Poikkean Lahti rutiineista ja silmäilen vaihteeksi tätä ” kiinalaisjuttua”, koska tällä kehityksellä
saattaa olla laajemmat vaikutukset kuin me täällä Euroopassa edes osaamme kuvitella.
Euroalueen Kiinan viennistä viisi kuudesosaa on teollisuustuotteita. Koneiden, laitteiden ja kulkuvälineiden osuus viennistä on yli puolet. Näille tuotteille Kiina on USA:n jälkeen toiseksi tärkein vientimarkkina.
Kiina velkaantuu kovaa vauhtia ja sen kasvu on hidastunut koko ajan. Monet ovat arvostelleet tästä Kiinan väärää koronapolitiikkaa, joka on aiheuttanut erittäin suuria häiriöitä moniin tuotantoketjuihin. Kiinan koronajan sulkutilaa kukaan ei ole uskaltanut kyseenalaistaa. Kiina maaliskuussa julkaisema talouskasvuennuste on viisi prosenttia. Mutta törmääkö se ”muuriin”? Kiina on perinteisesti varmistanut kasvunsa elvytyksellä. Tämä on tapahtunut velkavetoisella politiikalla. Näyttää, että koronarajoitusten purkamisen jälkeen Kiinan uudelleenavautuminen on jäämässä palveluvetoiseksi, kotimaista ruokkivaksi ilmiöksi. Tilanne on Kiinalle outo ja uusi juuri nyt, sillä esimerkiksi luottoluokittaja
Moody`s totesi uusimmassa tutkimuksissaan, että ulkoinen ympäristötilanne tulee olemaan Kiinalle erittäin haastava, koska Yhdysvallat ja muut korkean tulotason maat miettivät uudelleen teknologiavetoisia investointejaan ja kauppapolitiikkansa uudelleen muuttuvien turvallisuusnäkökohtien valossa tai juuri sen takia. Silti Kiinassa on erittäin paljon strategisia raaka-aineita ja tuotteita, joita ilman maailma ei tule toimeen: merikontit, antibiootit, maametallit, magnesium ja vismutti ja monet muut. Kiina ei luhistu, sillä totalitarismi ja kommunismi ei taivu länsimaiden komentoon.
Erityisen vaikeaa Kiinalla on kiinteistösektorinsa uskomattoman velkaantumisen takia. Sen toiseksi suurin kiinteistökehittäjä ”Evergrande” teki konkurssin, koska ei selvinnyt ulkomaisista joukkovelkakirjojen maksuista ja hakee konkurssisuojausta juuri nyt USA:ssa. Koko kiinteistösektori lohkaisee jopa 28 prosenttia maan kokonaistuotannosta. Tämä kaikki on tehty velkavipua hyödyntämällä, mutta nyt ei todella näytä hyvältä! Kiinan suurin rakennuttaja Country Garden on ajautunut myös vakaviin maksuvaikeuksiin, vaikka sillä on vähemmän velkaa kuin Evergrandella. Jos se kaatuu niin, silloin alkaa maailmanlaajuinen rytinä.
CNN:n mukaan Kiinan 100 suurimman rakennuttajan uusien asuntojen myynti laski tämän vuoden heinäkuussa jopa 33 prosenttia vuoden takaisesta. Kiinalaiset kotitaloudet ovat olleet haluttomia ostamaan uusia asuntoja, koska uskomattoman suuri työttömyys ja erityisesti akateeminen nuorisotyöttömyys vaivaa koko maata. Tätä tarkastelen nyt luupilla. Fakta on, että Kiinassa akateemisia työttömiä 10 miljoonaa, joka on kolminkertainen määrä maan yleiseen työttömyyteen nähden , joka on 12 prosenttia. Tätä ja myös Kiinan muutakin nuorten piilotyöttömyyttä on syytä tarkastella, koska se voi olla lähtölaskenta Kiinan yksinvaltias Xi Jinpingille. Halukkaita hänen pallilleen varmasti on ellei hän kykene toteuttamaan suurta unelmaansa eli ” sivistyneen kyberympäristöä!!
Kiinalaiset nuoret aikuiset ovat kehittäneet uuden ammattinimikkeen: täysipäiväinen poika tai tyttö.
Tämä poika tai tytär asuu kotonaan ja vanhemmat elättävät häntä. Vastineeksi nuori aikuinen siivoaa ja käy kaupassa ja tekee pieniä kotiaskareita. On tavallista, että kiinalaisvanhemmat ovat uhranneet
jopa kaikki rahansa hankkiakseen ainokaiselle ”paapotulle lellikille” akateemisen koulutuksen, mutta nuori ei ole työllistynytkään toivotulla tavalla ja hänestä on tullut taakka vanhemmille, vaikka
nuoren piti alkuperäissuunnitelman pitää huolta vanhemmistaan.
Kiinalaismediassa tehdään sankareita sellaisita nuorista, jotka tyytyvät ”alempiin” töihin. Tehtaissa ja ravintoloissa olisi kysyntää, mutta mutta kiinnostaako se loppututkinnon suorittanut lellikkiä?
Valtio on huolissaan kehityksestä ja on määrännyt valtionyhtiöitä ja paikallisviranomaisia työllistämistoimiin. Pelätään toimettomien kapinointia! Akateemisia työttömiä on siirtynyt runsaasti
yrittäjiksi, jotka myyvät toreilla vihanneksia, koruja, valmisvaatteita ja kaikkea muuta. Kiinassa on Intian ohella maailman suurimmat kotimarkkinat. Kyse on siis peruskaupasta ja aidosta kysynnän ja tarjonnan laeista. Mutta kuinka kauan kiinalaiset voivat hokea samaa mantraa siitä, että kotitalouksien pitäisi kuluttaa enemmän suhteessa kansantalouteen?
Nyt akateemiset työttömät piilottelevat työttömyyttään huoltajiltaan viettämällä aikansa kahviloissa ja kirjastoissa. Keinoja on useita. Joku moittii pomoaan, toinen kävelee kuntosovelluksessa työmatkansa ja välittää tiedon kaukana asuville sukulaisilleen. Onko tajuttu, että omistusasunnot eivät enää ole Kiinassa”varmoja” sijoituskohteita ja siihen sijoitetut varat voivat kadota? Mitä tapahtuu, kun julkiset turvaverkot pettävät ja eläkkeet eivät enää riitä? Hyökätäänkö silloin Taiwaniin?
Juhani Melanen