Tänä kesänä on pidetty taas valtava määrä rippileirejä, niin myös meillä Launeen seurakunnassa. Tulevana sunnuntaina vietetään kesän viimeistä konfirmaatiojuhlaa Liipolassa.
Itse olen saanut olla mukana tämän kesän konfirmaatioissa paitsi rippikoulun pappina myös oman nuoreni äitinä ja kummityttäreni kummina. Olen silmäkulmat kostuneina ihastellut kirkonpenkissä sitä, miten hienoja nuoria meillä on: osaavia, iloisia, herkkiä. Niin rippikoululaiset kuin isoset ovat kantaneet oman vastuunsa konfirmaatiojuhlassaan taitavasti, antaneet omat lahjansa käyttöön ja eläneet juhlassa täysillä mukana.
Suuri joukko nuoria on näissä konfirmaatioissa saateltu elämän matkalle läheisten siunauksin ja seurakunnan esirukouksin. Riparilta nuorelle on jäänyt reppuun oma Raamattu, Katekismus ja tukku muistoja yhteisestä viikosta kavereiden, isosten ja ohjaajien kanssa. Ehkä sinne on jäänyt myös into tulla mukaan nuorten toimintaan, kaipaus oppia lisää Jumalasta ja halu olla osa jotakin porukkaa, seurakunnan yhteisöä.
Miten me seurakuntana voisimme toivottaa nämä nuoret tervetulleeksi joukkoomme? Sopisiko kutsuksi eräillä hengellisillä kesäjuhlilla kuulemani viesti nimenomaan nuorille: ”Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin!” Meidän joukkoomme mahtuu kaikenlaisia ja kaikenikäisiä! Meillä ei katsota uskon määrää eikä laatua! Meidän joukossamme kenenkään ei tarvitse olla yksin!
Tervetuloa seurakunnan toimintaan, nuoret sekä vanhat, terveet sekä sairaat, rikkaat sekä köyhät. Kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on. Tavataan messussa kirkolla, nuortenillassa tai pihaseuroissa, bändissä tai kuorossa, raamattupiirissä tai kokkikerhossa. Ovet ovat auki ja sanoma armosta on kaikille sama: ”Sinä kelpaat, sinä riität, sinä et ole yksin!”
Pauliina Hatakka