Helteinen juhannusviikko ja politiikan loppukiri

Elämme nyt kuumaa juhannusviikkoa. Lämpötiloissa on huideltu lähellä ennätyslukemia. Myös Lahti nousi alkuviikosta hetkellisesti alkukesän lämpökartan kärkeen.

Helteillä on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä ne tekevät ikäihmisten arjesta tukalaa ja ovat myös vaaraksi. Erityisesti kotona asuville vanhuksille äkillisen kuumuuden aiheuttama rasitus on riski. Silloin korostuvat entistä enemmän esimerkiksi omaisten rooli, kotikäyntien riittävä määrä ja se, miten oman kodin perusasiat ja viilennys toimivat. Kaikilla ei kuitenkaan ole riittävän lähellä omaisia tai muuta huolehtivaa ihmistä eivätkä kotona asumista tukevat palvelut toimi kaikkialla Suomessa niin kuin pitäisi.

Vanhuspalvelujen uudistaminen on ollut ja tulee olemaan yksi Marinin hallituksen yksi tärkeimmistä tavoitteista. Väestön ikääntyessä on välttämätöntä, että vanhusten hyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota ja että palveluverkko saadaan kestävälle pohjalle. Tämä on mitä suurimmassa määrin myös tasa-arvokysymys. Kaikilla meillä on oikeus arvokkaaseen ja mielekkääseen elämään siinä vaiheessa, kun vuosia kertyy.

Hallitus on sitoutunut parantamaan ikäihmisten palveluiden saatavuutta ja laatua kokonaisvaltaisesti. Ensimmäinen iso askel eli sitova hoitajamitoitus kirjattiin lakiin jo viime vuonna. Nyt on käynnistynyt kakkosvaihe eli kotihoidon ja kotipalvelujen saaminen kuntoon.

Tavoitteena on varmistaa, että ikäihmiset voivat elää kodissaan turvallisesti ja että kotipalveluita saa ja että ne ovat tasokkaita. Jatkossa esimerkiksi kotihoidon saatavuutta kaikkina vuorokauden aikoina vanhuksen omien tarpeiden mukaan vahvistetaan ja kotihoidon sekä muiden kotona asumista tukevien palvelujen laatua tullaan valvomaan tiukemmin. Osana uudistusta myös henkilöstöä tullaan ohjaamaan enemmän aitoon asiakastyöhön.

Periaatteellisella tasolla tärkeä ja merkittävä teko on myös vanhusasiavaltuutetun viran perustaminen, mikä sai lainvoiman tällä viikolla. Vanhusasiavaltuutettu tulee olemaan itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka edistää ikääntyneiden asioita ja vanhuksien oikeuksien toteutumista. Valtuutetun viran perustaminen on osa hallitusohjelmaa, jossa ikäystävällisyyden lisäämisellä on iso rooli.

Tällä viikolla nähtiin myös toinen historiallinen ja sitäkin merkittävämpi saavutus. Sote-uudistusta on sorvattu eri hallitusten toimesta jo päälle 15 vuotta, mutta nyt on viimein päästy maaliin. Eduskunta hyväksyi keskiviikkona Marinin hallituksen soten. Uudistuksella parannetaan sote- ja peruspalveluiden laatua ja varmistetaan se, että kaikki suomalaiset saavat tarvitsemaan hoitoa asuinpaikastaan riippumatta. Uudistuksessa palvelut siirretään kunnilla isompien hartioiden vastuulle ja puututaan näin kustannusten nousuun.

Kyse ei ole ainoastaan siitä, että palveluihin panostetaan, vaan ihmisten on myös itse huolehdittava hyvinvoinnistaan kokonaisvaltaisesti ja koko elämänkaaren ajan. Terveet nuoret ja työikäiset ovat suuremmalla todennäköisyydellä sitä myös myöhempinä ikävuosinaan.

Politiikassa vedetään loppukiriä ennen eduskunnan istuntotaukoa. Harva hallitus on päässyt sanomaan, että näin monta isoa asiaa on saatu kesähelteiden keskellä pakettiin. Olemme aidosti lähempänä sitä, että sote- ja peruspalveluiden tulevaisuus saadaan turvattua. Työ kuitenkin jatkuu.

Keskikesä ja yöttömät yöt ovat täällä. Nyt kannattaa nauttia Suomen kesästä. Hyvää juhannusta kaikille!

Ville Skinnari

PS. Maailma avautuu nyt pikkuhiljaa ja viime viikolla olin Etelä-Koreassa ja matkustan ensi viikolla Yhdysvaltoihin Washingtoniin ja New Yorkiin. Suomen ja meidän vientiyritysten pitää olla etulinjassa ja siksi teemme nyt töitä ulkomaanedustojen kanssa täysillä. Finnairille on myös tärkeää saada reitit auki ja kilpailu on kovaa.

 

Juhannustaikoja ja muisteloita menneiltä vuosilta

” Juhannusyönä tanssi oli työnä ja pelimanni istui rahilla, hailuli lailaa ja haijjaa haijjaa…” näin oli ennen. Nyt instragrammikuvia mökeiltä ja grillausvihjeitä blogeista. Lavatanssit ovat olleet kiellettyjä jo pari vuotta, samoin ravintoloiden terassit, mutta nyt onneksi yöttömän yön tarinat saattavat jatkua jo hivenen perinteisimillä tavoilla.

Juhannus oli ennen Suomessa suuri pakanallinen juhla, jota vietettiin Ukko jumalan sadon ja hedelmällisyyden juhlana ”mittumaarina” eli valon ja keskikesän juhlana. Vasta kristinuskon vallattua Suomen miekkalähetyksillä ristiretiken jälkeen, sitä alettiin viettää Johannes Kastajan syntymäpäivänä, jonka mukaan minä sain nimeni. Ennen se oli aina 24.6, joka oli meidän Jussien ja Juhanien virallinen syntymäpäivä ja on toki vieläkin. Mutta nyt sitä vietetään uusien säädösten ja lakien takia kesäkuun 19-26. välisenä aikana. Aattoilta on aina perjantaina ja lauantaina keskikesän juhlaa ja kesäpäivän seisausta liputetaan koko päivä ja yli yön. Miten paljon työnantajalla oli aikoinaan tässäkin perinnemuutoksessa kätensä pelissä? Nimittäin monta maksullista juhlapäivää ja seiskokkiahan tulivat työnantajille kalliiksi, jos aatto sattui osumaan vaikka maantaiksi.

Juhannustaikoja oli runsaasti, joten lienee paikallaan, että palautan Teille muutaman mieleen, te urbaania kaupunkilaiselämää viettävät kaupallisen juhannuksen kyllästämät etelälahtelaiset, ilman sarvia ja hampaita!
– Kaivosta tai lammesta näkee tulevan puolisonsa
– Katolle heitettty kengän kärki kertoo, mihin päin joutuu muuttamaan
– Käen kukahdusten määrä juhannusyönä kertoo vuodet uuden sulhon löytymiseen
– Sulhasonni on taattu juhannuksena neliapilan löytäjälle
– Kun tyttö läiskii reisiään vieraan pojan vihdalla, niin he saavat niin monta lasta kuin lehtiä jää reisiin
– Jos kieriskelee alasti kasteisessa viljapellossa puoliso ilmaantuu elämään kuluvana vuonna
– Jos pesee kasvonsa joenrannalla, näkee puolisonsa toisella rannalla
– sinne, minne juhannuskokon savu kääntyy puoliso

Näitähän riittää ja lisäksi tulevat eri puolella Suomea olevat täysin omaperäiset uskomukset ja tavat. Tarkkaavainen lukija saattoi huomata, että monet juhannususkomukset liittyivät seksiin ja puolison etsiskelyyn, sillä agraariyhteisössä ei ollut Tindereitä apuna tähän homaan!
Sää on juhnnuksen onnistumisen kannalta oleellisin. Tilastoista tiedetään varmasti, että mitä lämpimämpi sää, sitä enemmän on hukkumistapauksia. Tyypillisin uhri on ylilihava miekkonen, joka on pudonnut veneestä ja löytyy kalmona housunapit auki.
Kylmintä juhannusta vietimme Pönniälässä vuonna 2014, jolloin vaimoni serkku Markku teki lumiukon laiturilleen Taipalsaaressa. Lämpimintä juhannusta vietimme mökkirjojen mukaan vuonna 1999, vaikka satoikin. Lämpimin kesä oli vuonna 2010, jolloin hikoilimme kokonaista 12 päivää yli 25 asteen helteessä.

Juhannuksen vietto vaatii uhrinsa joka vuosi, sillä liikenne ruhkautuun jo pari päivää ennen aattoa ja ylinopeudet korjaavat karua satoa. Alkoholi näyttelee taas suurta osaa ja monissa perheissä keskikesän ”valonjuhla” saattaa muuttua koko elämän mittaiseksi marraskuun harmaudeksi, jos ote lipsuu eikä säännöistä pidetä kiinni nimenomaan juhannuksena. Kuitenkin juhannuksena viina virtaa, grillit lämpiävät ja savusaunat palavat, mutta SO WHAT? Suomi-poika ei tapojaan muuta, ei perkele koskaan! Turpaan tuli Belgialta futiksessa, mutta periksi ei anneta saatanan Romelu Lukaku, jääkiekkoa et osaa kuitenkaan pelata?  Tunteitani en perkele näytä ja lapsiani en piekse edes juhannuksena, usoteks työ juntit. Mutta hei hulinaa ja hippulat vinkumaan, juhannus on kerran vuodessa, mutta joulu joka vuosi. Ei pelkoa, sillä maaliskuussa syntyvät juhannuslapset eivät vielä sitä tiedä ja meille muille se ei kuulu. Juhannustilastoja voi jokainen googlata itse netistä ja ihmetellä. Vaikka tiedetään, että viime juhannuksena syötiin 19 miljonaa kiloa makkaraa, hukkui kuusi ihmistä ja tieliikenteessä kuoli vain neljä ihmistä, niin jokainen on liikaa. Olen näköjään tulossa vanhemmiten moralistiksi, joten loppuun tositarina 1970- luvun rilluvuosilta, jolloin tarvinnut ei juoda salaa ja kaik ol ystävii…

Lomathan olivat opettajilla siihen aikaan lyhyitä, vain kolme kuukautta. Rautatieläiset ja paperitehtaalaiset viettivät kuukauden enemmän lomia, ja saivat ylimääräisen viikon ottaessaan sen talvella, mutta en ole katkera! En, en. Istuimme vuonna 1977 juhannusaattoa ravintola Maakunassa ( Mäki- Matti, Kauppa ja teollisuusravintola Maakunta) rakkaalla lapsella oli monta nimeä. Aamupäivän harmaudessa katselin ulos ikkunasta ja näin sen aikaisen ”dollarihymyn” pysähtyvän Maakunnan eteen. Etuistuimelta nousi kuljettaja, joka avasi oven smokkiin pukeutuneelle miehelle.
Hän saapui ravintolaan ja vapisi kuin haavan lehti ja tärisi kuin Parkinsonin tautia poteva inehmo. Hän tilasi viisi viskiä ja rykäisi, tarttui kravattiinsa ja pisti sen kaulansa yli, kietoi kätensä ympärille ja kaatoi viskit sisuksiinsa. Istahti penkille ja odotti viisi minuuttia ja seurasi käsiään. Tutina lakkasi, herrasmies kaivoi taskustaan kolme sileää satasta, maksoi ja viittasi tarjoilijalle sanoi: ”Lopuill saa tarjota noille herroille tuossa ikkunapöydässä”! Kukaan meistä ei puhunut pitkään aikaan mitään , ennen kuin juuri kadettikouluun päässyt Savolaisen ”Retale” sanoi. ” Voi perkele pojat; siinä oli ALAN MIES! Muuta en siitä juhannuksesta sitten muistakaan!
Hyvää juhannusta kaikille säädyille!

 

Lahtelaiset äänestivät uuden valtuuston

Sunnuntaina käydyt kuntavaalit olivat monella tavalla poikkeukselliset. Vaalien siirto koronasta johtuen kesäkuun puoliväliin saattoi omalta osaltaan vaikuttaa vaalipäivän alhaiseen äänestysintoon. Äänestysprosentti jäi koko maassa ja Lahdessakin huolestuttavan alhaiseksi. Tästä pitää olla huolissaan, sillä kuntavaalit ovat tärkeät vaalit ja ehkä kaupunkilaiselle juuri ne tärkeimmät.

Syykin on selvä: kuntavaaleissa on kyse oman asuinpaikan päätöksenteosta. Kaupunginvaltuusto, hallitus, lautakunnat ja ylikunnalliset toimijat, kuten esimerkiksi meillä Hyvinvointiyhtymä ovat vastuussa tärkeistä arjen asioista. Näihin lukeutuvat niin sosiaali- ja terveyspalvelut, kotihoito, koulut, päivähoito, kaavoitus ja liikunta- sekä kulttuuripalvelut.

Tulos oli lopulta aika odotettu: populistiset ehdokkaat menestyivät ja suurin puolue SDP menetti paikkoja, samoin vihreät ja kokoomus. Kulunut neljä vuotta on ollut valtuustossa levotonta ja kaikkea muuta kuin arvokasta toimintaa. Mieleen jää monille varmasti härkäpäisesti yksittäisten asioiden, kuten pormestarimallin edistäminen tai yksittäisten hankkeiden, kuten Lahti Energian myynnin puskista esiin tuominen. Viime kautta leimasi enemmän yksittäisten tulipalojen sammuttamiseen, kuin kokonaisvaltaisten ratkaisujen hakeminen. Eli työ todellisten ongelmien, kuten laajojen investointikokonaisuuksien, työllisyyden tai kotihoidon sekä omaishoidon haasteiden ratkaisemiseksi on jäänyt vähemmälle.

Nyt johtamisen pitää muuttua, jotta myös toiminta ja tekeminen muuttuisi. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun voimakas koronan jälkeinen kasvu käynnistyy Suomessa ja koko maailmassa. Tähän pitää päästä mukaan eikä siinä auta populistinen asioista valittaminen vaan asioiden edistäminen ja vastuunkantaminen, joka ei aina ole niin mukavaa. Johtajuus edellyttää aitoa kykyä nähdä kauemmas kuin vain yhden valtuustokauden puhumattakaan kalenterivuodesta.

SDP:n menestykseen vaikutti moni syy, mutta yksi oli paikallisella tasolla sosiaali- ja terveyspalveluita koskevat Hyvinvointiyhtymän viime aikojen päätökset. Kun nykyisenmuotoinen HYKY luotiin, yksityisen terveysjätin kanssa mentiin kimppaan väkisin ja nopeasti, kaikkia asioita ei ajateltu loppuun saakka. Henkilöstöä ei kuultu. Nyt on sitten tullut esiin vuotokohtia, joiden tilkitseminen vaatii lisätyötä.

On uskomatonta, että esimerkiksi alle 25-vuotiaille tarjottavasta maksuttomasta ehkäisystä on jouduttu vääntämään vielä tänäkin keväänä. Muistan hyvin, kuinka jo vuonna 2018 Lahden valtuustossa päätimme tämän hyväksyä ja rahatkin odottivat valmiina, kunnes esitys hukkui byrokratian ja poliittisen kädenväännön sekamelskaan. Asiaa on sittemmin palloteltu Lahden kaupungin, HYKY:n ja yhtymäkokouksen välillä. Ei voi olla niin, että kaupunkilaisten toivomaa ja poliittisen enemmistön tukemaa uudistusta joudutaan odottamaan vuosikausia.

Toinen iso asia on vanhuspalvelujen ja kotihoidon tilanne, johon ei ole löydetty HYKY:ssa alueellisella tasolla kestävää ratkaisua. Kotihoidon piiriin pääsemisen kriteerit ovat meillä säästösyistä edelleen liian tiukat. Samaan aikaan myös muita kotiin annettavia palveluja saa liian harva, vaikka tarvetta olisi. Hallitus on tarttunut tähän nyt valtakunnan tasolla. Kotihoitoon ollaan tuomassa lisäresursseja ja kunnat tullaan velvoittamaan huolehtimaan siitä, että vanhukset saavat asianmukaista ja laadukasta huolenpitoa myös kotona.

Haluan kiittää nöyrästi kaikkia äänestäjiäni. SDP:n varapuheenjohtajana kiersin koko maata ennen vaaleja ja koronastakin johtuen perinteinen kampanjatyö jäi vähiin. Kiitos luottamuksesta – työ paremman Lahden puolesta jatkuu.

Ville Skinnari

Uuden valtuuston tärkein tehtävä on turvata lahtelaisille joustavat ja laadukkaat palvelut

Vaalit käytiin ja pulinat pois! No ei todellakaan. Suurin puolue Lahdessa oli edelleen ”nukkuvien puolue”, jonka kannatus oli 48,9 %. Koko maan äänestysprosentti oli 55, 1 prosenttia, mutta Lahden vain 51,1 %. Hyvä kysymys onkin, ketkä jättivät äänestämättä ja miksi? Poliittisista tutkimuksista tiedetään, että alhainen äänestysprosentti tietää yleensä oikeiston voittoa. Kokoomus pärjäsikin valtakunnallisesti hyvin, mutta ei Lahdessa! Syykin tiedetään. Kokoomuksen loikkarit Ratia, Kaasinen ja Viljamaa saivat tarpeekseen kokoomuksen ”hillopurkkidemokratiasta” sekä lahtelaisten virkamiesten tempoilevasta ja omavaltaisesta Liisu- ja KymiRing -hihhuloinnista ja siirtyivät persuihin, koska katsoivat, että kykenevät sieltä käsin vaikuttamaan paremmin Lahden konkreettisiin ongelmiin, joita ovat talous, talous ja talous. Persut saivat 5 lisäpaikkaa ja saavat oman miehensä kaupunginhallitukseen valvomaan Lahden ”pyörätiemafian” edesottamuksia tarkemmin sekä samalla työntämään kapuloita kokoomus-demari -juntan noudattamalle entiselle sanelupolitiikalle!

Lahden kunnallispolitiikasta on puuttunut aito avoimmuus, jota uusien valtuutettujen pitää nyt määrätietoisesti peräänkuuluttaa ja samalla valvoa. Tämän päivän lahtelaispolitiikkojen pitäisi pyrkiä löytämään sellaiset yhteistyönavaimet, joilla valtuuston päätökset kestävät päivänvalon. Tämä edellyttää sellaista valvontaa, että niin virkamiehet kuin kaupunginjohtajakaan
eivät pääse sooloilemaan omiaan ja potkimaan palloa omaan verkkoon. Tärkeintä on nyt tyrmätä vihervassareiden uskomattomat Lahden kaupungin viihtyvyyteen liittyvät kaventamisyritykset ja varmistaa ikäihmisten pääsy Lahden torille ja keskustaan.

Lahti Pro ryhmä ja Kalle Aaltosen saama kannatus osoittaa, että Lahti tarvitsee myös itsenäisiä ja persoonallisia ajattelijoita, joille Lahden etu tarkoittaa todella Lahden etua eikä omaa hillotolppaa. Kallen kannataakin nyt yrittää liittoutua esimerkiksi persujen kanssa ja löytää yhteinen sävel heidän kanssaan. On myös niin, että hänen poliittinen kannatuksensa vaatii myös vastuunkantoa?

Hyviä asioita Lahdessa saadaan aikaan vain poliittisella yhteistyöllä. Pelkkä ympäristöklusteri ei tuo Lahteen niin paljon uusia työpaikkoja kuin alunperin ehkä luultiin ja odotettiin. Lahden onkin löydettävä muita, uusia keinoja houkuttelemaan tänne uusia yrityksiä. Uuden kehätien ympärille on kyettävä luomaan älykkäällä kaavoituksella ja infrastruktuurilla sellaisia uusia teollisuustontteja, jotka kelpaavat vaativille yrittäjille; heidän on uskallettava tulla ja muuttaa tänne. Lahden oivallinen sijainti pääkaupunkiseudun kupeessa antaa mahdollisuuden uusille logistiikkayrityksille, mutta tämä vaatii lahtelaisilta yhdyskuntasuunnittelijoilta realismia ja väärien väestöennusteiden korjaamista ja päivittämistä.

Lahtelaisten valtuutettujen vaalikaudella mahdollinen sote-uudistus (2023) tulee vaikuttamaan paljon. Lahden valtaa ja rahaa siirtyy Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymälle. Alueen suurin vaikuttaja Lahti tarvitsee sinne kyvykkäitä edustajia, jotka noudattavat yhteisiä pelisääntöjä ja ymmärtävät reaalitaloudellisia rakenteita. Jokaisen puolueen kannattaisi jo nyt miettiä, ketä sinne kannattaa esittää. Tärkeintä on löytää Lahden lautakuntiin kyvykkäimmät jäsenet. Toivottavasti kokoomuksen ja demareiden politbyroot eivät pyri sanelemaan yksipuolisesti näitä valintoja, kuten aiemmin. Vaarana on taas sama suhmurointi kuin viime vaaleissa eli, että kokoomus ja demarit pyrkivät kaappaamaan kaikki lautakuntien puheenjohtajien paikat ja jättävät muut ryhmät nuolemaan näppejään. Nyt vaalitulos antaa muille ryhmille valttikortit, joilla tämän vilunkipelin voi estää, jos
tarvittavaa yhteisymmärrystä vain löytyy. Kalle Aaltosen ja Rami Lehdon olisi nyt haudattava vanhat sotakirveensä. Lehtohan ei hyväksynyt Aaltosta persujen kunnallisvaaliehdokaksi viime eduskuntavaaleissa, koska pelkäsi tämän menestyvän paremmin kuin hän itse?  Nähtäväksi jää, suostuvatko vanhat sotaratsut Komu ja Rostedt tähän järjestelyyn vai alkavatko he vikuroida entiseen malliin kabinettipolitiikan salatuissa kammareissa?

Olisin mielelläni nähnyt Lahden valtuustossa nuorempia lahtelaisia. Nyt valtuuston keski-ikä on yli 50 vuotta ja se alkaa olla kohta vanhojen pierujen temmellyskenttä. Edelleen peräänkuulutan talousosaamista. Miksi osaavat ja taloudellista asiantuntemusta omaavat lahtelaiset yrittäjät loistavat poissaolollaan Lahden politiikasta? Teitä tarvittaisiin juuri nyt!
Valitettavasti valtuustosta putosi työmyyrä ja sivistynyt demokratiavaikuttaja Seppo Korhonen. Myös Lasse Koskinen, olisi saanut jatkaa. Mutta nyt kansa on mandaattinsa antanut ja näillä mennään seuraavat neljä vuotta.

Kaupunginhallitus on kunnan tärkein elin ja se tarvitsee uutta virtaa. Oma listani olisi seuraava: Mika Kari, Ekku Nieminen, Marju Markkanen, Ulla Vaara, Jani Wallenius, Toni Putula, Merja Vahter, Kalle Aaltonen, Jorma Ratia, Mira Nieminen, Martti Talja, Pertti Arvaja ja Oskari Päätalo.

Juhani Melanen

Harhailevat ja löydetyt

Oletko sinä kadonnut vai löytynyt? Kenties jälleen kadonnut tai jälleen löytynyt? Ensi sunnuntain evankeliumi kertoo Matteuksesta, jonka Jeesus löysi ja kutsui opetuslapsekseen.

Kristinuskon syvä merkitys tulee todeksi hänelle, joka on kokenut olevansa eksyksissä ja sitten on tullut Jumalan löytämäksi. Yleensä Jumala tekee tämän löytämistyönsä käyttäen välikappaleinaan toisia ihmisiä, mutta on hänellä toki muitakin keinoja. Löydetty ihminen usein ymmärtää kiitollisuuden suuruuden. Sellainen ihminen laulaa sydämestään Amazing Grace, Ihmeellinen armo, joka pelasti eksyneen.

Kuitenkin on paljon ihmisiä, joilla ei ole yhtä vahvaa kokemusta eksymisestä ja löydetyksi tulemisesta. Mielestäni tästä saa ajatella niin, ettei tarvitse ollakaan: Jumalan laumaan mahtuu monenlaisia lampaita, Isän kodissa on monia huoneita.
Joskus eksymis-harhailuun liittyy kiusauksia. Joskus kristityillä on kiusaus ajatella, että juuri minun porukkani on oikeassa ja että minun porukkani on ansainnut erityistä kiitosta uskollisuudestaan. Lukuisat evankeliumien kertomukset opettavat tällaista asennetta vastaan. Toisinaan jokin taas estää näkemästä sitä, että on eksyksissä. Ylpeys ei usein anna myöntää sitä. Onneksi Jumalallamme on monenlaisia keinoja houkutella meitä takaisin luokseen, sekä keppiä että porkkanaa.

Raamatunkertomukset kadonneista ja jälleen löytyneistä puhuttelevat lopulta meitä kaikkia: sekä harhailevia että tallessa olevia. Meitä erilaisia ihmisiä yhdistää myös se, että ihminen tarvitsee jonkinlaisen vahvemman kokemuksen siitä, että hänestä välitetään. Esimerkiksi sakramentit – kaste ja ehtoollinen – välittävät sitä kokemusta, että meidät kukin on hyväksytty ihan omanlaisinamme. Tai että etsijämme on aivan lähellä ja kutsuu meitä!

Rukoilemme: Jumala, Sinä et tahdo, että yksikään luomasi ihminen joutuu hukkaan. Paljon enemmän kuin me etsimme sinua, sinä kannat huolta meistä. Anna herkät korvat kuulla kutsuva äänesi. Siunaa meitä! Aamen.


Pastori
Kati Saukkonen

Onnea valmistuneille ja terveisiä itänaapurista

Oheinen kolumni on julkaistu lehdessämme 4.6.2021. 


Joutjärven vesi on vielä viileää, mutta kesälajien kirjo täydentyi tällä viikolla isolla tavalla, kun Stadionin maauimala vihdoin avattiin. Lämpimämpää kohti kääntyvä sää on saanut ihmiset liikkeelle myös tien päälle. Valtateillä on vilkkaampaa ja maisemareiteillä ruuhkaa. Se tarkoittaa, että liikenteessä tarvitaan joustavuutta moneen suuntaan.

Kirjoitan tätä kolumnia Pietarista, jossa osallistun Pietarin kansainväliseen talousfoorumiin (SPIEF). Tänne on saapunut elinkeinoelämän ja talouspolitiikan keskeisiä vaikuttajia ympäri maailmaa, kuten Maailmanpankin pääjohtaja David Malpass, jota tapasin hänen pistäytyessään Suomessa alkuviikosta.

Keskustelimme Malpasin kanssa koronan jälkihoidosta ja velkakestävyydestä, mutta myös koulutuksesta ja yhdenvertaisuudesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että vakauteen ja talouskasvuun panostaminen on nyt aivan keskeinen asia, jotta kansainvälinen talousjärjestelmä pääsee taas jaloilleen. Hienoa, että maailma avautuu nyt pikkuhiljaa ja normaali kaupankäynti kerää vauhtia.

Pietarin ohjelmaani on mahtunut tapaamisia mm. Venäjän kaukoidän ja arktisen alueen kehityksen ministerin Aleksei Tšekunkovin sekä Pietarin ja Leningradin alueen kuvernöörien kanssa. Nostin kuvernöörien tapaamisessa esille myös Lahden ympäristöosaamisen ja sellaisia käytännön ratkaisuita, joilla olisi käyttöä myös Pietarin kokoisen suurkaupungin mittakaavassa. Suomalaisia arvostetaan täällä kuten lännessäkin metsä- ja ympäristöalan asiantuntijoina. Eikä ihme, sillä monet suomalaiset firmat vievät ulkomaille paljon vihreää teknologiaa.

Täällä rajan toisella puolella ollaan muuten aidosti innoissaan Suomen pääsystä futiksen EM-kisoihin. Kyseessähän ovat suomalaisen jalkapallohistorian ensimmäiset arvokisat, ja siis monella tapaa historiallinen hetki. Huuhkajien peliin toivoo nyt kaikkea hyvää. Jännitetään sitten oikein toden teolla, kuinka alkulohkot menevät. Avausottelu tulee olemaan Tanskaa vastaan 12.6.

Muutenkin urheilu ja etenkin jääkiekko on noussut täällä Pietarissa monessa kohtaa esille, kuten tapaa kuuluu. Tapasin täällä myös menneiden vuosien tähtipakki Vjatšeslav Fetisovin, joka ehti aikanaan pelata niin neuvostoväreissä kuin NHL:ssa. Se, että talouspuheiden rinnalla ehditään käydä läpi niin jalkapallon kuin lätkän liigatuloksia, kertoo paljon urheilun eri kansallisuuksia ja maailmankolkkia yhdistävästä voimasta.

Huomenna on koululaisten ja vastavalmistuneiden juhla. Korona on tuonut niin ylioppilaskirjoituksiin kuin pääsykokeisiin aivan omat haasteensa. Näistä suoriutuminen on hieno saavutus, jota on syytä juhlistaa. Tuoreita ylioppilaita odottaa aikuisuus jo aivan mutkan takana. Siinä ollaan suuren äärellä ja isoja elämänvalintoja on edessä. Kyllä se oma polku löytyy jokaiselle.

Lämpimästi onnea kaikille valmistuneille ja heidän vanhemmilleen!

Ville Skinnari

Demokratian ritarin eli ajelehtivan äänen mietteitä herkällä suomen (nyky)kielellä

”Floating voter” eli ”ajelehtiva äänestäjä” on demokratian ritari. Käsite on vanha anglosaksinen termi, mutta totta. Mitään suunnan muutosta tai yleensä muutosta olisi vaikea markkinoida ja tuoda politiikaan, jos ihmiset tyytyisivät aina äänestämään samalla tavalla. Nimenomaan tätä Lahden politiikan jarrumiehet pelkäävät eniten. Teen seuraavaan Omalähiö-lehteen tarkemman anlayysin uudeta valtuustosta, mutta nyt nykysanaston voimalla ja fraseologialla pakinan pariin, sillä sitähän tämän Melasteluni ainakin pitäisi käytännössä pyrkiä olemaan.

LAHEST MUT EI PUNTIST NYKYSANNOIL

A, runullaha mie alkuun lähenkii!
En sielukumppaniks Hollolan Lahest saant siijaishuoltaijaa sivistysyliopistost, enk sivusaaliint sivusuhet, mut Eira, Suoki (Suomenlinna) friidu sain iha omaksein.
A, nyt oon osasairausvappaal pelkopolilt bropbioottiloi ja pullovet koton hörppimäs, ko kovittiviruksen Päijät- Hämmees sairastamaa kerkesin. Refluksi tauiks määrittelt! Mitä hittoo hää lieneekii. Iha A strat uppiha se miunkii miels muhii, ko pitäs vähän tät urapolkuu pääst laventelemmaa. Iha oikiaks urpaanilegentaks tääll Laipola lähiös; mut paskal mie viskaan niit, jotk Laipolaa yrittäät vähätelt. Mie en tiktokkajii ja sometajii tikkaa, mut mielelläin pakinoit teil virkkaan ja värkkään. A täs hä karjalaisjaaritus olkii!

Lomalla kun aikaa on, eläkeläisellähän sitä ei ole, niin tutkin Kotuksen eli Kotimaisten kielten keskuksen antia ja erityisesti suomen kieleen joka vuosi syntyviä uudissanoja. Näitä sitten olen esitellyt aina kesällä Omalähiöläisille. Tässä muutamia poimintoja tältä ja viime vuodelta lauseen muotoihin väsättynä.

Koronalinko on Lahdessa heitellyt meitä varsin sähäkästi ja olemme kantaneet valitettavaa ykkösijaa jopa Suomessa. Meitä boomereita eivät aulatervehtijät ole juurikaan tervehtineet, sillä etävirvonta ei täällä Kanta-Hämeessä ole oikein onnistunut. Emme saaneet suojaa joukkoaltistumisilla, vaikka suuri ruotsalainen epidemiologiguru Anders Tegnell yritti sitä Sveanmaalla tuloksetta. Yhtä vähän saatiin aikaan hybridistrategialla ja intersektionaalisella vouhotuksella. Onneksi kuitenkin ”Jumalan nenä” eli Amanda Rantanen vei meidän naisten
jalkapallojoukkueemme EM-kisoihin. Lahtelaisiin ei ole purrut karanteenitaide eikä läheisyyskoreografia. Cancel-kulttuurin olemme sen sijaan omaksuneet hyvin, josta Suomen parhaita esimerkkejä ovat evankelista Päivi Räsänen ja virkamies Tytti Yli-Viikari.

Olen varmasti harvinainen lahtelainen, koska en ole uskonut Qanon-ryhmän jargoniaa, vaan olen seurannut omaa mielipidejälkeäni kehoaistillani. En ole myöskään osallistunut lohtuleivontaan enkä koristeviiltelyyn. Enkä tosiaan ole tosiaan tarvinnut intiimikordinaattoria; puhumattakaan menikyritsistä. Lapsenlapseni eivät enää tarvitse älypotkupukuja eivätkä slangipankkia. Lahtelaisille poliitikkoja pitäisi välillä mutettaa, jotta he käsittäisivät sanojensa sisällöt.

Ja lopuksioma intiimi purkaus!
Entisenä häntäheikkinä, laiskajaakkona ja hiihtoniilona en viitsinyt antaa palvelurahaa ovimikolle, joka oli läskimooses, sillä saatanan parkkipirkko hääri autoni ympärillä. Loppujen lopuksi olen todellinen onnenpekka, sillä en ole tarvinnut nyrkkikyllikkiäkään enää aikoihin. MOT!

Tällä kertaa en viitsi antaa käyttämilleni uudissanoille suoraa suomennosta, vaan jätän vaivan fiksuille lukijoilleni. Tänä kesänä palaan vielä viheliäiseen virka- ja kapulakieleen esimerkein.

Juhani Melanen

Ps. Muistakaa äänestää, että voitte valittaa!

Kutsu

Olen käyttänyt kuluneella viikolla paljon aikaa valmistellen pian alkavaa rippikoululeiriä. Tämä vuosi, kuten viime vuosikin on ollut poikkeuksellista aikaa leirin järjestelyjen kannalta. Mutta samalla tavalla myös rippikoulun päätös, eli konfirmaatio ja rippijuhlat vaativat paljon erityisvalmisteluja ja pohdintaa, ketä voidaan kutsua. Kuinka monta ihmistä voi olla samassa tilassa? Mitä, jos juhlat olisivatkin ulkona? Entäpä jos sataa tai on muuten huono ilma, Suomen kesästä, kun ei ikinä tiedä. Nämä ovat kysymyksiä, joita moni juhlia järjestävä ja kutsuja lähettävä joutuu miettimään.

No, mutta entäpä kutsun saaja? Miltä tuntuu, kun saa kutsun? Olen itse saanut elämäni aikana monenlaisia kutsuja: juhliin, haastatteluihin, erilaisiin tapaamisiin. Vaikka kaikki kutsut eivät ole ehkä tuntuneet pelkästään mukavilta, joka kerta kutsun saadessa on kuitenkin olo, että on tullut huomatuksi. On jollakin tavalla erityinen, kutsun arvoinen. Tämä tunne ehkä vielä voimistuu, nyt kun monet juhlat ja tilaisuudet on jouduttu viettämään hyvin rajatun vierasjoukon kesken.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on myös kutsun saaminen, se miten Jumala kutsuu meitä yhteyteensä ja miten siihen kutsuun vastaamme. Toisin kuin tämän hetkisten kutsujen järjestäjä, Jumala ei rajaa kutsuttujen joukkoa. Jumala kutsuu jokaista ja elämän eri vaiheissa. Elämän alussa Jumala kutsuu meidät elämään, kasteessa yhteyteensä, erilaisten tapahtumien ja ihmisten kautta muistuttaa kutsusta aina ajoittain. Myös sanoittamaton kaipas ihmisen sisällä, on kutsu Jumalalta yhteyteen.

Miten kukin sitten vastaa saamiinsa kutsuihin, se jää oman harkinnan ja päätöksen varaan. Ajattelen kuitenkin, että jokainen kutsu on erityinen. Jokaiseen kutsuun voi reagoida jollakin tavoin.


Hanna Rikkanen
kappalainen
Launeen srk

 

Suomen investoinneissa tulossa ennätysvuosi

Kesä hellii meitä nyt lämmöllään. Palasin Pietarin talousfoorumista lauantaina, ja matkan jälkeinen karanteeni on sujunut etätöiden merkeissä. Vauhti on jatkunut heti tällä viikolla kovana. Kävin torstaina Turussa lääkeyhtiön Bayerin 250 miljoonan euron tehdasinvestoinnin julkistustilaisuudessa valtiovarainministeri Saarikon kanssa ja tänään olen Nokian kampuksella Oulussa. Olemme vetäneet kovan loppukirin myös kampanjoinnissa, tavataan Lahden torilla ja satamassa lauantaina.

Pidämme tiivisti yhteyttä eri alojen yrityksiin ja pyrimme avaamaan ovia maailmanmarkkinoille hyvästä syystä. Esimerkiksi tällä viikolla esillä olleen lääke- ja terveysteknologia-alan osalta Suomi on onnistunut hienosti vahvistamaan asemaansa kansainvälisellä tasolla kiinnostavana investointikohteena. Olemme erittäin harvalukuisessa joukossa, sillä kuulumme niihin maailman seitsemään maahan, jotka vievät terveysteknologiaa enemmän kuin tuovat. Se on iso juttu.

Olen puhunut paljon siitä, kuinka kysyntä kasvaa nyt nopeasti maailmalla ja Suomen on päästävä vauhtiin mukaan. Kansantaloutemme kannalta meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä nyt odottelemaan, vaan osaamiseen ja kasvuun on laitettava tosissaan rahaa. Korona on koetellut monia yrittäjiä ja palkansaajia kovakouraisesti, mutta taloudessa on ollut jo hetken aikaa nähtävissä varovaisen positiivia merkkejä.

Tällä viikolla kasvuennusteille saatiin lisää vahvistusta. Tuoreen selvityksen mukaan Suomen teollisuuden investoinnit tulevat nousemaan tänä vuonna ennätyslukemiin. Teollisuuden kiinteät investoinnit kasvavat noin 5,2 miljardiin euroon, mikä on kaikkien aikojen ennätys ja reilut 19 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Yritysten tutkimus- ja kehitysmenot nousevat vuorostaan vajaat 12 prosenttia noin 3,4 miljardiin euroon.

Näin kovia lukuja ei saa lukea joka päivä. Itseasiassa yksi Suomen talouden uudistumisen ja elinkeinorakenteen monipuolistumisen suurimpia esteitä on ollut nimenomaan matala investointiasteemme. Suomi on ollut tässä jo vuosikausia verrokkimaitamme, kuten Ruotsia ja Saksaa, jäljessä. Investointivajetta kuitenkin kurottua umpeen, jos nykyisestä tahdista pystytään pitämään kiinni.

Nykyinen hallitus on laittanut kestävän kasvun ohjelmassa ja muissa päätöksissään miljardiluokan summia kiinni investointeihin sekä tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Neljässä vuodessa ei kuitenkaan saada kaikkea valmiiksi. Ratkaisevaa on, että poliittiset päättäjät sitoutuisivat nyt aidosti pitämään kiinni investointien ja TKI-panosten tärkeydestä eikä kävisi enää niin, että toinen hallitus panostaa ja toinen leikkaa. Tarvitaan pysyvä tasokorotus ihmisten osaamiseen ja uusiin innovaatioihin, jotta Suomen varallisuus saadaan kasvuun.

Valoisat näkymät eivät kuitenkaan itsessään takaa talouden nousukiitoa. Investoinnit ovat hyvä moottori, mutta niillä on saatata aitoa lisäarvoa aikaan. Toinen kysymys on se, että koronan jälkeinen elpyminen etenee eri tahtia talouden eri toimialoilla. Esimerkiksi lentoyhtiöt joutuvat kannattelemaan nyt kasvanutta velkataakkaa. Vaikka rahaa liikkuu hurjaa tahtia, riskejä on edelleen eikä koronakaan ole vielä hävinnyt mihinkään.

Talouden kokonaiskuvassa kyse on ennen kaikkea siitä, miten noususuhdanne eli hetkellinen poutasää saadaan pönkitettyä kestäväksi talouskasvuksi. Tämä ratkaisee pitkässä juoksussa sen, miten yritykset menestyvät ja ihmiset työllistyvät. Aivan hetkessä suunnanmuutos ei tapahdu, mutta Suomen kurssi on nyt oikea.

Ville Skinnari

Kuntavaalien keskiössä on kuntalaisten eriarvoisuuden poistaminen

Yhteiskuntamme suurin ongelma on eriarvoisuuden lisääntyminen ja keskiluokan supistuminen.
Maailma on koko ajan eriarvoistunut niin Suomessa kuin maailmallakin. Hyvätuloisuus on perinnöllistä ja yhteiskunnallinen liikkuvuus eri tuloryhmistä toiseen on vähentynyt. Miksi Suomessa, maailman onnellisemmassa maassa, alkaa esiintyä samoja piirteitä kuin USA:ssa?

Asuinpaikka alkaa määrittää meilläkin kohta koulut ja Nimby-ilmiö eli ”ei minun takapihalleni”
ajattelu alkaa muistuttaa yhä enemmän menoa USA:ssa. Eriarvoisuustutkimukset ovat selvästi
osoittaneet, että nimenomaan lapset kokevat Suomessa tämän kaikkein julmimpana ja epäoikeudenmukaisimpana. Parhaillaan esimerkiksi OAJ on tehnyt valituksen Opetushallituksen toiminnasta siksi, että oppivelvollisuuslaki ei takaa erityistä tukea tarvitseville oppilaille heidän
kipeästi tarvitsemaansa tukiopetusta, joka heille on oppivelvollisuuslaissa selvästi taataan ja määritellään. Lähikoulujen säilyttäminen ja tasokas tukiopetus voisi olla Lahden valtti saada asukkaita pääkaupunkiseudulta, mutta mm. Nastolan tapaus osoittaa päättäjien kyvyttömyyden nähdä edes tätä porkkanana?

Kärjistäen: vastakkain Lahdessa ovat siis Liisun älyttömyydet ja lahtelaisten erityisoppilaiden opetuksen turvaaminen. Sivistysvaltiossa, kuten Suomessa koulutus on ilmaista niin yliopistoissa kuin perusopetuksessa. USA: ssa vuosi yliopistossa maksaa yli 30 000 dollaria ellei onnistu saamaan jotain stipendiä. Keskiluokalla ei tähän ole enää varaa, mutta sen sijaan sitä huudetaan heti
maksamaan veronkorotuksilla liike-elämän älyttömät rahoitusstruktuureiden epäonnistumiset.

Samoin Suomessa pankit pelastettiin 1990- luvulla ja yrittäjät heitettiin susille Mauno Koiviston ”kovanrahan” politiikan takia. Nyt investointeja vältetään, koska raha valuu parempaa tuottoa
antaviin pörssiosakkeisiin. Mutta menepä ehdottamaan Suomessa tai muualla pörssivoittojen verotuksen korottamisella parilla prosentilla, niin sinut leimataan hulluksi tai kommunistiksi!

Jokainen yhteiskunta on eriarvoinen, joskin eri tavoin. Me suomalaiset joudumme joka päivä miettimään ja perustelemaan itsellemme, millaista eriarvoisuutta me siedämme ja hyväksymme?
Meille suomalaisille tärkeimpiä asioita ovat terveyteen ja koulutukseen liittyvät asiat, unohtamatta
ympäristöarvojamme ja ilmastonmuutokseen liittyviä kokonaissuunnitelmia. Lahti voisi olla tässä
suunnannäyttäjä ja vuoden ympäristökaupunkina osin myös onkin, mutta me voisimme tehdä
paljon enemmän esimerkiksi kehittämällä täällä Lahdessa kestävän kehityksen kansallisia malleja.

Suomessa tehtiin äsken vuosikymmenen älyttömin koulutuspoliittinen uudistus: oppivelvollisuuden
lisääminen vuodella. Nyt siihen menee rahaa enemmän kuin arveltiin, vaikka mitään näyttöä sen tarpeellisuudesta ja hyödyistä ei ole kyetty näyttämään? Se tiedettiin varmasti, että erityistä tukea
tarvitseville oppilaille ei rahaa enää riitä, koska inkluusio ei toimi Lahdessakaan toivotulla tavalla.

Terveysasiat Lahdessa ovat joka päivä mediassa näkyvillä. Lahti on nopeasti ikääntyvä ja harmaantuva kaupunki, jossa eläkeläisten osuus Etelä- Suomen kaupungeista on suurin.
Mehiläisestä on tullut Lahden suurin terveystoimija, jonka pitäisi varmistaa myös ikäihmistemme mahdollisimman helppo pääsy hoitoon ilman ”digikirjautumisia”. Silti tämä ei tunnu toimivan,
jos katselee yleisönosaston kirjoituksia asiasta. Lahden 41 euron terveysmaksu Päijät-Hämeessä
ei ole oikeudenmukainen, jos Helsingissä tämä sairaalakäynti ei maksa mitään!

Lahden taloudenhoito vaikuttaa amatöörien näpertelyltä, sillä älyttömät tulevaisuuteen tehdyt optiot
lankeavat lapsiemme maksettaviksi. Miksi meillä on liian paljon täysin konkurssikypsiä konserniyhtiöitä? Onko todellinen syy se, että Lahden poliittinen eliitti on piilottanut sinne ”vaimonsa” piilotyöpaikkoihin? Vieläkään Lahdessa ei ole tehty tutkimusta rakenteellisesta korruptioista, jota entinen Lahden kaupungin reviisori Juha Tapiola peräänkuulutti jo Myllyvirran
aikana. Koska olisi oikea aika?

Lahtelaisena minun on moraalisissa kysymyksissä vaikea sietää kompromisseja ja epävarmuutta.
Pääomat voivat siirtyä silmänräpäyksessä mihin tahansa veroparatiisiin ja rahanpesu todella kannattaa, mutta silloin jos bisnestä tehdään terveydellä näen pelkää punaista.
Kun sote toteuttuu Lahden taloustilanne muuttuu radikaalisti ja keskiöön jäävät koulut.
Suosittelen uusille lahtelaisille kunnanvaltuutetuille iltalukemiseksi ranskalaisen taloustieteilijä Thomas Pikettyn teosta ” Capital and Ideology”. Ainakin eriarvoisuuden synty selviäisi!

Juhani Melanen

KOLUMNIT -arkisto

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011