Juhannus Jumalan ylistykseksi

Joissakin juhannuspäivän messuissa on ollut tapana käyttää saarnatekstinä Luukkaan evankeliumissa olevaa Sakariaan kiitosvirttä. Sakarias ylistää kiitosvirressään Jumalaa, joka hyvyydessään katsoo kansansa puoleen ja tarjoaa sille pelastuksen. Jumala on siunannut Sakariaan vaimoa vielä vanhoilla päivillä lapsella, jolle enkeli määräsi annettavaksi nimen Johannes. Tuon Johanneksen syntymäpäivän kunniaksi me vietämme juhannusta ensi viikonloppuna.

Juhannuksena kaikki kynnelle kykenevät pakkautuvat autoihinsa ja siirtyvät virvoittavien vesien äärelle, luonnon rauhaan ja kauneuteen. Harva suomalainen vaikuttuu kauniista luonnosta ihan niin paljon, että puhkeaisi ylistysvirteen, mutta jotakin hyvin harrasta saatamme kokea juhannusaaton iltana kauniin luonnon keskellä.

Hartaushetkiin ja messuun tuodaan yleensä aina jotakin kaunista, yleensä kukkasia, joihin voi keskittää katseensa. Kauneudessa on paljon pyhää ja puhuttelevaa. Kauneuden keskellä oma sisin hiljenee ja mieli antaa tilaa syvällisemmille ajatuksille. Juhannusaaton auringon laskiessa voi saada välähdyksen ikuisuudesta ja aistia Jumalan. Ota siis tämäkin juhannus mahdollisuutena viettää hetki Luojasi kanssa.

Siunattua juhannusta!

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori
Launeen seurakunta

 

Odotukset vs. realismi

 

Parasta viihdykettä meikäläiselle netissä ei ole suinkaan pornosivut vaan jääkiekko- ja jalkapallopalstojen keskustelut. Jaa miksikö?
Keskustelut pitävät sisällään enemmän tai vähemmän toisten keskustelijoiden provosointia ja mikä ettei, sehän on omiaan lisäämään tulevan kauden jännitteitä kannattajien ja joukkueiden välillä. Spekulointi on kivaa ja kun kaikki ovat omasta mielestään oikeassa, saadaan aikaan vallan messeviä keskusteluketjuja, sisältäen koko kirjon juupas-eipäs-linjasta niinsanottuihin asiantuntijavertailuihin.

Nyt kun suurin osa liigajoukkueista on likipitäen valmiita tulevaan SM-liigakauteen, on jokaisen joukkueen kannattajilla todella suuret odotukset ensi kaudesta. Selkeästi fanit odottavat, että uudet vahvistukset pelaavat vähintäänkin parhaan kautensa pisteiden valossa, joten tilastoista kaivetaan esille vaikka pistepörssi vuodelta miekka ja kilpi, jotta voidaan todistaa kyseisen pelaajan varmasti parhaimmillaan kykenemään kyseiseen pistemäärään. Lisäksi jokainen oma nuori kasvatti harppoo komeita askeleita urallaan kohti NHL:aa, joten he myös tulevat tekemään piste-ennätyksensä.
Maalivahdit ovat aina parempia kuin viime vuonna, ainoana kriteerinä on se, että jannu on nyt vuoden vanhempi.
Myös valmennusporras on oppinut viime vuoden virheistään ja on kesän aikana punonut täysin uudet, täydellisesti toimivat kuviot, puhumattakaan siitä, että joukkue on ensi kaudella vihdoinkin oikein roolitettu.

No näinhän se menisi, jos kaikki menisi niinkuin elokuvissa. Silti joka vuosi joidenkin joukkueiden kannattajat pettyvät ja oma joukkue löytyy sijoilta ynnä muut ja muiden joukkuiden kannattajat pääsevät ilkkumaan olleensa koko ajan oikeassa. Mahtaa siinä kiekkonörttiä harmittaa kuin kuivan kesän oravaa.

Tästä innostuneena voitaisiin käydä läpi Pelicansin ensi kauden kokoonpano niin fanin optimismin kuin vastustajan inhorealisminkin kannalta mietittynä:

Maalivahdit:
Pelicans-fani: Hovinen nousee liigan ykköstorjujaksi ja siitä sitten vuoden päästä Philadelphian ykkösveskariksi, siinä ohessa Nurminen kouluttaa Kuuselasta ja Rautiolasta seuraavat huippumolarit Suomeen, joten ei ongelmia.

Muut: Hovinen ei kestä paineita, eikä kokemattomista kakkosveskareista ole mitään apua. Jos Hovinen loukkaantuu on Pelicans kusessa.

Puolustus:

Pelicans-fanit: Liigan paras puolustus. Seikola ja Järvinen ehdottomia ykköshankintoja. Marttinen, Latvala, Brocklehurst ja Pietilä nostavat tasoaan. Ylivoimalla Seikola pamauttaa liki 20 maalia, muiden pakkien tehdessä jokainen 5-10 maalia, ei ongelmia.

Muut: Seikola ja Brocklehurst eivät osaa puolustaa ja Marttinenkin pysyy löytämällään alhaisella tasolla. Latvala on jo liian vanha, Pietilästä ole vielä mihinkään, eikä se Järvinenkään ihan vakuuta. Muutama nimekäs hankinta, mutta liikaa kysymysmerkkejä ilmassa.

Hyökkäys:

Pelicans-fanit: TOP 5 keskushyökkääjänelikko liigassa, kunhan ykkössentterin nimi julkistetaan.
Nuoret Rinkinen, Tavi, Blomqvist lyövät itsensä läpi ja Sopanen, Immonen, Luttinen, Wärn pistävät piste-ennätyksensä uusiksi.
Ykkössentteri tulee olemaan todella kova, ei siis mikään York tai Helminen. Ainoa ongelma on Loppi, mutta sekin kolmoskentän sentterinä on juuri oikealla paikallaan ja saattaa väsätä sen 30-40 pojoa. Tässä kohtaa jopa pelsu-fani myöntää, että kysymysmerkkejä on vielä muutama ilmassa.

Muut: Ei maalintekijöitä, varsinkin laituriosasto täynnä nobodyja. Nippanappa parempi kuin viime vuoden hyökkäys, sillä ehdolla että saavat kunnollisen ykkössentterin.

Valmennus:

Tästä ovat kaikki, niin fanit kuin vastustajatkin liikuttavan paljon samaa mieltä: Pelicansin suurin voimavara löytyy penkin takaa ja monet uskovat juuri Kai Suikkasen olevan se tekijä, joka voi Pelicansin menestykseen nostaa. Toki muutama varmasti odottaa vesi kielellä, että kulta-Kaitsun tie lähtee tästä alaspäin. Johan se on aikansa hillunut….

Totuus Pelicansin tulevasta kaudesta löytynee jostain noiden lauseiden välimaastosta. Enää noin 10 kuukautta, jotta nähdään kuka oli oikeassa ja kuka väärässä…..siihen asti keskustelu jatkukoon!

– Pete Salomaa-

 

Työ muuttuu – muutummeko me?

Työstä on tullut suomalaisille nykyajan tärkein uskonkappale ja ainoa autuus, onni ja iankaikkisuus.
Joka paikassa poliitikkomme hokevat meille mantraa, että hyvinvointiyhteiskuntamme säilyttämiseksi meidän on tehtävä enemmän työtä ja pidennettävä työuriamme.
Valitettavasti valistuksen ajan käsitys työstä on modernissa yhteiskunnassamme täysin kestämätön.
Marx näki työn ihmisen lajiolemuksen ilmentymänä. Hän määritteli sen toiminnaksi, jonka välityksellä ihminen asettuu luonnonvoimana luonnonainetta vastaan ja saattaa sen tarpeitaan vastaavaan muotoon. Benjamin Franklin taas pahoitteli varhaista syntymäänsä , sillä hän ei olisi näkemässä sitä, kuinka ihmiskunta voittaa painovoiman, lisää suuresti kuljetuskapasiteettiaan ja kaksinkertaistaa maatalouden tuottavuuden. Hän aavisti myös , että useat sairaudet voitetaan ja elinikä kasvaisi.

Nyt olemme tilanteessa, jossa luonto on meille länsimaalaisille ihmisille lähinnä olemassa vain inhimillisiä tarpeentyydyttämistä varten ja kiva raaka-ainevarasto, josta ammentaa poisheitettävää tavaraa jätteisiin. Omaksuttu kasvumalli on kuitenkin ristiriidassa yhä voimakkaamman kasvun kanssa. Tuotanto ja kulutusmallit ovat levinneet jo lähes kaikkialle ja Kiina toimii tällä hetkellä tämän tuotannon lisäyksen veturina ja tuotanto- ja kulutusmallien esimerkkinä.

Mutta joskus raja tulee varmasti vastaan, sillä maapalolla on alkanut esiintyä pulaa öljystä ja muutamasta muustakin keskeisestä luonnonvarasta.
Olemme tilanteessa, jossa kasvuun liittyvät resurssi- ja ympäristöongelmat on tiedostettu ja jo jonkinlaiseen sopimuksiin ollaan jo päästy, mutta kasvihuoneilmiön ohella erääksi keskeiseksi ongelmaksi on muodostunut ihmiskunnan laajenevien taloudellisten toimintojen aiheuttama uhka evoluution synnyttämien eläin- ja kasvilajien säilymiselle. Luonnon biolooginen monimuotoisuus vähenee ja eräiden biologien arvioiden mukaan kolmasosa kasvi- ja eläinkunnasta saattaa hävitä vuoteen 2050 mennessä.

Tuloksena on väistämättä lisääntyvä pula energiasta ja raaka-aineista. Makeasta vedestä käydään varmasti sotia ja ekokatastrofit yleistyvät. Aiemmin maailman enemmistö on elänyt maataloudessa, mutta vasta nyt globalisaatioon siirryttäessä, maailma siirtyy modernin työn räjähdysmäiseen kasvuun. Ihmiset muuttavat maaseudulta kaupunkiin ja heidän tietoisuutensa modernin elämän tarjoamista mahdollisuuksista on kasvanut; demokratiaa vaati nyt koko maailman nuoriso.

Joka vuosi työikään tulee 130 miljoonaa nuorta. Väestö kasvaa geometrisessa sarjassa ja elintarvikkeet aritmeettisessa. Tästä aiheutuu nälänhätä työikäisten määrän huikea kasvu. Maapallon kestävä kehitys tarvitsee uuden työn määritelmän. Siksi ongelman korjaamiset on tapahduttava työn luontosuhteen uudelleenmäärittelystä. Jokainen voi pienessä mielessään ajatella, missä kulkevat kasvun rajat ja kuinka paljon maapallo pystyy elättämään ihmisiä. Miten työt jaetaan ja miten kestävä kehitys huomioidaan kehitysmaissa? Tarvitsemme kokonaan uudenlaisia sopimukseen perustuvia työn malleja, jotka koskevat koko päätöksentekoprosessiamme.

Mutta me suomalaiset ja muutkin tiedämme varmasti, että yksikään maa ei aja sellaisia päästörajoituksia, jotka uhkaavat olemassa olevien työpaikkojen säilymistä. Toisaalta jokainen ajatteleva yksilö myös tiedostaa, että luonto ei voi olla enää pelkkä inhimillisen tarpeentyydytyksen välikappale. Uusien teknologioiden ja tietojen avulla, nykyihmiset voisivat voisivat moninkertaistaa työnsä tulokset ja potentiaalit niin, että he voisivat aikaa myöten vapautua aiempien sukupolvien elämää varjostaneesta aineellisista niukkuuksista. Työn kahle avautuisi?
Mutta onko enää aikaa?

Jussi Melanen

 

Kansainvälinen kasino Lahden matkailuvaltiksi

Lahden aluesuunnittelijoiden visiottomuus ahdistaa

Olen aina ajatellut, että suutari pysyköön lestissään. Mutta enää en voi vaieta. Tutustuttuani Lahden alue- ja keskustasuunnitelmiin tarkemmin olen huomannut sen valitettavan kapea-alaisuuden, näköalattomuuden ja ideaköyhyyden, jolla nämä ”päällepäsmärit” asioitaan kotikaupunkiimme
ajavat kuin kranaattia ahteriin.

Heille vaihtoehdot on tabuja ja siten kaikkien ratkaisuvaihtoehtojen vastustuksen kohde. Pieni piiri päättää lahtelaisia kuulematta asioista, jotka vuosikymmeniä vaikuttavat meidän kaikkien elämään useimmiten yhden äänen enemmistöllä, kuten Lahdessa viime aikoina on ollut tapana.
Jokainen tajuaa, että torille pitää päästä bussilla, kuten Tampereella. Matkakeskus ja pakkihallit voitaisiin sijoittaa Radiomäen tunneliin tai nykyinen funkisrakennus säilyttää ja perustaa siihen kansainvälinen kasino. Parempi paikka olisi alatori, jonne todella voisi harkita myös kasinon perustamista. Hannu Himasen pilvenpiirtäjäehdotus ei liene tehty tosissaan, mutta jos on , niin voi voi meidän päättäjiemme yksinkertaisuutta, yksisilmäisyyttä ja pelisilmän puutetta.

Kasinoa voi perustella monella muotoa. Amerikassa intiaanit ovat saaneet perustaa kasinoita reservaatteihinsa. Olen vieraillut muutamassa ja todennut. millaisia tuloja ne tuottavat yhteisöilleen ennen köyhän matkamuistorihkamamyynnin sijasta. Intiaanit ovat voineet kustantaa saamillaan voitoilla itselleen korkeatasoisia kouluja, jopa yliopistoja, sairaaloita sekä järkeistää sosiaalimenonsa ” juoppoutensa” kustannuksia. Mallihan istuu Lahteen hyvin. Samoilla geeneillähän me syrjäänitkin täällä Pohjan perukoilla tarkoitan Lahdessakin elelemme.

Kasino toisi mukanaan Lahdelle tärkeää näkyvyyttä ja lisäisi majoituspalveluiden kysyntää. Teivaanmäen kylpylähanke saisi potkua ja oheispalveluiden myynti kymmenkertaistuisi. Tälle hankkeelle olisi juuri nyt ns. markkinasosiaalinen tilaus, mutta olen varma, että lahtelaisiltapäättäjiltä puuttuu
yksinkertaisesti rohkeutta toteuttaa näin suurisuuntainen ja Lahden tulevaisuuteen vaikuttava ratkaisu. Vellihousut istuvat valtuustossa pohtimassa toriparkkia ja muita yhtä onnettomia keskustavisioita ja matkakeskuksia ymmärtämättä todellisen bisneksen ja Lahden tulevaisuuden ydinajatusta Lahden myymistä koko vuodeksi lisääntyvälle turismille ja ennen kaikkea mikä täky tämä olisi itäturisteille, jotka rientäisivät nopeilla Allegroyhteyksillä tänne kantamaan kasseilla rahaa lahtelaisille.

Ainoa taho, mikä saattaisi pistää kapuloita rattaisiin, on Suomen lainsäädäntö. Mutta jos kasinohanke kyettäisiin valjastamaan ja palvelemaan yleishyödyllisiä, sosiaalisia ja muita eettisiä tarkoitusperiä , se poikisi viidessä vuodessa Lahteen sellaisen tulonsiirron, että lahtelaiset vanhukset voitaisiin 2020-luvulla asuttaa uusrakennetuissa kuntohotelleissa ilman kaupungilta meneviä kustannuksia. Mutta tietäen lahtelaisten päättäjien henkisen köyhyyden, tämäkin esittämäni ehdotus painuu jonnekin mappi Ö:hön ikuisiksi ajoiksi, kunnes sen poimii joku muu kaupunki ja alkaa toteuttaa ideaani ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. MOT

Jussi Melanen

 

Puutarhureita

Tänä keväänä löysin itsestäni yllättäen multasormen. Vasta vuosi sitten oman pienen pihan omistajaksi muuttaneena, olin elänyt pitkään tietämättömänä harrastuksen ihanuudesta. Suoraan sanottuna aikaisemmin en ollut innostunut parvekekukista, en edes huonekasveista. Olin onnistunut yksitellen kuihduttamaan kaikki ne kasvit, joita ystävämme meille kantoivat tuliaisiksi vannoen, että juuri se kasvi oli helpoin mahdollinen hoidettava. Kaikki kukat, joihin sain äidiltäni tai anopiltani tarkat hoito-ohjeet (ja joita mielestäni orjallisesti noudatin), olivat muutamassa viikossa kuivia ja lehdettömiä risuja.

Nyt pikkuruiselle pihallemme nousee hedelmäpuita, marjapensaita ja mansikantaimia kuin sieniä sateella. Ihaillen hypistelen auringonkukkien maasta puskevia taimia ja äitienpäivälahjaksi saamani ruusupensaan tuuhenevia oksia.

Suurin syy innostukseeni on se, että uuden harrastukseni parissa seuranani häärii kaksivuotias, vähintään yhtä innokas, tyttäremme. ”Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!” raikuu rivitalomme takapihalla, kun multa- ja kalkkiseokset pöllyten taputtelemme omilla puutarhalapioillamme uusille kasveillemme hyvää kasvualustaa.

Aika näyttää, miten meidän puutarhallemme käy. Mitkä kasvit jäävät elämään ensi yrittämällä ja minkä kohtaloina on päätyä epäonnistuneiden harjoituskappaleiden joukkoon.

Kristittyinä meidän jokaisen elämää ylläpitää puutarhuri, jonka tekoja voimme vain ihmetellä ja ylistää. Niistä käsistä ei synny virheitä eikä harjoituskappaleita. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat”, Jeesus sanoo. Emme elä vain kolmiyhteisen Jumalamme luomina, vaan hänen jatkuvassa yhteydessään, kiinni hänessä. Siihen yhteyteen meidät on kasteessa liitetty.

Mira Vorne
seurakuntapastori
Launeen seurakunta

FC Lahti porskuttaa

 

FC Lahti jatkaa väkevää menoaan Ykkösessä. Viime tiistaina kaatui komeasti Hämeenlinnan porukka 4-0 ja voittajasta ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Juuri tällä hetkellä joukkueen meno näyttää vahvalta ja kun Rafaelkin on nyt päässyt lasaretista pois, voidaan odottaa joukkueen tehojen vain kasvavan tästä. Kärjessä ovat erityisen vahvasti esiintyneet herrat Shala ja Kemppinen ja tähän kun lisätään nyt Rafael, pitäisi verkkojen heilua todella kovaa tahtia.
Kunhan Eerola kuntoutuu vammoistaan, on Lahdella sellainen avausporukka kasassa, että jossain vaiheessa kuhnurit ottavat lopullisesti sarjan kärkipaikan ja paluu Veikkausliigan toteutuu. Kunhan pelaajat muistavat pitää nappikset tiukasti ruohon pinnassa, sillä leijumiseen ei kuitenkaan ole varaa ( meikäläinen saa vähän jo nyt leijua…).
Jokainen piste on sarjataistelussa tärkeä, joten mitään ylimielisiä esityksiä ei saa näkyä kentällä ja uskonkin, että valmentaja Kautonen vanhana ikitaistelijana kitkee tälläiset pois, jos niitä ilmenee.

Jonne Kemppinen on tehnyt väkevän paluun ruohokentille

Huono onni on sen sijaan ollut pelipäivien sään kanssa. Sen yhden kerran kun sää oli siedettävä, Kisapuistossa oli yli tuhat katsojaa, mutta muuten on jääty reippaaseen 700 katselijaan. Täytyy toivoa joukkueen taloudenkin takia, että sää suosii seuraavia kotipelejä ja jengiä saapuu paikalle kuin pipoa. Seuraava kotimatsi onkin kiinnostava, sillä 22.6. vieraaksi saapuu Helsingin IFK.

Viime vuonna seuran lukuisat fanit panivat hulinaksi Kisapuistossa ottelussa CityStarsia ( nyk. Kuusysi) vastaan. Saas nähdä mikä on Lahden omien fanien vastaveto tähän ja nähdäänkö paikalla enemmän poliiseja kuin katsojia? Oma etukäteisveikkaukseni on että viisi HIFK:n kannattajaa ja neljä Lahden kannattajaa viedään putkaan rähinöinnistä. Itse ottelun Lahti voittaa 2-0…

Pelicans valmistautuu

Pelsut valmistautuvat pikkuhiljaa uuteen kauteen. Nurmisen ilmaveivi on enää kalpea muisto kiekkoniilon mielissä ja Suikkasen joukot painavat nyt harjoituksissa hiki hatussa.
Uusin hankinta tuli alkuviikosta maalinsuulle, kun Kiekko-Laserin maalivahti Antti Rautiola saapui Lahteen. Hovinen on ensi kauden itseoikeutettu ykkönen ja Kuusela ja Rautiola pelaavat vuorotellen kakkosena, toisen heistä ollessa Heinolan Peliittojen maalinsuulla.
Hyvä idea kierrättää nuoria vahteja mestiksessä, jotta pelituntuma säilyy molemmilla koko ajan. Nähtävästi Nurminen näki Rautiolassa potentiaalia, josta muutaman vuoden sisällä hiotaan uusi timantti Antti Niemen ja Niko Hovisen jalanjäljissä ja eipä kannata Kuuselaakaan vielä kadotettujen lupausten joukkoon laittaa.

Antti Tyrväinen matkaa rapakon taakse Edmontoniin

Pelsujen joukkue on nyt enää ykkössentteriä vaille valmis. Näyttää siltä, että se hankitaan vasta elokuussa ja nimenomaan ulkomailta, sillä mitat täyttävää sentteriä ei taida suomalaisista enää löytyä Filppulan valittua Jokerit.
Paljon eri nimiä on huhuissa liikkunut, mutta vielä ei sentteriä ole löytynyt. Uskon, että tuon sentterin lisäksi saamme vielä lokakuussa Lahteen ulkomaalaisen sniperin ykkösketjun laitaan ns.artistisopimuksella.
Joka tapauksessa maalivahti- ja puolustus-osastot ovat jo hyvässä kunnossa. Lisäongelmia hyökkäykseen tuo Antti Tyrväisen tekemä sopimus NHL:aan Edmontonin joukkueeseen. Tyrsky on onneksi pelaajana korvattavissa. Esim. vielä vapailla markkinoilla oleva Arttu Luttinen voisi sopia hyvin Tyrskyn tuuraajaksi.
Vielä kun 2- 3 puuttuvaa palasta saadaan hyökkäykseen, nähdään Lahdessakin muutaman vuoden tauon jälkeen playoff-kiekkoa. Ja sen lahtelainen jääkiekkoväki todellakin ansaitsee.

Mielenkiinnolla odotan, minkälaisen buumin SM-liigaan Suomen MM-kulta tuo. Jäihän mm.ihmemies Granlund vielä vuodeksi ilmaveivailemaan HIFK:iin ja toinen suurlupaus Vatanen Jyppiin, puhumattakaan muista huippusiirroista. Paljon pelaajia on taas siirtynyt NHL:aan ja KHL:aan, mutta kyllä SM-liiga pitää tasonsa vuodesta toiseen, vaikka kyynikot muuta väittävätkin.
Pelicansin ensimmäinen harjoituspeli on muuten jo 5.8. Rauman pitsiturnauksessa, pitäisköhän lähteä paikanpäälle….

– Pete Salomaa-

Rukoile ja tee työtä!

Kristittyjä on moitittu siitä, että he sulkevat silmänsä tämän maailman asioilta. Mm. Karl Marx sanoi uskonnon olevan kansan oopiumia, koska se tarjoaa lohtua vaikeuksiin, mutta ei poista näitä ongelmia. Ja puheet paremmasta elämästä taivaassa passivoivat ihmisen, hän ajatteli.

Tällainen tulkinta ei kuitenkaan tee oikeutta kristilliselle uskolle. On kyllä totta, että kirkon historiaan on kuulunut myös suuntauksia, joissa on vetäydytty maailmasta. Näin on mm. monissa luostareissa. Mutta samalla näissä usein on tahdottu osoittaa myös palvelevaa rakkautta. Esimerkiksi 500-luvulla syntyneen benediktiiniläissääntökunnan ja -munkkien tunnuslauseena on ollut ”Ora et labora!”, ”Rukoile ja tee työtä!”. Vanha suomalainen sovellus tästä kristityn elämänasenteesta on ollut sanonta ”Käsi aurassa, sydän taivaassa!”

Jeesus itse liittyi Vanhan testamentin profeettojen julistukseen, kun hän voimakkaasti puuttui niihin epäkohtiin, joita näki niin ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja toiminnassa kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Samalla hän kutsuu seuraajiaan tähän taisteluun epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä ja syntiä vastaan.

Oikean syvyyden asioille kuitenkin antaa se, että niitä katsotaan myös iankaikkisuus-näkökulmasta. Ensinnäkin se muistuttaa, että me vastaamme tekemisistämme tai tekemättömyydestämme viime kädessä Jumalalle. Toiseksi se muistuttaa, että tuomarointi on jätettävä hänelle, jolle se kuuluu. Edelleen tulevaisuutemme ei ole vain omien ponnistelujemme varassa, vaan meitä kantaa Jumalan siunaus ja varjelus. Ja vielä on hyvä, ettemme väärällä tavalla ole kiinni näissä maallisissa ja vaikeuksien keskelläkin voimme nostaa katseemme niiden ylitse Jumalan puoleen. Hän näkee elämämme ja tuntee meidän asiamme.

Siksipä: Rukoile ja tee työtä!

Heikki Pelkonen

 

Pörssikeinottelijat pelaavat nälällä

Ruokaruletissa ei ihmisyys paljon paina

Suomen ruokajonot ovat kuin hyttysen paska Itämeressä, jos tilannetta verrataan parhaillaan maailmalla vallitsevaan todelliseen nälkäkatastrofiin. Maailmalla kuohuu. Ruokaprotesteissa on tapettu satoja ihmisiä ja tilanne vain pahenee. Ruuan äkillinen kallistuminen on johtanut globaaliseen ruokakriisiin, koska maailmankaupan vapautuminen ja kehitysmaiden maataloustuotannon keskittyminen muutamaan vientilajikkeeseen ovat heikentäneet erityisesti köyhien afrikkalaisten maiden ruokaturvaa. Ruokamellakat ovat tosiasia Nigeriassa, Egyptissä, Burkina Fasossa, Keniassa ja Ugandassa.
Ruuan äkillistä kallistumista on selitetty muun muassa huonoilla sadoilla, ruokakasvien muuttamisella biopolttoaineiksi, kuivuudella, eroosiolla. väestönkasvulla sekä nousevien talouksien lihankulutuksella. Mutta todellinen syy on se, että perushyödykejohdannaismarkkinat ovat kasvaneet 25- kertaisiksi vuosien 2003-2008 välillä. Ruuasta on tullut keinottelun väline.

Elintarvikejohdannaiskauppaa hallitsevat pitkälti samat investointipankit ja muut suuret institutionaaliset sijoittajat. Nämä kasvottomat jättiläiset ovat myös Etelä-Euroopan velkakriisin taustalla.Morgan Sachs. JP Morgan, Morgan Stanley. Deutsche Bank ja Barclays Capital viis veisaavat maailman ruokahädästä. Elintarvikkeilla spekuloidaan siinä, missä kullalla ja lääkeillä.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkaisi huhtikuussa tutkimuksen, jonka mukaan ruuan kallistuminen 10 prosentilla lisää hallitusten vastaisia asenteita ja protesteja 100 prosenttia. Tämä näkyy myös erittäin selvästi Pohjois-Afrikan kansannousuilla ja Lähi -Idässä, sillä köyhemmillä alueilla ravintokulut haukkaavat jopa 73 prosenttia kotitalouksien menoista.

Keinoja on, mutta..

Jos maailman päättäjillä riittäisi halua ja uskallusta pistää kapuloita elintarvikekeinottelijoiden ahneuteen, niin siihen löytyy kyllä keinoja. Tärkeimpiä asioita olisivat demokraattinen päätöksen teko, tiedon avoimuus sekä riskien että velkavipujen kytkösten ehkäiseminen. Ruokamarkkinoiden keinottelijat käyttävät hyväkseen raaka-ainejohdannaisia ja niputtavat ihmisten perushyödykkeet monimutkaisiin rahoitusinstrumentteihin.

Ruuan nopeat arvonmuutokset luovat kuplia ruokamarkkinoilla ja ne näkyvät välittömästi ruuan hinnoissa. Tämä tarkoitta, että lähiaikoina ei ruokamielenosoituksista ole pulaa. Mutta miten ehkäistään elintarvikeraaka-aineisiin perustuva keinottelu ja massiiviset velkaan perustuvat riskit? Keinottelua ei kai halutakaan ihan oikeasti kuriin. Mihin tämä kyynisyys vielä johtaa? No ainakin kansainvaelluksiin köyhistä maista rikkaisiin.
Siinä sitä sitten seisotaan rajalla taas ”torrakat” kourissa vai?

Jussi Melanen

 

Potkupallistit vs. Ammattilaiset

Aluksi täytyy todeta, että tämä Sporttinurkka on tällä viikolla erittäin negatiivissävytteinen, kiitos Suomen jalkapallomaajoukkueen. Herranjestas mitä sössimistä nähtiin ensin San Marinoa vastaan ja sitten todellinen mahalasku Ruotsia vastaan! San Marinoa vastaan ei saatu oikein mitään aikaiseksi ja ainoastaan erotuomarin puusilmäisyys esti San Marinon rankkarin, jolla peli olisi päättynyt tasan. Täytyy vielä muistuttaa, että San Marino on ehdottomasti Euroopan huonoin maajoukkue. Harvoin on ollut yhtä tuskaista katsoa Suomen peliä kuin tiistaina.

San Marino-pelin jälkeen varmasti moni ajatteli, että pelaajat eivät syttyneet moista vastustajaa vastaan ja Ruotsia vastaan sitten kyllä näytetään. No, kyllä näytettiinkin! Suomi oli täydellinen vastaantulija ja edes kokeneet sotaratsumme eivät pysyneet ruotsalaisten kyydissä. Pasanen-Heikkinen topparipari oli pahasti hakoteillä ja kun siihen lisätään epävarma maalivahti Jaakkola, ei numeroita voi ihmetellä. Jeremenko jr. useasti kyseenalaisti mm. Litmasen paikan hänen edellään, mutta missä ovat nyt Losan näytöt Suomen maajoukkueessa?? Ennen Suomelta puuttuivat hyökkääjät, nykyjoukkueesta puuttuvat hyökkääjien lisäksi myös maalivahti ja puolustajat.
Keskikentällä tilanne on edes kohtuullinen. Kyllä tuli Litmasta ja Hyypiää ikävä…

0
Paatelaista ei ehkä naurata enää näin paljon…

Pelin aikana mietiskelin, että kuinkahan hyviä jääkiekkoilijoita noista maajoukkueen potkupallisteista olisi tullut, jonkinlaisia palloilulahjakkuuksia kun ilmeisesti ovat.
Nyt kaverit hukkaavat uransa Suomen futismaajoukkueessa, joka ei tule ainakaan kymmeneen seuraavaan vuoteen pääsemään minkäänlaisiin arvoturnauksiin tai sitten minä syön hatullisen sitä itseään. Kertokaa minullekin sitten, kun joku suomalainen futari pelaa jatkuvasti isoja minuutteja jossain merkittävässä ammattilaisjoukkueessa. Mahtaa Paatelaistakin ottaa päähän, kun nyt huomasi kuinka syvälle kätensä tunki lähtiessään tähän projektiin mukaan. Jos tämä rämpinen ei soita hälytyskelloja Suomifutiksen puolesta, niin mikä sitten?
Lopuksi jotain positiivistä: Jääkiekkokausi alkaa kolmen kuukauden kuluttua!

-Pete Salomaa-

Mikä on ihan oikeasti rasismia?

”Olen muuten sitä mieltä, että Intia intiaaneille!” Voidaanko tätä lausuntoa pitää rasistisena? Nyt filosofian tohtori Jussi Halla-aho vastaan nostetaan rasismiin yllyttämisestä oikeusjuttu. Itse hän kehottaa Scirpta-blogissaan rohkeasti arvoisaa lukijaa tutkimaan kirjoituksiaan ja etsimään niistä rasistisia asioita. Siispä tuumasta toimeen ja lukemaan! Jos valtion syyttäjä löytää niistä ja pakkohan hänen on löytää, kun muu hallitus käskee kerta löytämään kirjoituksista rasismia, niin kyllähän minäkin, jos sorkin tikulla pientä silmään.

Halla-aho sanoo, että ”länsimainen kulttuuri tulee matemaattisella varmuudella kaatumaan” Siteeraus” Koska kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, meillä ei mielestämme ole oikeutta assimiloida maahanmuuttajia pakkosyöttämällä heille omia arvojamme( joihin kuuluvat vaikkapa
näkemyksemme naisen asemasta tai yksilön fyysisestä koskemattomuudesta). Hitaasti mutta väistämättä ne (ilman ylimielisyyttä ja omantunnontuskia) kutsun barbaareiksi, muuttuvat pienestä ja eksoottisesta joukosta ensin merkittäväksi vähemmistöksi ja sen jälkeen enemmistöksi. Silloin me emme enää määrittele ”hyvää” yhteiskuntaa. Silloin sen tekevät ne, jotka ovat käyttäneet arvojamme hyväkseen uskomatta niihin hetkeäkään. Silloin alkaa pimeys.”

Tyhmäkin näkee, että Halla-aho luokittelee ihmiset kahteen ryhmään, meihin ja muihin. Mutta onko tämä rasismia? Halla-aholle ”me” on normi ja se tarjoaa perusteet vertailuun. Näihin kytkeytyy tosin sellainen ristiriita, että ”me” samaistumme hyvään ja ”he” pimeyteen.
Tästä pitäisi repiä näyttö rasismista. 1930-luvulla Halla-aholla ei olisi hätää, mutta tänään on.
Neekeri on rasismia, mutta juutalainen ja islam uskontoina saavat sanoa toisistaan, mitä epämiellyttävämpiä asioita joutumatta tilille rasismista, vaikka sitä harjoittavatkin.

Halla-aho ei ole kieltonsa kanssa yksin. ”Minulla ei ole mitään venäläisiä, somaleita, romaaneita /keitä itseensä nähden erilaisia vastaan, mutta…”
Oma rasistisuus kielletään nyky-yhteiskunnassa taitavasti ja yritetään selitellä se olemattomiin. Juuri tästä syystä Halla-aho on järjestelmälle vaarallinen, sillä hänellä on lupa vihata selkänotkolla ja pystypäin niitä, joita hän salaa vihaa ja pelkää. Ainakaan kasvattajat eivät saisi kääntää päätään rasismilta, sillä silloin joudumme erittäin vaikeaan tilanteeseen kouluissa. Mutta riittääkö näyttö oikeusistuimessa. Mielestäni ei, sillä oikeusasiamiehelle on jo etukäteen annettu kriteerit, miten toimia, mistä syyttää ja kuinka tuomita.

Kyseessä on tämän ajan ”sotasyyllisyystuomioistuin”, jossa tuomia on annettava poliittisista syistä.
Miksei kansa tuomitse Suomen huonointa presidenttiä Mauno Koivistoa , joka uskoi vahvaan markkaan ja ajoi osaltaan Suomen lamaan 1990-luvun alussa. Sama mies ei tunnustanut Viron itsenäisyyttä eikä pyydä sitä myöskään anteeksi. Oliko hän rasisti, joka työskenteli Neuvostoliiton laskuun kieltämällä virolaiset? Keskustelu on vapaa ja jatkuu.

Jussi Melanen

KOLUMNIT -arkisto

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011