Aiheen juttuni sain siitä, äitini Lempi siirtyi Golgatan Palloon about 20 vuotta sitten. Toinen seikka, joka vaikutti asiaan oli erään psykiatrin kirjoitus New Science American lehdessä, jossa hän eritteli länsimaista naiskuvaa varsin onnistuneesti.
Äitini oli ns. dynamopupu, joka keräsi mustikat pakkaseen 20 kilometrin työmatkalla, jonka hän kulki tietysti pyörällä. Hänelle pussimuusi oli perkeleestä seuraava, ja minun keräämäni ahomansikat olisivat päätyneet Facebookin sivuille, jos hän vain olisi hallinnut sen käytön. Hänelle minun hyvinvointini oli maailman tärkein asia ja terveellinen ruoka tietysti tärkein. Vaikka olin ainoa lapsi, hän käytti risua erittäin usein pääasiallisena kasvatuskeinona ja olisi nauranut ääneen summerhilliläiselle vapaalle kasvatukselle, joita minä opiskelin myöhemmin yliopistossa.
Hän oli ärsyttävä, ahkera, moraaliseettinen kummajainen, joka puuttui toisten äitien asioihin itse mitään kipua tuntematta. Toisella kotimaisella asian olisi voinut ilmaista, että hän oli minulle: ” Pain in my ass”! Paras esimerkki kertoo paljon. Olin menossa RUK:hon ja olin jo naimisissa. Äitini
tuputti karjalanpiirakoita mukaani, johon isäni Lauri sitten puuttui tokaisemalla:” Perkele Lempi nyt menee liian pitkälle!”
Mutta kyllä näitä tehokaita naarasäitejä riittää vielä tänäkin päivänä. Huonot äidit ovat näiden vastakohtia. He tekevät mitääntekemättömyydestä hyveen ja kehua retostelevat kaikella, mitä eivät osaa tai jaksa tehdä. Pussimuusi on heille liian monimutkaista valmistaa, joten he vievät
jälkikasvunsa Mäkkärille syömään. Facebookiin he laittavat kuvan vaatemytystä lattialla ja viereen tekstin: ”Meillä keskitytään elämään, ei siivoamaan!”
Itseasiassa nämä itsensä ylentävät äidit ovat liian helppoja naurun kohteita ja näkyvät liian kauas. Sen sijaan nämä itsensä huonoiksi alentavat äidit ovat ovelia ja astetta vaikeampia tapauksia. He mollaavat itsensä julkisesti heti kaikkien kuullen hiekkalaatikolla ja saavat siten koskemattomuuden kuningataräitien joukossa.
Nämä äitimaailman eddie edwardsit esiintyvät mielellään terveellisinä vastavoimina hyville, täydellisille äideille, joiden pinnallisuuden he pystyvät näkemään. Huonot äidit ovat manaavinaan, etteivät osaa ommella tai neuloa, mutta ovat samalla hyvillään, että eivät ole opetelleet näitä taitoja Ja voivat keskittyä oleellisempaan: itseensä.
Äiti-kilpailuun huonot äidit eivät halua osallistua, mutta kilpailla he haluavat omilla säännöillään. He ottavat itselleen lapsen näkökulman. Voiko äiti olla todella hyvä, jos hänen aikansa menee kotiaskareisiin ja hän vaatii lapseltaan lipeäkalan syömistä? Kumpi olikaan hyvä ja kumpi paha äiti?
Jussi Melanen