Teinivuosieni idolit tehtailevat nyt kirjoja. Parhaillaan vien illalla sänkyyn Guns N’ Rosesin basistin muistelmat. Mötley Crüen Törkytehdas on otsikkonsa mukaista luettavaa. Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa. Halusinko todella tietää, että yksi nuoruuteni kitarasankareista joi usein niin rajusti, että sammuessaan laski alleen ja hänen tyttöystävänsä pohti vakavissaan pitäisikö pojalle hankkia aikuisten vaipat. No, nyt tiedän senkin. Mielikuvaa on vaikea karistaa.

Mietin lukiessani, että näitä tarinoita kertomaan jäävät vain ne, jotka selviytyvät. Ne, jotka saavat itsensä kuosiin ja päänsä ylös pöntöstä. Kirjojen sivuilta selviää kirkkaasti se karu totuus, että läheskään kaikki eivät selviä. Basistin muistelmat ovat puolivälissä ja hautajaisia tulee kierrettyä siinä missä keikkapaikkojakin. Tätä en tiennyt kun olin nuori fani. Katsoin vain ylöspäin ja mietin että vau, jätkä on stara. Fakta on se, että jätkä on edelleen jostain syystä vastoin odotuksia elossa mutta jätkän terveys meni. Jätkä kyllä rokkaa yhä mutta sen lisäksi jätkä on narkomaani ja alkoholisti. Toipuva sellainen, mutta siinä on nipussa pari tautia joista ei parane. Ikinä.

Meikäläisen idoleihin ei teinivuosina Jeesus kuulunut vaikka seurakuntanuori olinkin. Elämänkokemusta oli niin vähän ja elämäntuskaa ja -nälkää niin paljon, että vaikka sanoma armosta kolahti, elämän esimerkiksi Jeesuksesta ei oikein ollut. Tuntui liian nössöltä. Järki alkaa kuitenkin hitaasti laskeutua näillekin lakeuksille. Elämästä ei vielä näillä vuosilla voi kauheasti sanoa tietävänsä mutta itsestään alkaa jo jotain tietää. Tiedän että tarvitsen elämääni rauhaa ja rakkautta. Tarvitsen ihmisiä lähelleni ja tarvitsen viisautta siihen, etten karkottaisi heitä pois. Ajoittaisista kaikkivoipaisuuskuvitelmistani huolimatta ymmärrän omien voimieni rajallisuuden ja oman kuolevaisuuteni ja tarvitsen jotakin itseäni suurempaa jonka varaan jäädä.

Ei kai edelleenkään olisi oikein sanoa että pitäisin Jeesusta idolina. Näen hänessä paljon enemmän. Näen hänessä Jumalan. Kun näen kuinka Jeesus toimii ihmisten keskellä, näen kuinka Jumala toimii ihmisten keskellä. Jeesuksen kautta ymmärrän jotakin siitä, millaista on Jumalan isänrakkaus ja todellinen lähimmäisenrakkaus. Ymmärrän että en voi tuoda tähän vaihtopöytään muuta kuin kaksi tyhjää kättä ja yhden keskenkasvuisen rokkitytön sydämen ja sanoa Jeesukselle että tee näillä mitä viisaaksi näet.

Helatorstain evankeliumissa Luukkaan mukaan (sieltä viimeisistä jakeista) Jeesus opettaa kärsivällisyyttä ja luottamusta. Ennen taivaaseenastumistaan hän käskee opetuslastensa odottaa: ”Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta”. Tuo luvattu voima, Pyhä Henki, alkaa vaikuttaa helluntaina ja kas, näin Jeesus itse on Hengen kautta meidän keskellämme. Hän täyttää tyhjät kädet ja tyhjät sydämet tavalla, johon eivät kokaiinimarinoidut muusikot pysty.

Idolit vaihtuvat ja imagot murenevat. On yksi joka pysyy ja kestää. Rokkaako Jeesus? Päätä itse.

Anu Toivonen