Kotisähköpostiini vyöryy iso määrä mainoksia joka päivä. Joku usein ihan muka omalla nimellään esiintyvä ihminen luulee minun tarvitsevan uusia tv-kanavia, lainaa, laihdutusohjelmia, partakonepakkausta ja luottamuksellista salasuhdetta. Joku tarjoaa pelirahaa ja ryppyvoidetta luullen minun tulevan niistä onnellisemmaksi. Nämä tarjoukset siirrän lukemattomina viesteinä suoraan roskakoriin. En tarvitse näitä juttuja.

Tiukan paikan tullen elämämme pelkistyy niin, että tajuamme todella tärkeät asiat. Vastoinkäymisissä monet mukavat jutut painuvat taka-alalle ja moni mieltä vaivaava harmi osoittautuu loppujen lopuksi toissijaiseksi. Tärkeimmiksi asioiksi monet meistä luettelevat läheiset ihmiset, terveyden, työn, Jumala-suhteen.

Näitä elämän oleellisimpia rakennuspalikoita ei tarvitse laittaa järjestykseen, sillä usein ne kietoutuvat toisiinsa. Jumalaa rakastan siinä, että rakastan hänen minulle antamiaan ihmisiä. Terveys on lahjaa, joka mahdollistaa työn ja koko elämän. Tärkeimmissä asioissa on erityistä se, että mitään näistä ei tarjota minulle netin mainoksissa. Rakkaita ihmisiä, terveyttä ja uskoa ei voi rahalla hankkia. Ne ovat lahjaa.

Jaakobin kirjeessä sanotaan: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä. (Jaak. 1:17) Jumala antaa rakkaudessaan meille elämän ja elämän suurimmat lahjat. Hän on kanssamme myös silloin, kun joudumme luopumaan rakkaista ihmisistä ja asioista. Myrskyssä hän on aivan lähellä.

Jumalan suurin lahja maailmalle on Jeesus Kristus. Jeesuksen tähden me saamme syntimme anteeksi. Saamme rauhan ja vapauden. Silloin minun ei tarvitse juosta jokaisen tarjouksen perässä – olen jo löytänyt jotain kestävämpää!

Riitta Särkiö

Olen nyt seurannut sote- hanketta pari vuotta suurella mielenkiinnolla. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetta halutaan uudistaa, mutta sen toteutus tökkii joka rintamalla ja aiheuttaa kansalaisissa huolestumista ja närkästystä. Tavallinen tossun kuluttaja ihmettelee ainakin sitä, kykeneekö uudistus
takaamaan Suomen joka kolkalla edes palveluiden nykytason vai kasvaako eriarvoisuus liian suureksi eri alueilla. Uudistuksella halutaan tukea etenkin perusterveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluita.

Asia on erinomainen, mutta miten käytännössä varmistetaan, että terveysasemille saadaan esimerkiksi enemmän vaikkapa erikoislääkäreitä tai diabeteshoitajia? Vaikka tavoitteena on, että lähetteitä erikoislääkäriin ei enää tarvittaisi ja terveyskeskukset huolehtisivat tulevaisuudessa tästä. Mitään takeita ei asiasta kuitenkaan ole, sillä lääkärit eivät miellä työtään terveyskeskuksissa kovinkaan trendikkäiksi.

Erityistä hämmästystä on herättänyt sairaanhoitopiirien kohtalo. Päijät-Hämekin selvityttää terveyspalvelunsa erityisen selvitysmiehen avulla. Täällä on jatkuvasti ylitetty budjetti, joten syytäkin todella on selvittää, mistä tämä johtuu? Kaikkea oleellista on tarkasteltava kriittisesti, mutta asiakaskeskeisesti ja koko alue huomioiden.

Sairaanhoitopiirejä puretaan tulevaisuudessa varsin kovalla kädellä. Alun perin hallitus halusi, että sosiaali- ja terveyshuollosta vastaisivat ”vahvat kunnat” ja jos väkimäärä on alle 50.000 -100.000, perustetaan sote- alueita, jotka voisivat olla kuntayhtymiä. Miksi sote-alueista on tulossa sääntö, vaikka nykyisetkin sairaanhoitopiirit perustuvat kuntayhtymiin?

Meille veronmaksajille jää useita kysymyksiä. Tarkoittaako tämä sitä, että pienet sairaalat suljetaan? Onko koko uudistus suuri ”HÖLMÖYS”? Miksi asialle pistettiin uusi alueellinen selvitystyöryhmä? Mitä se tekee? Helmikuun lopussa meillä pitäisi olla julkiset kartat, joista näkee millaisissa rakenteissa pitäisi tehdä yhteistoimintaa. Tuovatko ne painetta kuntaliitoksiin?

Meille veronmaksajille olisi iso askel, jos Päjät- Hämeen sosiaalihuolto ja terveyshuolto ja erityissairaanhoito saataisiin mietittyä näiden ”selvitysmiesten” toimesta siten, että yhdellä ja samalla alueella kyettäisiin luoma sellainen kokonaisuus, joka palvelisi tehokkaana alueellisena keskusyksikkönä
kaikkien päijäthämäläisten saatavissa.

Viimeiseksi kysymykseksi jääkin se tärkein ongelma. Kuka maksaa tämän kaiken ja onko se sittenkään parempi kuin vanha vai vain suuri kupla, jossa rahaa palaa, mutta mikään ei muutu.

Juhani Melanen

Mustat kuhnurit aloittivat kautensa napapiirillä Rovaniemellä, josta kotiin tuotavana oli yksi piste. Etukäteen voittoa odottelin, mutta tasapelikin käy, varsinkin kun siihen tasapeliin noustiin viime hetkillä.

Lahti oli eilen torstaina tulessa Suomen Cupissa vastustajanaan KuPS. Tätä kirjoitettaessa (torstai-aamu) ottelun lopputulos ei ole tiedossa, joten luotetaan siihen, että Lahti jatkaa cupissa, koska FC Lahti ei ole ikinä historiansa aikana hävinnyt kuopiolaisille kotiotteluaan.

Liigassa seuraavan kerran Lahti pelaa sunnuntaina Jyväskylässä paikallista jalkapalloklubia vastaan. Kyseessä on siis pikauusinta Liigacupin finaalista parin viikon takaa. Saas nähdä ovatko voimasuhteet muuttuneet. Ensimmäinen kotiottelu pelataan 5.5. ja ketäpä muuta vastaan kuin Kuopion palloseuraa ja parin viikon päässä häämöttää jo ensimmäinen hegemonia-ottelu HJK:a vastaan (13.5.) Mielenkiintoista nähdä mitä sirkustirehtööri Hasse keksii ottelun markkinoimiseksi. Kutsutaanko paikalle Peppi Pitkätossu, strippareita vai Litmanen? Vai kaikki kolme?

FC Lahden tekemisessä on nyt mukavasti imua ja joukkue ja sen tekemiset kiinnostavat myös tavallista ”tuulipukukansaa” päivä päivältä enemmän. Kiitokset pitää laittaa toimistolle sosiaalisen median haltuunotosta, sillä kiitettävällä tahdilla facebookista löytyy kuvia ja uutisia joukkueesta.
Kunhan joukkue ei nyt vain itse sössi pientä buuminpoikasta kompastelemalla alkukaudesta.

Se on varmaa, että jos FC Lahti viihtyy vaikkapa viiden parhaan joukkueen joukossa liigassa kesään asti, voidaan Kisapuiston matseihin odottaa kunnon yleisöryntäystä. Saati sitten, jos ihan kärkipaikasta kilvoiteltaisiin… Lahtelaiset penkkiurheilijat janoavat nyt menestystä, kun Pelicans ei sitä tänä vuonna onnistunut Lahteen tuomaan. Pystyvätkö Kuhnurit vastaamaan huutoon, jää nähtäväksi.

Onnea Ässät!

Käsi ylös se, joka veikkasi ennen kautta Ässien voittavan kultaa tämän kauden SM-liigassa. Jahas eipä näy käsiä, joten voitaneen sanoa SM-liigan saaneen yllätysmestarin. Yllätysmestarit ovat aina tervetulleita ja varsinkin juuri tänä vuonna, sillä Jokerit ja HIFK melkein pilasivat SM-liigakauden tappelupelleilyineen ja käskytyksineen, mutta onneksi kauden kliimaksi oli komea. Ässät ja Tappara pelasivat upeat, tunnepitoiset finaalit, joissa parempi voitti.

Ässien tie mestaruuteen oli kivinen ( myös Karri Kivinen…heh!). Vielä tammikuussa joukkue kilvoitteli TPS:n ja Pelicansin kanssa sijoista 10-12. Sitten tapahtui jotain merkilllistä. Ässät myi parhaan pistemiehensä ja johtotähtensä Stephen Dixonin ja simsalabim! Peli alkoikin kulkea kuin unelma ja esiin nousivat joukkueen duunarit.

Ässien runkosarjan loppu oli liki täydellinen, sillä kovin montaa tappiota joukkue ei kärsinyt ja se pääsikin aloittamaan playoff-pelit hyvistä asemista. Pudotuspeleissä Ässät oli todella vakuuttava maalivahtinsa Antti Raannan johdolla ja niinpä 35 vuoden jälkeen Porissa nähtiin Kanada-malja kippari Uusitalon käsivarsilla.

Illan liikuttavin hetki koettiin, kun pitkään Ässien kanssa riidoissa ollut Suomi-kiekon legenda sekä Ässien iki-ikoni Vellu Ketola luovutti voittopokaalin Ässä-kipparille. Siinä monen lätkäfanin, muidenkin kuin porilaisten, silmäkulmat kostuivat. Se on sitä upeaa lätkäkulttuuria, jota jokaisella paikkakunnalla tulisi vaalia huolella. Pitää tuntea historia, jotta osaa arvostaa nykyhetkeä.

Tiedän kuinka paljon tämä mestaruus merkitsee hulluille porilaisille Ässä-faneille. Bileet kestävät varmuudella pari viikkoa, joillakin jopa ensi kauden alkuun asti. Porilaiset ovat mestaruutensa ansainneet, joten onnea Poriin! Ensi vuonna yritetään taas heitellä turkooseja kapuloita mestari-Ässien rattaisiin täältä Lahdesta. Kyllä mestaruus olisi mastokaupungissakin maistunut…

Pete Salomaa

Jeesus piti jäähyväispuheen ennen ylösnousemuksensa jälkeistä taivaaseen astumista. Hänen lähipiirinsä oli vakuuttunut ylösnousemuksesta Jeesuksen ilmestyttyä ylösnousemuksesnsa jälkeen elävänä heille ristinkuoleman jäljet ruumiissaan.

Jeesuksen lähimmät eivät vieläkään ymmärtäneet, mitä kaikkea Jeesus oli ja on tai hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa merkitystä. Tarvittiin vielä lisää opetusta ja muistuttamista. Vielä vähän aikaa niin ei nähdä ja vähän aikaa, niin taas nähdään. Iloa ja surua, tuska muuttuu iloksi eikä mikään voi riistää iloa.

Kaikki liittyy Jeesuksen henkilöön: Hän se on. Usko on Jeesuksen odottamista ja hänen läsnäolostaan ilotsemista.
Vaikka tämän maailman ihmiset elävät kuin viimeistä päivää, kristityt elävät jo huomista päivää. Kyllä hän vielä tulee,
ja silloin kaikki saa selityksensä ja täyttymyksensä. Hän meni valmistamaan meille sijaa Taivaan kodissa. Sinne olemme matkalla.

Esa Kekki

Kivimaan koulun saneeraus oli uskomaton, kallis ja opettavainen saneerausprojekti, josta olisi pitänyt oppia jotain. Parempi maan tasalle ja uusi tilalle kuin toimimaton ja onneton vanha koulu homevikoineen.

Mistä syystä vanhempamme osasivat rakentaa homeettomia taloja?  Siksi, että ne ”hengittivät”! Suomalaiset arkkitehdit pilasivat 70-luvun tasakatoilla tuhansia suomalaisia kouluja. Valitettavasti paras esimerkki löytyy juuri Liipolasta, jossa kaikki se, mitä tehtiin, tehtiin väärin. Valut eivät kuivuneet ja soppa oli valmis. Helsingissä Kumpulan koulun oppilaat ovat lakossa ja kohta meillä Lahdessa myös Launeen koulun vanhemmat tekevät samoin.

Lahdessa muhii oikein kunnon riita siitä, että Lahden kaupunki on koko ajan lykännyt vanhaa korjausvelkaa, joka lankeaa nyt maksettavaksi. Se on lyhytjänteistä toimintaa, joka antaa selvän kuvan Lahden virkamiehistä. Tärkeämpää on toriparkki kuin koululaistemme terveys! Kaikki tämä tulee Lahdelle kalliiksi, koska launeelaisille oppilaille ja opettajille on järjestettävä vaihtoehtoiset tilat korjausrakentamisen ajaksi. Tästä hyötyvät nyt yksityiset ”parakkikoulujen” vuokraajat, jotka saalistavat sievoiset tulot lahtelaisten virkamiesten ”töppäilyjen” takia.

Minä syytän!
Miksei Lahdessa tehdä mitään oikein? Homekouluista voitaisiin päästä kokonaan eroon uudella elinkaariajattelulla. Tästä meillä on Suomessa jo esimerkkejä! Uusia tiloja rakennettaessa olisi järkevää siirtyä sellaiseen malliin, jossa rakentaja huolehtii seuraavat vuosikymmenet myös
kunnossapidosta. Ongelma ei kosketa vain lahtelaisia kouluja ja päiväkoteja, vaan myös kaikkia terveydenhuoltomme rakennuksia.

Parhaana esimerkkinä on Kuopiossa vuonna 2009 hyvin onnistuneen kilpailutuksen voittanut rakennusliike, joka sai huolehdittavakseen koulujen suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon 25 vuodeksi. Näin kaupunki sai mielenrauhan eikä sen tarvitse huolehtia neljännesvuosisataan kouluistaan. Miksei Lahdessa tehdä samoin?

Onko vain niin, että täällä ei kompetenssi yksinkertaisesti riitä näkemään laajempia kuvioita ja uusimpia malleja korjausrankentamisessa. En tiedä millaisia sanktioita Lahden terveystarkastajilla on, mutta jotain hekin voivat varmasti tehdä. Asettaa esimerkiksi vaarallinen koulu käyttökieltoon, mutta
paljon tärkeämpää olisi, jos lahtelaiset rakennussuunnittelijat osaisivat lukea ajan merkkejä ja  tukeutua uusimpaan tietoon. Kuopion mallissa homeongelmat tulevat rakentajalle todella kalliiksi.

Ryhtykää nyt ihmeessä selvittelemään verrokkimalleilla, mitä uusi elinkaariajattelu tulisi maksamaan vanhoihin keinoihin verrattuna. Tunarointi saa loppua ja homekouluista on päästävä.

Juhani Melanen

Eräs ehkä kaikista mieleenpainuvimmista tarinoista, joita kuulin lapsena, oli Jeesuksen käyttämä vertaus lammaspaimenesta. Vertauksen paimen jättää 99 lammasta odottamaan ja lähtee etsimään yhtä kadoksissa olevaa lammasta. Mieleenpainuvan tästä tarinasta teki se, miten Jeesuksen mukaan paimen iloitsisi löydettyään kadonneen lampaan.

Ensi sunnuntain aiheena on hyvä paimen. Vaikka edellä mainitsemani kohta ei olekaan pyhäpäivän tekstinä, tulee vertaus ensimmäisenä mieleen, kun ajattelen aihetta. Hyvä paimen haluaa pitää huolta lampaistansa, on valmis vaarantamaan oman henkensä laumansa puolesta ja hyvälle paimenelle kaikki lampaat ovat tärkeitä.

Ajatus on hyvin kaunis ja lohdullinen, koska mehän kyllä ymmärrämme, että oikeasti tässä puhutaan Jumalasta. Jumalasta, joka haluaa huolehtia omistansa ja on valmis uhraamaan jopa poikansa meidän puolestamme. Mutta ongelmalliseksi asian tekevät lampaat, nimittäin kuka meistä haluaa olla lammas? Lampaasta tulee mieleen helposti pelästyvä laumasielu, joka ei kykene tekemään itsenäisiä päätöksiä. Harva nykyihminen haluaa samaistua lampaaseen.

Totuus on kuitenkin, että vaikka emme olisi lampaita, niin ainakin olemme laumasieluja. Olemme toistemme kaltaisia jopa yksilöllisyyden tavoittelussa ja ehkä olisikin viisasta olla pitämättä sitä huonona asiana. Me olemme joka tapauksessa osa monenlaisia laumoja tai ryhmiä, jos sana lauma tuntuu vaikealta.

Jeesuksen laumaan kuuluminen on oikeastaan aika hienoa. Nimittäin Jeesuksen laumassa meidät kohdataan yksilöinä ja vieläpä hyvin tärkeinä yksilöinä. Sellaisena yksilönä, jonka puolesta paimen on valmis taistelemaan.

Hanna Suominen
Pastori
Launeen seurakunta

FC Lahti teki sen mitä lahtelaiset futisjännärit toivoivatkin eli toi liigacupin voittopystin Lahteen. Kyseinen pysti ei tietenkään ole se maailman eikä edes Suomen himoituin pysti, mutta aina on mukavampi voittaa finaali kuin hävitä se. Ihan sama onko kyseessä Lahden piirin mestaruus vai joku isompi kilpailu, niin kyllähän voittamisen kulttuuriakin pitää opetella ja siihen liigacup on ihan kiva kilpailu.

Ottelu keräsi todella mukavat 1500 katsojaa Kisapuiston tekonurmen ympärille, joka on omiaan kertomaan siitä, että FC Lahti on nostamassa pienimuotoista futisbuumia mastokaupunkiin. Kuinka isoksi buumi sitten loppujen lopuksi rakentuukaan, on kiinni siitä kuinka Kuhnureiden veikkausliigakausi käynnistyy.

FC Lahti on huomioitu hyvin myös eri medioiden ennakkoarvioissa. Yleisesti FC Lahtea veikkaillaan viiden sakkiin ja aika moni media on nostamassa Kuhnureita mitalikolmikkoon asti. Ja niin nostan minäkin. Joukkue vaikuttaa tällä hetkellä todella hyvä henkiseltä ja hyvin rakennetulta. Ainoastaan maalivahti Tuomen loukkaantuminen voi aiheuttaa Lahdelle ongelmia. Muille tonteille, kun löytyy pätevä tuuraaja tai parikin. Uudet miehet tuntuvat hitsaantuneen joukkueeseen hyvin ja pelaamisesta huokuu hurtti huumori.

Vaikka finaalissa koko joukkueen esitys oli kauttaaltaan hyvä, muutama pelaaja nousi enemmän esiin. Keskikentän moottorina hyöri laajalla säteellä Joni Kauko tehokkaasti ja mies kyllä näytti miksi maajoukkueen valmentaja Mixu Paatelainen oli seuraamassa peliä. Toinen Turun lahja Joni Aho toi kentälle tullessaan selkeästi lisää vaihtoehtoja hyökkäämiseen vaikka laitapuolustaja onkin. Vini Dantas viiletti kärjessä sen oloisesti, että tältä mieheltä voidaan odottaa yli kymmentä maalia alkavalla kaudella.

HJK:a pidetään sarjassa yleisesti ylivoimaisena ja voittamattomana, mutta Klubin takana on tilaa Lahdelle taistella siitä mitalista. Kovimmat kilpakumppanit löytynevät akselilta TPS ja KuPS. Joka tapauksessa alkamassa on lahtelaisittain erittäin mielenkiintoinen jalkapallokausi. Kauden pitäisi startata Vaasassa sunnuntaina, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Hietalahden kenttä ole pelattavassa kunnossa, joten voi olla että kauden avaus nähdään Lahdessa vasta 21.4. jolloin sarjanousija RoPS saapuu Lahteen.

Pelicans uudistuu vai uudistuuko sittenkään?

Pari viikkoa sitten kirjoittelin, että Pelicansin ensi kauden joukkue on ykköskenttää vaille valmis.
En tiedä mitä pitäisi ajatella siitä, että sen jälkeen joukkue on tehnyt sopimukset Tyler Redenbachin ja Miikka Männikön kanssa. Tässäkö ne ykköskentän miehet nyt sitten olivat? Lisäksi vahvat huhut ovat tuomassa Lahteen Juha Leimua Tapparasta. Tässäkö on meidän ensi kauden ykköspakki?

No ehkäpä vielä odotetaan, josko se yksi puuttuva pakki olisi Mikko Kousa tai Anssi Salmela ja puuttuva hyökkääjä mallia ”Juha-Matti Aaltonen”, niin jotain mahdollisuuksia voi olla tämän kauden sijoituksen parantamiseen. Selkeästi Pelicansin toimistolla halutaan välttää tämän kauden virheet, kun joukkueeseen palkattiin kärkirooleihin täysiä arpoja ja toivotaantoivotaan-miehiä.

Nykyiseltä kokoonpanolta varmasti tiedetään mitä saadaan ja se täytyy kääntää vahvuudeksi. Lisäksi Aravirralla on mahdollisuus rakentaa neljä tasavahvaa kentällistä, joka on ollut useasti juuri Aran tyyli. Joukkue on kokenut eikä liian suuria muutoksia joukkueeseen tullut, vaan runko pysyi hyvin kasassa.

Ei siis tuomita vielä, vaan seurataan jatkossa tarkasti kesän mittaan mitä Pelsu-rintamalla tapahtuu.
– Pete Salomaa-

Namikan kausi päätökseen

Namika Lahti pelasi torstaina Joensuun Katajaa kauden viimeisen ottelunsa, jonka lopputuloksesta ei vielä tätä lehteä painatettaessa ollut tietoa. Kauden viimeinen ottelu oli kuitenkin Namikan tilanteen huomioiden merkityksetön, sillä lahtelaiset hävisivät odotetusti lauantaina Loimaalla Bisonsille selvälukuisesti 94-73. Loimaan tappiollinen vierasottelu tappoi samalla joukkueen teoreettisetkin mahdollisuudet edetä pudotuspeleihin.

Namikan eväät syötiin viimeistä murua myöden loppuun jo viime viikolla, kun joukkue ratkaisi itselleen sarjapaikan myös ensi kaudeksi. Lauantain ottelussa valmentaja Ilkka Palviainen antoikin reilusti minuutteja joukkueen harvoin peluutetuille penkkimiehille, joka on tietysti hienoa tulevia vuosia ajatellen. Onnistumisiakin tuli: takamies Valtteri Mäkäläinen taisteli 13 pisteensä lisäksi peräti 11 levypalloa ja vain muutamia hajaminuutteja kauden aikana pelannut Akar Sharef rikkoi Korisliigakuparisensa komeasti heittäen 17 parketilla viettämässään minuutissa kahdeksan pistettä. Namikan vahvistukset eivät Loimaalla juhlineet, sillä vastikään maaliskuun pelaajaksi valittu Emmanuel Holloway heitti kehnolla osumatarkkuudella 20 pistettä Jordan Hasquetin jäädessä loimaalaisten pihdeissä hyvin näkymättömään rooliin.

Tänä vuonna Korisliigassa kaksi viimeistä pudotuspelipaikkaa menevät joukkueille, jotka eivät ole lähelläkään sarjan huipputasoa. Sekä Lappeenrannan NMKY että Salon Vilpas etenevät pudotuspeleihin voitettuaan sarjassa reilusti alle 40 % otteluistaan. Syy tähän löytyy kahdentoista joukkueen sarjasta, joista peräti kahdeksan etenee pudotuspeleihin. Sarjasysteemissä voisi jälleen olla hieman viilattavaa, sillä vain runkosarjapelit menettävät merkitystään sitä enemmän, mitä helpompi pudotuspeleihin on päästä.

Namikakin oli pudotuspelikamppailussa mukana toiseksi viimeiseen otteluunsa asti, vaikka joukkue kamppaili putoamista vastaan viimeisellä tai viimeistä edellisellä sijalla yli puoli kautta. Tilanne ei ole kovin mielekäs koripalloyleisölle, sillä tuskin kukaan uskoo Lappeenrannan tai Vilppaan mahdollisuuksiin sarjan kärkijoukkueita vastaan, kun pelataan ottelusarja kolmeen voittoon asti. Toisaalta pallopeleissä tapahtuu välillä ihmeellisiä asioita, ja sen takiahan me urheilua seuraamme.
– Mikko Blomberg-

Helsinkiläisen erityisopettajan erottaminen on nostanut Suomessa ennennäkemättömän vastalauseiden vyöryn. Eilen netissä oli käynyt sanomassa mielipiteensä yli 150.00 ihmistä, jotka ovat huolissaan koulujemme tulevaisuudesta ja niistä keinoista, mitä opettaja saa käyttää erilaisissa häiriötilanteissa.

Yhteiskunta kriitikko Oswald Spengler kirjoitti kirjassaan ”Länsimaiden perikato” mainiosti tästä asiasta jo yli 50 vuotta sitten. ”Kuka meistä oikeasti haluaisi elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa eläimillä on ihmisen oikeudet ja lapset kontrolloivat vanhempiaan.” Nyt me olemme lähestymässä juuri tätä tilannetta.

Suomen oikeusoppineet ovat menettäneet otteensa kouluasioista ja sallineet lapsille sellaisia oikeuksia, joilla he mielensä mukaan voivat hallita, kiusata ja vaikeuttaa opettajien työtä. Tämä ratkaisu, minkä Helsinki teki nakertaa yhteiskuntamme moraalia pahasti. Tuomarit ovat sortuneet siihen rationalistiseen harhaan, jonka mukaan tunteet ovat järjen hallinnassa. Jokainen tietää, että tunnereaktiot ovat nopeita ja automaattisia. Häirikön poistaminen ruokasalista työntämällä on juuri sellainen ratkaisu, joka oli tehtävä nopeasti. Oppilaan asiaton kielenkäyttö ja pään aukominen lisäsivät painetta. Ratkaisu oli oikea.

Koululaiset eivät ole motivoituneita sellaiseen tasapuolisuuteen, joilla he kykenisivät käsittelemään koulukuriin liittyviä asioita puolueettomasti ja kiihkottomasti. Filmin kuvannut ”peruskoulujuntti” on siitä juuri erinomainen esimerkki. Hän halusi provosoida tilannetta ja käytti filmaamaansa materiaalia vahingoittaakseen ja pilatakseen kyseisen opettajan maineen.

Yhtä ulalla oli erottamispäätöksen tehnyt rehtori tässä asiassa. Mitä hänenkin onnettomassa pääkopassaan on oikein liikkunut? Todennäköisesti ei mitään. Esimies ainesta hän ei varmasti ole, sillä hänellä olisi ollut joukko muitakin kurinpidollisia ratkaisuja, kuten huomaus tai kirjallinen varoitus. Vai oliko näillä kahdella opettajalla jo entuudestaan erimielisyyttä koulun kurinpitoasioissa ja erityisopettaja Korhonen oli arvostellut esimiestään näistä asioista? Me emme tiedä sitä, mutta me tiedämme tämän erottamispäätöksen tehneen rehtorin” vekkulin” nimen ja hän saa nyt kunnian olla se henkilö, joka tämän, muissakin maissa koomisuutta, aiheuttaneen jupakan alullepanija oli. Millaista kunnioitusta tämä kyseinen rehtori tulee nauttimaan tämän jupakan jälkeen työyhteisössään? Miettikääpä sitä!

Nyt mitataan suomalaisen koululaitoksen moraalia oikeusteitse. Se on erinomainen asia. Mutta osaavatko ja tietävätkö nämä ratkaisua tekevät ”muka” asiantuntijat niitä moraalisia perusteita, joiden pohjalta he lopputulokseen sitten aikanaan tekevät. Minä voin sen heille kertoa. Niitä ovat huolenpito, vapaus, reiluus (oikeudenmukaisuus), lojaalisuus, auktoriteetti ja pyhyys. Jos heitämme nämä arvot roskakoriin, menee myös lapsi pesuveden mukana. Mitättömästä asiasta paisui uskomaton ketjureaktio. Vain ydinaseilla uhannut Pohjois-Korea voittaa erottamislööpin. Eläköön lapsivallankumous!

Juhani Melanen

Pääsiäiseen liittyy meillä suomalaisilla monia erilaisia tapoja ja esineitä. Kaupat ovat kukkuroillaan toinen toistaan hienompia ja suurempia pääsiäismunia, joiden sisältä löytyy usein jokin yllätys. Kouluissa ja kerhoissa maalataan tavallisista kananmunista värikkäitä pääsiäismunia ja kotiin varataan suklaamunia pääsiäisaamua varten. Oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että pääsiäismunalla on aivan erityinen merkityksensä pääsiäisen vietossa?

Pääsiäismuna on ylösnousemuksen vertauskuva. Pääsiäisenä saamme lukea Luukkaan evankeliumin kertomuksesta, että Jeesuksen haudalle rientäneet naiset eivät löytäneetkään haudasta Jeesuksen ruumista. Hauta oli tyhjä. Minne Jeesus oikein oli kadonnut? Hetken mietittyään haudalle menneet naiset, kaksi Mariaa, muistivat Jeesuksen puhuneen kuolemastaan sanoessaan: ”Kolmantena päivänä Ihmisen Poika nousee kuolleista”. Ihmisen Pojalla Jeesus tarkoitti itseään.

Aivan niin kuin pääsiäismunasta kuoriutuu pieni kananpoikanen, uusi elämä, niin myös meille jokaiselle avautuu Kristuksessa uusi elämä. Jeesuksen tyhjä hauta kertoo meille ylösnousemuksesta. Jeesus voitti kuoleman ja elää tänäänkin. Se on pääsiäisen suurin sanoma. Jeesus elää tänäänkin!

Pääsiäismunien ohella myös kynttilä liittyy kristillisen pääsiäisen viettoon. Pääsiäiskynttilä sytytetään kirkoissa pääsiäisyönä. Pitkäperjantain pimeys on väistynyt ja uusi elämä alkanut. Kynttilän sytyttämisen aikana luetaan seuraava pääsiäisylistys: ”Suuren kuninkaan valo loistaa ympärilläsi. Katso, pimeys on väistynyt kaikkialta. Loistakoon valosi, Kristus, pimeyteemme, niin kuin tämä pääsiäiskynttilä.”

Pauliina Hatakka
Vs. seurakuntapastori
Launeen seurakunta

FC Lahden kausi lähtee käyntiin parhaimmalla mahdollisella tavalla, kun mustat kuhnurit iskevät yhteen JJK:n kanssa taistelussa liigacupin voitosta. Ottelu pelataan Kisapuiston tekonurmella lauantaina. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon finaali vetää paikalle porukkaa. Uskon, että tuhannen katsojan raja rikotaan ja tuskinpa enemmälle porukalle katsomoita saadaan kentän reunalle rakennettuakaan.

FC Lahti seilaa tällä hetkellä vahvassa myötätuulessa. Joukkue kiinnostaa kaupungilla ja yrityksetkin ovat lähteneet hyvin mukaan tukemaan toimintaa, kuka pienellä ja kuka isommalla summalla. Myös Omalähiö on mukana tukemassa omalta osaltaan FC Lahden taivalta jo toista vuotta.

Toimistolta kerrottiin, että Kuhnuriverkostossa on tällä hetkellä mukana jo liki sata yritystä enemmän kuin viime vuonna. Se tekee rahassa noin 30 000 euroa enemmän sponsoritukea jo pelkästään verkoston kautta. Ei lainkaan huono saavutus ja kausi ei ole vielä edes alkanut.
Tietysti täytyy muistaa, että ”perinteisesti” Lahdessa ollaan tehty tappiota 100 000 €/kausi, joten kyllähän lisäraha tarpeeseen tuleekin.

Nähtävästi jompikumpi, joko Kautosen Tommi tai Hasse on voittanut lotossa tai sitten muutama uusi isompi sponsori on lähtenyt tukemaan FC Lahtea. Muuten ei voi käsittää sitä, että Lahti hankki vielä viime metreillä lisää tasokasta osaamista, kun puolustuksen oikeaan laitaan saapui Turun Interista Joni Aho. Lahden joukkue alkaa olemaan vahva ehdokas kärkikahinoihin, sillä nyt joka pelipaikalle alkaa olemaan tasokasta tunkua.

Joni Aho uskoo FC Lahden mahdollisuuksiin

Uusi vahvistus Aho sen puki sanoiksi, mitä Lahdessa on vasta uskallettu hiljaisesti kujilla kuiskia: ”Varmaankin suurin syy oli, että uskon Lahden pystyvän menestymään ensi kaudella. ” paukutti Aho siirtonsa syistä. Aho pitää Klubia ykkössuosikkina, mutta sen jälkeen tulevat hänen mukaansa TPS ja FC Lahti. Yltiöoptimismia vai realismia?

Sen verran jatkan omaa vaahtoamistani, että kaiken natsatessa mitali ja paikka Euroopan kentillä pitäisi olla tuolla kokoonpanolla silkkaa realismia. Toinen vaihtoehto eli perilahtelainen ajattelutapakin on mahdolinen eli odotukset ovat liian kovat ja kaikki menee perseelleen joukkueen taistellessa sarjapaikastaan…

Pitkästä aikaa ainakin meikäläinen odottaa Veikkausliigan alkua vesi kielellä. Sitä ennen kuitenkin lauantaina liigacupin finaali klo 14 Kisapuiston tekonurmella. Alkais jo!

-Pete Salomaa-

Namika Lahti kuuluu Korisliigaan

Namika Lahti otti viime lauantaina KTP:tä vastaan Urheilutalolla kauden tärkeimmän voittonsa ja FoKoPon jatkaessa rämpimistään lahtelaisjoukkue varmisti itselleen sarjapaikan myös ensi kaudeksi. Vuosi on ollut Namikalla erittäin vaikea: syksyllä jännättiin pudotuspelipaikan puolesta, keväällä sarjapaikan. Namika löysi kuitenkin itsensä joukkueena silloin, kun sitä eniten tarvittiin. Maaliskuun lopun ja huhtikuun alun yllätysvoittoja oli vaikea ennustaa vielä muutama viikko sitten, vaikka päävalmentaja Ilkka Palviainen vakuuttelikin luottoa joukkueensa pelaajiin ja tekemiseen vaikeimpinakin hetkinä.

Namika on kärsinyt talousvaikeuksista viime vuodet, kun mestaruuskauden 2008-2009 jälkeen kävi ilmi, että seura on elänyt yli varojensa. Mestaruuden jälkeiset kaudet ovat olleet menestykseen tottuneelle lahtelaisyleisölle tervanjuontia, kun lahtelaislähtöiset runkopelaajat ovat siirtyneet muualle ja joukkueen menestys on ollut heikkoa. Katsojia on silti valunut Urheilutalon lehtereille yllättävän paljon – jopa enemmän kuin viime vuosien joukkueet olisivat ansainneet. Tämä kielii koripallon kääpiömaan Suomen mittapuulla kaupungista, jossa on ehtaa koripallokulttuuria. Tähän kulttuuriin kuuluvat niin asiantunteva yleisö, riehakas faniryhmä, vuosien varrella lukuisia pelimiehiä tuottanut juniorimylly, kuin Lahden Urheilutalokin.

Namika otti siis viikon sisään voiton KTP:stä ja Korihaista Urheilutalolla, mutta poppoon mehut loppuivat Joensuussa keskiviikkona, kun Kataja jyräsi Namikan toisella puoliajalla maanrakoon. Pudotuspelipaikkakaan ei ole vielä teoreettisesti karannut lahtelaisilta, mutta Kataja-tappio enteilee Namikan sijoittuvan lopputuloksissa sijoille 10-11.

Namikan jäljellä olevista koitoksista ensimmäinen pelataan jo huomenna Loimaalla Bisonsia vastaan ja kausi paketoidaan ensi viikon torstaina Urheilutalolla jälleen Joensuun Katajaa vastaan. Ottelu tulee olemaan myös Namikan viimeinen Urheilutalolla, joten vaikka niin pudotuspelipaikka kuin putoamisuhkakin ovat taaksejäänyttä elämää, löytyy ottelusta toisenlaista tunnetta ja jännitettä.

Menneinä vuosina Namika ja Kataja ovat tarjonneet Urheilutalolla unohtumattomia koitoksia ja koripalloelämyksiä. Torstain pelissä on tuskin panoksena enää muuta kuin kunnia, mutta en voi muuta kuin toivoa joukkueilta vielä yhtä kotimaista koripallotrilleriä. Sen Urkki ansaitsee.

-Mikko Blomberg-