies. Hän sanoo itsestään: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo.” Ehtaa Jeesusta, Johanneksen mukaan.
Sanoi hän muutakin. Vuorisaarnasta, Matteusta siteerataksemme: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Ristillä valo tuntuu sammuvan, kituvan kuoliaaksi. Vaan pääsiäisaamuna se kirkastuu taas, ennennäkemättömällä tavalla, sammumatta enää koskaan. Jumalan valo, armon ja rakkauden valo, jota Jesaja julisti ja jonka Jeesus meille toi. Me olemme sen valon lähettiläät, aina ja kaikkialla.
Sytytä tänä jouluna kynttilä sille valolle ja lausu rukous tulevalle vuodelle. Että edelleen heijastaisit sitä valoa, että edelleen olisit rakkauden välikappale. Että edelleen eläisit iloksi toisille ja kunniaksi Jumalalle. Että kulkisit kohti valoa, välittämättä varjoista.
Joulun iloa ja valoa sinulle!
Anu Toivonen
Nuorisopappi ja valonkantaja
Adventtikynttilöissä on ideaa. On mukava rytmittää joulun odotusta sytyttämällä viikko viikolta lisää kynttilöitä. Ensimmäisenä adventtina sai sytyttää vasta yhden kynttilän. Kaikki muut kolme odottivat koskemattomina, juhlallisina vuoroaan. Kuitenkin jo ensimmäistä kynttilää siivitti laulun säe: Me odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa (Virsi 13:1).
Kohti joulua siis kuljetaan. Mieli kulkee silloin monessa tasossa: mitä ostan kummitytölle lahjaksi, milloin pesen saunan… miten erottaisin adventtiviikot kaikista muista viikoista, teenkö jonkin paastopäätöksen? Arki ja pyhä limittyvät ja niin pitää elämässä ollakin.
Yhtenä sunnuntaina oli jo aika sytyttää kolmas kynttilä, ja hätkähdin tätä ajan nopeaa kulkua. Olenko nyt valmistautunut jouluun niillä kaikilla eri tavoilla, joilla ”pitäisi”? Silloin rohkaisee kynttilävirren kolmas säkeistö: ”Oi, kohta meille kuningas jo syntyy tallissa.” Tästä asiasta ei siis ole epäilystä: Jeesus syntyy, vaikka olisin valmisteluissani puolitiessä. Hän tulee meitä lähelle, vaikka minä en tekisi mitään. Joulu ei ole meidän teoistamme kiinni.
Nyt olemme viimeisen adventtisunnuntain kynnyksellä. Kynttelikön ensimmäiset kynttilät ovat jo pätkiä, hoosianna-laulusta on kulunut aikaa. Joulu on ovella. Toivottavasti juhlaa ei ole kaluttu etukäteen niin, että laulut ja ruoat aivan kyllästyttävät. Toivottavasti aikuisenkin mielessä on vielä odotusta ja tekee mieli laulaa: ”Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa. Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa.” Odotan joulutunnelmaa, tuoksuja, läheisten ihmisten kiireetöntä yhdessä oloa ja paljon muuta hyvää. Mutta pohjimmiltani odotan Pelastajaa. Häntä tarvitsen vuoden jokaisena päivänä, sillä elämässäni paljon pahaa, siitä en itse selviä. Tarvitsen auttajaa. Tämä Jumala tiesi ja siksi hän lähetti meille suurimman joululahjamme: Jeesuksen.
Riitta Särkiö
Odotuksia on monenlaisia. Joulun odotukseen kuuluu monenlaista ristiriitaistakin odotuksen sisältöä. Joku odottaa hyvää yhdessöoloa oman perheväen kanssa. Jollekin on tärkeää oma lepääminen, pieni tauko uurastuksen vuosikellossa ja hyvä joulupöytä. Moni odottaa saavansa hyviä rakkaudesta ja välittämisestä kertovia lahjoja. Jollekin avautuu jokin näistä, jollekin kaikki, jollekin ei mikään.
Kaikki jouluun liittyvä odotus kumpuaa aidosta ja oikeasta joulun sisällöstä. Maailmaan syntyi luvattu Messias, Herra, maailman Vapahtaja, valo kaikille kansoille. Siinä on odotusten täyttymys. Pieni lapsi, joka syntyy huomiota herättämättä vaatimattomiin oloihin arveluttaville vanhemmille.
Nyt mahdollisuutemme on mietiskellä ja katsella tätä tapahtumaa. Adventti tahtoo viitata Jeesukseen ja hänen tehtäväänsä. Siksi annan toimintaohjeen: Mene katsomaan Lahden ja ympäristön kirkkoihin seimiasetelmia, mene kuuntelemaan hyvää uutista ja mene olemaan yhdessä tuon joulun lapsen kanssa. Hän antaa, mitä lupaa. Hän ei kysy, oletko kypsä tai valmis, vanha tai nuori, rikas tai köyhä. Hän katsoo juuri sinua ja kysyy: ” Kuka minä olen? ”
Hänen luokseen tuleminen kannattaa ja antaa joulun sydämeen.
Silloin valmistelu ja odotukset saavat tarkoituksensa.
Esa Kekki
Vanha sanonta opettaa, että Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan. Saatamme hakea asioita kaukaa, emmekä huomaa, että sen voisi löytää aivan läheltä. Näin voi olla jopa onnellisuuden ja tyytyväisyyden kanssa. ”Sitten kun pääsen irti arjesta, voin nauttia elämästäni.” Ehkäpä elämän pieniin asioihin sisältyykin ilo ja merkitys ja sitä kautta onni.
Myös hengellisissä asioissa ja uskon asioissa on vaara mennä merta edemmäs kalaan. Mielestäni se näkyy uudenlaisen hengellisyyden esiin tulossa. Mielikuvat uskosta ja kirkosta voivat olla pelkistäviä ja latistavia. Ja kuitenkin kristillinen traditiomme on rikas ja moni-ilmeinen. Sen syvyyksistä riittää ammennettavaa eri elämäntilanteisiin ja hyvinkin erilaisia uskon kokemuksia etsiville.
Jeesus sanoo (toisen adventin evankeliumissa): ”Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Ehkäpä hän viittasi sillä itseensä, mutta tuo sana pitää sisällään paljon. Hän on nytkin meitä lähellä. Jumalan todellisuus, vaikka sitä ei voida nähdä, on läsnä elämässämme. Kun tätä pohtii, aukeaa eteemme huikeat, hienot ja turvalliset näkymät.
Aivan erityisellä tavalla tämä näkymätön, mutta todellinen ulottuvuus aukeaa hiljaisuudessa ja rukouksessa. Myös Raamatun sanan kautta kuulemme viestiä tästä Jumalan todellisuudesta. Kuulemmeko sitä?
Virren 600 sanoin rukoilemme: Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.
Heikki Pelkonen
