Pisa-menestyskrapulan ja peruskoulun alasajon syitä

Maailman parasta peruskoulua ajetaan alas sellaisella vauhdilla, että tälläistä entistä ”paidagogosta” (kreik. Pojan johdattelijaa) hirvittää. Hyvän Pisa-menestyksemme jälkeen olemme pukeutuneet kansakuntana koko mustaan surupukuun ja vetäneet hupun korville, vaikka juuri nyt olisi todellisen korjaushetken ja syvän itsetutkiskelun paikka. Miten tässä näin oikein pääsi käymään?

Todellisuus on kohdattava sellaisena kuin se on, eikä jäätävä maahan makaamaan. Olen itse käynyt niin kansakoulua kuin oppikouluakin ja muistan hyvin syvän eriarvoisuuden. Peruskoulu-uudistus 1970-luvulla oli uskomaton hyppy koulutukselliseen tasa-arvoon Suomessa. Tähän taistoon osallistuivat niin porvarit kuin vasemmistolaiset. Ylilyöntejä toki oli, mutta silloin kuitenkin käsitettiin laajasti yli puoluerajojen, että tämä tärkeä uudistus oli tehtävä ettemme putoaisi yleismaailmallisesta kehityksestä ja sivistyksestä.

Aloitin opettajan urani Launeen kokeiluperuskoulussa vuonna 1971 ja näin omin silmin, kuinka tämä uudistus avasi täysin uuden mahdollisuuden kansakuntamme nuorille. Peruskoulu toi koululaitokseemme kuraattorit, terveydenhoitajat, psykologit, lasten ja nuorisopsykiatrien täydet palvelut sekä laajan erityisopetuksen erityistä tukea tarvitseville lapsillemme.

Ei meidän tarvitse masentua Pisa-tuloksista, sillä on aivan sama olemmeko kolmansia vai kymmenensiä jossain luokituksissa, jossa Singaporen ja idän lapset pärjäävät meidän oppilaitamme paremmin. Japanissa ja muualla idässä käydään kouluprässiä koko koulutaipaleen ajan hirveässä kilpailussa, jossa masennutaan helposti ja itsemurhatkaan eivät ole harvinaisia. Lapsuutta ei näissä kulttuureissa ole siinä mielessä kuin meillä. Kuri on äärimmäisen ankara ja opettajan sana on laki. Meillä poliittiset päättäjät sitä vastoin ovat riisuneet opettajat täysin aseettomiksi ja heittäneet heidät sananmukaisesti ”susille” eli vanhempien armoille.

Nämä helikopterivanhemmat syöksyvät heti kouluun kuin ampiaiset, jos oman kullanmurun etu sitä vaatii ja ylisuojelevat lastaan kuin prinsessaa. Kiusaamista on toki vastustettava kaikin tavoin ja siihen on puututtava koko koulun arsenaalilla välittömästi ja kovaa. Toinen ryhmä, joka saa mellastaa nykykoulussa ovat nämä
ns. curling vanhemmat, jotka siloittelevat lastensa koulutietä kaikin mahdollisin tavoin. He ovat vaatimassa uusia kokeita ja soittelevat opettajalle, vaikka yöllä ilman mitään kontrollia ja häpyä.

Näiden vanhempien lapset kuulevat ehkä vasta armeijassa ensimmäisen kerran sanan EI! Heitä ei ole kasvatettu ottamaan toisia huomioon lainkaan. Tämä näkyy myös yleismaailmallisesti. Kiinassa nämä poikaprinssit ovat jo todellinen ongelma ja riesa. Mikään muu yhteiskunnallinen instituutio ei saa niin paljon ulkopuolisia neuvoja kuin koulu. Psyykkisesti oireilevat oppilaat, käräjöivät huoltajat, liian heterogeeniset oppilasryhmät ja opettajien mahdollisuudet kurinpitoon on lakaistu maton alle.

Lasten itsekkyydelle on annettu periksi ja se näkyy kaikkialla siksi, että vanhemmat eivät jo kotona ole asettaneet lapsileen rajoja. Nykykoulussa tätä on kasvatuksellisilla metodeilla erittäin vaikea enää korjata. Ja lopuksi todellinen tuokiokuva murrosikäisistä Lahdessa välitunnilla. Pelaavatko oppilaat jotain pallopeliä? Keskustelevatko he jostain? Käyvätkö edes tupakalla? No, ei ei ei! He hierovat kännyköitään yksin homeisissa luokkahuoneissa. He toteuttavat Nokian slogania 2000-luvulta, ”Connecting people. ” Repikää sitten tästä!

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
Bio- ja pakkausjätteen kierrätys tehostuu
ARKISTO