Kuukausi: helmikuu 2016

Mikä meitä ohjaa? Eri ajattelijat antavat tähän kysymykseen erilaisia vastauksia. Voi olla myös niin, että me ihmiset olemme siinä määrin erilaisia, että se vastaus, mikä sopii yhteen, ei sovi toiseen ihmiseen.

Joidenkin mielestä ihminen on eläin, jota ohjaavat biologiset lainalaisuudet. Ajatellaan, että niin kuin eläimillä vietit säätelevät paljolti käyttäytymistä, ne ohjaavat myös ihmisen käyttäytymistä. Samoin nähdään, että tarpeet ohjaavat meitä. Ja perustarpeiden lisäksi markkinamiehet luovat meille koko ajan uusia tarpeita, joiden mukaan meidän tulisi elää.

Toiset pitävät ihmistä moraalisena olentona. Siksi hänen elämäänsä ohjaavat erilaiset moraaliset arvot. Niiden pohjalta ihminen tekee valintoja ja ratkaisuja elämässään.

Joidenkin maailmankuva on hyvin fatalistinen; heillä on kohtalousko. Tällöin ihminen ei voi paljonkaan itse valita ja ohjata elämäänsä. Se määrätään jostakin ulkoa. Sille voidaan antaa erilaisia nimiä: kohtalo, karma, tuuri, kaitselmus, jne.

Ei ole yhdentekevää miten me vastaamme tähän kysymykseen, mikä/kuka meitä ohjaa, sillä vastauksella on vaikutuksensa meidän ajatteluumme, sitten käyttäytymiseemme ja sitä kautta koko elämäämme. Voisimmeko itse valita sen mikä tai kuka elämäämme ohjaa? Uskon niin.

Raamatussa meitä kehotetaan: ”Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi…” Voisiko rakkaus olla meitä ohjaava voima?

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Lahdessa vietettiin viime viikonloppuna perinteisiä Salpausselän kisoja. Olosuhteet olivat päällisin puolin kunnossa ja urheilijat tyytyväisiä. Vain yleisön määrä tai sen puute näkyi, erityisesti perjantaina. Omassa nuoruudessani koululaiset saivat ostaa edullisia lippuja kaikille kisapäiville. Meillä ainakin Lotilan ala-asteella oli kunnia-asia osallistua kisoihin, yleensä kaikkina päivinä. Nyt koululaisille ei enää myydä lippuja samalla tavalla. Se on sääli, koska kisakulttuuria on muuten vaikea nuorisolle muuten tuoda.

Ensi vuonna ovat sitten MM-kisat. Yleisötavoite on kova: 250.000 henkeä. Sen toteutumiseen tarvitaan VIP vieraiden lisäksi todellista kisayleisöä. Toivottavasti tavoitteeseen päästään ja kansa löytää tiensä Lahteen. MM-kisojen onnistuminen vaikuttaa koko hiihtourheilun tulevaisuuteen Suomessa. Maailmacup – kisatkaan eivät ole meille enää itsestään selvyys. Töitä on tehtävä, jos haluamme olla jatkossakin hiihtokaupunki ja hiihtomaa. Vaihtoehtojakin on. Talkoolaisten asemasta ja arvostuksesta on kirjoitettu ja aiheesta. Ilman motivoitunuttu talkooväkeä emme ole enää kisakaupunki.

SOTE valmiiksi

Paljon parjattu ja odotettu sosiaali- ja terveydenalan uudistus eli SOTE toivottavasti etenee kevään aikana. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä odotan hallitukselta niin hyviä esityksiä että ongelmia perustuslain kannalta ei tulisi. Alueiden määrän eli numeroiden sijaan toivottavasti nyt toivottavasti keskitytään asiakkaan palveluihin, ei hallintoon.

Kevään suurin päätös Lahden ja koko maakunnan kannalta on se, että Päijät-Hämeen keskussairaala jatkaa laajan päivystyksen sairaalana. Niitä on tarkoitus tulla Suomeen 12. Se tarkoittaa, että olemme jatkossakin vaativan erikoisosaamisen keskittymä, jossa tehdään myös tutkimus ja kehitystyötä. Tässä yhteydessä on hyvä myös korostaa sitä, että Valtioneuvostossa asiasta päättää mitä todennäköisimmin istuvan hallituksen ministereistä muodostettu nk. reformiryhmä, johon kuuluu ministereitä kaikista kolmesta hallituspuolueesta. Luku 13 voi olla tässä tapauksessa se realistinen onnenluku.

Vaikuttaminen ei ole voimalaji

Maakunnassa ja Lahdessa korostetaan aivan oikein vahvaa edunvalvontaa eli lobbausta, kuten englannista suomennettu ilmaisu kuuluu. Kuten alkuperäinen sana lobbying – kertoo, kyse on alun alkaen ollut oikeiden henkilöiden tapaamisesta, oikeassa paikassa. Usein se on varmasti ollut aulatila (lobby) tai muu sellainen, missä vaikuttajat eli lobbarit pyörivät. Vaikuttaminen onkin taitolaji. Usein se on parhaimmillaan silloin, kun sen osaa tehdä mahdollisimman mutkattomasti ja sujuvasti tuottaen samalla hyvän tunteen myös vastapuolelle.

Vaikuttamista ei aina kannata tehdä julkisesti. Puhumattakaan, että siitä tekee suurta numeroa sosiaalisessa mediassa tai muualla. Hyvä edunvalvoja luo luottamusta ja osaa asiat, hänellä on myös verkosto valmiina. Siksi hyvällä valmistelulla ja tosiasioilla on todella väliä. Erityisesti nyt kun talous on tiukka ja ylimääräistä rahaa ei ole. Voimalla, huutamalla tai ”nyrkkipöytään” tyylillä pärjäsi ehkä joskus, mutta ei enää. Vaikuttaminen ei ole voimalaji.

Oma työni on ollut jo vuosia vaikuttamista erilaisiin asioihin Suomessa ja ulkomailla. Neljä vuotta valvoin Kuusamon etua mm. matkailussa varsin hyvin tuloksin. Uusittu lentoasema ja Rukan matkailukeskus on kansainvälistä tasoa.

Nyt minulla ja meillä kaikilla on näytön paikka vaikuttamisen osaamisesta Lahdessa ja koko Päijät-Hämeessä.

Ville Skinnari

Olisiko iltarukous useimmille meistä se asia, joka on jäänyt parhaiten mieleen kaikista lapsuuden uskontoon liittyvistä tavoista? Itse ainakin muistan hyvin äitini perinteisen iltarukouksen ”Levolle lasken, Luojani…” Erityisesti muistan illalla sängyn vierellä vietetyistä rukoushetkistä välittyvän rauhan ja turvallisuuden.

Joskus ihmisen rukoushistoriaan kuuluu etääntyminen tästä iltarukoilemisen tavasta. Ja palaaminen siihen sitten, kun elämä jostain syystä kriisiytyy todenteolla. Niin minullekin on käynyt. Mutta olen myös saanut kokea, kuinka uudelleen elvytetystä henkilökohtaisesta rukouksesta alkaa pikku hiljaa kasvaa samaa turvallisuutta kuin lapsena. Myös toisten esirukous on usein auttanut elämän haaksirikoissa.

Rukous on voimantuoja. Kun media tykittää kuvia erilaisista huolenaiheista kuten ilmastonmuutoksesta ja sodista, lukemattomista muista kärsimyksien aiheuttajista, silloin vaanii epätoivoon vaipumisen vaara. Niin käy myös oman henkilökohtaisen elämän hullunmyllyn keskellä: oman arjen karut tosiasiat yhteenlaskien toivo voi alkaa helposti hiipua… Silloin rukouksesta saa vastavoimaa epätoivolle; rukous liittää meidät Jumalaan, toisiimme ja omaan sisimpäämme.

Katekismus opettaa, että rukous on Jumalan kanssa käytyä sydämen puhetta. On hyvä kysyä itseltään, minkälainen hiljentymisen keino ja rukouksen muoto sopisi juuri nyt omaan elämäntilanteeseen. Vaihtoehtoja on paljon. Pohjimmiltaan rukous ei paljon vaadi. Huokauskin voi riittää. Jokainen voi rukoilla paitsi illalla niin myös koska tahansa ja missä tahansa. Jokainen saa hiljentyä ja rukoilla niin kuin osaa, ehkä mitä yksinkertaisemmin, sen parempi. Rukousta voi myös oppia, rukoilemalla. On hyvä lisäksi muistaa, että omien sanojen loppuessa Jeesuksen opettamassa Isä Meidän rukouksessa on kaikki oleellinen mukana. Ja muistaa, että Raamattu puhuu siitä, miten Pyhä Henki rukoilee meidän henkemme kanssa.

Jumala rakastaa meitä. Rukouksessa saamme jättäytyä luottavaisesti täysin Jumalan rakkauden ja armon varaan. Rukouksessa ihmisen ei tarvitse luottaa omavoimaisuuden avulla selviämiseen tässä maailmassa. Rukouksessa saa luottaa Jumalan mahdollisuuksiin muuttaa paremmaksi se, mikä ei ihmiseltä onnistu.

Nyt elettävänä paastonaikana meitä rohkaistaan hiljentämään vauhtia. Meitä kannustetaan hiljentymään ja voimistamaan rukousta – omin sanoin tai vaikkapa kirkkoisä Efraim Syyrialaisen paastorukouksen sanoin:

Herra, minun elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden,
vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna,
etten veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Aamen.

Pastori Kati Saukkonen
Launeen seurakunta

Suomessa on erinomaisia pienpanimoita. Osalla panimoista on jo valtakunnallista tunnettuutta, kuten lahtelaisella Teerenpelillä. Tammikuussa vierailin Vaasassa Bocksin perinteisellä uudelleen käynnistetyllä panimolla. Erinomaisia tuotteita ja hieno vaasalainen kulttuurimatkailukohde. Ja hyviä esimerkkejä riittää muitakin lähes jokapuolella Suomea.

Nykyinen lainsäädäntö estää pienpanimoiden tuotteiden ulomyynnin suoraan kuluttajille. Alkon monopoliasema on monella tavalla perusteltua ja sitä ei pidä murtaa, mutta kohtuullisia poikkeuksia voidaan ja pitää aina yrittää neuvotella. Hallituksen tulisi ottaa huomioon pienpanimoiden aseman alkoholilain uudistuksessa. Kysymys on tärkeä pienyrittäjien työllisyyden, paikallisen matkailun – ja kulttuurin kehittämisessä. Miksi hallitus ei edes yrittäisi neuvotella EU- tason ratkaisua, jossa myös pienpanimoiden tuotteet saisivat saman kohtelun kuin tilaviinit?

Pienpanimoiden ulosmyynnin salliminen kuluttajille tarkoittaisi kokonaismarkkinasta hyvin pientä osaa eikä se merkittävästi siten vaikuttaisi suurten panimoiden vähittäismyyntiin tai Alkon monopoliin. Päinvastoin uskon, että se lisäisi koko suomalaisen panimoteollisuuden osaamista ja mahdollisuuksia sekä vahvistaisi näin koko panimoalaa. Jos tämä on EU – tason ongelma, siitä pitää uskaltaa neuvotella Brysselissä esimerkiksi yhdessä Ruotsin kanssa. Hallitus ei tässäkään asiassa saa olla rähmällään Brysseliin tai mennä EU:n selän taakse piiloon.

Tilaviiinejä ja sahtia saa myydä suoraan kuluttajille Suomessa. Hallituksen valmistelemassa esityksesssä uudeksi alkoholilaiksi pienpanimoiden ulosmyyntioikeus ei ole mukana. Hallituksen tulisikin tuoda eduskuntaan esitys, jossa sallitaan myös vahvojen oluiden ulosmyynti pienpanimoilta tilaviinin ja sahdin tapaan.

Pienyrittäjyyden ja matkailutoimialan kannalta on tärkeää, että paikalliset laadukkaat pienpanimotuotteet voidaan myydä suoraan asiakkaalle esimerkiksi erilaisten tapahtumien ja panimovierailuiden yhteydessä. Pienet panimot ovat jo nyt onnistuneet luomaan uudelleen vahvaa paikallista kulttuuria ja palauttamaan osittain kadonnuttakin panimoperinnettä. Uusi alkoholilaki on pienille panimoille edelleen se suuri haaste.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Olen monta kertaa viime päivien aikana hyräillyt virren 525 viidennen säkeistön alkua. Tuossa kohdassa sanotaan näin: ”Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä Jumala.” Säkeistö toimii rukouksena ja eräänlaisena mielen rauhoittajana silloin kun tuntuu että alkaa olla aika paljon asioita mitä pitäisi.
Kuulen usein monen muunkin kuin itseni hokailevan miten pitäisi tehdä yhtä ja toista. Aivan kaikkea, mitä pitäisi, ei kuitenkaan millään pysty tekemään. Ja olenkin miettinyt, mistä kaikki nämä vaatimukset ja odotukset oikeastaan syntyvät ja muodostuvat?

Osa vaatimuksista syntyy tietysti normaalista arjesta; pitää hoitaa työt ja muut arjen rutiineihin kuuluvat asiat, nukkua, syödä, käydä kaupassa, pitää koti kunnossa, huolehtia muista perheenjäsenistä tai mitä nyt kenenkin normaali arki pitää sisällään. Eivätkä nämä tavalliset asiat välttämättä edes tunnu vaatimuksilta vaan ainoastaan tavalliselta arjelta.

Vaatimuksiksi ne muuttuvat silloin kun suorituksen rima nousee korkeammalle kuin mihin voimat riittävät. Esimerkiksi niin että alkaa miettiä miten perus jauheliha- tai makkarakastike eivät tavoita ravintoarvoltaan kaikkia suosituksia, vaikka kiireisen arjen keskellä niillä ruokitaan perhe aivan loistavasti. Oikeastaan mikä tahansa asia voi muuttua vaatimukseksi silloin, kun suoritettavia asioita on vain tullut liikaa.

Olen miettinyt nyt alkanutta paastoa hieman vaatimusten näkökulmasta. Nimittäin ensimmäiset ajatukset paastoon alkaen olivat, että joka taas. Ja mistähän sitä tällä erää luopuisi, vaihtoehtoja kun tuntuu olevan aivan loputtomasti ruoan ja juoman lisäksi, turhasta autoilusta sosiaalisen median käyttöön tai negatiivisesta puheesta luopumiseen. Kaikki nämä hyviä asioita, mutta miksi nämä kaikki tuntuvat taas yhdeltä uudelta vaatimukselta muiden joukossa?

Jeesuksen seuraaminen tai paastoon lähtemiseen liittyy kuitenkin eräänlainen asioiden päälaelleen kääntyminen. Vaatimuksistahan pääsee sillä, että vähentää tehtäviä niin että selviää ilman pakotuksen tunnetta. Ja samalla kun luopuu ylimääräisistä asioista, ollaankin siinä mihin paasto kutsuu. Annettu tilaa mielessä.

Levollista paaston aikaa
Hanna Suominen

Sähkön hinta on kohonnut monessa kotitaloudessa liian paljon, vaikka itse sähkön hinta on ennätyksellisen alhaalla. Hintojen nousuun ovat vaikuttaneet erilaisten verojen korotukset ja kohonneet siirtomaksut. Peukalosääntönä on ollut, että kolmasosa hinnasta tulee sähköstä, kolmasosa veroista ja viimeinen kolmannes siirtomaksuista. Sähköverkkoja Suomesta ostaneelle Caruna Oy:n asiakkaille siirtohinta on enemmän. Sähkö, kuten vesikin ovat meille välttämättömiä. Sopimusta ei vain voi irtisanoa, jos haluaa että sähköä tulee ja vesi virtaa. Siksi kuluttajalla pitää olla oikeus vaatia kohtuullisia korotuksia.

Omistaja päättää

Omistajan tahtotila on avainasemassa. Luonnollisen monopolin eli sähköverkon siirtyminen tulosta maksimoivien yksityisten pääomasijoittajien omistukseen on luonut luonnottoman monopolin. Tilanne vaatii lainsäätäjiltä ja viranomaisilta sääntelyä ja erityisesti itsesääntelyn kehittämistä edelleen. Kunnallisesti omistetut energiayhtiöt ovat tehneet maltillisempia linjauksia sähkön siirtohintojen korotuksiin verrattuna Carunaan. Julkinen omistaja on hyvä ja maltillinen omistaja monopoliasemassa olevalle yhtiölle. Kunnan omistaja kantaa myös yhteiskuntavastuuta. Se maksaa verot ja osingot Suomeen. Varmaa, kohtuullista tuottoa tekevää yhtiötä ei kannata myydä. Kaupunki omistajana viime kädessä linjaa millaisia päätöksiä yhtiön toimiva johto tekee.

Toiset myy, toiset ei

Hämeenlinnassa on kokemusta yhtiön myynnistä. Ruotsin valtion omistama Vattenfall osti Hämeen sähkön. Vattenfall keräsi suhteellisen lyhyessä ajassa kauppasumman Ruotsin valtiolle. Vattenfallin omistus siirtyi vuonna 2012 Elenialle, jolla on asiakkaita Kanta-Hämeen lisäksi myös Päijät-Hämeessä. Lahti Energia, kuten monet muutkin kunnalliset energia- ja vesiyhtiöt ovat kaupunkien 100 %:sti omistamia yhtiöitä. Päätöksenteko on silloin omisssa käsissä – ei Australiassa tai Cayman-saarilla. Näin sen pitää olla jatkossakin.

Verotuksen pelisäännöt tarkistettava

Carunan tapaus herätti Suomea sähkömarkkinalain lisäksi aiheellisen keskustelun myös omistajaohjauksesta ja verojärjestelmän oikeudenmukaisuudesta. Ei ole oikein, että yritys voi laillisesti välttää verojen maksun lähes kokonaan erilaisten verojärjestelyjen kautta. Verotuksen pelisääntöjen korjaus on aloitettava heti Suomessa ja vietävä maaliin myös koko Euroopan Unionissa.

Fiksu valtio omistaa oikein

Toivottavasti Suomessa nyt opitaan Carunan tapauksesta. Usein vastaavissa tapauksissa ne on sujuvasti unohdettu viimeistään 10 vuoden päästä. Valtion ja kuntien omistamisesta pitää myös uskaltaa keskustella ja strategiaa päivittää. Pääministeri Juha Sipilä on luvannut tuoda hallituksen linjauksen omistajaohjauksesta eduskuntaan kevään aikana. Fiksu valtio omistajana ymmärtää luonnollisen monopolin merkityksen ja valtio-omistajuuden tärkeyden. Se huomioi myös kuntien omistamisen tärkeyden yhteiskunnallisesti. Aktiivinen omistaja voi myös kehittää uutta: luopua jostain ja ostaa jotain mikä on nyt ajankohtaista ja tulevaisuutta.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)
Talousvaliokunnan jäsen

Pari sunnuntaita sitten alkoi papiston paasto. Ajattelen, että papiston on hyvä aloittaa paasto aiemmin, jotta se olisi valmistautunut, kun koko kristikunnan paasto alkaa.

Kristillisessä paastossa ei ole kyse pelkästä ohjeiden noudattamisesta tai jonkun ruoka-aineen pois jättämisestä. Kyse on paljon suuremmasta. Tarkoitus on raivata tilaa hengelliselle hiljentymiselle. Puhdistaudutaan maailman huvituksista, nautinnoista ja turhuuksista. Ainakin sellaisista, jotka vievät huomion pois Jumalasta ja samalla sisäisestä vahvistumisesta.

Entäpä sitten kiusaukset? Jokainen, joka on tehnyt uudenvuodenlupauksen tietää, että lupauksia on vaikea pitää. Lankeaminen tulee usein jo ennen loppiaista. Omaan lupaukseensa ja itseensä pettyy. Hyvän pyrkimyksen heittää koko loppuvuodeksi nurkkaan, eikä se rakenna ketään.
Paastossa tulee myös kiusauksia. Tärkeää on, että ei lupaa enemmän kuin pystyy kantamaan. On ehkä hyvä, että ei lupaa muuta kuin raivata tilaa Jumalalle. Ehkä elämässäsi on jokin alue, jossa voit harjoittaa luonteen lujuutta tai itsesi kasvattamista. Jollekin se voi olla lihasta tai jostain muusta juhlaruuasta kieltäytyminen.

Esikuvana paastossa on itse Jeesus. Hänelle paholainen ei tarjonnut pelkästään liha-ateriaa, vaan tarjosi kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston. Jeesus kuitenkin kieltäytyi kaikista paholaisen hänelle tarjoamista asioista ja Jeesus sai jäädä rauhaan.

Siunattua paaston aikaa sinulle, se kolkuttaa jo aivan ovella.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori

Eduskunta aloitti kevätistuntokauden perinteisesti valtiopäivien avajaisilla Finlandia talossa. Kevät tarkoittaa isoja asioita eduskunnalle: pakolaistilanne on haasteista varmasti se suurin, hallintouudistukset puhuttavat ja työllisyystilanne huononee edelleen. Työmarkkinatilanne vaatii ratkaisun. Itse uskon, että sopimus syntyy. Myös valtion omistajapolittiikka tarvitsee selkeytystä kuten Carunan tapaus osoittaa. Pääministerinä Sipilä halusi itselleen omistaja ohjauksen. Nyt odotamme linjauksia mitä ja mihin suuntaan pääministeri omistajaohjausta haluaa viedä. Tuottavia valtionyhtiöitä on järjetöntä myydä. Siitä meillä on hyviä esimerkkejä Suomesta ja maailmalta. Me oppositiossa haluamme hallitukselta järkeviä päätöksiä – toivottavasti niitä on tulossa.

Poliittisen päätöksenteon järkevyys puhuttaa myös Lahdessa ja aiheesta. Lahti on vastoin muiden suurien kaupunkien linjauksia rajaamassa lasten päivähoito-oikeutta. Jokaisen lapsen oikeus päivähoitoon on ollut suomalaisen tasa-arvoisen yhteiskunnan yksi peruspilari. Lapsi on voinut perheen tulotasosta tai taustasta riipppumatta kokea olevansa samalla viivalla kaikkien kanssa, juuri siinä kasvun vaiheessa, kun omaa itsetuntoa ja maailmakuvaa pienen lapsen mieli on itse luomassa. Eriarvoistamista tulee sitten aivan tarpeeksi kouluiässä, kun materialisessa maailmalla osalla on älypuhelin ja muuta, osalla ei.

Lapsiystävällinen Lahti

Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus perusteli päivähoidon oikeuden rajaamista säästöillä. Suurista kaupungeista vain Oulu oli ennen Lahtea rajoittamassa lasten oikeuksia. Selvitysten mukaan kokopäivähoidon rajaaminen ei itse asiassa aiheuta säästöjä, koska hallinnollinen työ lisääntyy: päivittäinen paperibyrokratia vie hoitamisen resursseja itse päivähoidosta. Ja mitä syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle jatkossa? Aika näyttää miten puolipäiväralli Lahdessa toimii ja kenen työaikaa lisätään. Vai palkataanko tähän sitten lisää toimistotyöntekijöitä? Lahden kaupungin sivistyslautakunta päätti porvareiden äänillä romuttaa lahtelaisten lasten tasa-arvon. Vieläkö Lahti kertoo strategiassaan olevansa lapsiystävällinen kaupunki?

Yksityinen vai julkinen?

Jos päivähoidon byrokratian kehittyminen vaatii lääkärikielellä tilanteen seuraamista, sitä se on myös terveydenhoitomaksujen korotuksen osalta. Kolmen Ässän hallituksen tahto toteutunee myös Lahdessa ja poliklinikka yms. maksut lähentelevät jo yksityisen palvelun hintoja. Tämä on porvarihallitukselta taitavaa politiikkaa: julkisen sektorin hintataso saadaan näyttämään kalliilta ja samalla yksityinen varsin edulliselta. Miksi ei siis lisättäisi yksityisen palveluiden määrää ja ajattaisi alas julkista palvelua? Ilmeisesti tämä on nyt sitä ”valinnanvapautta”. Lahti on tässäkin asiassa kokoomuksen ja muiden porvaripuolueiden laboratorio. Itse asiassa Lahti oli sitä jo 2000-luvun alussa kun terveyskeskukset ajettiin yksityisten lääkäripalveluiden tuottajille. Sen jälkeen osaajia eli lääkäreitä on ollut vaikea saada ja korjaaminen on vienyt kohta 15 vuotta.

SDP:n puoluekokous Lahteen

Torstaina olin mukana SDP:n puoluehallituksessa päättämässä SDP:n seuraavan puoluekokouksen pitopaikaksi Lahden. Tätä ennen puoluekokous pidettiin viimeksi Lahdessa vuonna 1984. Puoluekokous pidetään vuoden päästä 2-4. helmikuuta 2017. Puoluekokous tuo Lahteen kotimaisten ja kansainvälisten vieraiden lisäksi myös satojatuhansia euroja matkailutuloja.

Töitä siis riittää eduskunnassa ja Lahdessa
– tervetuloa tapaamaan minua ensi maanantaina 8.2. klo 16 Mariankadun Sinuheen.

Ville Skinnari