Kirjoittelun tätä Thaimaan Hua Hinissä gin tonic nokkani alla ebenpuun varjossa suurella intuitiolla. Politiikan hallitseva konsensus on, että globaalille maailmantaloudelle ei ole vaihtoehtoa eli siis julkisen vallan on kyettävä varmistamaan maamme kilpailukykyiseksi.
Tämä on tosiasia, mikä pakottaa puolueet sisäiseen yhteistyöhön tavalla tai toisella. Puolueet eivät ole enää äänestäjien edustajia suhteessa valtioon, vaan niiden päätettäväksi on noussut hyväksynnän hankkiminen valtiovallan toimenpiteille. Kansalaiset puolestaan ovat antaneet kansanedustajille avoimet asianajovaltakirjat yhteisen talouskasvun edistämisessä.
Demokratiamme on muuttunut luterilaiseksi uskoksi. Kirkkoon kuulutaan tavan vuoksi ja seremonioihin osallistutaan, mutta pappien läpinäkyvyyttä ja sanaa ei sen kummemmin pohdita. Suurelle osalle äänestäjiä puolueiden välillä ei ole enää juurikaan eroja asiakysymyksissä. Puoluiden tehtävät muistuttavat hautajaisia. Puolueet rakentavat kulissit ja vaaliasetelmat sekä hoitavat eduskunnan, hallituksen ja presidentin väliset suhteet säädösten mukaan.
Vapaat vaalit eivät riitä toimivan demokratian kriteeriksi. Kansalaisilla ei ole todellisia mahdollisuuksia enää vaikuttaa edustajiensa kautta maassa toteutettavaan politiikkaan. Nykypolitiikka ohjautuu suuresti ylhäältä. Suomi on kahden politiikan maa. Yhtäältä ovat kaikkialla elämän alueilla toimivat verkostot. Toisella tästä kansalaisyhteiskunnasta erillään oleva puolueiden toteuttama politiikka.
Ainoan poikkeuksen tekee työllisyyspolitiikka. Työpaikkojen niukkuutta pidetään yhteiskunnassamme edelleen sen suurimpana epäkohtana. Puolueet noudattavat kummaa keppi ja porkkana politiikka. Valitettavasti puolueet ovat reagoineet hitaasti kansalaisten uudenlaiseen poliittisuuteen.
Aktiivisuus ei kanavoidu puolueisiin, vaan sillä on monta kohdetta. Puolueita yhdistävä konsensus on jättänyt kansalaisille varsin suppeat vaikutusmahdollisuudet. Puolueet ovat uudessa tilanteessa. Niiden jäsenmäärä on jyrkästi laskenut, kun samaan aikaan kansalaistoiminta on laajentunut ja internetin rooli on lisääntynyt. Kuntien pyrkimys ulkoistaa toimintojaan on lisännyt yritysten ja erilaisten järjestöjen tuottamia palveluita.
Poliitikot korostavat mielellään, että heidän arvonsa ja ideologiansa ovat vilpittömiä, mutta toteuttavat kuitenkin kylmästi kaikki tosiasiat, jotka ylhäältä tulevat. Tosiasia on, että nykyinen hyvinvointivaltio on aikansa elänyt, eikä sitä voida korjata osittaisuudistuksilla. Edessä on suuri remontti, mutta onko meillä remonttimiehiä?
Juhani Melanen