Naomi Klein ei jätä ketään kylmäksi. Hänen kirjansa ovat aina tapauksia ”No Logo” ja nyt ”Tämä muuttaa kaiken” ovat voimallisia julistuksia, nykyajan raamattuja, koraaneja ja pääomia. Uusimassaan hän pyörittää ilmastonmuutoksen yhdettätoista hetkeä ja tarjoaa oman maailmanselityksensä uskomattoman monilukuisin esimerkein: ”Kapitalismi ja Äiti Gaian intressit ovat menneet sekaisin perustavalla tavalla ja ilmastonmuutoskamppailu on jo hävitty.” Hän uskoo, että ihmiskunnalla ei ole varaa heittäytyä vapaan markkinatalouden kelluntaan ja odottaa sataa vuotta, jotta Intia ja Kiina pääsisivät eteenpäin dickensiläisestä likaisen kehityksen välivaiheesta.

Kiina on mustuvan taivaan maa, jossa hiiltä kulutetaan yhtä paljon kuin muualla maailmassa yhteensä. Mittakaava on pelottava! Päästöt kasvavat nopeasti ja edellyttäisivät koko järjestelmän nopeaa muutosta. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n pääekonomisti Fatih Birlol kiteyttää asian lakonisesti: ”OVI on sulkeutumassa kahden asteen lämpötilan vähennystavoitteesta. Vuonna 2017 se menee kiinni lopullisesti.”

Klein tuo monin tavoin esille, että ovi ei ole menossa kiinni siksi, että uusiutuvaa teknologiaa ei olisi tarpeeksi, vaan keskeinen este on vallan ja talouden maailmanlaajuinen rakenneliitto. Hän marssittaa todisteeksi Stanfordin yliopiston professori Mark Jacosonin, joka työryhmänsä kanssa on tullut siihen tulokseen, että ihmiskunnalla olisi jo tekniset valmiudet ja taloudelliset mahdollisuudet siirtyä maailmanlaajuiseen uusiintuvien energioiden maailmaan ja hyödyntää kokonaisvaltaisesti tuuli-, aurinko- ja vesivoimaa jo vuoteen 2030 mennessä, jos maailman johtajilla olisi asiasta tahtotila ja sitä
käytettäisiin oikein. Stanfordissa on laadittu jo tiekarttoja, miten toteuttaa suunnitelma, mutta mutta..

Saharaan rakennetaan jo megaluokan aurinkovoimaloita ja lisää on tulossa, mutta ilmastonmuutos on niin ison luokan kohtalon kysymys ja mutkikas ilmiö tavalliselle tossun kuluttajalle, jolle asia on usein käsittämätöntä insinööri kieltä ja biologien vaikeasti ymmärrettäviä käsitteitä, että yleiskuva koko asian vakavuudesta ja hahmottamatta. Kleinin selitys on yksinkertainen: kyseessä on EETTINEN valinta! Ratkaisu on yhtä yksinkertainen ”kulutusta on vähennettävä”. Miksi rahdata turhia kulutustavaroita maasta toiseen halki kuumenevan maapallon?

Heikkouksia kirjassa toki on ja hauskasti hän esittelee kaiken maailman sankaripelastajia, jotka kehittelevät uskomattomia fantasioita planeettamme suojaavasta päivänvarjosta, kuten stratosfääriin jättiletkulla ruiskutettu sulfaatti, joka voisi tuoda hetken suojan, mutta mistä löytyy pieleen menneen kokeilun takuumies? Kleinin kirja on silti ajankohtainen ja tiukka paketti, joka kannattaa lukea, jos haluaa nähdä muutakin kuin oman hiilijalanjälkensä. Suosittelen!

Juhani Melanen

Mikä meitä ohjaa? Eri ajattelijat antavat tähän kysymykseen erilaisia vastauksia. Voi olla myös niin, että me ihmiset olemme siinä määrin erilaisia, että se vastaus, mikä sopii yhteen, ei sovi toiseen ihmiseen.

Joidenkin mielestä ihminen on eläin, jota ohjaavat biologiset lainalaisuudet. Ajatellaan, että niin kuin eläimillä vietit säätelevät paljolti käyttäytymistä, ne ohjaavat myös ihmisen käyttäytymistä. Samoin nähdään, että tarpeet ohjaavat meitä. Ja perustarpeiden lisäksi markkinamiehet luovat meille koko ajan uusia tarpeita, joiden mukaan meidän tulisi elää.

Toiset pitävät ihmistä moraalisena olentona. Siksi hänen elämäänsä ohjaavat erilaiset moraaliset arvot. Niiden pohjalta ihminen tekee valintoja ja ratkaisuja elämässään.

Joidenkin maailmankuva on hyvin fatalistinen; heillä on kohtalousko. Tällöin ihminen ei voi paljonkaan itse valita ja ohjata elämäänsä. Se määrätään jostakin ulkoa. Sille voidaan antaa erilaisia nimiä: kohtalo, karma, tuuri, kaitselmus, jne.

Ei ole yhdentekevää miten me vastaamme tähän kysymykseen, mikä/kuka meitä ohjaa, sillä vastauksella on vaikutuksensa meidän ajatteluumme, sitten käyttäytymiseemme ja sitä kautta koko elämäämme. Voisimmeko itse valita sen mikä tai kuka elämäämme ohjaa? Uskon niin.

Raamatussa meitä kehotetaan: ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi…” Voisiko rakkaus olla meitä ohjaava voima?

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Lahdessa vietettiin viime viikonloppuna perinteisiä Salpausselän kisoja. Olosuhteet olivat päällisin puolin kunnossa ja urheilijat tyytyväisiä. Vain yleisön määrä tai sen puute näkyi, erityisesti perjantaina. Omassa nuoruudessani koululaiset saivat ostaa edullisia lippuja kaikille kisapäiville. Meillä ainakin Lotilan ala-asteella oli kunnia-asia osallistua kisoihin, yleensä kaikkina päivinä. Nyt koululaisille ei enää myydä lippuja samalla tavalla. Se on sääli, koska kisakulttuuria on muuten vaikea nuorisolle muuten tuoda.

Ensi vuonna ovat sitten MM-kisat. Yleisötavoite on kova: 250.000 henkeä. Sen toteutumiseen tarvitaan VIP vieraiden lisäksi todellista kisayleisöä. Toivottavasti tavoitteeseen päästään ja kansa löytää tiensä Lahteen. MM-kisojen onnistuminen vaikuttaa koko hiihtourheilun tulevaisuuteen Suomessa. Maailmacup – kisatkaan eivät ole meille enää itsestään selvyys. Töitä on tehtävä, jos haluamme olla jatkossakin hiihtokaupunki ja hiihtomaa. Vaihtoehtojakin on. Talkoolaisten asemasta ja arvostuksesta on kirjoitettu ja aiheesta. Ilman motivoitunuttu talkooväkeä emme ole enää kisakaupunki.

SOTE valmiiksi

Paljon parjattu ja odotettu sosiaali- ja terveydenalan uudistus eli SOTE toivottavasti etenee kevään aikana. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä odotan hallitukselta niin hyviä esityksiä että ongelmia perustuslain kannalta ei tulisi. Alueiden määrän eli numeroiden sijaan toivottavasti nyt toivottavasti keskitytään asiakkaan palveluihin, ei hallintoon.

Kevään suurin päätös Lahden ja koko maakunnan kannalta on se, että Päijät-Hämeen keskussairaala jatkaa laajan päivystyksen sairaalana. Niitä on tarkoitus tulla Suomeen 12. Se tarkoittaa, että olemme jatkossakin vaativan erikoisosaamisen keskittymä, jossa tehdään myös tutkimus ja kehitystyötä. Tässä yhteydessä on hyvä myös korostaa sitä, että Valtioneuvostossa asiasta päättää mitä todennäköisimmin istuvan hallituksen ministereistä muodostettu nk. reformiryhmä, johon kuuluu ministereitä kaikista kolmesta hallituspuolueesta. Luku 13 voi olla tässä tapauksessa se realistinen onnenluku.

Vaikuttaminen ei ole voimalaji

Maakunnassa ja Lahdessa korostetaan aivan oikein vahvaa edunvalvontaa eli lobbausta, kuten englannista suomennettu ilmaisu kuuluu. Kuten alkuperäinen sana lobbying – kertoo, kyse on alun alkaen ollut oikeiden henkilöiden tapaamisesta, oikeassa paikassa. Usein se on varmasti ollut aulatila (lobby) tai muu sellainen, missä vaikuttajat eli lobbarit pyörivät. Vaikuttaminen onkin taitolaji. Usein se on parhaimmillaan silloin, kun sen osaa tehdä mahdollisimman mutkattomasti ja sujuvasti tuottaen samalla hyvän tunteen myös vastapuolelle.

Vaikuttamista ei aina kannata tehdä julkisesti. Puhumattakaan, että siitä tekee suurta numeroa sosiaalisessa mediassa tai muualla. Hyvä edunvalvoja luo luottamusta ja osaa asiat, hänellä on myös verkosto valmiina. Siksi hyvällä valmistelulla ja tosiasioilla on todella väliä. Erityisesti nyt kun talous on tiukka ja ylimääräistä rahaa ei ole. Voimalla, huutamalla tai ”nyrkkipöytään” tyylillä pärjäsi ehkä joskus, mutta ei enää. Vaikuttaminen ei ole voimalaji.

Oma työni on ollut jo vuosia vaikuttamista erilaisiin asioihin Suomessa ja ulkomailla. Neljä vuotta valvoin Kuusamon etua mm. matkailussa varsin hyvin tuloksin. Uusittu lentoasema ja Rukan matkailukeskus on kansainvälistä tasoa.

Nyt minulla ja meillä kaikilla on näytön paikka vaikuttamisen osaamisesta Lahdessa ja koko Päijät-Hämeessä.

Ville Skinnari

Espoossa venesatamakohu päättyi oikeudenkäyntiin ja kihlakunnansyyttäjä Heli Posti syytti espoolaista päällikkötason virkamiestä virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska hän esti yksityistä yrittäjää uhkailemalla ja painostamalla pois satamasta.

Lahdessa tilanne on mielestäni vielä vakavampi, sillä toimialajohtaja Kuronen on toiminut täysin tietoisesti Lahden talousarviossa vuonna 2015 s.98 annettujen ohjeiden vastaisesti. Tulen jättämään asiasta rikosilmoituksen, koska Lahden omistajanohjaus ja sisäinen valvonta ei ole tehnyt asiassa mitään niitä toimenpiteitä, joiden mukaan lahtelaisten virkamiesten olisi täytynyt toimia.

Kuronen poimi laatupisteet ”hatusta” ja valitsi väärin tiedoin 10 miljoonan halvimman urakkatarjouksen tehneen oman Lahden kuntatekniikan sijaan väärät havainnekuvat esittäneen toisen yksityisen toimijan. (kts. kuvat alla!)

Oheiset kuvat ovat voittaneen tarjouksen jättäneen V2-työyhteenliittymän (Viherpalvelut Hyvönen ja VRJ Etelä-Suomi Oy) laatusuunnitelmasta. Tämä dokumentti on saatavissa Teknisestä virastosta ja kuka tahansa sen voi hakea.
Ensimmäinen kuva, nro 27. Lumen linkousta esittävä on siitä hauska, että kuvassa on LSKT Oy:n kone työssään.
Toinen kuva, nro 28, on tiehöylästä, jota ei ole kellään Lahden seudulla tai ympäristössä. Saattaa olla vaikka VRJ:n kotiseudulta Oulusta.

Kaupungin oman virkamiehen epäpätevän ja laittoman toiminnan takia Lahti menetti 82 työpaikkaa ja mahdollisti suuria varastoinvestointeja tehneen kuntien yhteisen yrityksen LSKT:n alasajon. Kuronen toimi häikäilemättömästi, sillä hän tiesi, että saattoi toimia asiassa ”bulvaanina”, jota eivät kaupungin ohjeet vielä 2014 sitoneet ja hänen ja Vahvelaisen konsulttipalkkioiden toimeksiantoja ei kukaan valvonut, koska ei niitä ymmärtänyt ja näitä päätöksiä ”joku” kaupungin johdossa tietoisesti suojeli.

Kuronen on lisäksi valehdellut avoimesti Lahden bussiterminaalin kustannusylityksissä. Miksi Lahden seudun johtava sanomalehti Etelä-Suomen Sanomat on tietoisesti antanut asiasta väärää kuvaa ja tukenut Kurosta kaikin tavoin ja tehnyt hänestä mallikelpoisen virkamiehen? Omituista asiassa on se , että tiedot alkuperäisen Lahden matkakeskuksen linja-autoaseman terminaalin tavoitehintojen ylityksestä on ollut lehden sivuilla kahdesti.

4.6.2014 Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti otsikolla:  ”Bussiterminaali ei mahdu tavoitehintaan, 1,5 miljoonaa tarvitaan lisää”. Alkuperäinen 17,8 miljoonan kustannusarvio olikin muuttunut 19,3 miljoonaksi eli ylitystä oli vanhan Elon laskuopin mukaan 1,5 miljoonaa.

20.1.2016 lehti kuitenkin suitsutti sivuillaan otsikolla: ”Jättihanke ylitti budjetin niukasti – uudelle urakkamallille sataa kiitosta”.
Alkuperäinen uutinen hävisi lehden ess.fi sivustolta välittömästi, kun jälkimmäinen oli ollut siellä vajaan vuorokauden!

Eihän tämänlaatuinen uutisointi ole tasapuolista, vaan trollausta. Looginen kysymys lehden otsikoinnista kuuluukin, että ketkä oikein kiittivät ? No aivan varmasti tilaaja Kuronen ja hänen entinen työnantajansa YIT:n matkakeskuksen rakentaneen yksikön johtaja Bergström!

Nämä asiat kuuluisivat Lahdessa uskomatonta 30 000 euron palkkaa nauttivalle persujen Lasse Koskiselle, joka ei kuitenkaan ole reagoinut tietämäänsä asiaan millään tavoin, sillä hänen aikansa on mennyt Suomen Sisun toimintaan ja maahanmuuttajien arvostelemiseen.

Tämän laatuinen ”sisäisen korruption” suosimisen katsotaan kuitenkin avoimissa tiedotusvälineissä viimeiseen korttiin asti.

Juhani Melanen

Olisiko iltarukous useimmille meistä se asia, joka on jäänyt parhaiten mieleen kaikista lapsuuden uskontoon liittyvistä tavoista? Itse ainakin muistan hyvin äitini perinteisen iltarukouksen ”Levolle lasken, Luojani…” Erityisesti muistan illalla sängyn vierellä vietetyistä rukoushetkistä välittyvän rauhan ja turvallisuuden.

Joskus ihmisen rukoushistoriaan kuuluu etääntyminen tästä iltarukoilemisen tavasta. Ja palaaminen siihen sitten, kun elämä jostain syystä kriisiytyy todenteolla. Niin minullekin on käynyt. Mutta olen myös saanut kokea, kuinka uudelleen elvytetystä henkilökohtaisesta rukouksesta alkaa pikku hiljaa kasvaa samaa turvallisuutta kuin lapsena. Myös toisten esirukous on usein auttanut elämän haaksirikoissa.

Rukous on voimantuoja. Kun media tykittää kuvia erilaisista huolenaiheista kuten ilmastonmuutoksesta ja sodista, lukemattomista muista kärsimyksien aiheuttajista, silloin vaanii epätoivoon vaipumisen vaara. Niin käy myös oman henkilökohtaisen elämän hullunmyllyn keskellä: oman arjen karut tosiasiat yhteenlaskien toivo voi alkaa helposti hiipua… Silloin rukouksesta saa vastavoimaa epätoivolle; rukous liittää meidät Jumalaan, toisiimme ja omaan sisimpäämme.

Katekismus opettaa, että rukous on Jumalan kanssa käytyä sydämen puhetta. On hyvä kysyä itseltään, minkälainen hiljentymisen keino ja rukouksen muoto sopisi juuri nyt omaan elämäntilanteeseen. Vaihtoehtoja on paljon. Pohjimmiltaan rukous ei paljon vaadi. Huokauskin voi riittää. Jokainen voi rukoilla paitsi illalla niin myös koska tahansa ja missä tahansa. Jokainen saa hiljentyä ja rukoilla niin kuin osaa, ehkä mitä yksinkertaisemmin, sen parempi. Rukousta voi myös oppia, rukoilemalla. On hyvä lisäksi muistaa, että omien sanojen loppuessa Jeesuksen opettamassa Isä Meidän rukouksessa on kaikki oleellinen mukana. Ja muistaa, että Raamattu puhuu siitä, miten Pyhä Henki rukoilee meidän henkemme kanssa.

Jumala rakastaa meitä. Rukouksessa saamme jättäytyä luottavaisesti täysin Jumalan rakkauden ja armon varaan. Rukouksessa ihmisen ei tarvitse luottaa omavoimaisuuden avulla selviämiseen tässä maailmassa. Rukouksessa saa luottaa Jumalan mahdollisuuksiin muuttaa paremmaksi se, mikä ei ihmiseltä onnistu.

Nyt elettävänä paastonaikana meitä rohkaistaan hiljentämään vauhtia. Meitä kannustetaan hiljentymään ja voimistamaan rukousta – omin sanoin tai vaikkapa kirkkoisä Efraim Syyrialaisen paastorukouksen sanoin:

Herra, minun elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden,
vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna,
etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.

Pastori Kati Saukkonen
Launeen seurakunta

Suomessa on erinomaisia pienpanimoita. Osalla panimoista on jo valtakunnallista tunnettuutta, kuten lahtelaisella Teerenpelillä. Tammikuussa vierailin Vaasassa Bocksin perinteisellä uudelleen käynnistetyllä panimolla. Erinomaisia tuotteita ja hieno vaasalainen kulttuurimatkailukohde. Ja hyviä esimerkkejä riittää muitakin lähes jokapuolella Suomea.

Nykyinen lainsäädäntö estää pienpanimoiden tuotteiden ulomyynnin suoraan kuluttajille. Alkon monopoliasema on monella tavalla perusteltua ja sitä ei pidä murtaa, mutta kohtuullisia poikkeuksia voidaan ja pitää aina yrittää neuvotella. Hallituksen tulisi ottaa huomioon pienpanimoiden aseman alkoholilain uudistuksessa. Kysymys on tärkeä pienyrittäjien työllisyyden, paikallisen matkailun – ja kulttuurin kehittämisessä. Miksi hallitus ei edes yrittäisi neuvotella EU- tason ratkaisua, jossa myös pienpanimoiden tuotteet saisivat saman kohtelun kuin tilaviinit?

Pienpanimoiden ulosmyynnin salliminen kuluttajille tarkoittaisi kokonaismarkkinasta hyvin pientä osaa eikä se merkittävästi siten vaikuttaisi suurten panimoiden vähittäismyyntiin tai Alkon monopoliin. Päinvastoin uskon, että se lisäisi koko suomalaisen panimoteollisuuden osaamista ja mahdollisuuksia sekä vahvistaisi näin koko panimoalaa. Jos tämä on EU – tason ongelma, siitä pitää uskaltaa neuvotella Brysselissä esimerkiksi yhdessä Ruotsin kanssa. Hallitus ei tässäkään asiassa saa olla rähmällään Brysseliin tai mennä EU:n selän taakse piiloon.

Tilaviiinejä ja sahtia saa myydä suoraan kuluttajille Suomessa. Hallituksen valmistelemassa esityksesssä uudeksi alkoholilaiksi pienpanimoiden ulosmyyntioikeus ei ole mukana. Hallituksen tulisikin tuoda eduskuntaan esitys, jossa sallitaan myös vahvojen oluiden ulosmyynti pienpanimoilta tilaviinin ja sahdin tapaan.

Pienyrittäjyyden ja matkailutoimialan kannalta on tärkeää, että paikalliset laadukkaat pienpanimotuotteet voidaan myydä suoraan asiakkaalle esimerkiksi erilaisten tapahtumien ja panimovierailuiden yhteydessä. Pienet panimot ovat jo nyt onnistuneet luomaan uudelleen vahvaa paikallista kulttuuria ja palauttamaan osittain kadonnuttakin panimoperinnettä. Uusi alkoholilaki on pienille panimoille edelleen se suuri haaste.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Maailman paras koomikko Charles Chaplin keksi aikanaan käsitteen ”leisure class”, jonka voi kääntää monella tavalla, mutta osuvin lienee ”joutava luokka”. Tällä hän tarkoitti mitään aikaansaamatonta luokka, joka eleli ns. toisten siivellä.

Meillä Lahdessa tämä ryhmä on Telan noin 210 tehotonta virkamiestä, joiden keskipalkka on noin 4500 euroa ja kustannukset työpalkkoina Lahdelle vuositasolla kymmeniä miljoonia euroja, jotka maksetaan sillä perusteella, että konsultoivat omia töitään vastoin Lahden kaupungin linjausta ja viranhaltijapäätöksiä itse mitään kipua tuntematta yli miljoona euroja ulkopuolisille konsulteille.

Tämä on mahdollista siksi, että Lahden kaupungin oma sisäinen omistajaohjaus ei toimi lainkaan ja nyt eronnut toimialajohtaja Kuronen ojensi entiselle työnantajalleen 10 miljoonan euron urakan, vaikka Lahden oma kuntatekniikka oli tehnyt halvimman urakkatarjouksen. Tätä kutsutaan muualla Euroopassa ja sivistysvaltioissa sisäiseksi korruptioksi ja on kaikkein vaarallisinta omaan pesään kusemista ja paskantamista, joka häikäilemättömyydessään hakee vertaistaan Lahden historiassa.

Lahden talousarviossa v. 2015 sanottiin erittäin yksiselitteisesti seuraavaa s.98
”Markkinaehtoisen toiminnan lisääminen:
– Investoinneissa ja ylläpidossa kilpailutetaan edellisiä vuosia suurempi osa, niiltä osin myös urakoiden valvonta hoidetaan OMANA TYÖNÄ”!
Voiko asian sanoa ja ilmaista enää selkeämmin? Näyttääkin siltä, että näillä konsultoivilla virkamiehillä on erittäin paha ”lukihäiriö” tai sitten he ovat yksinkertaisesti liian tyhmiä ja täysin sopimattomia Telan työntekijöiksi.

Kun lisäksi tarkastuslautakunta puuttui kunnallistekniikan suunnittelutoimeksiantojen epämääräisyyteen kokouksessaan 16.2.2015 ja esitti tarkastusraportissaan seuraavaa:
”Tehdään päätös, jossa kaupungin yksiköille asetetaan konserniohjeita vastaava velvoite ottaa julkisissa hankinnoissa huomioon Lahti-konsernissa tuotetut tavarat, palvelut ja rakennusurakointi sekä selvitettävä niiden kilpailukykyisyys muihin vaihtoehtoihin nähden”.

Niinpä automaattinen kysymys kuuluukin. Miksei näin ole toimittu ja kuka kantaa tästä vastuun? Kyllä Lahden Telan virkamiehetkin toimivat virkavastuulla vai nauttivatko he kaupunginjohtaja Myllyvirran erityistä suojelua ja ovat siten kaiken arvostelun ja laillisuuden ulkopuolella. Mikäli näin on, syyllistyy myös kaupunginjohtaja itse sisäisen korruption salailuun!

Lähetin Lahden asukkaana ja kuntalaisena aloitteen sitä, miten lahtelaisia virkamiehiä voitaisiin valvoa tehokkaammin, mutta aloitteeni on hukutettu tahallaan jonnekin mappi Ö:n odottelemaan asian unohtamista ja hautaamista. Miksi asiasta vaietaan? Olen tehnyt asiasta kantelun oikeuskanslerille vastuuttomista konsulttipalkkioiden maksamisista ulkopuolisille, vaikka työt olisi pitänyt tehdä itse. Päätöstä odottelen vielä, mutta tässä vierähtää varmasti aikaa niin paljon, että virkamiehet livahtavat kuin koirat veräjästä.

Kaupungilta uskomatonta 30 000 euron palkkaa nauttivat  ”piippalakit” Jarkko Nissinen ja Hannu Himanen ovat pesseet kätenä asiasta kuin Pontius Pilatus ja nukkuvat poteroissaan kaupunginjohtajan siunauksella prinsessan unta periaatteella:”Jos ei tee mitään, ei tee virkavirhettäkään”

Seuraavaan kuntalaisaloitteen tulen tekemään Telan lakkauttamisesta ja ulkoistamisesta, mikä tulee Lahdelle paljon halvemmaksi kuin joutavan luokan ylläpito. Joka tapauksessa asiaa en hautta, ennen kuin kaikki kortit on katsottu!

Juhani Melanen

Olen monta kertaa viime päivien aikana hyräillyt virren 525 viidennen säkeistön alkua. Tuossa kohdassa sanotaan näin: ”Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä Jumala.” Säkeistö toimii rukouksena ja eräänlaisena mielen rauhoittajana silloin kun tuntuu että alkaa olla aika paljon asioita mitä pitäisi.
Kuulen usein monen muunkin kuin itseni hokailevan miten pitäisi tehdä yhtä ja toista. Aivan kaikkea, mitä pitäisi, ei kuitenkaan millään pysty tekemään. Ja olenkin miettinyt, mistä kaikki nämä vaatimukset ja odotukset oikeastaan syntyvät ja muodostuvat?

Osa vaatimuksista syntyy tietysti normaalista arjesta; pitää hoitaa työt ja muut arjen rutiineihin kuuluvat asiat, nukkua, syödä, käydä kaupassa, pitää koti kunnossa, huolehtia muista perheenjäsenistä tai mitä nyt kenenkin normaali arki pitää sisällään. Eivätkä nämä tavalliset asiat välttämättä edes tunnu vaatimuksilta vaan ainoastaan tavalliselta arjelta.

Vaatimuksiksi ne muuttuvat silloin kun suorituksen rima nousee korkeammalle kuin mihin voimat riittävät. Esimerkiksi niin että alkaa miettiä miten perus jauheliha- tai makkarakastike eivät tavoita ravintoarvoltaan kaikkia suosituksia, vaikka kiireisen arjen keskellä niillä ruokitaan perhe aivan loistavasti. Oikeastaan mikä tahansa asia voi muuttua vaatimukseksi silloin, kun suoritettavia asioita on vain tullut liikaa.

Olen miettinyt nyt alkanutta paastoa hieman vaatimusten näkökulmasta. Nimittäin ensimmäiset ajatukset paastoon alkaen olivat, että joka taas. Ja mistähän sitä tällä erää luopuisi, vaihtoehtoja kun tuntuu olevan aivan loputtomasti ruoan ja juoman lisäksi, turhasta autoilusta sosiaalisen median käyttöön tai negatiivisesta puheesta luopumiseen. Kaikki nämä hyviä asioita, mutta miksi nämä kaikki tuntuvat taas yhdeltä uudelta vaatimukselta muiden joukossa?

Jeesuksen seuraaminen tai paastoon lähtemiseen liittyy kuitenkin eräänlainen asioiden päälaelleen kääntyminen. Vaatimuksistahan pääsee sillä, että vähentää tehtäviä niin että selviää ilman pakotuksen tunnetta. Ja samalla kun luopuu ylimääräisistä asioista, ollaankin siinä mihin paasto kutsuu. Annettu tilaa mielessä.

Levollista paaston aikaa
Hanna Suominen

Sähkön hinta on kohonnut monessa kotitaloudessa liian paljon, vaikka itse sähkön hinta on ennätyksellisen alhaalla. Hintojen nousuun ovat vaikuttaneet erilaisten verojen korotukset ja kohonneet siirtomaksut. Peukalosääntönä on ollut, että kolmasosa hinnasta tulee sähköstä, kolmasosa veroista ja viimeinen kolmannes siirtomaksuista. Sähköverkkoja Suomesta ostaneelle Caruna Oy:n asiakkaille siirtohinta on enemmän. Sähkö, kuten vesikin ovat meille välttämättömiä. Sopimusta ei vain voi irtisanoa, jos haluaa että sähköä tulee ja vesi virtaa. Siksi kuluttajalla pitää olla oikeus vaatia kohtuullisia korotuksia.

Omistaja päättää

Omistajan tahtotila on avainasemassa. Luonnollisen monopolin eli sähköverkon siirtyminen tulosta maksimoivien yksityisten pääomasijoittajien omistukseen on luonut luonnottoman monopolin. Tilanne vaatii lainsäätäjiltä ja viranomaisilta sääntelyä ja erityisesti itsesääntelyn kehittämistä edelleen. Kunnallisesti omistetut energiayhtiöt ovat tehneet maltillisempia linjauksia sähkön siirtohintojen korotuksiin verrattuna Carunaan. Julkinen omistaja on hyvä ja maltillinen omistaja monopoliasemassa olevalle yhtiölle. Kunnan omistaja kantaa myös yhteiskuntavastuuta. Se maksaa verot ja osingot Suomeen. Varmaa, kohtuullista tuottoa tekevää yhtiötä ei kannata myydä. Kaupunki omistajana viime kädessä linjaa millaisia päätöksiä yhtiön toimiva johto tekee.

Toiset myy, toiset ei

Hämeenlinnassa on kokemusta yhtiön myynnistä. Ruotsin valtion omistama Vattenfall osti Hämeen sähkön. Vattenfall keräsi suhteellisen lyhyessä ajassa kauppasumman Ruotsin valtiolle. Vattenfallin omistus siirtyi vuonna 2012 Elenialle, jolla on asiakkaita Kanta-Hämeen lisäksi myös Päijät-Hämeessä. Lahti Energia, kuten monet muutkin kunnalliset energia- ja vesiyhtiöt ovat kaupunkien 100 %:sti omistamia yhtiöitä. Päätöksenteko on silloin omisssa käsissä – ei Australiassa tai Cayman-saarilla. Näin sen pitää olla jatkossakin.

Verotuksen pelisäännöt tarkistettava

Carunan tapaus herätti Suomea sähkömarkkinalain lisäksi aiheellisen keskustelun myös omistajaohjauksesta ja verojärjestelmän oikeudenmukaisuudesta. Ei ole oikein, että yritys voi laillisesti välttää verojen maksun lähes kokonaan erilaisten verojärjestelyjen kautta. Verotuksen pelisääntöjen korjaus on aloitettava heti Suomessa ja vietävä maaliin myös koko Euroopan Unionissa.

Fiksu valtio omistaa oikein

Toivottavasti Suomessa nyt opitaan Carunan tapauksesta. Usein vastaavissa tapauksissa ne on sujuvasti unohdettu viimeistään 10 vuoden päästä. Valtion ja kuntien omistamisesta pitää myös uskaltaa keskustella ja strategiaa päivittää. Pääministeri Juha Sipilä on luvannut tuoda hallituksen linjauksen omistajaohjauksesta eduskuntaan kevään aikana. Fiksu valtio omistajana ymmärtää luonnollisen monopolin merkityksen ja valtio-omistajuuden tärkeyden. Se huomioi myös kuntien omistamisen tärkeyden yhteiskunnallisesti. Aktiivinen omistaja voi myös kehittää uutta: luopua jostain ja ostaa jotain mikä on nyt ajankohtaista ja tulevaisuutta.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)
Talousvaliokunnan jäsen

Minulle matkailu on tie,totuus,elämä,intohimo ja suuri rakkaus. Kun kello joskus kilisee ja kutsu Pyhälle Pietarille tulee. Jos hän utelee tekemisiäni voin ainakin vastata rehellisesti:” Tuli ainakin reissata.” Matkailu avartaa ja kaukomatkailu avartaa vielä enemmän.

Minulla on muutamia periaatteita, joista en tingi. Hotellissa täytyy olla uima-allas, TV ja kuuma suihku. Matkasta ei koskaan kannata maksaa liikaa ja aikainen lintu löytää madon eli tilaamalla matkan puoli vuotta aikaisemmin voittaa lentomatkojen hinnoissa vähentään 1000 euroa ja se on paljon se eläkeläisen pussissa.

Tätä Thaimaan matkaa suunnittelimme puoli vuotta ja sen tosin maksoivat lapsemme, mutta minä suunnittelin reitin, valitsin hotellit ja matkakohteet. Netin ihmeellisestä maailmasta on helppo poimia uskomattomia tarjouksia. Phuketista yövyimme kaksi viikkoa viiden tähden hotellissa 75 eurolla, koska lupasimme osallistua lomaosakkeen hankkimiseen. Meille yritettiin tyrkyttää 10 000 eurolla pakettia, jolla olisi saanut yöpyä Absolute-hotelleissa 25 eurolla yö 120 maassa. Meidän oli pakko kuunnella parin tunnin jorinat, jonka jälkeen ilmoitimme kohteliaasti, että emme voi tehdä näin suurta päätöstä ennen kuin olisimme saaneet myytyä ”vanhan” Madeiralta. En tiedä uskoivatko, mutta so watt!

Seuraavat kaksi viikkoa vietimme neljän tähden White Sands hotellissa 500 eurolla ja tutustumme Bangala Roadin yöelämään Gin tonicin ja Cang-oluenen voimalla ja katselimme Australian avoimet ja kuusi Englannin valioliigan peliä nauttien normien thaityttöjen tankotansista ja latinolaisrytmeistä.

Matkalla olemme aina tavanneet upeita suomalaisia maailman matkaajia ja viettäneet heidän kanssaan upeita allasjuhlia ja juoneet kuivaa samppanjaa aamuyöhön. Lempeän keskustelun lomassa olemme yhdessä voivotelleet Suomen kurjia kelejä ja liukkautta, mutta samalla nyökytelleet, että kyllä ne toisaalta sellaiset kelit ansaitsevaksi mokomat! Eivät edes eläkkeellä osaa hakeutua lämpimään.

Maaliskuussa sitten katsastamme taas Lapin aurinkoisia hankia ja toukokuussa sitten menemme tervehtimään heimoveljiämme Unkariin kulttuurin ja balinkan merkeissä. Olisihan täältä enemmänkin juttua kerrottavana, mutta ”vaino” pitää huolen ettei se oikein onnistu.

Eipä sitten muuta tällä kertaa,

Juhani Melanen
Omalähiön Thaimaan kirjeenvaihtaja