Rippikoululeirillä teimme ensimmäisenä päivänä rukoushelminauhan.
Jokainen nuori sai pujottaa nauhan omaan käteensä ja käytimme tuota rukousnauhaa leirin hartauksissa rukouksen ja hiljentymisen apuna. Pikkuhiljaa leirin aikana myös hiljaa olemiselle ja rauhoittumiselle alkoi löytyä tilaa. Levotonkin nuori jaksoi olla hiljaa hartauden ajan saadessaan sormeilla kädessään helminauhaa ja sen erimuotoisia ja -kokoisia helmiä.
Rukoushelminauhan jokaisella helmellä on oma merkityksensä. Suurin, kullanvärinen helmi on Jumalan läsnäolon helmi. Jokainen helmirukoushetki alkoi ja päättyi tuohon Jumala-helmeen ja sen rukoukseen:
”Sinä olet ääretön. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo.”
Tuleva pyhää kutsutaan kirkastussunnuntaiksi. Pyhän raamatuntekstit kertovat Jumalan ja Kristuksen kirkkaudesta ja valosta muun muassa näin: ”Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa.” (Hab. 3:4)
Evankelista Matteus puolestaan kertoo, kuinka Jeesus meni läheisimpien opetuslastensa kanssa hiljentymään rauhalliseen paikkaan, vuorelle. Siellä hänen vaatteensa alkoivat yhtäkkiä hohtaa niin kirkkaana, että sitä oli vaikea katsoa. Samaan aikaan taivaasta kuului Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas poikani!” Opetuslasten kerrotaan heittäytyneen maahan peloissaan.
Kertomus ei kuitenkaan pääty tähän vaan Jeesuksen sanoihin: ”Nouskaa, älkää pelätkö.”
Jumala on ääretön, kolmiyhteinen, vaikea ymmärtää ja lopulta salattu. Mutta Jumalan vahva viesti meille kuuluu Raamatun lehdiltä kerta toisensa jälkeen: ”Älkää pelätkö.” Siinä on meidän turvamme ja toivomme. Saamme rippikoulunuorten kanssa luottavaisina rukoilla helmirukouksen sanoin:
”Jumala, sinä olet ääretön. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo.”
Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori
Launeen seurakunta