Tietokoneen näytölläni on aloituskuva, jonka ovat tehneet tämän kesän rippikouluni nuoret ja isoset. Käsi toisen olalla jonossa nuoret muodostavat sydämen, jonka keskellä yksi heistä istuu. Kuvasta välittyy yhteys ja sitä katsoessa mieleen nousee ajatus, ettei kukaan ole yksin.
Voisiko seurakunta olla jotakin samanlaista? Paikka, jossa jokaisella olisi yhteys toiseen ihmiseen. Porukka, jossa kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. Yhteisö, jossa toisesta välitetään ja jossa saa apua silloin, kuin sitä tarvitsee. Kuulin kerran erään kirkossa kävijän sanovan näin: ”En minä nyt mikään niin hyvä uskovainen ole, mutta tänne on aina mukava tulla, kun saa olla yhdessä toisten kanssa!”
Launeen kirkolla on avoimet ovet arkipäivisin klo 12-18 – ja usein ovet ovat auki aamuvarhaisesta niin pitkään, kun toimintaa riittää. Kirkolle saa tulla ihan kuka vaan, levähtämään hetkeksi kirkkosaliin, juomaan kupposen kahvia alakerran lämpiössä tai muuten vaan tapaamaan työntekijöitä ja toisia seurakuntalaisia.
Ja kaikkeen toimintaan ovat ovet myös avoinna: perhekerhoon, lounaalle, raamattupiiriin, lauluhetkeen, kuoroon, nuorteniltaan, käsityöpiiriin, vapaaehtoiseksi eri tehtäviin – ja tietenkin sunnuntain tai arki-illan messuun. Tervetuloa tänä syksynä kirkkoon tutun lastenvirren sanoin:
”Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”
Pauliina Hatakka